Browsing by Subject "musikaalisuus"

Previous exploratory studies suggest that pre-attentive auditory processing of musicians differ depending on the strategies they use in music practicing and performance. This study aimed at systematically determining whether there are differences in neural sound processing and behavioral measures between musicians preferring and not-preferring aural strategies including improvising, playing by ear and rehearsing by listening recordings. Participants were assigned into aural (n = 13) and non-aural (n = 11) groups according to how much they employ aural strategies, as determined by a questionnaire. The amplitude, latency, and scalp topography of the memory-related mismatch negativity (MMN) component of the event-related brain potentials were investigated with the so-called ‘optimal’ paradigm probing simple sound feature processing and with the ‘transposed-melody’ paradigm, probing complex sound pattern processing. Further, their behavioral accuracy in sound perception was tested with an attentive discrimination task in the transposed-melody paradigm and with the AMMA musicality test. Results showed that there were group differences both at the pre-attentive and behavioral levels of sound processing. First, in the optimal paradigm, the MMN morphology for the isolated sound features was similar between groups but its MMN amplitude, latency and topography for different sound features differed. Second, in the ‘transposed-melody’ paradigm, MMN was larger for the deviant that changed its contour as compared with the deviant that changed the last tone and thus the interval between the two last tones of the melody. The Contour-MMN amplitude as determined in the beginning of the recordings correlated with the subsequent behavioral discrimination accuracy in attentive condition. However, there were no group differences in the behavioral discrimination both deviants being detected equally well. The Interval-MMN amplitudes decreased especially in the aural group after the attentive condition. Moreover, the Interval-MMN latency in the non-aural group prolonged after the attentive condition as compared to the preceding condition whereas in the aural group the MMN latency shortened. No changes were seen in the Contour-MMN between conditions with either of the groups. Third, the non-aural group outperformed the aural group in the AMMA musicality test (Tonal subtest and Total scores). Additionally, AMMA scores (especially the Rhythm) correlated significantly with the Contour-MMN amplitudes after the attentive condition. Taken together, the present results suggest that practice strategies do not affect musicians' pre-attentive processing of simple sound features but might affect complex sound pattern processing. Complex sound pattern processing related also to the attentive behavioral performance in all musicians. While providing new insights into behavioral and neural differences between musicians preferring different practice strategies, results only partially support previous findings concerning discriminatory accuracy of violation within complex sound pattern learning.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisen genetiikan osaston ja Sibelius-Akatemian yhteistyönä tekemä vuonna 2003 alkanut tutkimus tutkii musikaalisuuden perinnöllisyyttä ja biologista taustaa. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin juurikaan koko maailmassa. Aineistona siinä on noin 870 suomalaisen, pääosin suurista suvuista tai perheistä koostuva joukko. Tutkimus koostui kolmesta erilaisesta musikaalisuustestistä, kyselylomakkeesta ja yli 12-vuotiailta otetusta DNA-näytteestä. Lisäksi ympäristötekijöiden yhteyksien ilmentämisen selventämiseksi loppukeväästä 2013 valmistui uusi tarkentava kyselylomake. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli löytää ympäristötekijöitä, joilla on vahva yhteys musiikillisen koulutuksen ja ammattimuusikoksi päätymisen sekä musiikillisen luovuuden harjoittamisen kanssa. Aineiston pääasiallisina analyysimenetelminä käytin faktori- ja klusterianalyysia. Pääkiinnostuksen kohteina olleita muuttujia, musiikillinen koulutus (erityisesti ammattimuusikkous) ja luovuus, selitettiin lineaarisen ja logistisen regressioanalyysin avulla. Faktorianalyysimenetelmällä saadut tulokset puoltavat hypoteeseja musikaalisuuden monimuotoisuudesta ja piilevistä musikaalisuuden ja sen ilmenemisen ominaisuuksista. Jaottelu on tulosten perusteella selväpiirteinen. Faktoripistemäärien käyttäminen musiikillisen koulutuksen ja luovuuden alojen selittämisessä antaa viitteitä geenien ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta ihmisen musikaalisuuden ilmenemisessä. Kiinnostuksen kohteina olevilta muuttujilta löytyi vahva yhteys erityisesti musiikillista toimintaa ja musikaalisuustestejä ilmentäviin faktoripistemuuttujiin. Klusterianalyysia käytettiin musiikillista luovuutta harjoittavien ihmisten jaotteluun eri ryhmiin luovuuden ammattimaisuuden ja luomistapojen perusteella. Tutkimuksessa käytetty aineisto ei vastannut otanta-asetelmaltaan otosta vaan oli luonteeltaan näyte. Tutkimustuloksia ei näin ollen voitu yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia. Erilaisten painotusmenetelmien käyttö ei myöskään ollut mahdollista, sillä koko väestöä koskevia tarvittavia perustietoja ei ollut saatavilla tai määritelmät (esim. ammattimuusikkous) erosivat tutkimuksen ja virallisten määritelmien perusteella jonkin verran. Keräyksen näyteluonteesta oli kuitenkin myös hyötyä: Musiikin ammattilaisten huomattavan suuri suhteellinen osuus (n. satakertainen Suomen väestöön nähden) auttoi analysoitaessa ammattimuusikkouteen johtavia syitä. Lisäksi luovien ihmisten määrä oli tarpeeksi suuri henkilöiden jaotteluun erilaisten luomistapojen mukaan klusterianalyyseissa. Suurin perhekokonaisuuksiin keskittyvä aineisto mahdollisti myös musikaalisuuden perinnöllisyyden tarkastelun ja ympäristötekijöiden kattavamman huomioinnin. Musikaalisuustesteihin tulleista henkilöistä Musikaalisuuden perinnöllisyystutkimus -lomakkeen palautti yli 85 %. Myös tarkentavan kyselylomakkeen vastausprosentti oli hyvä (yli 60 %). Aineiston näyteluonteisuudesta huolimatta tutkimusta voi pitää hyvin onnistuneena. Se paljasti monia uusia piirteitä musikaalisuuden monimuotoisuudesta sekä biologian ja ympäristötekijöiden yhteyksistä musikaalisuuden ilmenemisessä. Tarkentava kyselylomake antaa myös mahdollisuuden monipuolisempiin musiikillisen luovuuden biologisten taustojen jatkotutkimuksiin.