Browsing by Subject "muurahaishappo"

The purpose of the study was to determine the possibilities of utilizing the by-product streams of fish processing industry in the production of fish oil and silage. In this thesis the effect of different antioxidants on the preservation of salmon scraps was studied and the utilisation of the dregs from which the oil was extracted as feed was considered. The scarps preserved in this study were from farmed salmon and consisted of internal organs and roe. The study had two experiments. The first one lasted for 65 days and in it formic acid was added to the scraps for a final acid content of 3 %. The scraps with only the formic acid acted as the control and the four different antioxidants studied were butylated hydroxyanisole (BHA), tert-butylhydroquinone (TBHQ), ethoxyquin mixture (Helmlox) and butylated hydroxytoluene (Ionol). The amount of Ionol was 100 ppm and for BHA, TBHQ and Helmlox there were two different amounts, 50 and 100 ppm. The second experiment lasted for 29 days and the formic acid content was 1 %. BHA and Helmlox antioxidants were used with an amount of 10 ppm. The oil and sediment parts from the experiments were analyzed separately. Based on the analyses the antioxidants or their amounts did not have an effect on the values extracted from the sediment. In the first experiment the analyses from the oil gave mostly highly significant (p<0,001) differences between the control and the antioxidants. There were also clear differences between the antioxidants but the different amounts did not have an effect on the AV-, PV- and TOTOX-values. In the second experiment the analyses from the oil gave only minor differences between the control and the antioxidants, the differences between different antioxidants being larger. The peroxide value of BHA was clearly larger than that of the control and Helmlox and therefore also the TOTOX-value was larger, which contradicts the results of the first experiment. In the second experiment also the measured amino acid contents diminished when the antioxidants were added which contradicts previous research. TBHQ worked best as an antioxidant, then BHA, Ionol and Helmlox in order. The usage of the dregs from the scraps as feed for pigs and chicken is limited by its high fish oil content. However for fur animals salmon scraps are suitable as feed products if the amino acid deficiencies are compensated with other feed products.

Harvesting pure red clover as silage gives new possibilities to optimize forage feeding of cattle for different animal groups and compromises between plants during cultivating, harvesting, wilting or ensiling are not needed as with mixed swards. This pilot scale preservation study was made as part of Opti-Palko project and the aim was to resolve best practices to ensile pure red clover. Si-lages was made from second harvest pure stands of Selma red-clover and Nuutti timothy and 50% / 50% mixture of those. The crops were ensiled immediately after harvesting and after wilting in dryer. There were five additive treatments comprising of three different acid-based products (formic acid based AIV 2 Plus Na (AIV2), AIV Via (VIA) which includes high proportion of propionic acid, un-corrosive acid mixture buffered with sodium formate (AIVB)) and heterofermentative lactic acid bacteria inoculant Josilac Combi (LAB) and control (KON). Control silages were untreated. Silages were ensilaged in vacuum bags which were opened after a storage period of 12 weeks. After opening chemical composition, microbial quality and aerobic stability were analyzed. The effect of preservatives, dry matter content (DM) (low DM: 114-135 g / kg, high DM ka: 252-305 g / kg) and the proportion of red clover (100-50-0 %) on silage quality and aerobic stability was studied. Sta-tistically significant results between treatments were observed. Wilting increased the quality of silages and well-fermented pure red clover silages were achieved when acid-based additives were used. For example, the concentration of volatile fatty acids was significantly lower than in KON and LAB treatments. In low DM KON and LAB silages very high in acetic acid which didn’t improve aerobic stability in this study but resulted in aerobic unstable silages after around 60 hours. With acid-based additive treated red clover silages, the ratio of ammonia N to total N increased with increasing DM content, which was opposite when compared to other plant materials. This might be due to polyphenoloxidase enzyme (PPO) in red clover, which inhibits the degradation of pro-tein. This study resulted that using silage preservatives is necessary in low DM silages. pH and the content of acetic acid increased with portion of red clover, but lactic acid, propionic acid and etha-nol decreased statistically significantly. AIVB treated silages resulted with same level of quality than other acid-based additive treaded red clover silages, even it was highly buffered to be non-corrosive. The results of this study are useful when choosing preservatives for red clover and gives a new perspective for harvesting silage from pure stands.

The aim of this study was to investigate the esilability of white lupin (Lupinus albus) and spring wheat (Triticum aestivum) bi-crop when ensiled as a whole-crop. There were two plant mixture ratios and two growth stages in the study. Silages made with different additives were compared with untreated silages, which were as a control. The experimental silages were made at the research farm of the University of Helsinki in Viikki on August 13th and 27th, 2012. At the first growth stage (K1) wheat was at the beginning of dough stage and the pods of white lupin were green and the seeds filled 50 % of space between septa. At the second growth stage (K2) wheat was at the end of dough stage and the seeds filled 75 % of space between septa. After mowing plant species were separated and two ratios were formed. The first ratio comprised 1/3 white lupin and 2/3 wheat and the second 2/3 white lupin and 1/3 wheat of fresh weight. The additive treatments were: 1) without additive (untreated), 2) formic acid (4 l/t as a 100% acid), 3) the mixture of sodium nitrite (0,75 kg/t) and hexamine (0,5 kg/t) and 4) Lactobacillus plantarum 1x106 cfu/g. Silages were ensiled in the laboratory scale silos in triplicate. Silos were opened after 100 days of ensiling. The chemical composition of raw material at harvest and the fermentation characteristics and aerobic stability of silages were determined in the experiment. The dry matter content of plant mixtures was about 220 g/kg in the mixtures with higher proportions of lupin and about 300 g/kg in the mixtures with higher proportions of wheat. The preservation of silages were impeded by the low dry matter content and high buffering capacity of white lupin, the low sugar content of the mixtures and clostridial contamination. As the proportion of lupin increased the crude protein and sugar content of the mixture increased but the ensilability of the mixture declined. Preservation without additive produced low quality silages in all silage batches. High amounts of ammonia, butyric acid and other fermentation acids typical of bad silage fermentation were detected in the untreated silages. The fermentation quality was good in silages made with Lactobacillus plantarum at the first growth stage when the raw material was dryer and the sugar content of mixtures were higher. Based on the butyric acid and ammonia concentrations the use of Lactobacillus plantarum resulted in poor quality silages at the second growth stage. The dose of formic acid in this experiment wasn’t probably high enough in regard to the poor ensiling properties of raw material and clostridial contamination. High amounts of butyric acid were detected in all silages treated with formic acid. At the second growth stage the ammonia concentrations were also high. The most effective additive in the experiment was the mixture of sodium nitrite and hexamine resulting in good fermentation quality in all silage batches. No butyric acid was detected from the mixtures with higher proportions of wheat and amounts were extremely low also in the mixtures with higher proportions of lupin. Most of the silages were aerobically stable during 13 days of the period of measurement. Only a few silos (5 out of 48) were aerobically deteriorated and those silos were very unstable as the warming was noticed within 2 days. Most of the deteriorated silos (4) were treated with biological additive. Based on the present results the ensiling of white lupin-wheat whole-crop silage is difficult. The composition of raw material suggests that silage should be made from the mixture where the proportion of lupin is higher and cut at the earlier growth stage if the maximization of crude protein and sugar content is wanted. However, the ensilability of raw material is more difficult on the basis of dry matter content and buffering capacity. The yield is also lower than later in the growth stage. Silage additive should always be used when ensiling white lupin. The mixture of sodium nitrite and hexamine was the most effective additive in the study.

Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri säilöntäainekäsittelyt vaikuttavat ohrasta (Hordeum vulgare) valmistetun kokoviljasäilörehun käymislaatuun korjattaessa rehu eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin säilöntäajan pituuden vaikutusta käymislaatuun. Tutkimukseen kuului kaksi säilöntäkoetta, jotka suoritettiin heinä-elokuussa vuosina 2005 (koe 1) ja 2006 (koe 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla. Ohrakasvusto kerättiin Punkalaitumelta. Rehut korjattiin viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäisellä korjuukerralla ohrakasvusto oli tähkälletulovaiheessa. Ensimmäisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli taikinatuleentumisvaiheen ja keltatuleentumisvaiheen vaihteessa. Toisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli keltatuleentumisvaiheessa. Säilöntäkäsittelyitä oli viisi, painorehu (ei säilöntäainetta), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/tn ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Koerehut tehtiin 120 ml:n lasisiin minisiiloihin. Säilöntäajat olivat 3, 12 ja 24 viikkoa. Raaka-aineiden koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu määritettiin. Tutkimus suoritettiin MTT:n hankkeen ”Häviääkö hukkakauran siementen itävyys säilönnässä” yhteydessä. Ohrakasvuston koostumus muuttui kasvukauden edetessä. Käymislaatuun vaikuttavat erityisesti muutokset kuiva-ainepitoisuudessa, vesiliukoisten hiilihydraattien määrässä ja puskurikapasiteetissa. Kasvukauden edetessä kasvuston kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus sekä puskurikapasiteetti vähenivät. Käyminen oli voimakkaampaa kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvuston kuivaainepitoisuus oli pieni ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus oli suuri. Rehuihin muodostui runsaasti maitohappoa ja niiden pH oli matala. Kasvukauden lopussa kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja mikrobitoiminta oli vähäisempää. Rehuihin muodostui vähemmän maitohappoa ja pH jäi korkeammaksi kuin aikaisemmissa kehitysvaiheissa korjatuissa rehuissa. Painorehujen käymislaatu ei aina vastannut hyvälaatuisen rehun vaatimuksia erityisesti ammoniumtypen ja voihappopitoisuuden osalta. Säilöntäaineet vähensivät ammoniakin sekä haihtuvien rasvahappojen (VFA) muodostumista. Kaikki säilöntäainekäsitellyt rehut olivat käymislaadultaan pääasiassa hyviä. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Käyminen oli homofermentatiivista, maitohappoa muodostui runsaasti ja rehujen pH-arvot olivat pieniä. Ymppirehuihin muodostui vain vähän VFA:ta ja proteolyysi oli vähäistä. Kaikki muurahaishappoannokset tuottivat hyvälaatuista säilörehua. Erityisesti neljää ja kuutta litraa käytettäessä maitohappokäyminen oli vähäistä. Myös kahden litran annos muurahaishappoa rehutonnille tuotti hyvälaatuista säilörehua, mutta fermentaatiohappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin muissa muurahaishapolla säilötyissä rehuissa. Toisessa kokeessa aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa kaikkiin muurahaishapolla säilöttyihin rehuihin muodostui runsaasti käymishappoja, jolloin etikkahappopitoisuus oli liian korkea laatuvaatimusten mukaan. Laboratoriomittakaavassa suoritetun tutkimuksen perusteella ohrakasvusto voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi tähkälletulovaiheesta keltatuleentumisvaiheeseen ja saada hyvälaatuista säilörehua. Maatilamittakaavassa rehun tiivistäminen voi olla vaativaa erityisesti tähkälletulo- ja keltatuleentumisvaiheissa, jolloin hapettomia olosuhteita on vaikeampi saavuttaa. Suositeltava korjuuajankohta ohrakasvustolle on taikinatuleentumisvaiheessa, kun ohrakasvuston D-arvo on suurin. Painorehussa käyminen ei aina riitä takaamaan hyvälaatuista rehua, ja sen vuoksi kokoviljasäilörehun valmistuksessa tulisi käyttää säilöntäaineita parantamaan käymislaatua. Eri säilöntäaineita käytettäessä säilörehun käymisen voimakkuus vaihtelee ja myös kehitysasteiden erot näkyvät käymislaadussa. Muurahaishapolla säilötyissä rehuissa käyminen on vähäistä, ja niiden jäännössokeripitoisuus on suuri, kun annostus on 4 tai 6 litraa rehutonnille. Myös muurahaishappoannos 2 l/tn riitti tuottamaan hyvälaatuista säilörehua, vaikka siinä käyminen oli voimakkaampaa. Aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa korjattua kasvustoa säilöttäessä muurahaishappo ei aina riittänyt estämään melko voimakasta etikkahappokäymistä. Muissa kehitysvaiheissa muurahaishapolla säilötty rehu oli hyvälaatuista. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Ymppirehuissa homofermentatiivinen maitohappokäyminen on voimakasta ja rehujen pH on matala.

Lypsylehmien rehun tulee olla laadultaan hyvää, jotta ne voivat hyödyntää koko maidontuotantopotentiaalinsa. Säilörehun käymislaatu vaikuttaa syötävän rehun määrään ja maitotuotokseen. Lisäksi erilaiset käymistuotteet muokkaavat lehmän pötsikäymistä. Käymislaatuun on mahdollista vaikuttaa erilaisten säilöntäaineiden avulla. Lehmä tarvitsee karkearehun lisäksi väkirehuja, joista viljan säilöntätavalla voi olla iso merkitys tuotantokustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin. Murskesäilöntä on potentiaalinen vaihtoehto viljan säilömiseen kuivauksen rinnalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää säilörehun käymislaadun, sekä rehuviljan säilöntätavan vaikutuksia lypsylehmien maitotuotokseen, syöntiin ja pötsikäymiseen. Säilörehu säilöttiin käyttämällä muurahais-ja propionihappopohjaista säilöntäainetta (Happo) tai homofermentatiivista maitohappobakteeriymppiä (Ymppi). Ohra kuivattiin (Kuiva) tai murskattiin ja säilöttiin heterofermentatiivisen maitohappobakteeriympin avulla (Murske). Rehut syötettiin seosrehuina 2 x 2 faktoriaalisesti 16-ayrshire-lehmälle neljässä eri jaksossa. Faktoreina olivat säilörehun säilöntäaine ja ohran säilöntämenetelmä. Säilörehujen väliset erot käymislaadussa olivat yllättävän pienet. Kuiva-aineen syönti oli suurempaa (p<0,01) lehmillä, jotka söivät Happo─rehua kuin Ymppi─rehua, mutta ohran säilöntätapa ei vaikuttanut syöntiin. Pötsin voihappopitoisuus oli suurempi Happo─rehua syöneillä lehmillä kuin Ymppi─rehua syöneillä (p<0,10). Vastaavasti etikkahappopitoisuus oli suurempi Ymppi-rehua syöneillä lehmillä kuin A-rehua syönneillä (p<0,05). Ohran säilöntämenetelmä ei vaikuttanut pötsikäymiseen. Maidontuotantoon säilörehun säilöntäaine ei vaikuttanut merkitsevästi, mutta Kuiva─ohraa saaneiden tuotos oli korkeampi (39,6 vs. 39,0 kg/pv) kuin Murske─ohraa saaneiden (p<0,10). Energiakorjattuun maitotuotokseen ohran säilöntätapa ei vaikuttanut (p<0,10), koska Murske─ohraa syöneiden lehmien maidon rasvapitoisuus oli korkeampi kuin Kuiva─ohraa syöneiden. Maidon rasvatuotos oli korkeampi (p<0,10) Happo─rehua syöneillä lehmillä kuin Ymppi─rehua syöneillä, kun taas maidon valkuaistuotos oli korkeampi Kuiva─ohraa syöneillä lehmillä kuin Murske─ohraa syöneillä. Säilörehujen käymislaadun erojen puuttuessa olivat vaikutukset pötsikäymiseen ja maidontuotantoon hyvin maltillisia. Ohran säilöntätavalla oli myös hyvin vähäiset vaikutukset lehmien tuotantotuloksiin, joten säilöntätapa voidaan valita muilla perusteilla.