Browsing by Subject "myötätunto"
Now showing items 1-20 of 38
-
(2020)Compassion has been a recent interest in research field when trying to solve the challenges Western work culture of efficiency such as burnout. Research shows that compassion in work community increases well-being at work, innovativeness and meaningfulness for work. That’s also why it’s seen to be a great asset in organizations. Working from stagnant to functional, proactive compassion culture may be difficult without the knowledge of the factors that effects compassion at work. Aim of this study is to represent some of those factors from early childhood education and care (ECEC) actors’ point of view. In this study, I examine the different meanings associated with compassion, its enabling and inhibitory factors in work community and self-compassion. This study was conducted by analyzing interviews with selected participants so the sample does not represent the generalized view of ECEC actors on compassion. By ECEC actors I mean ECEC nurses and teachers, heads of ECEC units and regional managers. The data consists of twelve thematical interviews which were analyzed utilizing data and theory based content analysis. The results show that participants saw compassion as an important aspect in their work. Compassion is enabled through structures and leading compassion, compassionate leadership, interaction and encounters, work communality and outlining empathy and compassion. Inhibitory factors were large unit size and individual qualities. Answers to self-compassion had three different aspects which were self-kindness, common humanity and mindfulness that were in line with previous research (Neff, 2003a).
-
(2020)Compassion has been a recent interest in research field when trying to solve the challenges Western work culture of efficiency such as burnout. Research shows that compassion in work community increases well-being at work, innovativeness and meaningfulness for work. That’s also why it’s seen to be a great asset in organizations. Working from stagnant to functional, proactive compassion culture may be difficult without the knowledge of the factors that effects compassion at work. Aim of this study is to represent some of those factors from early childhood education and care (ECEC) actors’ point of view. In this study, I examine the different meanings associated with compassion, its enabling and inhibitory factors in work community and self-compassion. This study was conducted by analyzing interviews with selected participants so the sample does not represent the generalized view of ECEC actors on compassion. By ECEC actors I mean ECEC nurses and teachers, heads of ECEC units and regional managers. The data consists of twelve thematical interviews which were analyzed utilizing data and theory based content analysis. The results show that participants saw compassion as an important aspect in their work. Compassion is enabled through structures and leading compassion, compassionate leadership, interaction and encounters, work communality and outlining empathy and compassion. Inhibitory factors were large unit size and individual qualities. Answers to self-compassion had three different aspects which were self-kindness, common humanity and mindfulness that were in line with previous research (Neff, 2003a).
-
(2019)The promotion of care and compassion has been regarded as primary goals of education in order to achieve a more sustainable world. For this reason, compassion—inseparably related to both moral and values—should be studied in the context of practical education. The aim of this thesis is to analyze compassion as an empirically observable phenomenon that manifests as emancipatory action targeted against violence and oppression. The data, consisting of video re-cording of a nature school field trip among 10-11 year olds, is approached in the theoretical frameworks of sustainability- and environmental education as well as that of compassion re-search. By theoretically conceptualizing acts of emancipatory compassion, the focus of this study is on the analysis of moral construction. The hypothesis is that these acts are embodied in order to negotiate and criticize the institutional limits of compassion and the emerging circle of concern. As a conclusion, the meaning of compassion is discussed in the context of educating for holistic sustainability. The theoretical conceptualization of emancipatory compassion is based on both empirical observations and theoretical studies concerning compassion, constructional violence, and emancipatory action. Qualitative methodology in the general framework of social constructionism and approaches of grounded theory are utilized in order to analyze the video-ethnographic data using methods of critical discourse analysis and interaction analysis. In the data, there were several occurrences of acts of emancipatory compassion. The phenomenon manifested as exceeding the limitations between human and non-human life, and served to construct the institutional circle of concern in relation to other forms of life. Acts of emancipatory compassion were also used to express several factors relating to the construction of morality; some of these interpreted as acts of oppression in themselves. In relation to normative attempts to define the meaning of both violence and oppression, the teachers embodied moral authority over the students. It is concluded that education promoting holistic sustainability should acknowledge the essential meaning of compassion in the context of education in order to allow the questioning of established moral norms, encourage negotiating the limits of the circle of concern, and to recognize implicit manifestations of violence and oppression. It is also stated, that by identifying the inherently violent nature of the human condition, it is possible to overcome the boundaries constructed by perceiving particular agents as either violent or non-violent—inhibiting inclusive promotion of compassion towards subjects interpreted as being in the wrong.
-
(2019)The promotion of care and compassion has been regarded as primary goals of education in order to achieve a more sustainable world. For this reason, compassion—inseparably related to both moral and values—should be studied in the context of practical education. The aim of this thesis is to analyze compassion as an empirically observable phenomenon that manifests as emancipatory action targeted against violence and oppression. The data, consisting of video re-cording of a nature school field trip among 10-11 year olds, is approached in the theoretical frameworks of sustainability- and environmental education as well as that of compassion re-search. By theoretically conceptualizing acts of emancipatory compassion, the focus of this study is on the analysis of moral construction. The hypothesis is that these acts are embodied in order to negotiate and criticize the institutional limits of compassion and the emerging circle of concern. As a conclusion, the meaning of compassion is discussed in the context of educating for holistic sustainability. The theoretical conceptualization of emancipatory compassion is based on both empirical observations and theoretical studies concerning compassion, constructional violence, and emancipatory action. Qualitative methodology in the general framework of social constructionism and approaches of grounded theory are utilized in order to analyze the video-ethnographic data using methods of critical discourse analysis and interaction analysis. In the data, there were several occurrences of acts of emancipatory compassion. The phenomenon manifested as exceeding the limitations between human and non-human life, and served to construct the institutional circle of concern in relation to other forms of life. Acts of emancipatory compassion were also used to express several factors relating to the construction of morality; some of these interpreted as acts of oppression in themselves. In relation to normative attempts to define the meaning of both violence and oppression, the teachers embodied moral authority over the students. It is concluded that education promoting holistic sustainability should acknowledge the essential meaning of compassion in the context of education in order to allow the questioning of established moral norms, encourage negotiating the limits of the circle of concern, and to recognize implicit manifestations of violence and oppression. It is also stated, that by identifying the inherently violent nature of the human condition, it is possible to overcome the boundaries constructed by perceiving particular agents as either violent or non-violent—inhibiting inclusive promotion of compassion towards subjects interpreted as being in the wrong.
-
(2021)
-
(2022)Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävässä syvennytään itsemyötätuntokoulutukseen osallistujien itsemyötätuntopuheeseen ja kokemuksiin itsemyötätunnosta koulutuksen äärellä. Samalla tarkastellaan osallistujien suhdetta itseen sekä työntekijän ja työyhteisön keskinäistä koettua vaikutussuhdetta itsemyötätuntoisuudessa. Tutkimus kohdistuu itsemyötätunnon yksilöllisen kokemisen ja sen yhteisöllisen toteutumisen risteyskohtaan. Tarkasteltavana ilmiönä on itsemyötätunto, joka tutkielmassa ymmärretään sekä sisäisesti että organisatorisesti. Tutkielmassa aineistoina käytetään Co-Learning Self-Compassion itsemyötätuntokoulutukseen 2021 osallistujien kirjallisia tehtäviä, kolmen informantin puolistrukturoituja haastatteluja sekä CoHumans Oy:n teettämiä koulutuksen alku- ja loppukyselyjä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja aineistoa tarkastellaan narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustulokset muodostuvat työntekijöiden yksilöllisistä ja työyhteisön yhteisöllisistä itsemyötätuntokertomuksista, jotka esitettään itsemyötätuntokertomuskategorioina. Yksilöllisen ja yhteisöllisen itsemyötätunnon kertomuskategoriat nähdään tässä tutkimusasetelmassa toisiinsa lomittuvina ja vahvasti vuorovaikutuksellisina suhteessa toisiinsa. Tutkimustuloksina esitetään omasta itsemyötätunnosta puhumisen monikerroksisuutta, joka näkyy sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti koetussa itsemyötätunnossa. Tutkimus tuo esiin, että työntekijän yksilöllinen itsemyötätuntopuhe sisältää sekä helposti kuvattuja ja selkeästi piirtyviä elementtejä että vaiettuja tekijöitä. Tarkasteltaessa sitä, miten työntekijä kokee työyhteisönsä tukevan omaa itsemyötätuntoisuuttaan, tutkimuksessa hahmotetaan myönteisiä, kielteisiä ja ristiriitaisesti koettuja vaikutuksia. Työyhteisössä koettu itsemyötätuntoisuus näyttää tutkimuksen valossa rakentuvan työntekijän ja työyhteisön molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, kun työntekijän henkilökohtainen sisäinen työ ja tälle työlle myönteinen työyhteisö kohtaavat. Yksilö heijastaa omaa itsemyötätuntoaan yhteisöön ja yhteisö peilaa vastaavasti tätä itsemyötätuntoa kohti yksilön. Koettua itsemyötätuntoisuutta syntyy tämän dialogisen kehän seurauksena.
-
(2022)Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävässä syvennytään itsemyötätuntokoulutukseen osallistujien itsemyötätuntopuheeseen ja kokemuksiin itsemyötätunnosta koulutuksen äärellä. Samalla tarkastellaan osallistujien suhdetta itseen sekä työntekijän ja työyhteisön keskinäistä koettua vaikutussuhdetta itsemyötätuntoisuudessa. Tutkimus kohdistuu itsemyötätunnon yksilöllisen kokemisen ja sen yhteisöllisen toteutumisen risteyskohtaan. Tarkasteltavana ilmiönä on itsemyötätunto, joka tutkielmassa ymmärretään sekä sisäisesti että organisatorisesti. Tutkielmassa aineistoina käytetään Co-Learning Self-Compassion itsemyötätuntokoulutukseen 2021 osallistujien kirjallisia tehtäviä, kolmen informantin puolistrukturoituja haastatteluja sekä CoHumans Oy:n teettämiä koulutuksen alku- ja loppukyselyjä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja aineistoa tarkastellaan narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustulokset muodostuvat työntekijöiden yksilöllisistä ja työyhteisön yhteisöllisistä itsemyötätuntokertomuksista, jotka esitettään itsemyötätuntokertomuskategorioina. Yksilöllisen ja yhteisöllisen itsemyötätunnon kertomuskategoriat nähdään tässä tutkimusasetelmassa toisiinsa lomittuvina ja vahvasti vuorovaikutuksellisina suhteessa toisiinsa. Tutkimustuloksina esitetään omasta itsemyötätunnosta puhumisen monikerroksisuutta, joka näkyy sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti koetussa itsemyötätunnossa. Tutkimus tuo esiin, että työntekijän yksilöllinen itsemyötätuntopuhe sisältää sekä helposti kuvattuja ja selkeästi piirtyviä elementtejä että vaiettuja tekijöitä. Tarkasteltaessa sitä, miten työntekijä kokee työyhteisönsä tukevan omaa itsemyötätuntoisuuttaan, tutkimuksessa hahmotetaan myönteisiä, kielteisiä ja ristiriitaisesti koettuja vaikutuksia. Työyhteisössä koettu itsemyötätuntoisuus näyttää tutkimuksen valossa rakentuvan työntekijän ja työyhteisön molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, kun työntekijän henkilökohtainen sisäinen työ ja tälle työlle myönteinen työyhteisö kohtaavat. Yksilö heijastaa omaa itsemyötätuntoaan yhteisöön ja yhteisö peilaa vastaavasti tätä itsemyötätuntoa kohti yksilön. Koettua itsemyötätuntoisuutta syntyy tämän dialogisen kehän seurauksena.
-
(2017)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun (Ps.44:26). Häpeä on ihmiselle kärsimys, mikä vie hänen elämänvoimansa. Häpeää kokiessa ihminen arvostelee itseään ja minuuttaan. Häpeä on kokonaisvaltainen tunne, joka koskettaa koko ihmisyyttämme ja olemassaoloamme (Malinen 2005, 189). Tutkimuskysymyksinä selvitettiin, millaista nuoren kokema häpeä on ja mitä häpeävä nuori kokee tarvitsevansa. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mikä on häpeän yhteys nuoren kokemukseen Jumalasta. Tutkimuksen aineisto koostui 77:lle nuorelle tehdystä kyselystä. Nuorista 47 oli rippikoululaisia ja loput 30 isosia. Aineisto kerättiin kesällä 2016. Aineisto analysoitiin induktiivisesti; aineistosta käsin. Tutkimustulosten mukaan lähes jokainen nuori häpeää. Nuori voi myös hävetä itsessään ”suurimmaksi osaksi kaikkea”(T 38), kuten yksi nuori häpeänsä sanoitti. Nuoren kokema häpeä on valtaosin sosiaalista häpeää eli toisten ihmisten silmien alla koettua häpeää. Nuoren häpeä liittyy pääosin häneen itseensä: erilaisuuteen ja ulkonäköön, epäonnistumiseen sanoissa ja teoissa sekä sisäisen todellisen minän paljastumiseen. Sosiaalista häpeää kokeva nuori altistuu sosiaalisissa yhteyksissä itsensä paljastumiselle. Nuorten kokema myötähäpeä oli verrattain vähäisempää ja sitä nuori koki häntä kipeästi koskettavista asioista, kuten vanhemman alkoholismista ja mielenterveysongelmista. Häpeässä nuori kokee itsensä (ja yhteyden toiseen ihmiseen) uhatuksi. Ainoastaan muutama nuori halusi jäädä häpeänsä kanssa yksin. Nuori kaipaa häpeäänsä toisen ihmisen myötätuntoa. Myötätuntoa kaivanneista nuorista 85%:lle kelpasi kuka tahansa toinen ihminen. Muutama nuori kaipasi häpeäänsä Jumalaa tai jotain korkeampaa voimaa. Nuoren kokemalla häpeällä ja Jumalalla ei tutkimuksen mukaan ole nähtävissä juurikaan yhteyttä. Muiden nuorten edessä häpeää kokeneen nuoren saattaa olla vaikea vastaanottaa kokemusta Jumalan armosta ja hyväksyvästä ja rakastavasta Jumalasta (Kettunen 2014, 150). Kettusen mukaan hyväksyntä on vastaus ihmisen häpeään. Tutkimustulosten myötä ajattelen, että nuori tarvitsee vielä enemmän; häpeävä nuori tarvitsee myötätuntoa, sillä myötätunto on hyväksyntää vielä askeleen edellä siinä, että se ohjaa ihmisen toimimaan toisen ihmisen hyväksi. Tutkijana ajattelen, että tarvitsemme sekä kirkossa että muussa yhteiskunnassa muutosta ja vahvaa kasvatustyötä, jotta sosiaalinen yhteys ympärillämme muuttuisi hyväksyvämmäksi ja myötätuntoisemmaksi. Olen kirjoittanut tutkimuksen viimeiseen lukuun konkreettisia ohjeita nuorelle, nuoren vanhemmalle ja ammattikasvattajalle.
-
(2024)Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.
-
(2018)Tutkin pro gradu -työssäni kaunokirjallisuuden herättämiä myötätunnon kokemuksia nuorissa lukijoissa ja asiantuntijalukijoissa. Aineisto koostuu 17:n yläkoulun yhdeksäsluokkalaisen vastauksista kahteen myötätunnon heräämistä lukiessa käsittelevään tehtävään. Käytän vertailtavana aineistona 9:n ammatikseen kirjallisuuden parissa työskentelevän, korkeasti kirjallisuuden alalta koulutetun henkilön vastauksia samoihin tehtäviin. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen, ja pikemminkin laadullinen kuin määrällinen. Tehtävissä käytettävät tekstit ovat noin yhden luvun mittaiset katkelmat kirjoista Joel Lehtosen Rakastunut rampa (1922) ja Riikka Pulkkisen Totta (2010). Tutkimuksessani selvitän, millaiset kohdat kaunokirjallisessa tekstissä herättävät yhdeksäsluokkalaisten ja aikuisten asiantuntijalukijoiden myötätunnon kokemuksen ja miksi. Vertaan, ovatko myötätunnon heräämisen syyt samankaltaisia ihmisten iästä ja lukemiseen harjaantuneisuudesta huolimatta. Tarkastelen myös, herääkö myötätunto enemmän silloin, kun on kysymyksessä uudempi teksti vai koskettaako vanhempi teksti nykylukijaa yhtä lailla. Ne nuoret lukijat, jotka eivät koe myötätuntoa lukiessaan Totta-tekstiä, eivät perustele myötätunnon kokemuksen puutetta millään tavalla. Asiantuntijalukijat puolestaan perustelevat myötätunnon heräämättömyyttä tekstistä nousevilla syillä: tekstiltä odotetaan koskettavuutta ja kritisoidaan tekstin kirjoittajan kyvyttömyyttä tavoittaa lukijan tunnemaailma. Rakastuneen ramman herättämiä myötätunnon tunteita eritellessään usea asiantuntijalukija perustelee kirjallisuudentutkimuksen käsittein, esimerkiksi ilmaus, päähenkilö ja lukija. Vastaavia käsitteitä ei nuorten lukijoiden vastauksista löydy. Tutkimuksen perusteella lukemisen vähäinen tai runsas kokemus ei näytä vaikuttavan myötätunnon kokemiseen kummassakaan tekstissä. Myöskään se, onko teksti vanha klassikko vai nykykirjallisuutta, ei näy aineistossa kovinkaan paljon. Vanhempi klassikkoteos saa aineistossani jonkin verran enemmän myötätunnon kokemuksia aikaan kuin nykykirja. Suurempi osa aineiston kaikista vastaajista kokee myötätuntoa. Totta-tekstiä lukiessaan 2/3 sekä nuorista että aikuisista kokee myötätuntoa, ja Rakastunutta rampaa lukiessaan 5/6 kaikista vastaajista kokee ainakin johonkin tekstin kohtaan liittyvää myötätuntoa.
-
(2022)Objectives. The ability to have compassion is crucial for the survival of the human spe-cies and the well-being of communities and individuals. Acts of compassion are mostly done when another person expresses displeasure. The causes of displeasure often depend on time and place. Acts of compassion have been studied extensively in early childhood education in recent years but acts of compassion in a flexible scheduled early childhood education and care have remained unexamined. Flexible scheduled ECEC offers children a different environment, and for this reason, acts of compassion that take place in that context should be studied. This study aimed to find out which moments of displeasure occur in children between the ages of 1 and 5 in flexible scheduled ECEC and which acts of compassion children and adults do in the same context. The study brings an important addition to the field of compassion research, where displeasure and compassion in flexible scheduled ECEC have not yet been studied. Methods. The material is 25 hours of video footage filmed in flexible scheduled ECEC, written notes and a photo. I have identified 42 episodes in which children express displeasure and/or children or adults show compassion. The duration of the episodes varies from a few seconds to more than ten minutes. I have processed the material using the method of qualitative content analysis. I have also analyzed interaction that happens in the moments of compassion. The method has been influenced by the ethnographic approach. Conclusions. The results complement the understanding of the development of dis-pleasure and compassion in early childhood education. Children experience displeasure, for example, in situations where their own will is not fulfilled and their abilities are limited. In times of displeasure, especially adults do acts of compassion. Children also did acts of compassion and compassion initiatives, but these differed from what adults did and there were fewer of them. Children's agency in doing acts of compassion should be strengthened. The acts of compassion they do should be given time and space. Due to the varied composition and age of the group of children in early childhood care, there are plenty of opportunities for developing compassion when the children practice working side by side with different children of different ages.
-
(2022)Objectives. The ability to have compassion is crucial for the survival of the human spe-cies and the well-being of communities and individuals. Acts of compassion are mostly done when another person expresses displeasure. The causes of displeasure often depend on time and place. Acts of compassion have been studied extensively in early childhood education in recent years but acts of compassion in a flexible scheduled early childhood education and care have remained unexamined. Flexible scheduled ECEC offers children a different environment, and for this reason, acts of compassion that take place in that context should be studied. This study aimed to find out which moments of displeasure occur in children between the ages of 1 and 5 in flexible scheduled ECEC and which acts of compassion children and adults do in the same context. The study brings an important addition to the field of compassion research, where displeasure and compassion in flexible scheduled ECEC have not yet been studied. Methods. The material is 25 hours of video footage filmed in flexible scheduled ECEC, written notes and a photo. I have identified 42 episodes in which children express displeasure and/or children or adults show compassion. The duration of the episodes varies from a few seconds to more than ten minutes. I have processed the material using the method of qualitative content analysis. I have also analyzed interaction that happens in the moments of compassion. The method has been influenced by the ethnographic approach. Conclusions. The results complement the understanding of the development of dis-pleasure and compassion in early childhood education. Children experience displeasure, for example, in situations where their own will is not fulfilled and their abilities are limited. In times of displeasure, especially adults do acts of compassion. Children also did acts of compassion and compassion initiatives, but these differed from what adults did and there were fewer of them. Children's agency in doing acts of compassion should be strengthened. The acts of compassion they do should be given time and space. Due to the varied composition and age of the group of children in early childhood care, there are plenty of opportunities for developing compassion when the children practice working side by side with different children of different ages.
-
(2023)Objectives. The ability to show compassion has developed in humans to strengthen social relationships and to enable social functions. Compassion is conceived as a state of concern for others suffering and as a desire to alleviate it. Previous studies have determined that compassion in the early childhood education and care (ECEC) is constructed culturally and that it is dependent on the actions of the adults. This study describes how children react when they confront a crying child in the ECEC setting and explores how children take part in showing compassion to crying children. Methods. The research data was 50 hours of video footage. There was identified 27 episodes where children were crying. The children participating in the study were aged between 1-4 years old. Firstly theory-based content analysis was applied in the data and then the categories that were formed were analysed by multimodal interaction analysis. Conclusions. This study highlights the previous studies in which it was defined that compassionate acts in the ECEC are most often performed by the adults. It was determined that the children mostly continued their previous actions or gazed at the compassionate acts that were performed when other children were crying. The children could also refuse to show compassion to the crying child. The compassionate acts that the children performed were made with the support of the adults, together with the adults or independently. In this study compassion was always shown to the crying child. It should be established how to increase children’s compassion in the ECEC and how to utilize the adult’s role in it.
-
(2023)Objectives. The ability to show compassion has developed in humans to strengthen social relationships and to enable social functions. Compassion is conceived as a state of concern for others suffering and as a desire to alleviate it. Previous studies have determined that compassion in the early childhood education and care (ECEC) is constructed culturally and that it is dependent on the actions of the adults. This study describes how children react when they confront a crying child in the ECEC setting and explores how children take part in showing compassion to crying children. Methods. The research data was 50 hours of video footage. There was identified 27 episodes where children were crying. The children participating in the study were aged between 1-4 years old. Firstly theory-based content analysis was applied in the data and then the categories that were formed were analysed by multimodal interaction analysis. Conclusions. This study highlights the previous studies in which it was defined that compassionate acts in the ECEC are most often performed by the adults. It was determined that the children mostly continued their previous actions or gazed at the compassionate acts that were performed when other children were crying. The children could also refuse to show compassion to the crying child. The compassionate acts that the children performed were made with the support of the adults, together with the adults or independently. In this study compassion was always shown to the crying child. It should be established how to increase children’s compassion in the ECEC and how to utilize the adult’s role in it.
-
(2022)Tiedekunta: Kasvatustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kasvatustieteiden kandiohjelma Opintosuunta: Varhaiskasvatuksen opettaja Tekijä: Susanna Kalliomäki Työn nimi: Lohdutuksen käytännöt alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmissä Työn laji: Kandidaatin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Kesäkuu 2022 Sivumäärä: 25 + 5 Avainsanat: Lohduttaminen, myötätunto, varhaiskasvatus, alle 3-vuotiaden varhaiskasvatus Ohjaaja tai ohjaajat: Annukka Pursi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet) Muita tietoja: Tiivistelmä: Tavoitteet. Myötätuntoa ja sen esiintymistä varhaiskasvatuksen kontekstissa on viime vuosina tutkittu paljon. Lohduttaminen voidaan nähdä yhtenä myötätunnon ilmenemismuotona. Lohduttaminen onkin yleisin myötätuntoteko varhaiskasvatuksessa. Lohduttamisen ilmiön ympärille kietoutuu paljon käytäntöjä. Vaikka lohduttamista ja myötätuntoa on tutkittu viime vuosina paljon, on lohduttamiseen liittyviä käytäntöjä tutkittu vielä suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata lohdutukseen liittyviä käytäntöjä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatusryhmissä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduin haastattelun avulla. Aineistoa varten haasteltiin yhteensä kolmea varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä kahdesta helsinkiläisestä päiväkodista. Haastattelut pidettiin huhtikuussa 2022. Aineiston analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa löydettiin lohdutustekoihin ja lohduttamisen työnjakoon liittyviä käytäntöjä. Vastaajat kuvasivat useita lohdutustekoja, joista syli, silittäminen ja rauhoittava puhe oli yleisimpiä. Lohdutusteot eivät esiintyneet yksittäin, vaan useampia lohdutustekoja hyödynnettiin yhdessä saman lohdutustilanteen aikana. Lohdutusteot olivat tilannesidonnaisia ja niihin vaikutti taustatekijöinä arjen resurssit, aikuisen tunteet, lapsen toiminta ja tunteet sekä lapsen ja aikuisen välinen suhde. Myös lapset olivat aloitteellisia lohdutustilanteissa ja tekivät lohdutustekoja vertaisilleen. Pääsääntöisesti aikuiset suhtautuivat lasten lohdutusaloitteisiin myönteisesti, ja he tukivat lasten lohdutusta sanallisesti. Aikuinen nähtiin kuitenkin lapsen ensisijaisena lohduttajana, ja tätä ajatusmallia myös toisinnettiin lapsille.
-
(2023)Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat lasten saamaan lohtuun ja myötätuntotekoihin varhaiskasvatuksessa pienten lasten ryhmissä, sekä miten lapset otetaan mukaan tekemään myötätuntotekoja. Tutkimusaiheeni muovautui omista havainnoistani, joiden mukaan myötätuntoteot eivät jakaudu tasaisesti varhaiskasvatuksessa. Aiempaa tutkimusmateriaalia oli saatavilla niukasti. Tutkimusaineistoksi narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kaksi pääkaupunkiseudulla tehtyä tutkimusta. Tutkielmani avaa myötätuntotekojen ja lohdutuksen tilannetta varhaiskasvatuksessa näiden kahden tutkimuksen valossa. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Käytin tutkielmassani Antti Rajalan ja kollegoiden (2017) tutkimusta Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä sekä Kiira Salmen ja kollegoiden (2022) tutkimusta Mielipahasta myötätuntoon: myötätuntotekojen rakentuminen varhaiskasvatuksessa. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus antoi mahdollisuuden saada laajan kokonaiskäsityksen tutkittavista aineistoista. Tällä menetelmällä sain aineistoistani selville mitkä tekijät vaikuttivat myötätuntokulttuurin kehittymiseen kyseisissä tutkimuksissa kohteina olleissa päiväkodeissa. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen myötä sain myös selville mitkä tekijät vaikuttivat kyseisissä päiväkodeissa lapsen saamaan lohtuun ja myötätuntotekoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassani nousi esille, että lasten mielipahaan vastattiin myötätuntoteoin ja lohduttamalla pääosin ripeästi. Lohtua ja myötätuntotekoja tehtiin useimmiten koskettamalla ja verbaalisesti. Pienet lapset ilmaisivat mielipahaansa itkulla, mutta myös muilla keinoin. Tilanteet, joissa mielipahaan ei vastattu, johtuivat kiireestä tai kiireen tunteesta. Tutkimuksissa esitettiin myös tilanteita, joissa mielipaha jäi kokonaan huomaamatta, tai varhaiskasvatusalan ammattilainen tulkitsi, ettei lohtua tarvittu.
-
(2019)The aim of the study was to research the manifestation of compassion in the peer interaction situations of toddlers in day care center and the impact of adult involvement on the expression of children's compassion. The research is part of a research project on Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education (CoCuCo). Compassion research has not been done earlier by observing children's interaction in a natural environment. This study will provide the elements for developing early childhood education environments and interaction situations for toddlers in a day care center in order to strengthen the compassionate culture. Interest in the meaning of compassion for social change has increased. The meaning and power of compassion has been studied from many perspective of sciences. In this qualitative video research the research material was the video material compiled by the CoCuCo-research team on the different interaction and action situations of children aged 1–3 years in one day care center in the metropolitan area in Finland. The research methods were the observation and analysis of the video material. In the analysis of the data, I shared the compassion situations I found with the episodes in two main categories: 1. expression of compassion in children's interaction situations and 2. the effect of adult involvement on the expression of children's compassion. After this, I analyzed the various manifestations of compassion and the various effects of adult involvement that I found within the episodes. This study showed that there were compassionate acts of interaction between toddlers in terms of comforting, sharing, helping, and anticipating. Most often, the acts of children's com-passion were appeared as physical and verbal comforting or through objects and functional sharing. Adults contributed to their day care with their involvement, mostly to promote com-passion, but sometimes to undermine compassion. The results of this study support the view that young children have a natural way of working with compassion. The influence of adults on the development of a compassionate culture is very important. Adults need to realize the importance of the moments leading to compassion and give children time enough and compassionate guides.
-
(2021)Tutkielmassa myötätuntoa lähestytään tunnekasvatukseen soveltuvien kuvakirjojen kautta. Myötätuntoa kohdataan arjessa joka päivä, ja sen on havaittu myös lisäävän mielen hyvinvointia. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä myötätunto nähdään tunteena sekä prosessimaisena ilmiönä, johon kuuluu toisen mielipahan huomaaminen, halu toimia toisen hyväksi sekä konkreettinen myötätuntoteko. Tavoitteenani on selvittää, miten myötätunto ilmenee lasten tunnetaitokirjoissa. Tällaista tutkimusta, jossa keskitytään vain myötätuntoon ja tunnetaitokirjoihin ei ole aiemmin tehty Suomen kontekstissa. Tutkielmassani pyrin löytämään vastauksen tutkimuskysymykseeni: Miten myötätunto ilmenee lasten kuvakirjoissa. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä toimi lähilukumenetelmä. Aineistona käytin neljää suosittua tunnetaitokirjasarjaa. Kirjojen suosittuus selvitettiin kysymällä yhdessä Facebook-ryhmässä varhaiskasvattajilta heidän suosimistaan tunnetaitokirjoista. Aineiston analyysi eteni Pöysän (2010) esittämän lähilukumenetelmän päävaiheiden mukaan. Jokaisella lukukerralla keskityttiin eri tasoihin, jotka analyysin alussa määriteltiin itse. Tämän tutkimuksen päätasoiksi valitsin tekstin ja kuvituksen, joista tarkastelin kieltä, myötätunnon osoituksia sekä värimaailmaa. Näistä alatasoista tarkastelin vielä yksittäisiä aiheita, joita olivat sanavalinnat, dialogi, myötätunnon osoituksen tavat sekä myötätuntotapahtuman osapuolet. Lukemisen yhteydessä tein muistiinpanoja, joita syvensin vähitellen ja joihin lisäsin omia tulkintojani ja pohdintojani. Tutkimuksessa myötätunto ilmeni kirjoissa niin sanavalinnoissa, lauseiden sisällössä, hahmojen ilmeissä, eleissä ja toiminnassa sekä värimaailman muuttumisena mielipahan ja myötätunnon osoituksen välissä. Myötätunto ilmeni erilaisina myötätuntotekoina toisen mielipahan poistamiseksi sekä pyytämisenä, jossa mielipahan kokija itse haki lohtua muilta. Yleisin myötätuntoteko oli lohdutus, mutta myös auttamista esiintyi. Myötätuntoteot olivat usein eri tekojen yhdistelmiä, kuten sanallista lohdutusta, halaamista ja auttamista. Lapset osoittivat myötätuntoa hiukan aikuisia useammin, mutta ero on niin pieni, että lasten ja aikuisten voidaan sanoa osoittavan myötätuntoa yhtä paljon. Lapsi oli useimmiten myötätunnon osoituksen kohde. Tutkimustulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, siinä miten myötätunto ilmenee. Tutkimustulosten myötä kasvattajat voivat luottaa kuvakirjojen soveltuvuuteen myötätunnon opetuksessa, vaikka kirjan teema ei myötätuntoa käsittelisikään.
-
(2018)Objectives. The research on compassion has been studied in many fields but in the context of early childhood education, especially in conflict situations, study of compassion is still missing. The aim of this study, in the light of interaction based “practise perspective” theoretical framework, is to find out the ways in which compassionate acts occur in kindergarten 2 to 5-year-old children`s group in conflict situations, and what enables or hinder compassion in early childhood context. The interaction based theoretical framework shows how compassion is built and develops in interaction with people in different cultural contexts. This study has been conducted as part of “Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education” (CoCuCo) research project. Methods. The data of this study was gathered by observation in a kindergarten setting over ten days period, approximately five hours per day. 26 children and five adults participated in the study. The current study has implications of collective ethnography due to its naturalistic setting and having, at times, up to four observers in the field at once. Having more than one observer gave opportunities for reflective discussions. 57 conflict situations were found from the data after using qualitative research analysis methods. Compassionate acts were analysed from those conflict situations. Findings. In a kindergarten 2 to 5-year-old children`s group compassionate acts occurred in 15 conflict situations. Compassionate acts, which were helping, defending and comforting, received a child from a teacher, a child from another child and a teacher from a colleague. Verbal forms of compassion were the most common. Teachers ways of dividing tasks and recurring practices in working methods enabled or hindered the ways compassion was expressed. The ways teachers organize kindergarten groups activities, seems to impact the ways compassion occurs in interactional situations.
-
(2023)Objectives. Earlier research has identified the potential of compassion in enhancing the ethical and socioemotional competences of individuals. A framework grounded in compassion has been proposed to integrate pedagogical approaches supporting well-being. Furthermore, earlier research suggests that recognition of the significance of compassion in university pedagogy impacts beliefs defining teaching, student-teacher interaction, grading and pedagogical practices. However, valuation and interpretation of compassion in university pedagogy by teachers and pedagogical developers has remained a grey zone in research. This study seeks to contribute to filling this gap. The objective of the study was to investigate what kind of meanings compassion is given in university pedagogy, and what kind of promoting and impeding factors exist for demonstrating compassion. The research questions were: 1) How do the university teachers and pedagogical developers perceive the significance of compassion in university pedagogy? 2) What kind of factors promote compassion in university pedagogy according to university lecturers and pedagogical developers? 3) What kind of factors impede compassion in university pedagogy according to university lecturers and pedagogical developers? Methodology. Data consisted of ten semi-structured thematic interviews with participants that had a minimum of five years of pedagogical experience. The participants’ target audience of teaching included university staff, graduates, and undergraduates. The participants were asked e.g. how compassion was demonstrated in teaching, the benefits and disadvantages of compassion, and the role of the teacher as a proponent of compassion. The interviews were analysed using an abductive content analysis. Results and conclusions. The study identified compassion in university pedagogy as a strategic, implicitly transmitting social phenomenon realizing proximally. The pedagogical meanings of compassion were conceptualised as compassion strategies that were divided into well-being -centric, learning-centric, community-centric and structure-centric strategy. Factors inhibiting compassion were mainly linked to teaching structures, leadership, and organizational culture. Factors promoting compassion were especially linked to collective awareness and organizational values. The distal, societal, and planetary impacts of compassion were evident in the case of individual interviewees. This outcome, together with the identified holistic significance of compassion, raise the question about awareness and need for targeted cultivation of compassion as an integral part of pedagogical and societal mission of higher education.
Now showing items 1-20 of 38