Browsing by Subject "naiskuva"

Pro gradussa tutkitaan naiskuvaa Alexandre Dumas’n romaanissa Le Comte de Monte-Cristo (suom. Monte-Criston kreivi). Suurelle yleisölle suunnattu seikkailuromaani ilmestyi 1844–46 sarjakertomuksena ranskalaisen Journal des débats -aikakauslehden lisäosana, ranskaksi ’roman-feuilleton’. Seikkailukirjallisuudessa nopeatempoista kerrontaa dramaattisissa lokaatioissa värittää henkilöhahmojen vastakkainasettelu: lähes kuolematon sankari ja kiero vastustaja, naisen roolina on joko apua tarvitseva, viaton neito tai kaunis, mutta katala femme fatale. Monte-Criston kreivin henkilögalleriassa näkyy aikakaudelle tyypillinen eksotismin alamuoto orientalismi. Monte-Criston kreivin naiskuvaa on tutkittu vain vähän. Tässä tutkielmassa pohditaan: Miten tässä suurelle yleisölle suunnatussa sarjakertomusromaanissa esitetään naiseutta? Keitä ovat analysoitavat naishahmot, ja mitkä ovat heidän roolinsa romaanissa? Mitä teemoja Dumas tuo esille näiden naisten tarinoiden kautta? Onko mahdollista löytää teemoja, jotka yhdistävät tai erottavat analysoituja henkilöhahmoja? Tekstissä esiintyviä seikkoja ja siitä nousevia teemoja lähestytään kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta, ja tutkielman rajatun koon vuoksi tutkimuksen ulkopuolelle jää sukupuolentutkimus. Metodina käytetään Philippe Hamonin viisiosaista järjestelmää analysoitaessa henkilöhahmojen olemusta, esiintyvyyttä ja toimijuutta sekä ennakkokäsityksiä ja kertojan suoria kommentteja hahmoista. Tätä luokittelua täydennetään Gérard Genetten transtekstuaalisilla näkökulmilla ja A.J. Greimas’n aktanttimallilla. Tutkimusaineiston muodostaa 11 juonelle tai teemoille keskeisen naishahmon esiintyminen Monte-Criston kreivissä kertojan ja henkilöiden kuvailuissa ja keskusteluissa. Tutkielman yksilöanalyysiosassa vastataan kahteen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen naiseuden ja naisten roolien määrittelystä. Tuloksissa näkyy hahmojen monipuolisuus: Naisten yhteiskuntaluokat, luonteet ja elämäntarinat eroavat toisistaan, ja roolit ja toimijuus vaihtelevat tarinan edetessä. Keskinäiset suhteet perustuvat sukulaisuuteen, ystävyyteen ja vihanpitoon. Teema-analyysiosassa syvennytään esiin nousseisiin teemoihin ja vastataan viimeisiin tutkimuskysymyksiin naishahmoja yhdistävistä ja erottavista teemoista. Viisi pääteemaa ovat romanttinen rakkaus ja seksuaalisuus sekä rakkaus itseä, perhettä, jumalaa ja yhteisöä kohtaan. Alateemoja tarkastellaan eri henkilöiden kannalta teemojen vastakkainasettelun kautta käyttäen tukena laadittua taulukkoa teemojen esiintyvyydestä eri hahmoilla. Teoksen punaista lankaa, onnistunutta ja epäonnistunutta naiseutta Dumas käsittelee ja korostaa hahmojen ja teemojen rinnastamisen ja vastakkainasettelun kautta. Dumas yhdistää teoksessaan viihteen ja moralismin ja tuo käsityksiä hyväksyttävästä naiseudesta. Naisen kohtalon määrää usein hänen uskollisuutensa määrä tai seksuaalisen koskemattomuuden menettäminen tai säilyttäminen. Päähenkilön entinen orjatar onnistuu näissä, mutta elämässään selviytyy myös tunnekylmä, komeankaunis miesten vaatteisiin viehtynyt homoseksuaali. Hemmotteleva kasvatusäiti taas joutuu ottolapsensa julmasti murhaamaksi.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen naiskuva on 1980-luvun hard rock -musiikissa. Tutkimus toteutettiin laulujen sanoituksia analysoimalla ja sanoituksia käsiteltiin fiktiivisinä puheakteina. Tutkimuskysymykset olivat: millainen on sanoitusten naiskuva, miten stereotyyppisiä sanoitukset ovat ja eroavatko miesten ja naisten laatimat sanoitukset toisistaan. Lisäksi tutkittiin, kuvattiinko naiset itsenä (self) vai esineellistettynä toisena (other) eli luokiteltiinko naiset itsenäisiksi toimijoiksi vai miehelle alisteisiksi objekteiksi. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, oliko naiset kuvattu suoralla vai epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin feminististä kirjallisuudentutkimusta ja erityisesti Josephine Donovanin kehittämää stereotypia-mallia. Tutkimusaineistona oli 17 hard rock -laulun sanoitukset. Sanoitukset luokiteltiin laadullisen aineistonkäsittelyn perusteella kolmeen luokkaan: huonosti käyttäytyvät naiset, esineellistetyt naiset ja traagiset naiset. Miesten laatimia sanoituksia oli 14 kappaletta ja loput kolme olivat naisten tekemiä. Kuvaus naisesta on hyvin samankaltainen kaikissa analysoiduissa sanoituksissa. Sanoitusten naiskuva on varsin suppea ja rajoittunut. Naiset on kuvattu usein pinnallisesti ja yksipuolisesti. Naiset nähdään useimmiten esineellistettynä toisena ja miltei poikkeuksetta ainoastaan suhteessa miehiin. Lähes kaikissa sanoituksissa kuvataan miehen ja naisen välistä voimasuhdetta. Melkein aina joko miehellä tai naisella on enemmän valtaa suhteessa toiseen eli ihmiskuvaa luonnehtii alisteinen suhteessa oleminen. Suurimmassa osassa miesten kirjoittamista sanoituksista nainen on kuvattu suoralla sanallisella ilmaisulla. Naiskirjoittajat puolestaan kuvaavat sanoituksissaan naisen - yhtä sanoitusta lukuun ottamatta - epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Laulujen sanoitukset ovat erittäin stereotyyppisiä. Lähes aina nainen kuvataan huonosti käyttäytyväksi, pahaksi ja vain neljässä sanoituksessa nainen kuvataan myönteisesti. Kahdessa sanoituksessa myönteisyys ilmenee idealisoivin kuvauksin, mikä voidaan luokitella antifeministiseksi. Sanoituksissa ilmenee myös naiskuvia, joissa nainen esiintyy viettelijänä tai seksiobjektina. Miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ei ole juurikaan eroa naiskuvassa. Naisten kirjoittamissa sanoituksissa nainen näyttäytyy kuitenkin useammin inspiroivana. Tulosten mukaan Josephine Donovanin kehittämä stereotypia-malli osoittautui toimivaksi teoreettiseksi lähestymistavaksi. Naiskuva ilmenee stereotyyppisenä sekä varsin negatiivisena. Mielenkiintoista on, ettei miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ole juurikaan eroa naiskuvassa. Tulos kuvannee yleisemmin hard rock -sanoitusten maailmankuvaa sekä 1980-luvun yleistä kulttuuritaustaa, mutta tähän kysymykseen ei voi vastata luotettavasti, koska vertailuaineistoa toiselta vuosikymmeneltä ei ollut analysoitavana.

Tutkimus käsittelee Jaakobin protoevankeliumin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumin naishahmoja. Nämä evankeliumit ovat kertomuksia Neitsyt Marian lapsuudesta, nuoruudesta ja Jeesuksen syntymästä. Pseudo-Matteuksen evankeliumin kuvaukset Jeesuksen lapsuudesta ovat kuitenkin jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Toiselle vuosisadalle jKr. ajoittuvan Jaakobin protoevankeliumin teksti on selkeästi kuudennelle vuosisadalle jKr. sijoittuvan Pseudo-Matteuksen evankeliumin pohja. Tämä mahdollistaa tekstien vertailun ja naishahmojen sekä naiskuvan kehittymisen tutkimisen. Neitsyt Marian lisäksi molemmissa evankeliumeissa on pääosin samat naishahmot. Evankeliumien naishahmoja vertaillaan myös varhaiskristilliseen ja myöhäisantiikin naiskuvaan. Tutkimuksen metodologia ammentaa narraatiokritiikistä, intertekstuaalisuudesta ja eksegeettisestä syväluvusta. Erityisinä tutkimuskysymyksiä ovat: 1) Millaisina toimijoina naiset evankeliumeissa esitetään? 2) Onko tekstien naiskuvissa tapahtunut vuosisatojen aikana muutoksia? 3) Miten tekstien naishahmot heijastavat aikansa moraalia ja seksuaalietiikkaa? Tutkimuksen toinen luku käsittelee naisten asemaa myöhäisantiikissa ja varhaisessa kristinuskossa. Naisilla ei ollut määräysvaltaa omaan elämäänsä vaan he olivat miesten vallan alla. Kristinuskon ja kehittyvän luostarilaitoksen vaikutuksesta naisille tarjoutui mahdollisuus kieltäytyä avioliitosta. Tutkimuksen kolmannessa luvussa vertaillaan Jaakobin protoevankeliumin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumin naishahmoja. Neitsyt Marian asema jumalansynnyttäjänä vahvistuu Pseudo-Matteuksen evankeliumissa suhteessa Jaakobin protoevankeliumiin. Muiden naishahmojen merkitys vähenee Neitsyt Marian korostuessa. Tutkimuksen neljäs luku vastaa tutkimuskysymyksiin. Tutkittavissa teksteissä naiset esitetään pääosin passiivisina toimijoina. Jaakobin protoevankeliumissa naishahmot ovat itsenäisempiä kuin Pseudo-Matteuksen evankeliumissa. Neitsyt Marian hahmon kuvauksessa tapahtuu suurin muutos. Hänestä tulee Pseudo-Matteuksen evankeliumissa entistä aktiivisempi toimija. Muuten naishahmojen muutokset eivät ole merkittäviä. Molemmissa evankeliumeissa naiset vahtivat toistensa seksuaalista puhtautta ja erityisesti neitsyyttä. Pseudo-Matteuksen evankeliumissa neitsyys nähdään myös jumalanpalvelemisen muotona.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielmani käsittelee seksismiä eri muodoissaan kahdessa italialaisessa päivälehdessä, Il Corriere della Serassa ja La Repubblicassa, Tarkoituksena on selvittää, löytyykö näistä kahdesta päivälehdestä seksistisiä ilmaisuja ja jos löytyy niin minkä tyyppisiä. Tutkielman teoreettisessa osuudessa esitellään seksismin eri ilmenemismuotoja, italian kielen kieliopissa ilmenevää maskuliinisuvun dominanssia, sekä muita seksismiin viittaavia kieliopillisia epäsymmetrioita; ’tytöttelyä’ tai naisroolin alleviivaamista, seksististä kielenkäyttöä sekä epäsuoraa seksismiä sen eri muodoissa. Tutkielmassani perehdytään myös sanomalehdissä käytettävän kielen erityispiirteisiin, sekä seksismiin tiedotusvälineissä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on toisaalta sukupuolentutkimuksellinen, toisaalta kielitieteellinen. Keskeisiä käsitteitä ovat kieliopillinen suku (il genere grammaticale) ja seksismi, stereotypiat ja metaforat. Näiden käsitteiden kautta analysoidaan myös sanomalehdistä valittuja esimerkkejä. Tärkeimpinä lähdeteoksina ovat toimineet kielitieteelliseen osuuteen Alma Sabatinin Il sessismo nella lingua italiana (1987) sekä Cecilia Robustellin "Politicamente o linguisticamente corretto?" Maschile e femminile: usi correnti della denominazione di cariche e professioni (2010). Sukupuolentutkimuksellisen viitekehyksen tärkeimmät lähteet ovat olleet Sara Millsin Language and Sexism (2008) sekä Marcella Marianin Identità di genere nella lingua, nella cultura, nella società (toim.Fabiana Fusco)(2001). Tutkielman aineisto koostuu viidestäkymmenestä (50) esimerkistä, jotka on valittu Il Corriere della Seran ja La Repubblican digilehdistä. Tutkielmasta ilmenee, että seksismin piirteitä löytyy molemmista sanomalehdistä. Erityisesti maskuliinisuvun dominanssi näkyy suuressa osassa esimerkkejä. Naisten ammattinimikkeet on usein ilmaistu maskuliinimuodossa, vaikka vastaava feminiinimuoto olisi käytettävissä. Myös ns. tytöttelyä ja julkisessa ammatissa esiintyvän naisen kutsumista pelkällä etunimellä on havaittavissa. Sukupuolistereotypiat tulivat vahvasti esiin esimerkkejä analysoidessa. On selvää, että nainen kuuluu edelleen jonkinlaiseen marginaaliryhmään ja tätä ajatusta tukivat myös tutkimukseni tulokset. Myytti naisten ja miesten välisistä sukupuolirooleista elää vahvasti italialaisessa journalismissa.

Tutkielmassani analysoin Frank Wedekindin näytelmää Kevään herääminen ja siitä tehtyä musikaaliadaptaatiota. Analyysini kohteena on teosten yksi päähenkilöistä, Wendla, jonka naiskuvaa pohdin kolmen sekä näytelmästä, että musikaalista löytyvien avainkohtien avulla. Keskeisimpänä lähteenäni hyödynnän Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta, josta hän puhuu muun muassa kirjoissaan Bodies That Matter (1993) ja Gender Trouble (1999). Tutkin, miten sukupuolen performatiivisuus näkyy Wendlassa ja miten se vaikuttaa hänen tarinaansa. Wendlan kokemaa väkivaltaa tutkin käyttäen apunani Kara Reillyn kirjoitusta James Robert Allardin ja Mathew R. Martinin toimittamasta teoksesta Staging Pain, 1580-1800: Violence and Tauma in British Theater (2009). Tutkimukseni on tekstianalyysiä ja kuuluu draaman tutkimuksen alaan. Analyysissäni huomasin, kuinka Wendla toteuttaa niitä sukupuolen performatiivisuuksia, joita hän on oppinut äidiltään, mutta hänestä on löydettävissä kapinahenkeä muuttaa asioita. Teosten naiskuva on raadollinen ja todentuntuinen, koska Wendla on monitasoinen hahmo, eikä yksiselitteinen. Hän on nuori ihminen, joka etsii vastauksia hämmentäviin ja pelottaviin asioihin, joita hän ei ymmärrä. Hänen tarinakaarensa on se, joka aloittaa ja sulkee näytelmän ja musikaalin, tehden hänestä hyvin olennaisen hahmon, joka on tutkimisen arvoinen.

There has been done some research on the relationship between girls and media before, but the amount of current studies is very little because of the vast change of media culture. Also the perspective of these researches has rarely been in the girls them selves. Thereby the porpoise of this research is to enlighten sixth grade girls’ perspectives on the phenomenon at hand. The goal is to find out how these girls’ interpret the female image of visual media culture and how media effects on the development of their self-image. Girls’ thoughts on the necessity of media education are also in a significant role. Theme interview that was done in groups was the method that was used in this research to collect the data. Sixteen sixth grade girls were interviewed in five interview groups. Three base materials representing visual media culture were used in the theme interviews. The collected data was analyzed by theory-guided content analysis. The data was categorized mostly to themes that rose from the interviews and and results were compared to the theoretical framework. The results of this research were divided into three broader themes that were convergent with the research questions. First of all the girls analyzed and interpreted the female im-age of media culture. Sexualization was clearly seen in all of the base materials, but the girls reacted more disapprovingly to the material that was closet to their own everyday context. It is easier for the girls to accept sexualization in public media culture, where the objectification of women has become an ordinary phenomenon. Secondly the girls dis-cussed medias influence on their self-esteem. The girls expressed how they get inspired through the pictures they see in media and discussed on the meaning it has on their clothing and appearance ideals. They make purchase decisions and admire sporty bod-ies through media, yet the true influence was hard to recognize for some of the girls. Be-cause of the many effects that media has, the girls think that issues related to it should also be talked about in school. Especially the risks and problematic situations that media contains were seen as something that should be dealt with together. All in all the sixth grade girls showed as skillful agents of media culture, for whom social media especially is a significant part of every day life.

Tutkimus käsittelee Richard Rollen (k. 1349), englantilaisen erakon ja uskonnollisen kirjailijan, käsityksiä ystävyydestä yleensä ja erityisesti hengellisestä ystävyydestä miesten ja naisten välillä. Rolle kirjoitti useita latinan- ja keskienglanninkielisiä tutkielmia ja hengellisiä oppaita, joissa hän sivusi ystävyyden tematiikkaa sekä omaelämäkerrallisesta että teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä käytetään seitsemää Rollen omaa teosta sekä kanonisoinnin toivossa hänestä laadittua pyhimyselämäkertaa. Tutkimus esittelee Rollen ystävyysteoriaa ja suhteuttaa sen 1300-luvun Yorkshiren historialliseen kontekstiin, Rollen kirjallisiin esikuviin sekä hänen ajatteluunsa yleensä. Rolle näyttää tunteneen sekä Ciceron (k. 43 eaa.) että Aelred Rievaulxlaisen (k. 1167) teokset ystävyydestä, mutta sovelsi näiden näkemyksiä omintakeisesti. Rollen maailmankuvalle oli ominaista jyrkkä kaksijakoisuus maailman ja Jumalan rakkauden välillä, minkä vuoksi ero pyhän ja maallisen ystävyyden välillä oli ehdoton. Vääränlainen ystävyys oli vaarallista etenkin kontemplatiivista elämää harjoittaville erakoille ja anakoreeteille, joita Rolle opasti välttämään ihmiskontakteja. Jyrkkyydestään huolimatta Rolle erosi edeltäjistään ja 1300-luvun valtavirrasta puolustamalla sukupuolten välisen pyhän ystävyyden mahdollisuutta. Tutkimuksen keskeinen löytö on, että Rolle määritteli sukupuolten välisen ystävyyden hengelliseksi ohjaukseksi ja perusteli siten sen tarpeellisuutta; naiset tarvitsivat pyhien miesten neuvoja pelastuakseen. Tällainen opetusystävyys ei ollut tasa-arvoinen suhde, vaan miehen tuli opastaa ja oikaista naista tämän omaksi parhaaksi. Toisaalta Rolle uskoi naisten mahdollisuuksiin saavuttaa hengellisen elämän korkeimmat asteet. Lähteet paljastavat, että Rolle tosiasiassa opasti naisia esittämänsä mallin mukaan. Tutkimus osoittaa, että yksittäisille naisille laaditut kansankieliset opaskirjeet sisältävät opetusystävyyden keskeisiä piirteitä ja noudattavat sen hierarkista logiikkaa: Rolle esiintyy välittäjänä Jumalan ja lukijan välillä houkutellen, moittien ja neuvoen lukijaa, jotta tämä saavuttaisi yhä korkeamman pyhyyden asteen. Rollen ja anakoreetti Margaret Kirkebyn välinen suhde, jota on keskiajalla ja myöhemmin pidetty esimerkkinä pyhästä ystävyydestä, näyttää myös muiden lähteiden valossa olleen hierarkkinen opetussuhde. Tutkimuksessa argumentoidaan, että Rollen kirjoittamista motivoi tarve itsepuolustukseen ja toiminnan oikeuttamiseen; hänen kontaktinsa naisiin herättivät epäilyksiä. Rolle halusi olla hengellinen auktoriteetti, mutta hänellä ei ollut luostarisääntökunnan, kerjäläisveljestön tai pappisviran tuomaa virallista tukea, joten hänen paras mahdollisuutensa itsepuolustukseen oli kirjallinen toiminta. Oikeuttaakseen toimintansa naisten parissa Rolle esitti mallin Jumalan rakkauden elävöittämästä pyhästä elämästä, johon kuului velvollisuus opettaa naisia ystävinä. Lisäksi Rollen tuli osoittaa, että hänen oma elämänsä edusti hänen puolustamaansa mallia, jonka edellytyksenä oli välinpitämättömyys maallisia houkutuksia kohtaan. Kaiken tämän takana näyttää olleen toive tasavertaisen ystävän löytämisestä: Rolle ei ollut löytänyt vertaistaan ystävää, joka olisi jakanut hänen hengelliset kokemuksensa, joten hän pyrki hengellisen ohjauksen avulla nostamaan edes yhden oppilaistaan tasolleen. On huomionarvoista, että Rolle näyttää pitäneen naisia kelvollisina kandidaatteina tällaiseen suhteeseen.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen kuva naisista rakentui Suomen Kristillisen Työväen Naisliiton Säde-lehdessä vuosina 1909–1911. Aineistoni koostuu Säteen tarkastelukautena ilmestyneistä vuosikerroista. Lehti ilmestyi 16-sivuisena noin kerran kuussa. Tarkastelen työssäni, millaisia velvollisuuksia, vastuita ja rooleja naisille annettiin lehdessä sekä ketkä näitä käsityksiä esittivät. Tätä tutkiessani hyödynnän sisällönanalyysia ja representaation käsitettä. Representaatioiden sosiokulttuurisen luonteen ja historiallisen kerrostuneisuuden vuoksi voin naiskuvan rakentumista tarkastellessani tutkia samalla myös sitä yhteiskunnallista tilannetta, jossa nämä käsitykset naiseudesta ovat syntyneet sekä laajemmin naisen asemasta käytyä yhteiskunnallista keskustelua, johon Säteen kirjoittajat lehdessä ottivat osaa. Lehden naiskuvaan heijastuivat erityisesti silloinen käynnissä ollut uskontopoliittinen keskustelu sekä kotimaisen työväenliikkeen sisäinen hajaannus. Lehteen kirjoittivat yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Pääasiassa kirjoittajat olivat työläistaustaisia maallikoita lukuun ottamatta muutamia lehteen kirjoittaneita evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Säteessä piirtyi esiin ihannekuva työhön tarttuvasta ja yhteiskuntaa kehittävästä työläisnaisesta, jonka elämää ja valintoja ohjasi ensisijaisesti henkilökohtaisesti omaksuttu usko Jumalaan. Lehdessä usko ja Jumala nähtiin paitsi yksilön elämää myös yhteiskuntaa kannattelevana ja ylläpitävänä voimana. Yksilön ja kansakunnan kohtaamat vaikeudet tulkittiin myös uskosta käsin, mikä näkyi muun muassa Venäjän sortotoimien rinnastamisena Pahan hyökkäyksiin. Lehden ihannekristitty työläisnainen oli omaksunut myös isänmaallisuuden ihanteen, jota hän välitti eteenpäin lapsilleen kasvatustehtävänsä kautta. Naisen elämänkaari esitettiin lineaarisesti etenevänä janana, jossa viattomasta lapsuuden maailmasta siirryttiin valintojen ja houkutusten ristiaallokossa luovittavaan nuoruuteen. Nuoruudessa tärkeintä oli omaksua kristillinen usko henkilökohtaisena elämänkatsomuksena ja kasvaa kohti sukupuolityypillisiä rooleja kodin hengettärenä toimivasta vaimosta ja työteliäästä miehestä. Avioliitto esitettiin Säteessä itsestään selvänä jatkumona nuoruudelle, eikä naimattomuutta pidetty esillä todellisena vaihtoehtona kristillisille työläisnaisille. Lapset kuuluivat niin ikään automaationa avioliittoon, sillä ehkäisyä ei pidetty kristillisille naisille sopivana vaihtoehtona. Työväenasia oli lehden työläisnaisille tärkeä, mutta hengelliseen sisältöön verrattuna vähemmän esillä pidetty asia. Palvelijoiden ja työläisten aseman parantaminen, miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisääminen sekä siveystyön tekeminen miellettiin kuitenkin kristittyjen työläisnaisten velvollisuuksiksi. Seksuaalimoraalisissa käsityksissään lehden kirjoittajat yhtyivät aikansa porvarillisen moraalireformin ihanteisiin toisaalta myös uudistaen niitä: ihanne itseään valistavasta ja siveellisestä naisesta ulotettiin Säteessä koskemaan myös työläisnaisia, kun se aiemmin liitettiin vain yläluokkaisiin naisiin. Tärkeä osa kristityn työläisnaisen toimintaa oli myös ateistisen sosialismin vastustaminen, ja lehti ohjasikin kärkkäillä kannanotoillaan lukijoitaan samaistumaan ennemmin kristilliseen työväenliikkeeseen kuin paheellisena pidettyyn sosialidemokraattiseen naisliikkeeseen.

Tutkielma käsittelee femme fatale -kuvatyyppiä suomalaisessa kuvataiteessa vuosina 1880–1925. Tutkielma tarkastelee tähän kohtalokkaita naisia esittäneeseen kuvatyyppiin kietoutuneita kulttuurisia merkityksiä ja pyrkii selvittämään mitä ne osoittavat suomalaisen yhteiskunnan sukupuoli- ja seksuaalikäsityksistä. Kuvatyypin on aiemmassa ulkomaisessa tutkimuksessa tulkittu kertovan ennen kaikkea yhteiskunnassa vallinneesta naisvihasta ja naisemansipaation käynnistymisen aiheuttamasta stressireaktiosta: femme fatale -hahmoa käytettiin arkkityyppinä pahantahtoisesta ja vaarallisesta, mutta vastustamattomasta naiseudesta. Siitä on luettavissa kuitenkin myös emansipoituneen naisen positiivinen kuvaus, ja vapautuva seksuaalielämä. Tämän lisäksi siihen on kietoutunut muita aikansa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten dekadentti taidesuuntaus, poliittisia keskusteluita ja yhteiskunnan maallistuminen. Tutkielman tarkoituksena on paikantaa ja analysoida näitä ilmiöitä kuvatyypistä kulttuurisesti kontekstualisoivaan kuva-analyysin keinoin. Tutkielman pohjana toimii laaja aineistokartoitus, jolla aiemmin Suomessa tutkimatonta kuvatyyppiä, sen ilmenemismuotoja ja yleisyyttä, on tarkasteltu. Ainestoa on etsitty museoiden kokoelmajärjestelmistä, finna-tietokannasta, ajan taiteen tutkimuksesta, huutokauppaluetteloista ja aikalaislehdistöstä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaista femme fatale -kuvastoa tarkasteleva tutkimus. Aihepiiri on laajasti tutkittu eurooppalaisessa taidehistorian tutkimuksessa, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä on käsitelty hajanaisesti muun naiskuvan yhteydessä, siihen kuitenkaan tarkemmin paneutumatta. Femme fatale -hahmoa pidetään keskeisenä naiskuvan ymmärtämisen suhteen, sillä se on tietynlainen ääriesimerkki. On usein todettu, että kyseessä olevana aikana yhteiskunta antoi naisille kaksi mahdollista identiteettiä: nainen oli joko hyvä kodinhengetär tai paha prostituoitu. Tämän dikotomian valossa kahtalokkaan naisen hahmo nousee keskeiseksi ajan sukupuoliroolien ymmärtämiseen, sillä se kattaa koko jälkimmäisen roolin. Suomalaisessa tutkimuksessa usein viitataan suomalaisen kuvataiteen femme fatale -hahmoihin, mutta tutkimuksen puuttuessa viittamisen kohde jää ylimalkaiseksi – tutkielma paikkaa tätä puutetta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisessa kuvataiteessa kohtalokas nainen sai laajasti hyvin erilaisia identiteettejä, jotka kantavat laajasti erilaisia yhteiskunnassa vallineita ajatusmalleja. Kohtalokas nainen on toiminut allegoriana langenneelle naiselle, joka sukupuolensa aiheuttamassa heikkoudessaan ei pysty vastustamaan viettejään ja ajautuu viettelemään miehiä ja ajamaan heidät perikatoon – näin se on kuva myös yhteiskunnan kaaokseen ajavasta naishahmosta. Tämän voidaan katsoa johtuvan vallineesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen haluttiin esittää heikompana kuin mies. Toisaalta kuvatyypin avulla on esitetty myös vahvoja naishahmoja, jotka eivät alistu heille osoitettuun paikkaan, vaan ovat itsetietoisia ja uhmakkaita. Näin se on edustanut myös naisasialiikkeen ajamaa uutta naiseutta, joka oli aktiivista, itsetietoista ja yhteiskuntaan osallistuvaa. Tämä on osaltaan seurausta sukupuoliroolien muuttumisesta 1800-luvun lopulta eteenpäin. Monin paikoin kuvatyyppi on myös eroottisuudessaan osoitus vapautuvista seksuaalimoraalin säännöksistä: niihin on kietoutunut sekä seksuaalisia fantasioita, että vapautuvan seksuaalisuuden vaarojen kuvauksia.

Kodittomuuteen astuminen on käsite, joka merkitsee buddhalaisuudessa luostariyhteisöön liittymistä. Näin kodin avulla määritellään maallikoiden ja hengelliselle elämälle omistautuneiden, maallisen ja hengellisen ero. Nainen on liitetty perinteisesti kotiin, koti symboloi naista, ja hengelliset pyrkimykset ovat olleet naisille paljolti saavuttamattomissa. Naiseus nähdään osaltaan äitiyden kautta, äitiyden merkityskentät koskettavat jokaista naista. Tutkin, millaisia aineksia Machig Lapdrönin (Ma gcig Lab sgron) elämäkerta antaa naisharjoittajan identiteetin muodostamiseen, ja millaisena naiseus, äitiys ja feminiininen kuvautuu elämäkerrassa. Machig Lapdrön (1055 - 1153) on yksi kaikkein arvostetuimmista naisista tiibetinbuddhalaisuuden piirissä. Hänen elämäkertansa eli namtharinsa on poikkeuksellinen siinä, että elämäkerrassa yhdistyvät harjoittajuus ja fyysinen äitiys ja perhe-elämä. Namthar on hagiografia, pyhän elämäkerta, ja sen tarkoitus on kertoa nimenomaan hengellisestä polusta ja valaistumisesta. Se pyrkii antamaan lukijalle tietoa sekä innoitusta omalle harjoituspolulle. Tutkin Machig Lapdrönin tiibetinkielisen namtharin kolmea englanninkielistä käännöstä. Käytän teemoittelua namtharin tutkimisessa. Teemat ovat valikoituneet, yhdistyneet ja muovautuneet teorian ja aineiston yhteisvaikutuksesta. Tarkastelemiani teemoja ovat marginaalisuus, hierarkia, rajan hallinta, naiseuden sisätila ja salaisuus. Nämä liittyvät toisiinsa ja ovat osittain päällekkäisiä tai sisäkkäisiä. Naiseuteen liittyvät käsitykset sinetöityvät dākineissa ja Suuressa äidissä Yum Chenmossa, ja heijastuvat takaisin naisiin luoden assosiaatioita, merkityksiä ja naisten aseman kannalta positiivisia ja negatiivisia seurauksia eri tasoilla ja eri yhteyksissä. Namthar ylistää Machig Lapdrönia ja tämän elämäntyötä. Naiseuden osalta tämä johtaa pyrkimykseen kieltää hänen naiseutensa, ja etsiä miehistä identiteettiä. Fyysinen äitiys näyttäytyy namtharissa ristiriitaisena ja ongelmallisena, samalla kun naiseuden kuvista kunnioittavin on Suuren äidin, Yum Chenmon hahmo. Yum Chenmon asema namtharissa on yllättävän merkittävä.