Browsing by Subject "naispoliitikot"

Työn tarkoituksena on tarkastella, mitä sukupuoleen liittyviä teemoja voidaan löytää julkisesta keskustelusta silloin, kun naiset astuivat virkoihin, joita ei naisilla ollut aiemmin Suomessa ollut. Tutkimustulokset voidaan kytkeä laajempaan keskusteluun siitä, miten naisista puhutaan politiikassa. Työssä on sovellettu jälkistrukturaalisista sukupuolikäsitystä, jossa sukupuoli ymmärretään kulttuurillisesti ja historiallisesti rakennettuna. Sukupuolta ylläpidetään ja rakennetaan muun muassa politiikassa ja mediassa. Media voidaan nähdä kulttuurillisesti keskeisenä alana, jolla rakennetaan käsityksiä sukupuolesta. Naiset ovat Suomessa olleet aliedustettuja politiikassa ja varsinkin maskuliinisiksi määritellyillä ”kovan” vallan alueilla. Tutkimuksen lähtökohdaksi on otettu neljä maskuliiniseksi miellettyä kovan vallan virkaa, joihin naiset ovat päässeet viimeiseksi. Tarkasteluun on valittu puolustusministerin, presidentin, pääministerin ja valtiovarainministerin tehtävät. Työssä on tarkasteltu Elisabeth Rehnin, Tarja Halosen, Anneli Jäätteenmäen ja Jutta Urpilaisen valtaannousuun liittyviä keskusteluja ja uutisointia mediassa. Työssä on keskitytty siihen, miten naispoliitikoista puhuttiin mediassa heidän noustessaan valtaan. Aikarajaus on kaksi viikkoa kustakin valtaannoususta ja tarkasteluajankohdat sijoittuvat 20 vuoden ajalle. Lähdeaineistona on käytetty kahta sanomalehteä, yhtä iltapäivälehteä ja yhtä naistenlehteä. Aineistoon on valikoitunut hyvin erilaista materiaalia uutisartikkeleista mielipidekirjoituksiin, muotiin ja pakinoihin. Tämä jo itsessään kertoo, miten monipuolisesti sukupuoleen liittynyttä keskustelua lehdissä on käyty. Työssä on käsitelty aihetta aineistosta nousseiden teemojen kuten ulkonäön ja erilaisten muutosuhkien avulla. Työssä on lähdetty siitä olettamuksesta, että sukupuoli näkyy erilaisissa keskusteluissa valtaan nousevista naisista. Näin voidaan myös tulkita käyneen. Sukupuolesta puhuttiin hyvin erilaisin, mutta usein stereotyyppisin tavoin ja se nousi eri keskustelujen ja argumentoinnin keskiöön. Sukupuolella nähtiin olevan vaikutusta politiikkaan ja sitä ympäröiviin keskusteluihin.

Institutionaalinen politiikka on ollut historiallisesti vahvan sukupuolittunut yhteiskunnan areena, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, ja poliittisen edustuksen prosentuaalinen tasa-arvokehitys on ollut etenkin korkeimpien poliittisten johtoasemien kannalta hidasta. Kuitenkin 1990-luvun lopulta eteenpäin johtoasemiin on alkanut vähitellen nousta globaalisti yhä enemmän naisia, ja varsinkin viime vuosikymmenen aikana kehitys on ollut erityisen nopeaa – 2010-luvun loppua ja taitetta voisi kutsua melkeinpä naisten poliittisen johtajuuden murrosvaiheeksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoja soveltaen Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harrisin, Suomen pääministeri Sanna Marinin ja Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardernin mediakuvia politiikan henkilöitymisen, sukupuolittuneisuuden, ja julkkispolitiikan (eng. celebrity politics) viitekehyksessä. Tutkimusasetelma on vertaileva, mutta kyseessä ei ole varsinainen suoraviivainen maavertailu: lähestymistavaksi on valikoitunut transnationaalinen historia, jonka keskiössä on metodologista nationalismia välttämään pyrkivä ylirajaisten trendien tarkastelu. Tutkielman pääasialliseksi aineistoksi valikoitui maiden suurimpien sanoma- ja aikakauslehtien Marinia, Ardernia ja Harrisia käsittelevät, verkossa julkaistut uutisartikkelit. Koska tarkoituksena oli saada aikaan mahdollisimman kattava ja laaja kuva kohteita koskevasta uutisoinnista, aineistoon sisältyy myös perinteisten ’naistenlehtien’ poliitikkohaastatteluja ja poliitikkoja käsitteleviä artikkeleita. Tutkielman keskeiseksi tutkimuskysymykseksi nousee se, millä tavalla niin sanotulle myöhäiselle modernille aikakaudelle luonteenomainen, 1900-luvun lopulta eteenpäin kiihtynyt politiikan henkilöitymis- ja viihtellistymiskehitys näkyy – jos näkyy – valittujen poliitikkojen mediakäsittelyssä. Halusin myös tietää, oliko tässä mediakäsittelyssä mahdollisesti havaittavissa sukupuolittuneita narratiiveja – tutkimuksissa on havaittu, että medioituneen politiikan henkilöityneet diskurssit koskettavat usein varsin eri tavoin nais- ja miespoliitikkoja, ja sukupuolen huomioon ottaminen analyysin yksikkönä on olennaista, kun politiikan henkilöitymisen kaltaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä halutaan ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Vaikka tutkielma ei ole varsinainen suora maavertailu, olin kiinnostunut myös siitä, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä eri maiden media-aineistossa olisi havaittavissa. Mediakuvien analyysi paljasti huomattavia samankaltaisuuksia naisjohtajien käsittelyssä, mutta myös maakohtaisia eroja oli havaittavissa – suurin osa näistä eroista on johdettavissa maiden erilaisiin, historiallisiin tasa-arvon ja institutionaalisen politiikan perinteisiin. Politiikan henkilöityminen oli havaittavissa läpi aineiston: naispoliitikoista luotiin mediassa tasa-arvon, yhteiskunnallisen muutoksen ja uudenlaisen johtajuuden symboleita. Etenkin kriisiaikoina politiikan johtoon on tyypillistä nostaa nuoria mediataitoisia naispoliitikkoja, joiden uutuusarvo koetaan suureksi, ja joiden odotetaan kasvattavan puolueidensa kannattajakuntaa ja muuttavan yhteiskuntaa karismansa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa avulla. Vaikka jollain tasolla naispoliitikot saattavat hyötyä tyylikeskeisen ’julkkispolitiikan’ logiikasta ja koetusta uutuusarvostaan, näihin kohdistetut odotukset ovat usein kääntöpuolena epärealistisen korkeita, ja henkilöitynyt uutisointi kääntyy herkästi näitä vastaan. Tämä julkkispolitiikan miekan kaksiteräisyys näkyi läpi aineiston, esimerkiksi esiin toistuvasti nousseessa tyyli-substanssidiskurssissa sekä aineiston tavassa neuvotella politiikan julkisuuden muutoksesta naispoliitikkojen ulkonäön ja luonteenpiirteiden kautta. Aineiston perusteella vaikuttaisi kuitenkin myös siltä, että naispoliitikoilla on juuri nyt enemmän liikkumavaraa kuin koskaan aiemmin politiikan julkisuuden historiassa – esimerkiksi vielä 2000-luvun alussa naispoliitikoille haastatteluissa toistuvasti esitetty kysymys äitiyden ja uran yhdistämisen vaikeudesta esiintyi aineistossa vain harvoin.