Browsing by Subject "naistutkimus"

Maisterintutkielmani lähtökohtana on porvarisrouva Alexandra Edelfeltin (o.s. Brandt) (1833–1901) säveltämä kahdentoista laulun nuottikäsikirjoitus, jota säilytetään Turussa Sibelius-museossa. Tutkin Edelfeltiä säveltäjänä tämän nuottikirjan pohjalta musiikkifilologisesta sekä nais- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Koska Edelfeltistä ei tiedetä yleisesti juuri mitään, sisältyy tutkielmaani hänen tiivistetty elämäkertansa. Kuvailen häntä myös henkilönä tulkitsemalla käytettävissäni olevia lähteitä. On lisäksi oleellista ymmärtää, millaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä hän eli, joten olen myös tarkastellut taiteellisesti luovien naisten elämää 1800-luvulla. Nostan esimerkinomaisesti esiin kolme muuta taiteellisesti lahjakasta naista samalta aikakaudelta luodakseni vertailupohjaa Edelfeltin omalle elämälle. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa elänyt Alexandra Edelfelt ei voinut elämässään harjoittaa taiteellista kutsumustaan, joten hän kanavoi taiteelliset ambitionsa täysimääräisesti poikaansa taidemaalari Albert Edelfeltiin. Voidaankin perustellusti kysyä, olisiko tämä yltänyt niin merkittävään maineeseen, jollei äiti olisi tukenut häntä vankkumattomasti ja valanut epätoivonkin hetkinä uskoa poikaansa. Alexandra Edelfelt sai tyypillisen porvaristytön kasvatuksen, johon kuului musiikin ja kielten opiskelu. Edelfeltin taiteellinen lahjakkuus huomattiin jo varhain, ja hän tuli jo nuorella iällä kotikaupunkinsa Porvoon tietoisuuteen loistavana pianistina ja säveltäjänä. Julkisesti hän ei koskaan esiintynyt, mutta hänen maineensa leviämistä edesauttoi kiinteä perhetuttavuus Porvooseen muuttaneiden Runebergien kanssa. Johan Ludvig Runeberg oli kuuluisuus, jonka luona kaikki merkittävät Porvoossa vierailleet henkilöt kävivät, ja koko kaupunki tiesi, mitä Runebergien kotona tapahtui. Alexandra Edelfelt sävelsi 1850-luvun molemmin puolin pianosäestyksellisiä lauluja ja kirjoitti ne muistikirjaan, jota tänä päivänä säilytetään Sibelius-museossa. Tämä lied-kirja sisältää kahdeksan kokonaista ja neljä keskeneräistä laulua ajoittuen vuosille 1848–1853. Vuonna 1852 Edelfelt meni naimisiin, ja kuinka kuvaavaa onkaan, että kaikki sen jälkeen kirjoitetut laulut jäivät keskeneräisiksi. Olen tarkastellut lied-kirjaa kokonaisuutena ja lisäksi valinnut joukosta yhden laulun, Wainas söfsång, lähempään tarkasteluun. Tarkasteluni on luonteeltaan hyvin pitkälle musiikkifilologista, ja sen tukena olen käyttänyt funktionaalista musiikkianalyysia sekä laulun tekstin ja musiikin välisen vuorovaikutuksen arviointia. Jo yhden laulun syvällinen tarkastelu osoittaa, että Edelfeltillä oli vahva draaman taju ja erinomaiset kyvyt musiikilliseen ilmaisuun. Tutkimus osoittaa, että patriarkaalinen yhteiskunta on naisen elämän rajoittamisella aiheuttanut vahinkoa paitsi naisille itselleen ja heidän lähipiirilleen niin myös koko yhteiskunnalle ainakin käyttämättä jääneiden resurssien hukkaamisen muodossa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomenkielisten pilalehtien tekemiä julkaisuja ensimmäisistä naiskansanedustajista 1.6.1906–16.4.1908. Tutkittuna aikakautena oli käynnissä suuri murroskausi, jossa Keisari Nikolai II:n hyväksyi eduskuntauudistuksen ja siirryttiin yksikamariseen eduskuskuntaan. Naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden yksikamarisen eduskuntauudistuksen kanssa vuonna 1906 ja ensimmäiset yksikamariset eduskuntavaalit järjestettiin 15.–16.3.1907. Eduskuntaan valittiin 19 naista: Iida Aalle-Teljo, Eveliina Ala-Kulju, Hedvig Gebhard, Aleksandra Gripenberg, Lucina Hagman, Anni Huotari, Mimmi Kanervo, Liisi Kivioja, Hilda Käkikoski, Maria Laine, Sandra Lehtinen, Dagmar Neovius, Alli Nissinen, Jenny Nuotio, Hilja Pärssinen, Maria Raunio, Hilma Räsänen, Miina Sillanpää ja Iida Vemmelpuu. Naiskansanedustajat toimivat eduskunnassa lyhyen eduskuntakauden ajan, koska keisari Nikoilai II hajotti eduskunnan 6.4.1908. Tänä aikana pilalehdet reagoivat vallalla oleviin tapahtumiin, naisten oikeuksien paranemiseen ja naiskansanedustajiin. Olen jakanut tutkimukseni kolmeen aikakauteen, jolloin naiskansanedustajien elämässä tapahtui muutoksia: naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus 1.6.–31.12.1906, eduskuntavaaliehdokkuus ja ensimmäiset yksikamariset eduskuntavaalit 1.1.–22.5.1907 ja naisten pääsy eduskuntaan ja naisten toimiminen eduskunnassa 23.5.1907–16.4.1908. Lähdeaineiston avulla tutkin millä tavoilla naiskansanedustajia pilkattiin ja kuvattiin pilalehdissä ilmestyneissä kirjoituksissa: pilakuvissa, pilkkalauluissa ja -runoissa, vitseissä ja kirjoituksissa. Mitkä olivat aiheet mistä julkaisut tehtiin? Miksi heidät kuvattiin tietyllä tavalla? Julkaisujen avulla tutkin, miten ja millä keinoilla naisia pilkattiin ja minkälaista aineistoa lehdissä julkaistiin. Tutkimukseni ensisijaisena lähteenä käytän Valtiopäiväasiakirjoja vuosilta 1907–1908 ja vuosina 1906–1908 ilmestyneitä suomenkielisiä pilalehtiä: Suomalaisen puolueen Tuulispäätä, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen Kurikkaa ja Nuorsuomalaisen puolueen Velikultaa. Käytän tutkimuksen metodina kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Olen tutkinut 183 pilalehteä, joista olen valinnut tutkimukseni kannalta tärkeimmät julkaisut tarkempaan analyysiin. Tutkimukseni on osa historiantutkimusta ja analysoin ja tutkin pilalehtien julkaisujen historiallisia taustoja naisten kuvaamiselle pilalehdissä. Ensimmäisiä naiskansanedustajia kohdeltiin eri tavoin pilalehtien ja aikakausien mukaan. Naisten saadessa äänioikeuden, miehille esitettiin erilaisia ohjeita naisten käytösten ohjaamiseen. Vaimoja tulisi ohjata miesten haluamaan suuntaan ja tästä syystä miesten tulisi kieltää vaimoiltaan naisten oikeuksia ajavien puheiden kuunteleminen. Naiskansanedustajista suurin osa toimi agitaattoreina, jotka kuvattiin epäpätevinä ja osaamattomina työhönsä. Naisten eduskuntatyöskentely vaikuttaisi negatiivisesti miesten asemaan ja muuttaisi perheen sisäisiä hierarkioita ja sukupuolirooleja. Naisten perheen ulkopuolinen työ passivoisi perheen miespuoliset jäsenet ja jättäisi heidät kotiin. Naisten äänioikeus vaikuttaisi kodeissa työskenteleviin palvelijoihin, joille oikeus valita antaisi heille mahdollisuuden valehdella työnantajalleen ja samalla harrastaa sopimattomia suhteita. Naiskasanedustajat kuvattiin epäpäteviksi eduskuntatyöhön ja kaikki lehdet ottivat kantaa naisten eduskunnassa pitämiin puheenvuoroihin. Kaikki lehdet seurasivat tarkasti sanomalehtiä ja eduskuntakauden alkaessa lehdillä oli toimittajia seuraamassa istuntoja. Naisten tekemät aloitteet saivat aikaan voimakasta kritiikkiä ja niistä julkaistiin lehdissä pilakuvia, kirjoituksia, pilkkarunoja ja -lauluja. Naisten eduskuntatyöhön liittyvät pilalehtien julkaisut olivat henkilökohtaisempia ja ottivat suoraan kantaa naisten siviilisäätyyn, vanhapiikuuteen, ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Tuulispää vitsaili naisille muita lehtiä maltillisemmin. Naiskansanedustajille vitsaileminen oli tapa vahvistaa oman puolueen asemaa ja saada naiset naurunalaisiksi. Suomalaiseen puolueeseen liitettiin voimakas elitismi ja yläluokkaisuus, joka näkyi Kurikan ja Velikullan julkaisuissa. Etenkin Suomalaisen puolueen Hilda Käkikoski oli usein lehtien julkaisuissa esillä ja hänelle vitsailtiin hänen uskonnollisen vakaumuksensa ja siveellisyytensä takia.

Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nykyajan tyttökuvaa lastenkirjallisuudessa. Lastenkirjallisuus välittää lapsille yhteiskuntamme arvoja ja normeja (esim. Pesonen 2018, s. 140), joten on kiinnostavaa tutkia, millaista tyttökuvaa yksi nykykirjallisuuden hahmo, Prinsessa Pikkiriikki edustaa. Lasten kirjojen merkitys arvojen välittäjänä on tärkeä tiedostaa sekä kotona, että varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi perinteiset sadut ovat opettaneet lapsille mm. aikuisen auktoriteetin merkitystä, ja varoitelleet uteliaisuudesta ja itsenäisyydestä (Marshall 2004, s. 262). Yhteiskunnassa vallitseva heteronormatiivisuus on usein myös välittynyt lastenkirjojen kautta seuraavalle sukupolvelle. Tyttöys on myös kulttuurisesti rakentunutta, ja esimerkiksi vahvan tytön rooli ei aukea välttämättä länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella. (Marshall 2004, s. 268 ja Ojanen 2011, s. 11). Tyttökuvaa tutkittaessa kaunokirjallisuuden avulla lähdetään usein etsimään tekijöitä, joilla tyttöys määritellään ja kuvataan kirjassa (Österlund 2011, s. 214). Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin tutkia, millä tavoin Prinsessa Pikkiriikissä luodaan tyttökuvaa, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä hänellä on, sekä mitä ne kertovat yhteiskunnan arvoista. Menetelmät: Tutkimuksen aineistona toimi kolme lasten kirjaa Hannele Lampelan luomasta Prinsessa Pikkiriikki -kirjasarjasta. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla analysoitiin, millä tavalla tyttökuvaa rakennetaan Prinsessa Pikkiriikissä, sekä minkälaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia hänellä on. Tämän kautta pyrittiin löytämään asioita, joita tämän tyttökuvan perusteella pidetään arvostettuina nykyajan tyttöydessä. Tulokset ja johtopäätökset: Tyttökuvaa rakennettiin Prinsessa Pikkiriikki -kirjoissa ulkonäön kuvailun, äänenkäytön, tekemisten, sekä ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden kautta. Prinsessa Pikkiriikin välittämät tyttöyteen liittyvät arvot olivat analyysini perusteella vahvasti luovuus, sinnikkyys ja itsenäisyys. Prinsessa Pikkiriikki kuvastaa selkeästi länsimaista näkökulmaa tyttöydestä, ja hänen kuvailunsa myös haastaa perinteisiä sukupuolirooleja, ainakin jossain määrin. Nämä asiat voi ottaa huomioon, esimerkiksi varhaiskasvatukseen sopivaa lastenkirjallisuutta valittaessa.

Avsikten med denna avhandling är att belysa hur finska medier skriver om politiker utifrån ett könsperspektiv. Avhandlingen tar avstamp i feministisk teori och den grundläggande forskningsfrågan är huruvida man kan urskönja att det förekommer skillnader i hur politiker porträtteras i medierna beroende på personens kön. Uppsatsen är uppbyggd som en fallstudie och grundar sig även på diskursanalytiska metoder. Avhandlingen presenterar resultat utifrån djupläsning av ett brett underlag av artiklar i anknytning till olika fall. Slutledningarna bygger på fall gällande mediernas sätt att ta ställning till då en politikers integritet står på spel, mediernas still att bygga upp olika sorters roller åt personer inom politiken samt mediernas stil att behandla politikers privatliv. Inom dessa områden presenterar uppsatsen fallen gällande Anneli Jäätteenmäkis och Suvi Lindéns avgångar som ministrar i jämförelse med Matti Vanhanens senare period som statsminister och skandalen kring Centerns valfinansiering. Utöver detta behandlar uppsatsen de tre stora partiernas relativt nya partiordförande, Jutta Urpilainen, Mari Kiviniemi och Jyrki Katainen och i vilken dager medierna presenterat dessa. Som sista fall behandlas ämnar avhandlingen belysa omständigheter kring hur politikers privatliv tas upp i media utifrån fallen Tanja Karpela och Ilkka Kanerva. Det presenterade slutledningarna konstaterar att man i viss mån kan påstå att skillnader uppkommer i hur medierna behandlar kvinnliga och manliga politiker. I frågan om politikers kan man i viss utsträckning, på basis av de undersökta fallen, konstatera att medierna snabbare är färdiga att döma ut ministeravsked när det kommer till politiker av kvinnligt kön. I fallen av de nya partiordförandena kan man på basis av det empiriska materialet skönja vissa mönster i hur unga kvinnliga politiker lättare tilldelas roller med negativ klang i media och män igen automatisk tilldelas positiva roller. I frågan om privatliv så påvisar det undersökta fallet även att kvinnliga politikers privatliv tycks som ett godtagbart ämne för nöjessektionen medan manliga politiker inte hamnar ut för detta. Med detta som bakgrund kan den analytiska slutledningen dras att medierna genom sina diskurser i viss mån förstärker synen på kvinnan som något främmande i politiken.