Browsing by Subject "naisvanki"

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalipsykologia Tekijä: Minna Mannila Työn nimi: ”Ei oo enää hiirulainen, joka haluaa mennä vaan nurkkaan mahollisimman näkymättömänä” Naisvankien häpeäkokemukset ja tanssi- sekä liikeilmaisuun perustuvan vankilateatteritoiminnan vaikuttavuus Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: 70+5 Avainsanat: häpeä, häpeäleima, kehollisuus, vankilateatteri, naisvanki, sisällönanalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Anna-Maija Pirttilä-Backman Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielman tavoitteena on tarkastella tanssi- ja liikeilmaisuun perustuvaan vankilateatteriproduktioon osallistuneiden naisvankien kokemuksia häpeästä sekä vankilateatterin vaikutuksia naisvankien häpeäkokemuksille. Näitä tutkitaan tarkastelemalla sitä, miten vangit kuvailevat kokemuksiaan vankilateatterin edetessä, kolmessa eri vaiheessa. Tutkielman aineisto koostuu vuosina 2019–2020 kolmessa vankilateatteriprojektin eri vaiheessa toteutetuista puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastatteluihin osallistui kuusi Vanajan vankilan naisvankia sekä kaksi produktion tuotantoon osallistunutta jäsentä. Näistä naisvankien haastattelut on rajattu tutkimuksen lopulliseksi aineistoksi. Aineistoa analysoitiin laadullisen teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin aikaisempaan häpeän parissa toteutettuun tutkimuskirjallisuuteen nojaten. Tulosten perusteella naisvankien häpeäkokemukset ovat eroteltavissa sisäisen ja ulkoisen häpeän ulottuvuuksiin. Nämä häpeäkokemukset kohdistuivat sekä kehoon liittyvään häpeään että ryhmäjäsenyyteen liittyvään häpeään. Vankilateatterilla koettiin kuitenkin olleen vaikutusta naisvankien häpeän ilmenemiseen, sillä naisvangit kokivat vankilateatteritoiminnan omaehtoisen kuntoutumisen välineenä. Vankilateatterin kautta naisvangit kuvailivat vapautuneensa häpeäkokemuksista erityisesti kehoon ja vangin ryhmäjäsenyyteen liittyen. Tutkimuksen tulokset onnistuivat avaamaan ja havainnollistamaan naisvankien häpeäkokemuksia, mikä on tärkeää kuntouttavan toiminnan suunnittelun kannalta. Häpeäkokemuksien tunnistamisen lisäksi tutkimuksen tulokset korostivat vankilateatteritoiminnan merkityksellisyyttä, mistä ilmenee puolestaan vankilateatteritoiminnan jatkuvuuden tärkeys.

The aim of this study was to find out how doing craft has an impact on self-esteem, life management and well-being for two women prisoners in Hämeenlinna prison. The study covers not only part of the time in prison but also six months after the release from prison. I wanted to find out the reasons that they had for doing craft, as well as what they made and why. I was also interested in knowing if they continued with their hobby, or if not, after being released and the reasons for their choice. In this study my hypothesis was that doing craft might help prisoners to cope with stressful feelings during the time in prison. My hypothesis was based on the theories of the role of craft in well-being and the impacts on self-esteem and life management. Doing craft has been found therapeutic for its ability to improve a person's self image and for maintaining functional mental health and for several benefits for mental well-being. I had three questions in my study which I wanted to get an answer to: "How did the prisoners consider the value of doing craft for self-esteem and life management in jail and in the activity centre Monikko in Hämeenlinna prison?", "What connections do former prisoners find between doing craft, self-esteem and life management?" and "What were the reasons for continuing or giving up doing craft after being released?". I had an interview with the women a few times while they were in prison and six months after they had been released. I analyzed the interviews using the content analysis. The interviews revealed that while in prison both women found the influence of doing craft, especially knitting, calming, stress reducing and therapeutic. They found that knitting increased the quality of life and the feeling of life management. They also realized that they have skills and talent to manage and complete tasks, which improved their self-esteem and increased their self-confidence. After having found their competence on knitting, they started to feel hopeful for the future again. While knitting they were able to evaluate and deconstruct their previous lives, consider the change of life and set new goals for it. After being released both women continued to knit mainly for the same reasons as in prison but also to avoid getting back to the previous lifestyle with harmful addictions. Keeping themselves busy by knitting among other responsibilities in their lives, they brought life management and increased control in their lives. Based on the results in my study, crafts, especially knitting, can be considered a useful chore in prison for its impact on reducing stress and on other benefits to mental well-being.