Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "naloxone"

Sort by: Order: Results:

  • Väätäinen, Nelli (2023)
    Opioidiyliannostuksen tyypillisiä kliinisiä löydöksiä ovat pienet pistemäiset pupillat, hengityslama ja tajunnan tason lasku. Vakavissa yliannostuksissa ilman asianmukaista hoitoa potilas voi menehtyä hengityslaman seurauksena. Opioidien aiheuttamaa hengityslamaa voidaan kumota vasta-aine naloksonilla, joka on yleisesti käytössä ensihoidossa. Tämä retrospektiivinen tutkimus perustuu Helsingissä aikavälillä 1.1.-31.12.2021 ensihoidossa naloksonia saaneiden potilaiden sähköisiin potilasasiakirjoihin. Tutkimuksen ensisijaisina tavoitteina oli selvittää Helsingissä päihteinä käytetyt ja vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttaneet opioidit, kumosiko ensihoidon antama naloksoni yksinään riittävässä määrin niiden vaikutusta ja palasivatko yliannostuksen oireet ja löydökset päivystyksessä ensihoidon jälkeen. Lisäksi oli tarkoitus kartoittaa, mitä muita aineita kuin opioideja oli käytetty yliannostuksessa, oliko potilaalla opioidiyliannostuksen kliininen kuva, muun ensihoidon kuin naloksonin annon tarve (esimerkiksi lisähapen anto, maskiventilaatio, flumatseniilin anto tai intubaatio), naloksonin ei-toivottujen vaikutusten esiintyminen sekä naloksonia ensihoidossa saaneiden potilaiden sairaalahoitoon ottamisen syyt. Yhteensä 70 päihdeyliannostuspotilasta sai naloksonia ensihoidon toimesta. Suurin osa potilaista oli miehiä (77 %, n=54). Mediaani-ikä oli 33,3 vuotta (16,7–63,5). Yleisimmin yliannostuksissa käytetyt aineet olivat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit, usein yhdessä käytettynä. Ensihoitokertomusten mukaan 59 % naloksonia saaneista potilaista reagoi suotuisasti ja mahdollisia haittavaikutuksia kirjattiin olleen 16 %:lla potilaista. 29 %:lle sairaalaan kuljetetuista potilaista annettiin uudelleen naloksonia ja/tai flumatseniilia päivystyspoliklinikalla. 9 % potilaista tarvitsi osastohoitoa sairaalassa. Yleisimmät päivystyspoliklinikalla asetetut diagnoosit olivat sekamyrkytys (36 %) ja määrittämätön myrkytys (31 %). Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi suomalaiselle päihdekulttuurille ominainen päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö. Naloksonilla hoidetuilla päihdeyliannostuspotilailla esitietojen perusteella vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttivat yleisimmin opioideista buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit. Naloksonilla nähtiin olevan odotettua vastetta yli puolella potilaista ja mahdollisten ei-toivottujen vaikutusten ilmaantuvuus oli matalahko ja haittavaikutukset olivat lieviä. Suurin osa sairaalaan kuljetetuista potilaista kotiutui hallitusti päivystyspoliklinikalta.
  • Väätäinen, Nelli (2023)
    Opioidiyliannostuksen tyypillisiä kliinisiä löydöksiä ovat pienet pistemäiset pupillat, hengityslama ja tajunnan tason lasku. Vakavissa yliannostuksissa ilman asianmukaista hoitoa potilas voi menehtyä hengityslaman seurauksena. Opioidien aiheuttamaa hengityslamaa voidaan kumota vasta-aine naloksonilla, joka on yleisesti käytössä ensihoidossa. Tämä retrospektiivinen tutkimus perustuu Helsingissä aikavälillä 1.1.-31.12.2021 ensihoidossa naloksonia saaneiden potilaiden sähköisiin potilasasiakirjoihin. Tutkimuksen ensisijaisina tavoitteina oli selvittää Helsingissä päihteinä käytetyt ja vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttaneet opioidit, kumosiko ensihoidon antama naloksoni yksinään riittävässä määrin niiden vaikutusta ja palasivatko yliannostuksen oireet ja löydökset päivystyksessä ensihoidon jälkeen. Lisäksi oli tarkoitus kartoittaa, mitä muita aineita kuin opioideja oli käytetty yliannostuksessa, oliko potilaalla opioidiyliannostuksen kliininen kuva, muun ensihoidon kuin naloksonin annon tarve (esimerkiksi lisähapen anto, maskiventilaatio, flumatseniilin anto tai intubaatio), naloksonin ei-toivottujen vaikutusten esiintyminen sekä naloksonia ensihoidossa saaneiden potilaiden sairaalahoitoon ottamisen syyt. Yhteensä 70 päihdeyliannostuspotilasta sai naloksonia ensihoidon toimesta. Suurin osa potilaista oli miehiä (77 %, n=54). Mediaani-ikä oli 33,3 vuotta (16,7–63,5). Yleisimmin yliannostuksissa käytetyt aineet olivat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit, usein yhdessä käytettynä. Ensihoitokertomusten mukaan 59 % naloksonia saaneista potilaista reagoi suotuisasti ja mahdollisia haittavaikutuksia kirjattiin olleen 16 %:lla potilaista. 29 %:lle sairaalaan kuljetetuista potilaista annettiin uudelleen naloksonia ja/tai flumatseniilia päivystyspoliklinikalla. 9 % potilaista tarvitsi osastohoitoa sairaalassa. Yleisimmät päivystyspoliklinikalla asetetut diagnoosit olivat sekamyrkytys (36 %) ja määrittämätön myrkytys (31 %). Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi suomalaiselle päihdekulttuurille ominainen päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö. Naloksonilla hoidetuilla päihdeyliannostuspotilailla esitietojen perusteella vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttivat yleisimmin opioideista buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit. Naloksonilla nähtiin olevan odotettua vastetta yli puolella potilaista ja mahdollisten ei-toivottujen vaikutusten ilmaantuvuus oli matalahko ja haittavaikutukset olivat lieviä. Suurin osa sairaalaan kuljetetuista potilaista kotiutui hallitusti päivystyspoliklinikalta.
  • Brune, Tuomas (2023)
    The opioid antagonist naloxone is a lifesaving medication used to treat opioid overdose. Non-invasive methods of administration for community use need to be developed further to fight the opioid crisis. An animal trial conducted in 2022 shows promising pharmacokinetic properties for ophthalmically administered naloxone. This review updates existing data on known non-invasive administration routes with a special focus on the novel idea of using the ophthalmic administration route. The literature search was limited to the Medline database and included human trials with pharmacokinetic data for select non-invasive administration routes of naloxone (ophthalmic, intranasal, buccal, and sublingual). Where pharmacokinetic data were unavailable, all human trials were included for that administration route. The intranasal administration route is by far the most studied of these. Pharmacokinetic trials show consistently good bioavailability and absorption with high-concentration intranasal formulations. For the ophthalmic route, only trials intending to achieve local effects were found although some unintentional systemic effects were observed. Data on the sublingual route are minimal, and no data for the buccal route were found. The ophthalmic administration route for naloxone has been dismissed in past research, shows pharmacokinetic viability and several other potential benefits, and should therefore be further investigated in humans. The FDA-approved intranasal products are the gold standard, and future research should be benchmarked against them.