Browsing by Subject "narratiivit"

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäisistä ongelmista ja sen ratkaiseminen politiikan keinoin on välillä hyvin vaikeata. Yhteisymmärrystä ei löydetä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttava tutkimusnäyttö riitä vakuuttamaan ilmastopolitiikan kovimpia kriitikoita. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ilmastonarratiiveja tunteiden näkökulmasta, kansainvälisen politiikan viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimivat presidenttien puheet kesällä ja syksyllä 2017. Trump ilmoitti 1.6.2017 vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Tähän ilmoitukseen Macron vastasi vielä samana yönä. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia narratiiveja presidenttien ilmastopuheissa rakennetaan ja esitetään ja millaisia tunteita niihin liittyy? Yksi tutkimuksen keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että tunteiden tutkimus tarjoaa hyödyllisen ja toistaiseksi niukasti hyödynnetyn näkökulman kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tunteet ovat politiikan tutkimuksessa alihyödynnetty ja aliteoretisoitu tutkimuskohde. Tässä tutkielmassa tunteita ja tunneperäisiä uskomuksia käsitellään sosiaalisen konstruktivismin teoreettista viitekehystä hyödyntäen ja soveltaen. Tunteita käsitellään sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuna ilmiönä osana presidenttien ilmastonarratiivien analyysia. Donald Trumpin ilmoituksesta on tunnistettu neljä narratiivia: 1) Paremman diilin narratiivi, 2) Paremman ympäristönsuojelijan narratiivi, 3) Kansallisen edun ja johtajuuden narratiivi ja 4) Epäluulon ja viholliskuvien narratiivi. Macronin puheista on tunnistettu kolme ilmastonarratiivia: 2) Globaalin vastuunkannon narratiivi, 2) Yhteistyön ja kumppanuuden narratiivi ja 3) Tieteen ja totuudenpuolustajan narratiivi. Trumpin ilmastonarratiivit on analyysin perusteella nimetty traagiseksi ilmastosatiiriksi ja Macronin ilmastonarratiivit romanttiseksi ilmastokomediaksi. Presidenttien ilmastonarratiivien analyysin tuloksena voidaan todeta, että näiden ilmastonarratiivit poikkeavat toisistaan sekä sisältöjen että tulkitun yleisön näkökulmasta. Tunteiden näkökulmasta erot puolestaan eivät ole yhtä suuria. Presidenttien narratiiveista tunnistetaan tässä tutkimuksessa kaksi samaa tunne-/tunneperäisten uskomusten paria, jotka kertovat narratiivien arvoista ja tavoitteista. Keskeisiä molempien narratiiveissa ovat pelko ja turvallisuus sekä häpeä ja kunnioitus. Trumpin narratiiveista on näiden lisäksi tunnistettu luottamuksen ja epäluottamuksen tunnepari ja Macronin narratiiveista vastuullisuuden ja vastuuttomuuden tunneperäisten uskomusten pari. Näiden tunteiden ja tunneperäisten uskomusten voidaan tulkita toimivan keskeisinä politiikan ja narratiivien motivaattoreina sekä yleisöön vetoamisen työkaluina.

Pro gradu -tutkimuksessani perehdyin siihen, kuinka Euroopan yhdentymisprosessi esitetään suomalaisissa 14–18 –vuotiaille suunnatuissa historian oppikirjoissa 60-luvulta nykypäivään. Tutkielmani on yhteydessä kansainväliseen COST-hankkeeseen (COST Action IS 1205; Social psychological dynamics of historical representations in enlarged European Union), minkä kautta työn tavoitteet sekä keräämäni aineiston ja sen analyysin kriteerit olivat melko pitkälle määriteltyjä. Työssäni keskeisin teoreettinen viitekehys on Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoria, joka korostaa sosiaalisten suhteiden, kommunikaation sekä yhteiskunnallisen näkökulman merkitystä erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Sosiaalisia representaatioita voi kuvailla sosiaalisesti rakennetuksi yhteiseksi arkitiedoksi, jota tarvitsemme tulkitaksemme maailmaa ja toimiaksemme siinä. Tutkimukseni aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia, narratiivisia ja retorisia menetelmiä apuna käyttäen. Sisällönanalyysin avulla tutkin kirjoissa esiintyviä teemoja kahdesta eri näkökulmasta: eurooppalaisesta ja kansallisesta. Apuna analyysissa käytin laadullisen aineiston analyysin tarkoitettua ATLAS.ti-tietokoneohjelmaa. Narratiivisten analyysimenetelmien avulla analysoin tekstin toimijoita sekä niihin liitettyjä sisäisen tilan ilmauksia. Lisäksi tarkastelin oppikirjoissa käytettyjä retorisia keinoja. Sisällönanalyysin perusteella Euroopan yhdentyminen näyttäytyy kirjoissa toisaalta kansallista identiteettiä uhkaavana, sekä ristiriitojen lähteenä, toisaalta sen nähdään tuovan uusia mahdollisuuksia talouden kautta ja olevan myös turvallisuutta lisäävä tekijä. Narratiivinen analyysi osoitti, että Euroopan yhdentymisen toimijoina ovat etenkin kansainväliset instituutiot ja valtiot. Tämän lisäksi erityisesti suomalaisiin toimijoihin liitetään kirjoissa sisäisen tilan ilmauksia, mikä on tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Retorisesta analyysista kävi ilmi, että kirjoissa käytettyjä kielellisen vakuuttamisen keinoja ovat esimerkiksi passiivin käyttö, määrällistäminen ja ääri-ilmaisujen käyttö. Lisäksi tekstin tuottajan ja vastaanottajan suhde muodostuu Dillonin (1986) termein impersoonalliseksi, etäiseksi, ylemmyyttä korostavaksi sekä epäsuoraksi ja muodolliseksi. Edellä mainittujen keinojen käyttö saattaa tekstin lukijan, oppikirjojen kontekstissa siis oppilaan, kohdalla vaikeuttaa tiedon kyseenalaistamista ja sen konstruktiivisen luonteen ymmärtämistä.

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan.

The Covid-19 pandemic forced the Ministry of Education and Culture to make a historical decision, based on which all schools and educational institutions in Finland switched to dis-tance education on March 18, 2020. If necessary, contact teaching was offered only to pupils in grades 1 – 3 or with special support. The purpose of this dissertation is to record the experience of pupils aged 7 to 12 years and their parents of the distance school routine overshadowed by exclusionary activities of soci-ety. It was mentally a very difficult period. The aim of the dissertation is to find out how dis-tance education was perceived, especially in terms of the mental well-being of pupils and what opportunities the teacher has to support in the community of pupils and other mental well-being in the situation of distance education. This qualitative research has a narrative approach. The material consists of diary-based WhatsApp messages from three students and loosely structured thematic interviews with stu-dents and their parents. The material has been compiled during exceptional circumstances, and it was possible to find out changes in school practices and pupils’ moods as the distance learning period progressed. The results show the importance of different teaching practices on mental well-being of the pupil the differences in the level of teaching practices. The data shows the spring 2020 was challenging. As expected, it highlighted loneliness caused by social isolation but also the po-tential of the school to support community. At it’s best, distance education was challenging but diverse learning environment that devel-oped future skills and self-esteem of the pupil. At worst, it turned out to be a grueling and lonely drill for the pupil when even the provision of basic learning goals was uncertain.

Robotiikka on yleistynyt hoitoalalla sekä Suomessa että ulkomailla. Toistaiseksi koneille on annettu yksinkertaisia, toistavia tehtäviä, mutta niin ei välttämättä ole enää kauaa. Monissa maissa hoitoala tarvitsee nopeasti uutta työvoimaa ja robotiikka on siihen yksi ratkaisu. Hoitorobottien kehitys etenee parhaillaan nopeasti, ja siksi robotit voivat jo lähivuosina viedä hoitajilta työtehtäviä tai järjestää hoitoalaa uudelleen. Vaikka kerronta on tehokas keino ihmisten asenteiden ja tietämyksen muokkaamiseen, robotisoituvalla alalla kerrotut tarinat ovat toistaiseksi jääneet vähälle huomiolle. Siksi tämän pro gradu käsittelee hoitoalan tulevaisuudesta kerrottuja narratiiveja. Robotiikka on ollut paljon esillä mediassa 2010-luvulla. Medioiden sisällöt voivat muokata vastaanottajien asenteita puolestaan vaikuttavat siihen, miten halukkaasti hoitajat kokeilevat robotiikkaa ja miten mielekkäinä he kokevat omat työtehtävänsä. Teoreettinen tausta koostuu robotiikkaa ja muuta teknologista kehitystä koskevista tutkimuksista. Keskeisimpiä lähteitä ovat Laura Forlanon ja Megan Halpernin (2015) robotiikkaa ja mediaa koskeva tutkimus, Katsiayna Laryionavan ja Dominik Grossin (2012) tutkimus hoitorobottien esittämisestä saksalaisissa printtimedioissa sekä Phil Macnaghtenin ja hänen kollegoidensa (2015) narratiivinen tutkimus teknologiseen kehitykseen liittyvistä asenteista. Niiden kautta välittyy kuva teknologisen kehityksen ja asenteiden välistä vuorovaikutuksesta ja median käytänteistä. Aineisto koostuu 68:sta SuPer-lehden ja Tehy-lehden artikkelista ja blogitekstistä vuosilta 2015–2018. Niistä 58 esiintyy narratiivin kriteerit täyttävät elementit. Menetelmänä on käytetty narratiivista analyysia, eli kerronnan keinoihin keskittyvää menetelmää. Se tuo esille ne tekstien rakenteet, jotka painottavat tulevaisuutta ja joissa näkyy asenteita. Analyysi on eritelty juoneen, kertojan asemaan, henkilöihin ja rajauksiin eli narratiivien painopisteisiin. Kategoriat on valittu Helen Fultonin (2005) ja Nora Berningin (2011) narratiivisia tutkimuksia mukaillen. Aineiston perusteella robotiikasta kirjoitetaan SuPer-lehdessä ja Tehy-lehdessä sekä positiivisesti että kriittisesti. Kertojat pysyttelevät pääasiassa etäällä juonen tapahtumista. Myöskään hahmot eivät yleensä ole yksittäisiä sankareita, vaan kokonaisia ryhmiä, kuten sairaanhoitajia tai robotteja. Perinteisten tarinoiden päähenkilöitä muistuttavat liittojen rivijäsenet. Muuten haastateltavat pääsevät jutuissa esille sivullisina neuvonantajina tai hetkellisinä kertojina. Lähes kaikissa teksteissä juoni liittää robotiikan tulevaisuuteen ja esittää robottien täyteisen tulevaisuuden vääjäämättömänä, vaikka robottien suorittamien tehtävien vastuu ja monimutkaisuus vaihtelevatkin artikkelien välillä paljon. Aineiston narratiivit voidaan jaotella kahteen yläluokkaan: optimistisiin ja huolestuneisiin. Optimistiset esittävät, että tulevaisuus parantaa sekä potilaiden että työntekijöiden oloja ja robotista voi jopa tulla työkaveri. Huolestuneet sen sijaan käsittelevät joko potilaille koituvia uhkia tai taloudellisia hankaluuksia. Kymmenen narratiivia käyttää huolestuneen narratiivin käännekohtia ja optimistisen narratiivin loppuratkaisua. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että Tehy-lehti ja SuPer-lehti korostavat positiivista asennetta ja kannustavat jäseniään kokeilemaan robotteja. Tämä voi olla hoitoalan ja työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää, vaikka ammattiliittojen lehdet eivät olisikaan hoitohenkilökunnan ainoa tietolähde.

This qualitative study examines the narratives of high school principals and business leaders who participated in a leadership development project organized in Southern Finland on leadership and leadership development. The study aims to present a temporal and local picture of the experiences and perceptions of the interviewed principals and managers related to leadership and leadership development. The study examines how those in leading positions describe the emergence, construction, development, and future prospects of their leadership in their narratives. In addition, the study examines the activities of principals and managers towards leadership development, and in particular how principals and managers describe the reasons and motivation to participate in leadership development, both within and outside the organization. The research is narrative in nature and is localized in the field of educational leadership research. Leadership is examined through narratively manifested perceptions and leadership development agency. The research material consists of a narrative interview of three high school principals and three business leaders. The analysis of the data was carried out in a data-driven and content-analytical way, based on a paradigmatic-type narrative inquiry. The interviewees narrated their perceptions of leadership on the one hand as leadership manifested in the daily life of an organization built on life and career, and on the other hand as leadership ideals describing their own goals in a future-oriented manner. In terms of leadership perceptions, the results emphasize collective leadership as a goal and as already existing practices, as well as value systems based in human leadership. With regard to leadership developmental agency, the interviewees described the motivational basis of development and the prerequisites required for developmental agency. Development was seen as a prerequisite for the change in the role and operating environment of the leader, and the organizational feedback culture and collegial networks were seen as a prerequisite for developmental agency. Perceptions of leadership differed in part between high school principals and business leaders, but the motivational basis and conditions for leadership development agency were equally present in the narratives.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu Fernando Aramburun Patria- romaanista käydyssä sanomalehtikeskustelussa. Tarkastelun kohteeksi valikoitui romaanista käyty keskustelu sen saaman laajan mediahuomion vuoksi. Tutkielmassa pyritään siis selvittämään, kuinka Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu sanomalehtiaineistossa: mitkä asiat nousevat aineistosta esiin, miten niistä puhutaan sekä mistä vastaavasti ei puhuta; kenen ääni kuuluu keskustelussa ja kenen ei; ja miksi näin on. Tarkastelun kohteena ovat Baskimaan autonomisessa maakunnassa ilmestyvien espanjankielisten sanomalehtien verkkoversioissa julkaistut, romaania käsittelevät kirjoitukset ja niissä esiin nousevat teemat. Näihin teemoihin lukeutuvat muun muassa muisti ja unohdus, uhrit ja syylliset sekä narratiivit, myytit ja kertomukset. Aineistoa tarkastellaan käyttäen apuna kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Aineiston avulla analysoidaan tarkasti, kuinka romaaniin ja tutkimuskysymyksiini liittyviä teemoja artikkeleissa representoidaan. Kontekstualisointi on tärkeä osa tarkasteluprosessia: on välttämätöntä ymmärtää aineiston laajempaa historiallista, kulttuurista, poliittista ja kielellistä viitekehystä, johon se sisältyy. Aineiston analyysissa selviää, että näkemykset Baskimaan väkivaltaisen menneisyyden narratiivista eroavat toisistaan nationalistisissa ja ei-nationalistisissa sanomalehdissä. Nationalistisessa sanomalehdistössä kritisoidaan Fernando Aramburun Patria-romaanissaan rakentamaa yhteiskuntaa mustavalkoisena ja yksipuolisena. Vaikka kirjailijan oikeus omaan näkemykseensä hyväksytään, pyritään tämä näkemys kuitenkin kumoamaan ja dekonstruoimaan vääränä. Aineisto jakautuu melko selkeästi kahteen leiriin myös tarkasteltaessa niin kutsutun konfliktin osapuolia, uhreja ja syyllisiä. Nationalistisissa sanomalehdissä arkaillaan puhua uhreista, kun taas ei-nationalistisessa lehdistössä keskustelu pyörii pitkälti uhrien ja näiden muistamisen ja muiston kunnioittamisen ympärillä. Nationalistisessa lehdistössä tehdään myös vahvemmin jakoa ’meihin’ ja ’muihin’ vahvistaen näin, vaikkakin samalla kritisoiden, Baskimaan kahtiajakoa nationalisteihin ja ei-nationalisteihin. Mielenkiintoisin päätelmäni on, että kummassakin aineistoni osassa Aramburun romaanin kenties keskeisimmät teemat, sovinto ja anteeksianto, jäävät lähes huomiotta. Baskimaan väkivaltainen menneisyys on mahdollisesti siis yhä niin tuoreessa muistissa, ettei osapuolten välistä sovintoon ja anteeksiantoon tähtäävää dialogia ole aivan heti odotettavissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sille olisi tarvetta. Vain molemmat osapuolet yhdessä voivat rakentaa kertomuksen, joka miellyttää kaikkia baskeja.

Tässä tutkimuksessa havainnoin suomalaisessa yhteiskunnassa, identiteeteissä, narratiivieissä ja journalismissa 1990–2010 -luvuilla tapahtuneita muutoksia Suomen miesten jalkapallomaajoukkuetta käsitelleen mediakirjoittelun kautta. Urheilu- tai menestyshulluksi kuvailtu suomalainen kansakunta on kansainvälisessä vertailussa poikkeava, sillä jalkapallo ei ole kaikilla mittareilla mitattuna maan suurin ja suosituin laji. Suomalaisen jalkapallon ja ennen kaikkea miesten maajoukkueen tarina on tarina pettymyksistä ja epäonnistumisista. Narratiivi maajoukkueen ympärillä on perustunut kiroukseen ja ikuiseen alisuoriutumiseen. Menestyksen puutteesta huolimatta laji on kuitenkin – enenevissä määrin – liikuttanut suuria kansanjoukkoja ja noussut alati kasvavan väestönosan intohimojen ja kulutuksen kohteeksi. Tutkimuksessani havainnoin diskurssianalyysin keinoin suomalaismediaa, tarkemmin suurta päivälehteä Helsingin Sanomia ja urheilun aikakauslehti Urheilulehteä sen edeltäjineen. Tarkastelen median diskursseja ja havainnoin muutoksia, mitä tulee muun muassa suhtautumiseen jalkapalloon ja jalkapallomaajoukkueeseen, sille asetettuihin odotuksiin ja sen otteluita seuraavaan yleisöön sekä kannattajiin. Lisäksi tarkastelen suomalaisen urheilujournalismin muutosta sekä yleisempiä ja laajempia narratiiveja kansallisesta identiteetistä ja erilaisuudesta sekä muista yhteiskunnallisista teemoista. Tutkimukseni osoittaa, että kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana suomalaisessa journalismissa ja sen edellä mainituista teemoista välittämässä kuvassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut käynnissä kansainvälisessäkin tutkimuksessa havaittu jalkapalloistuminen. Jalkapallomaajoukkueeseen kohdistuva kiinnostus ja mediajulkisuus on lisääntynyt ja muuttunut globaaleja trendejä vastaavammaksi. Myös muita, globaaleja trendejä vastaavia kehityskulkuja on esiintynyt. Suomalaisen jalkapalloyleisön kulutusvalinnat ja käytös ovat muuttuneet, samoin median ja tapahtumajärjestäjien käsitys ihannefanidesta eli suhtautuminen aktiiviseen ja intohimoiseen mukana elämiseen urheilutapahtumissa. Myös kansallisessa identiteetissä ja sitä luovassa narratiivissa on ainakin kansallisen jalkapalloidentieetin osalta tapahtunut muutoksia. Kansainvälisissäkin esimerkeissä kuvatuin tavoin on narratiivi häviämisestä ja ikuisesta pettymyksestä muuttunut uskoksi ja toivoksi. Myös journalismi on kaiken kaikkiaan muuttunut urheiluaktin kuvailusta syvällisempään analyysiin ja kantaaottavuuteen. Vaikka havainnoimani kehityskulut ja muutokset monin paikoin vastaavatkin kansainvälisessä tutkimuksessa esitettyjä esimerkkejä, on niissä myös paljon kansallisia erityispiirteitä. Näitä ovat muun muassa ihannefaniuden muutos, joka on tapahtumajärjestäjien ja median sijaan lähtöisin katsojista itsestään. Myös yhteiskunnan jalkapalloistumisen ja narratiivin muutoksen taustalla olevat tekijät poikkeavat kansainvälisistä esimerkeistä, sillä kehitys on alkanut jo huomattavasti ennen maajoukkueen hiljattaista menestystä.

Tutkielma käsittelee synnytyskertomuksia tekstilajina. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja erityisesti teoria rakennepotentiaalista. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisista funktionaalisista rakenneosioista synnytyskertomukset koostuvat, mitkä osioista ovat välttämättömiä ja mitkä valinnaisia, ja millaisessa järjestyksessä osiot tyypillisesti esiintyvät. Osioita käsitellään erityisesti funktion ja sisällön näkökulmasta, mutta tarkastelu kohdistuu myös merkittävimpiin kielellisiin piirteisiin. Aineisto koostuu kymmenestä suullisesta synnytyskertomuksesta, narratiivista, jotka keräsin huhti-toukokuussa 2022. Haastateltavat löytyivät kaikki omasta tuttavapiiristäni. Oletuksena oli, että informantit kuuluvat samaan diskurssiyhteisöön ja että synnytyskertomus on heille tekstilajina tunnistettava. Haastateltavat kertoivat oman synnytyskertomuksensa vapaasti ilman apukysymyksiä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Aineistoa analysoitiin tämän jälkeen laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, eli tarkastellen erityisesti kertomuksia yhdistäviä ja erottavia piirteitä. Analyysissa synnytyskertomusten skemaattiseen rakennepotentiaaliin havaittiin kuuluvan seuraavat osiot: kertomisen kommentointi, aikaorientaatio, tausta, ydinnarratiivi, arviointi ja kooda. Näistä välttämättömiä osioita ovat aikaorientaatio, ydinnarratiivi ja arviointi. Osiot erotettiin toisistaan erityisesti funktion ja sisällön perusteella, mutta osioiden välillä havaittiin eroja myös muun muassa finiittiverbien aikamuodoissa. Analyysissa havaittiin, että synnytyskertomus on emotionaalisesti virittynyt kokemuskertomus. Kertomuksilla on sekä narratiivinen, kuvaileva, että arvioiva funktio. Kuvailu keskittyy erityisesti tunteiden, fyysisten tuntemusten ja kipukokemuksen kuvailuun, sekä tunnelman, henkilöiden ja ympäristön kuvailuun. Arviointi on luonteeltaan joko evaluoivaa tai suhteuttavaa. Kaikki informantit kykenivät tuottamaan odotuksenmukaisen synnytyskertomuksen, jolla oli selvästi hahmotettava ja yhdenmukainen kokonaisrakenne. Voidaan päätellä, että synnytyskertomus on tekstilajina informanteille helposti tunnistettava ja he ovat sosiaalistuneet sen käytänteisiin. Kertomuksia yhdistävän rakenteen ja sisällön lisäksi kertomuksissa oli havaittavissa yhteistä sanastoa, fraaseja ja kielellisiä rakenteita. Tätä voidaan pitää osoituksena samaan diskurssiyhteisöön kuulumisesta. Synnytyskertomuksia tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä nykyisestä synnytysdiskurssista ja synnytyskulttuurista. Synnytyskertomuksen kokonaisrakenteen hahmottaminen luo pohjan kunkin rakenneosion sisältöihin, kieliopillisiin rakenteisiin tai muihin ilmiöihin syventymiselle.

Tässä sukupuolentutkimuksen alan tutkielmassa analysoin, millä tavalla transsukupuolisista hahmoista kerrotaan 2000-luvun alun suomalaisessa kirjallisuudessa. Millaisia aiheita transhahmoihin yhdistetään ja miten heistä kerrotaan? Aiempi tutkimus (Detloff 2006, Bettcher 2014, Johnson 2016) osoittaa, että transsukupuolisuuteen liitetään usein lääketiedettä koskevia puhetapoja, ja transhahmojen kohtalot ovat usein traagisia. Tutkielmassani vertaan aineistostani löytyviä aiheita ja kerrontatapoja aiempiin tuloksiin. Aineistoni kattaa lyriikkaa ja salapoliisiromaaneja lukuun ottamatta kaikki Suomessa 2000-2016 julkaistut teokset, joissa on keskeinen transhahmo. Aineistooni kuuluu 11 romaania, yksi romaanitrilogia sekä tähän trilogiaan liittyvä novelli. Luen aineistoani yhdessä transtutkimuksen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Metodinani on kirjallisuudentutkimus yhdistettynä sukupuolentutkimukseen ja transtutkimukseen. Esitän työssäni luentoja ja tulkintoja aineistostani ja käyn keskustelua alan aiemman tutkimuksen (esim. Prosser 1998, Wickman 2001, Detloff 2006, Johnson 2016) kanssa näistä tulkinnoista. Tutkimusaiheeni ja -menetelmäni on poliittinen, sillä teen tutkielmassani näkyväksi niitä normeja, joita kaunokirjallisissa teoksissa transihmisyydestä toistetaan. Luen teoksia sekä päähenkilön asemaan eläytyen, vastahankaan että konstruoimani cissukupuolisen, eli ei-transsukupuolisen, lukijan näkökulmasta. Esitän analyysini tulokset kolmessa luvussa, joista ensimmäinen käsittelee kaapista tulemisen narratiivia, toinen sukupuolidysforian representaatioita ja kolmas normeja teosten kerronnassa. Havainnoin, että kaapista tuleminen on osa transhahmojen tarinaa ja se usein etenee jo aiemmin teoretisoidun psykologisen mallin mukaan (esim. Klein et al. 2005). Moni transhahmo tulee lukijalle kaapista lääketieteen termejä käyttäen, minkä väitän vahvistavan transsukupuolisuuden liitettyä lääketieteellistä puhetapaa. Sama lääketieteellinen puhetapa näkyy myös sukupuolidysforian representaatioissa. Teokset kuvaavat sukupuolidysforiaa paljolti “väärä keho” -metaforaa käyttäen. Lopullisena ratkaisukeinona sukupuolidysforiaan esitetään lääketieteellinen, kirurginen hoito. Analysoin transhahmojen suhteita yhteisöjensä normeihin heteronormatiivisuuden ja maagisten hetkien käsitteiden avulla. Teoksissa transhahmojen mahdollinen heterous vaatii aina neuvottelua itsen ja yhteisön kanssa, sillä pääsy eri heterouden aspekteille (Rossi 2006) ei ole transhahmoille itsestään selvää. Maagisten hetkien käsitteellä Prosser (1998) tarkoittaa hetkiä, joissa omaelämäkerran transkertojan sukupuoli ikään kuin kääntyy. Sovellan käsitettä kaunokirjallisuuteen ja kehitän sille alakäsitteen ‘käänteinen maaginen hetki’, joka kuvaa tilannetta, jossa transhahmon sukupuoli “kääntyy” ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta. Maagiset hetket vievät teosten juonia eteenpäin. Aineistossani transhahmojen esittämiseen käytetään erilaisia kerronnallisia tapoja, mutta teoksista on tunnistettavissa yhteisiä elementtejä, kuten medikalisoiva puhetapa, kaapista tulemisen kertomuksen eteneminen vaiheittain, dysforian kuvaus “väärä keho” -metaforaa käyttäen sekä konfliktit tai neuvottelut heteronormatiivisuuden kanssa.