Browsing by Subject "neoplasm"

Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Suvi Tolonen Työn nimi: Ammattialtistus suunielun syövän riskitekijänä -kirjallisuuskatsaus Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2021 Sivumäärä: 22, liitteet 5 Avainsanat: oropharyngeal neoplasm, oropharynx, neoplasm, occupation, work Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: Tiivistelmä: Suunielun syöpä oli vuonna 2018 maailmanlaajuisesti 24. yleisin syöpätyyppi ja uusia suunielun syövän diagnooseja tehtiin yhteensä 92 887. Suunielun syövän tärkeimmät riskitekijät ovat nykytiedon mukaan tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä krooninen papilloomavirusinfektio suunielun alueella. Suunielun syövän ilmaantuvuus on lisääntynyt tasaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Syytä tälle ei täysin tunneta, vaikkakin lisääntyneiden suunielun papilloomavirusinfektioiden ja niiden aiheuttamien suunielun syöpien on ajateltu selittävän osittain ilmaantuvuuden lisääntymistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa haluttiin selvittää ammatin ja työperäisten altisteiden vaikutusta suunielun syövän syntyyn. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin huhti-toukokuussa 2021 PubMed tietokannasta aihetta koskevat artikkelit. Yhteensä PubMed tietokannasta löydettiin 479 artikkelia, joista jäi karsimisen jälkeen jäljelle 18 ammatin ja suunielun syövän yhteyttä käsitelevää artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löytyi viitteitä siitä, että eräät ammatit, joissa altistutaan työuran aikana suurelle määrälle erilaisia kemikaaleja, viruksia, orgaanisia yhdisteitä tai erilaisia karsinogeenisiä yhdisteitä saattavat lisätä suunielun syövän syntymisen riskiä. Tällaisia riskiammatteja olivat artikkelien perusteella esimerkiksi asfaltti- ja asbestityöntekijän sekä automekaanikon ammatit. Joissain tapauksissa artikkelien tulokset ammatin ja suunielun syövän yhteydestä olivat ristiriitaisia. Esimerkiksi maataloudessa työskentelevien ja puupölylle altistuvien työntekijöiden kohdalla oli eriäviä näkemyksiä suunielun syöpään sairastumisen riskistä. Altistuminen radonille tai hitsauskaasuille työssä ei näyttänyt kirjallisuuskatsauksen perusteella lisäävän suunielun syövän synnyn riskiä. Suunielun syövän ja ammattialtistuksen välistä yhteyttä on tutkittu vielä melko vähän. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan sanoa, onko tietyillä ammattiryhmillä kohonnut riski sairastua suunielun syöpään.

Tausta: Sappirakkosyöpä on harvinainen ja huonoennusteinen syöpä länsimaissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Etelä-Suomessa asuvien sappirakkosyöpäpotilaiden esiintyvyyttä, hoitoa ja selviytymistä. Tutkimusmenetelmät: Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ja sen erityisvastuualueella (HYKS-ERVA, 2,2 miljoonaa asukasta) vuosina 2006-2017 radiologisesti tai histologisesti diagnosoidut primaaria sappirakkosyöpää sairastavat potilaat sisältyivät aineistoon. Potilastiedot kerättiin manuaalisesti Suomen Syöpärekisteristä ja Tilastokeskuksesta sekä potilaita hoitaneiden terveydenhuollon yksiköiden potilasasiakirjoista. Potilasaineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tulokset: Lopullinen kohortti sisälsi 270 sappirakkosyöpäpotilasta. Ilmaantuvuus oli 1,32/100 000 ihmistä ja se väheni 6,8 tapauksella per miljoona ihmisvuotta tutkimusjakson aikana. 104:llä potilaalla (38,5%) sappirakkosyöpä diagnosoitiin sattumalta sappirakon poistoleikkauksen jälkeen. Loput diagnosoitiin oireiden myötä ja hoidettiin leikkauksilla (n=15; 5,6%), solunsalpaajilla (n=60; 22,2%) tai oireenmukaisesti (n=91; 33,7%). 151 potilasta (55,9%) diagnosoitiin vasta stage IV-vaiheessa eli syöpä oli levinnyt sappirakon viereisiin verisuoniin, imusolmukkeisiin tai elimiin tai lähettänyt etäpesäkkeitä. 51 potilasta (18,9%) leikattiin kuratiivistavoitteisesti eli tavoitteena parantaa syöpä ja 96%:lla heistä leikkausmarginaalit olivat puhtaat syövästä eli R0. Elinajan mediaani sappirakkosyöpädiagnoosin jälkeen oli kokonaisuudessaan 7,1 kuukautta ja 5-vuotisennuste 11,6%. Kuratiivistavoitteisesti leikattujen potilaiden elinajan mediaani oli 67,7 kuukautta ja 5-vuotisennuste 56,8%. Kokonaisuudessaan sappirakkosyövästä selviytymisessä ei havaittu parannusta tutkimusjakson aikana. Pohdinta: Sappirakkosyövän ilmaantuvuus on Etelä-Suomessa matala ja hiukan laskenut tutkimusjakson aikana, mutta syövästä selviytyminen ei ole parantunut ajan myötä. Laajempi solunsalpaajien käyttö sekä kuratiivistavoitteisten leikkausten määrän lisääminen saattaisivat parantaa sappirakkosyövän ennustetta.

Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.