Browsing by Subject "nestehoito"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Hevosen anestesiaan liittyy aina riski. Tutkimusten mukaan elektiivisiä operaatioita varten nukutettavien hevosten riski kuolla anestesiaan liittyviin komplikaatioihin on noin 0,5-2 %. Sairailla, esimerkiksi ähkyleikkausta varten nukutettavilla hevosilla, riski on noin 5-8 %. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää hevosen anestesian komplikaatioihin ja nestehoitoon tällä hetkellä liittyvä tutkimustieto sekä miten eri toimenpitein ja menetelmin voidaan pienentää anestesiaan liittyvää riskiä. Elektiivinen anestesia tulisi tehdä vain terveelle hevoselle. Sairaita hevosia nukutettaessa seurantaan ja tukihoitoon on kiinnitettävä erityistä tarkkuutta. Huolellinen yleistutkimus, anestesiaa valvovan henkilökunnan riittävyys ja ammattitaito sekä anesteettien valinta voivat vaikuttaa merkitsevästi komplikaatioiden yleisyyteen ja seurausten vakavuuteen. Yleisimmät kuolinsyyt liittyen anestesiaan ovat sydämen toimintahäiriöt, murtumat sekä myopatia. Komplikaatioiden välttämiseksi verenkiertoelimistön toiminta ja kudosperfuusio lihaksissa on välttämätöntä hevosen anestesian aikana. Lisäksi induktion ja heräämisvaiheen pitäisi olla rauhallisia ja hallittuja. Kaikki inhalaatioanesteetit lamaavat sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa annosvasteisesti. Niiden toiminnan tukemiseen on käytännössä kolme vaihtoehtoa; nestehoito veritilavuuden ylläpitämiseksi, inotroopit kuten, dobutamiini, iskutilavuuden ylläpitämiseksi ja tarvittavan inhalaatioanesteetin vähentämiseksi käytettävät menetelmät. Käytetyn menetelmän tuntemus on tärkeää, ettei ajauduta uusiin ongelmiin pyrittäessä välttämään toisia. Verenpaineen ylläpidossa tulee huomioida vasodilataation aiheuttama suhteellinen hypovolemia. Kudosten hapensaantiin vaikuttaa perfuusion lisäksi myös veren happipitoisuus. Atelektaasi kehittyy anestesiassa keuhkojen alimpiin osiin nopeasti. Tämä johtaa ventilaatioperfuusiosuhteen heikkenemiseen keuhkoissa. Seurauksena on hyperkapnia ja mahdollisesti respiratorinen asidoosi sekä hypoksia. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa hevonen altistuu komplikaatioille kuten sydämen toimintahäiriöille ja myopatialle. Vaikka korkea hematokriitti ja syke on todettu anestesian riskitekijöiksi, ne ovat usein oireita vakavammasta ongelmasta, endotoksemiasta, etenkin ähkyn yhteydessä. Aggressiivinen nestehoito on näillä hevosilla tärkeää ennen anestesiaa. Tutkimukset eivät ole osoittaneet kolloidisten infuusionesteiden tai hypertonisen NaCl:n käytöstä olevan etua ennusteeseen endotokseemisilla hevosilla. Niillä voi kuitenkin olla etua isotonisiin infuusionesteisiin verrattuna paremman verenkiertoelimistön toiminnan ylläpidon takia. Kolloidien ja hypertonisen NaCl:n käyttö voisi kuitenkin vähentää terveiden hevosten anestesiaan liittyviä komplikaatioita. Vielä melko vähäisen käytön vuoksi tiedot haittavaikutuksista hevosilla ovat vähäiset. Ihmisillä haittavaikutuksia esiintyy kuitenkin noin muutamalla potilaalla sadasta. Ovatko kolloidit hintansa väärtit, sen selvittäminen vaatii lisää tutkimuksia. On kuitenkin liikaa, että yksi sadasta terveestä hevosesta kuolee anestesiaan liittyviin komplikaatioihin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Työn tavoitteena oli koostaa opasmainen tutkielma saatavilla olevasta tutkimustiedosta koskien kissojen ja koirien parenteraalista nestehoitoa. Pieneläinten nesteytys on yleinen ja tavanomainen hoitotoimenpide, mutta ennen ei ole ollut olemassa suomenkielistä lisensiaatin tutkielmaa aiheesta. Tutkielmassa käydään läpi eri nestevaihtoehdot ja tärkeimmät nestehoitoa vaativat tilanteet. Työn alussa käydään läpi elimistön nestefysiologiaa, sillä tiettyjen perusasioiden ymmärtäminen on oleellista nestehoitoa suunniteltaessa. Lisäksi käsitellään elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt, sillä niiden hoidossa oikeanlainen nestehoito on pääosassa. Vaarallisimmat elektrolyyttihäiriöt pieneläimillä ovat häiriöt kalium- ja natriumpitoisuuksissa. Muita mahdollisia elektrolyyttihäiriöitä ovat häiriöt kalsiumin, kloridin, magnesiumin ja fosforin tasapainossa. Happo-emästasapainon häiriöt ovat joko metabolisia tai respiratorisia. Metabolisissa häiriöissä muuttuu kehon bikarbonaattipitoisuus, respiratorisissa häiriöissä hiilidioksidin osapaine. Nestevalmisteet jaotellaan kristalloideihin ja kolloideihin. Kristalloidit ovat alhaisen molekyylipainon valmisteita, jotka jakautuvat nopeasti laskimosta verisuonitilan ja soluvälitilan välille. Kristalloidien käyttöaiheita ovat hypovolemia, dehydraatio, anestesian ja operaatioiden aikainen normaalin nestetasapainon ylläpitäminen sekä elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt. Erilaisia kristalloideja ovat erivahvuiset natriumkloridi- ja glukoosiliuokset sekä tasapainotetut polyioniset liuokset, kuten Ringerin laktaatti ja asetaatti. Polyioniset tasapainotetut liuokset sisältävät natriumin ja kloridin lisäksi kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia sekä puskurin, joka on tyypillisesti asetaatti tai laktaatti. Natriumkloridilla on lievästi elimistöä happamoittava ja asetaattia sekä laktaattia sisältävillä liuoksilla elimistöä alkalisoiva vaikutus. Kolloidit ovat suuremman molekyylipainon omaavia valmisteita, jotka pysyvät pääasiassa verisuonitilassa ja ylläpitävät verisuonitilan kolloidiosmoottista painetta. Kolloidien käyttöaiheita ovat hypovolemia ja hypoproteinemia. Tutkielmassa käsiteltyjä synteettisiä kolloideja ovat dekstraani-, gelatiini- ja hydroksietyylitärkkelysvalmisteet. Dehydraation hoidossa sopivin kristalloidi valitaan tilanteen mukaan, mikään valmiste ei ole ylivoimaisesti muita parempi tutkimusten perusteella. Kristalloidien ja kolloidien käytöstä hypovolemian ja sokin hoidossa löytyy suhteellisen paljon etenkin ihmisillä ja koe-eläimillä tehtyjä tutkimuksia. Yhteneväinen kanta on, että nestevalintaa tärkeämpää on tavoitteellinen ja riittävän aggressiivinen nestehoito. Verenvuotosokissa oleellista on ylläpitää riittävä kudosperfuusio, mutta minimoida nestehoidon verenvuotoa pahentava vaikutus. Pään- ja keuhkotraumojen hoidossa ei ole yhteneväistä kantaa tietyn nesteen paremmuudesta. Hypertonista natriumkloridia, kolloideja ja mannitolia suositellaan lähteestä riippuen. Nesteytyksen seuranta on tärkeää riittävän hoidon varmistamiseksi ja ylinesteytyksen välttämiseksi. Eri nestevalmisteiden haitta- ja hyötyvaikutuksista kissalla ja koiralla tarvitaan lisää yhteneväisiä ja vertailukelpoisia tutkimuksia.
-
(2015)Sydänsiirron merkittävimpiä komplikaatioita on akuutti munuaisvaurio, joka lisää merkittävästi kuolleisuutta ja altistaa myös muille komplikaatioille. Potilaalle annetulla nestehoidolla ja verituotteilla pyritään mahdollisuuksien mukaan minimoimaan komplikaatioriski ja munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen. Tätä tukimusta varten kerättiin tiedot kaikkiaan 128:sta sydänsiirtoleikkauksessa olleesta potilaasta. Tiedot kerättiin perioperatiivisesti annettujen verituotteiden ja nestehoidon määrästä ja laadusta sekä mahdollisista komplikaatioista etenkin munuaisfunktioon keskittyen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli myös viime vuosina keskustelua herättäneen synteettisen kolloidivalmisteen HES 130/0.4:n käyttö ja sen mahdollinen vaikutus postoperatiiviseen munuaisfunktioon ja potilaan ennusteeseen. Tulosten perusteella HES:n annolla ei havaittu yhteyttä munuaisvaurion esiintyvyyteen tai kuolleisuuden lisääntymiseen. Postoperatiivisesti annettujen verituotteiden määrä korreloi huonomman ennusteen kanssa, samoin korkeampi nestetasapaino missä tahansa perioperatiivisessa vaiheessa.
Now showing items 1-3 of 3