Browsing by Subject "nivelrikko"

Nivelrikko on pitkäaikainen, krooninen sairaus, jota ei voida parantaa ja jonka esiintyvyys koirilla on suuri. Sairastuneiden koirien elämänlaatu huononee, käyttö harrastuskoirana ja käyttökoirana loppuu harmillisen aikaisin, ja usein elinaikakin on keskimääräistä lyhyempi. Nivelrikkoa on perinteisesti hoidettu tulehduskipulääkkeillä elämänlaadun parantamiseksi. Niillä on kuitenkin jonkin verran haittavaikutuksia (yleisimpänä ruoansulatuskanavan ärsytysoireet), eivätkä kaikki koirat siedä pitkäaikaista kipulääkkeiden käyttöä. Luomuajatus ja ylimääräisten lääkkeiden käytön välttäminen on myös noussut pinnalle, eikä osa omistajista halua syöttää koiralleen jatkuvasti perinteisiä allopaattisia lääkkeitä. Monet omistajat antavat "vaihtoehtolääkkeitä" koirilleen kipulääkityksen lisänä positiivisen mainonnan kannustamina. Markkinoille onkin tuotu runsaasti erilaisia luonnollisina mainostettuja hoitovalmisteita. Tuotteiden toimivuudesta ei kuitenkaan juurikaan ole kontrolloituja tutkimuksia. Lainsäädäntö on näitä tuotteita koskevin osin vielä varsin avoin, eikä ole tarpeeksi tutkittua tietoa siitä, miten näihin valmisteisiin tulisi suhtautua dopingvaroaikoja määrättäessä. Tutkimme erään homotoksikologisen valmisteen, Zeel®:n, vaikutusta lonkkaviasta eli lonkkanivelen nivelrikosta aiheutuvan kivun lievityksessä. Koirat valittiin tutkimukseen omistajakyselyn ja eläinlääkärin tutkimuksen perusteella. Koiralla piti olla ainakin kaksi kroonista kipuoiretta, ja sen painon tuli olla vähintään 18 kg. Muusta syystä kuin lonkkavian vuoksi ontuneet koirat rajattiin tilastollisen analyysin ulkopuolelle. Positiivinen kontrolliryhmä sai tabletteina tulehduskipulääkettä, karprofeenia (Rimadyl®), jota usein määrätään lonkkavikaisen koiran kipuun. Negatiivinen kontrolliryhmä sai plaseboa ja tutkimusryhmä Zeel®-injektionestettä oraalisesti. Jokaiseen ryhmään kuului 12 koiraa. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn avulla lasketulla käyttäytymisindeksillä, eläinlääkärin suorittaman ortopedisen tutkimuksen tuloksista kootulla liikkumisindeksillä ja voimalevyn mittaamalla astumisvoimalla. Eettisistä syistä omistajat saivat mukaansa myös "hätävarakipulääkkeen", ja heidän piti kirjata käytettyjen lääkkeiden määrä ylös. Näitä määriä vertailimme myös keskenään. Oletuksenamme oli, että Zeel®:n teho asettuisi jonnekin karprofeenin ja plasebon välille. Tutkimus oli prospektiivinen, kontrolloitu ja satunnaistettu. Tutkimuksemme mukaan Zeel®:n ja plasebon välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, kun taas karprofeenin ja plasebon välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot useimmissa tutkimuksen muuttujista (käyttäytymis- ja liikkumisindeksissä ja käytettyjen kipulääkkeiden määrässä). Mikäli tutkittavasta valmisteesta on hyötyä kivun lievityksessä (mitä tutkimuksemme ei osoittanut), sen antama hyöty on kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin käytetyn tulehduskipulääkkeen. On kyseenalaista, onko mahdollinen hyöty kliinisesti merkityksellinen. Kivusta kärsivän koiran hoitaminen ainoastaan tutkitulla valmisteella on eläinlääketieteellisesti ja eläinsuojelullisesti arveluttavaa.

Nivelrikko aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita ja vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyvinvointiin. Hevosilla se on yleisin ontuman aiheuttaja, ja ontumat ovat yleisin syy hevosten poistamiseen harjoitus- ja kilpailukäytöstä. Nivelruston uusiutuminen on hyvin rajallista, ja sen vauriot johtavatkin usein nivelrikkoon. Nivelrikon etiologia ei ole vielä täysin selvillä, mutta sen kehittymiseen vaikuttavat ainakin nivelten kehityshäiriöt, niveliin kohdistuvat vammat, nivelruston alla olevan luun muutokset sekä nivelten löysyys. Nivelrikon kehittyessä ruston ulkonäkö ja koostumus muuttuvat. Rustovaurion seurauksena nivelnesteeseen vapautuu ruston hajoamistuotteita, jotka todennäköisesti saavat aikaan sytokiinien erittymisen. Sytokiineistä IL-1 (interleukiini-1) ja TNF-α (tumor necrosis factor-α) saavat aikaan NO (typpimonoksidi) –tuotannon rustosoluissa. NO vähentää rustosolujen kykyä syntetisoida soluväliaineen proteoglykaaneita. NO aiheuttaa PGE2 (prostaglandiini-E2) erityksen, mikä vähentää rustosolujen jakautumista. Alueilla, joilla on korkeat NO-pitoisuudet, on rustossa runsaasti apoptoottisia soluja. IL-1 aktivoi myös metalloproteinaaseja, jotka kiihdyttävät ruston proteoglykaanien katoa. Vaurioitunut rustokudos korvautuu pääosin tiiviillä sidekudoksella. Tämän vuoksi ruston alla olevan luun kuormitus muuttuu ja nivelruston reunoille muodostuu uudisluuta. Nivelrikon hoidon tavoitteena on hillitä tulehdusreaktiota nivelessä ja nivelkapselissa, jolloin myös nivelruston kato vähenee. Konservatiivisesti tähän tavoitteeseen pyritään akuutissa vaiheessa levon, sekä sitä seuraavan fysioterapian ja kontrolloidun liikunnan, tulehduskipulääkityksen, sekä tulehdusta hillitsevien ja nivelrustoa tukevien lääkkeiden ja ravintolisien avulla. Hevosilta kantasoluja voidaan eristää luuytimestä, rasvakudoksesta, aikuisen verestä, napanuoranverestä syntymän yhteydessä, sekä alkioista. Kantasolut saadaan in vitro kasvatusolosuhteita muokkaamalla erilaistumaan rustoksi. Kantasoluja on kokeiltu ihmisillä ja eläimillä (hiiri, kani, koira, sika, lammas) nivelrikon hoitoon. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Yksittäisen potilasselostuksen mukaan ihmisen polven nivelrikko-oireet helpottivat kantasolusiirrännäisen jälkeen. Toisessa ihmistutkimuksessa potilaiden oireet eivät lievittyneet. Hiirillä ihmisestä peräisin olevien kantasolujen todettiin hillitsevän reumaattisen nivelrikon aiheuttamaa tulehdusreaktiota. Koiratutkimuksessa potilaiden oireilu helpotti. Näissä tutkimuksissa ei selvitetty kantasolujen vaikutusta ruston rakenteeseen. Kaneilla uudiskudoksen todettiin alkavan muistuttaa ajan kuluessa ruston sijaan enemmän sidekudosta. Sioilla ja lampailla kantasolusiirrännäisten seurauksena muodostunut uudiskudos muistutti koostumukseltaan nivelrustoa. Kahdessa julkaistussa hevostutkimuksessa kantasolujen ei todettu parantavan uudiskudoksen rakennetta, eikä uudiskudos ollut rustoa. Kantasolut nopeuttivat alkuvaiheen paranemista. Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa on kantasoluilla hoidettu yksi nivelrikkoa sairastanut hevospotilas. Kantasolusiirrosta ei ollut apua tämän potilaan kohdalla, vaan toivottoman ennusteen vuoksi omistajat päätyivät eläinlääkäreiden suosituksesta eutanasiaan. Potilaasta ei saatu rustonäytteitä tutkittavaksi.

Eläinlääkärit ja eläinten omistajat ovat yhä tietoisempia kroonisen kivun vaikutuksista eläinten hyvinvointiin, joten tarve kehittää tehokkaampia keinoja sen hallintaan on kasvanut. Onkin tärkeää, että eläinlääkäri osaa tunnistaa kroonista kipua, kommunikoi omistajan kanssa saatavilla olevista hoitovaihtoehdoista onnistuneesti ja siten pystyy lisäämään eläinten hyvinvointia. Kroonisen kivun mekanismit ovat monimutkaisia ja sen taustalla voi olla monia syitä, joten sen hoito on kuitenkin usein haastavaa. Tavallisin ja koirilla parhaiten tunnettu kroonisen kivun muoto on nivelrikkokipu, jonka hoitoon on kehitetty eniten lääkevalmisteita koirille. Tulevaisuudessa kaivataan lisätietoa kuitenkin myös muista syistä johtuvasta kroonisesta kivusta ja sen hoidosta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koirille käytettäviä kipulääkkeitä ja pohditaan niiden käyttöä kroonisen kivun hoidossa. Lisäksi pohdin kroonisen kivun hoitoa multimodaalisesta näkökulmasta. Pohdin myös, millaisia haasteita koirien kroonisen kivun lääkkeelliseen hoitoon voi liittyä. Eniten tietoa on saatavilla tulehduskipulääkkeistä, ja niiden merkitys onkin keskeinen kroonisen kivun hoidossa, sillä niiden tehoa ja turvallisuutta on tutkittu kattavasti ja uusia lääkevalmisteita on tullut markkinoille aivan lähimenneisyydessä. Kroonisen kivun hoidossa hyödynnetään myös monia ihmislääkevalmisteita, joista saatavilla oleva tutkimustieto koirilla on vielä puutteellista. Niiden tehosta saatu tieto on usein ristiriitaista, mutta niitä voidaan kuitenkin soveltaen käyttää kroonisen kivun hoidossa.

Suomessa lähes 40 %:lla tutkituista amerikanstaffordshirenterriereistä on havaittu nivelrikkomuutoksia kyynärnivelistä otetuissa virallisissa röntgenkuvissa. Vaikka ongelmat kyynärnivelessä ovat rodulla yleisiä, ei kirjallisuudesta löydy tietoa kyynärnivelen kasvuhäiriöiden esiintyvyydestä amerikanstaffordshirenterriereillä. Tämän vuoksi Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistyksen aloitteesta tehtiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli muun muassa selvittää eri kyynärnivelen kasvuhäiriötyyppien esiintymistä rodulla. Tutkimukseen otettiin koiria, joista osalla ei aiemmissa röntgenkuvissa ollut havaittu kyynärnivelen kasvuhäiriöön tai nivelrikkoon viittaavia muutoksia ja osalla taas oli ollut lieviä tai kohtalaisia muutoksia joko toisessa tai molemmissa kyynärnivelissä. Tutkimukseen otettiin mukaan myös koiria, joiden kyynärniveliä ei ollut aiemmin kuvattu. Tutkimukseen osallistui yhteensä 34 amerikanstaffordshirenterrieriä. Aiemmin kuvattujen koirien vanhat röntgenkuvat haettiin Kennelliitosta. Kyynärnivelistä otettiin mediolateraaliset röntgenkuvat nivelen ollessa sekä 45 että 90 asteen kulmassa ja tietokonetomografiakuvat 90 asteen kulmassa. Röntgenkuvista tarkasteltiin osteofyyttien eli uudisluumuodostumien kokoa ja tietokonetomografiakuvista etsittiin näiden lisäksi merkkejä primaarisista kyynärnivelen kasvuhäiriöistä eli sisemmän varislisäkkeen sairaudesta, kiinnittymättömästä kyynärpään ulokkeesta, olkaluun telan osteokondroosista sekä inkongruenssista eli kasvuhäiriöstä, jossa kyynärniveltä muodostavien luiden nivelpinnat ovat asettuneet nivelessä epänormaalisti. Tietokonetomografiakuvista mitattiin myös nivelrakojen leveyksiä. Kyynärpään ulokkeessa esiintyvien osteofyyttien kokojen muutoksia röntgenkuvausten välillä tarkasteltiin tarkoituksena selvittää, kasvavatko nämä iän myötä. Alkuoletuksena oli, että osteofyyttien koko ei muutu. Sukupuolen, painon ja iän vaikutusta osteofyyttien esiintymiseen tutkittiin sekä pyrittiin selvittämään, onko inkongruenssilla vaikutusta osteofyyttien muodostumiseen kyynärpään ulokkeessa. Hypoteesina oli, että inkongruenssi vaikuttaa osteofyyttien muodostumiseen. Röntgenkuvista 34 (50 %) nivelessä havaittiin osteofyytti kyynärpään ulokkeessa. Seitsemässätoista (25 %) kyynärnivelessä nähtiin muutoksia sisemmässä varislisäkkeessä. Näistä yhdellä koiralla, jolla todettiin sisemmässä varislisäkkeessä irtopala, diagnosoitiin sisemmän varislisäkkeen sairaus. Seitsemässä (10 %) kyynärnivelessä havaittiin inkongruenssia. Muita kyynärnivelen kasvuhäiriön muotoja koirilla ei tässä aineistossa havaittu. Aineistossa uroksilla esiintyi suurempia osteofyyttejä kyynärpään ulokkeessa kuin nartuilla. Myös korkea ruumiinpaino korreloi tämän osteofyytin koon kanssa. Iän ei todettu vaikuttavan kyynärpään ulokkeessa olevien uudisluumuodostumien kokoon. Sukupuolen, iän tai painon ei havaittu vaikuttavan osteofyyttien kokoon sisemmässä varislisäkkeessä. Vanhemmista ja tämän tutkimukset yhteydessä otetuista röntgenkuvista mitattujen kyynärpään ulokkeessa olevien osteofyyttien kokoja vertailtaessa keskenään osteofyyttien kasvu oli harvinaista. Tämän tutkimusaineiston perusteella vaikuttaa siltä, että osteofyytit kyynärpään ulokkeessa eivät kasva iän myötä. Inkongruenteissa kyynärnivelissä havaittiin olevan suurempia osteofyyttejä kyynärpään ulokkeessa kuin kongruenteissa nivelissä. Kyynärnivelissä, joissa tietyt nivelraot olivat suurempia, havaittiin esiintyvän suurempia osteofyyttejä kyynärpään ulokkeessa tai sisemmässä varislisäkkeessä. Nämä löydökset viittaavat siihen, että inkongruenssilla on vaikutusta osteofyyttien kehittymiseen kyynärnivelessä.

Nivelrusto on heikosti uusiutuvaa sidekudosta ja hoitamattomat nivelrustovauriot voivat johtaa nivelrikkoon. Nivelrikko on kansantauti, jota arvolta sairastaa n. 400 000 suomalaista. Nivelrikolla on yksilön elämänlaadun alenemisen lisäksi myös merkittävä kansantaloudellinen vaikutus. Varhainen nivelrustovaurioiden hoito voisi mahdollisesti estää nivelrikon kehittymisen ja vähentää kansantaloudellista rasitetta, sekä parantaa potilaiden työ- ja toimintakykyä merkittävästi. Nykyiset rustovaurioiden korjausmenetelmät ovat hyvin rajalliset ja rustovaurioiden korjaamisessa pyritään yhä enenemissä määrin käyttämään istutemateriaaleja tukemaan korjauskudoksen muodostumista. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää edesauttaako biohajoavan polylaktidin ja rekombinantti kollageenin yhdistelmäistute täydellisen rustovaurion paranemista sikamallissa. Tutkimuksessa verrattiin kyseisellä istutteella korjatun vaurion tulosta spontaaniin rustokudoksen parantumistulokseen, sekä näiden ryhmien eroa täysin terveeseen rustokudokseen. Jokainen ryhmä koostui yhdeksästä siasta. Rustovaurio tehtiin eläinten reisiluun sisempään nivelnastaan. Toimenpide uusittiin neljän viikon kuluttua, jolloin vaurio joko korjattiin istutteella tai puhdistettiin. Neljän kuukauden seurannan jälkeen eläimet lopetettiin. Eläimiltä poistettiin molempien takaraajojen reisiluun sisemmät nivelnastat tulosten makroskooppista tarkastelua varten. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan istutteella korjatussa ryhmässä oli selkeästi nähtävissä paranemisprofiilissa muutosta verrattuna spontaaniin rustovaurion paranemisen. Makroskooppisesti tarkasteltaessa kiinnitettiin huomiota vauriokohdan paranemista edustavan uudisruston kokoon, pinnan muotoon ja kiinnittymiseen ympäröivään terveeseen rustokudokseen. Tarkastelussa korjauskudos näytti istuteryhmässä spontaaniryhmää paremmalta. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon lyhyt seuranta-aika, sekä jatkoseurannan puute mahdollisen nivelrikon kannalta.

Nivelrikko on maailmanlaajuisesti merkittävä pitkäaikaissairaus koirilla. Nivelrikkoa ei voida parantaa ja se aiheuttaa kroonista kipua erityisesti iäkkäämmillä koirilla. Oireita kuitenkin voidaan lievittää ja jokaiselle koiralle onkin suunniteltava yksilöllinen hoitomuoto, joka juuri kyseiselle koiralle mahdollistaa parhaan mahdollisen elämänlaadun. Suuri osa nivelrikkoisista koirista lääkitään perinteisesti tulehduskipulääkkeillä, joista karprofeeni on ensimmäinen koirille indikoitu valmiste ja yhä yleisesti käytössä. Tulehduskipulääkkeillä erityisesti pitkäaikaiskäytössä saattaa kuitenkin ilmaantua haittavaikutuksia, joista maha-suolikanavan ärsytysoireet ovat yleisimmät. Ravinnelisät (nutraceuticals) ovat tulleet tulehduskipulääkkeiden rinnalle tai jopa vaihtoehdoksi niille, mutta lisää tieteellisiä tutkimuksia kaivataan niiden osalta. Ravinnelisät sisältävät pääasiassa glykosaminoglykaania vaikuttavana aineena ja niillä todetut haittavaikutukset ovat olleet hyvin harvinaisia ja lieviä. Perna canaliculus (Lyproflex®) on Uuden Seelannin vihersimpukoista patentoidulla kylmäkuivaustekniikalla prosessoitu vihersimpukkauutevalmiste, jonka vaikuttavana aineena ovat eikosatetraenoikhapot. Prospektiivinen, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu tutkimuksemme vertasi Lyproflexin tehoa positiiviseen kontrolliin (karprofeeni) ja negatiiviseen kontorolliin (plasebo) nivelrikkoisten koirien 8vk kestävässä hoitojaksossa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 62 lonkka- tai kyynärvikaista koiraa iältään 1-11- vuotiaita ja painoltaan 18-56 kg. Koirat oli valittu tutkimukseen ilmoitusten avulla, joiden jälkeen puhelinhaastatteluilla sopivat koirat poimittiin kiinnostuneiden joukosta. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn perusteella kootulla käyttäytymisindeksillä, liikkumisindeksillä, joka perustui kahden eläinlääkärin suorittamiin ortopedisiin tutkimuksiin sekä voimalevyn mittaamien arvojen avulla. Oletuksenamme oli, että Lyproflexin kivunlievitysteho asettuu karprofeenin ja plasebon välille. Tilastollisesti merkitsevät erot saatiin Lyproflex- ryhmän ja plasebo-ryhmän välille eläinlääkäreiden suorittamassa ontumaindeksissä ja kipujanassa. Myös neljän muun muuttujan tulos oli samansuuntainen, vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja ei saatukaan. Tutkimustulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmat vastaavantyyppiset vihersimpukkauutevalmisteen tehoa käsittelevät tutkimukset nivelrikkoisilla koirilla. Tämän tutkimustiedon valossa, voidaan erityisesti lievän ja keskivaikean koiran nivelrikko-oireilua lievittää vihersimpukkauutevalmisteiden avulla joko ainoana keinona tai esimerkiksi tulehduskipulääkehoidon kanssa yhdistettynä, jolloin tulehduskipulääkevalmisteen annosta voidaan kenties laskea ja haittavaikutusriskiä alentaa. Kuitenkin tarvetta erityisesti nivelrikkoisilla koirilla suoritetuille pidempikestoisille vihersipukkauutevalmisteen kivunlievitystehoa koskeville tutkimuksille on yhä edelleen.

Nivelrikko eli osteoartriitti on kissoilla hyvin yleinen ja alidiagnosoitu rappeumasairaus, jonka esiintyvyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Edetessään nivelrikko heikentää kissan elämänlaatua. Hoitamattomana nivelrikko tekee liikkumisesta kivuliasta, mikä vaikuttaa kielteisesti kissan mielialaan. Työ toteutettiin tuottamaan suomenkielistä kirjallisuutta kissojen nivelrikosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elinympäristön ja ruokinnallisten tekijöiden vaikutuksia kissan nivelrikon syntyyn. Tavoitteena oli kartoittaa nivelrikolta suojaavia ja sille altistavia tekijöitä. Tutkimushypoteesina oli, että kissojen ruokavalioilla ei nähdä merkitsevää yhteyttä nivelrikon esiintyvyyteen, sillä kissojen ruokinta on hyvin yhteneväistä. Toinen hypoteesi oli, että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta nivelrikon esiintyvyyteen. Tutkimukseen hyväksyttiin 460 kissaa, joiden perustietoja, elinympäristöä, terveydentilaa, ruokintaa, liikkumista ja käyttäytymistä koskevia muuttujia selvitettiin omistajille suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Nivelrikon todettiin olevan hyvin yleistä ja sen esiintyvyyden kasvavan merkittävästi iän myötä. Tutkimuksessa uroskissan kastraatio ja naaraskissan sterilisaatio osoittivat negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon, mikä on ristiriidassa koirilla tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. Ruokinnallisista tekijöistä raakaruoan syöminen aikuisena korreloi negatiivisesti todettuun nivelrikkoon, mikäli ruokavaliosta ainakin puolet oli raakaruokaa. Myös vähintään satunnainen kalan käyttö osoitti negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon muuttujien yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa. Tässä tutkimuksessa kissojen raakaruoan koostumusta tai reseptiä ei selvitetty tarkemmin ja sen mahdolliset nivelrikolta suojaavat vaikutusmekanismit jäivät epäselviksi. Ravinnon terveyttä edistävistä komponenteista tarvitaan lisätutkimusta kehittämään lemmikkien ruokintaa sairauksien ehkäisyssä. Ympäristötekijöillä ei havaittu merkitsevää vaikutusta nivelrikkoon, mikä kumosi toisen tutkimushypoteeseista. Kyselytutkimuksen luonteeseen liittyy yleisesti tunnistettuja epävarmuustekijöitä.