Browsing by Subject "nuoriso"

Tutkielma käsittelee vuonna 1967 avattua Kontulan ostoskeskusta ja sen näkymistä 1960–1980-lukujen suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi Kontulan ostarille on muodostunut populaarikulttuurissa ja kansalaisten keskuudessa negatiivissävytteinen maine. Pääaineistona tutkielmassa on käytetty Kansalliskirjaston digitoituja sanomalehtiä, joiden avulla on muodostettu kuvaa siitä, miten Kontulan ostoskeskusta käsiteltiin 1960–1980-luvuilla ja millaisia mielikuvia lähiöostarista syntyi uutisten perusteella. Tutkittujen sanomalehtien Kontula-aiheinen kirjoittelu painottuu uutisartikkeleihin, mielipidekirjoituksiin ja kolumneihin. Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten vuosikymmeniä sitten tapahtunut uutisointi vaikuttaa nykyäänkin vallitseviin mielikuviin ja mielipiteisiin Kontulan ostoskeskuksesta. Kontulan ostoskeskukseen liittynyt uutisointi oli ennen ostoskeskuksen avaamista ja heti avajaisten jälkeen hyvin positiivista ja odottavaista. Ostoskeskusta oli odotettu jo pidemmän aikaa ja sen tuomat palvelut nopeasti kasvaneelle, väestöltään suurelle lähiölle olivat enemmän kuin toivottuja. Uutisointi muuttui kuitenkin varsin nopeasti 1970-luvulle tultaessa. 1970-luvulta lähtien pitkälle 1980-lukua uutisointi oli huomattavan negatiivista ja keskittyi lähinnä kritisoimaan koko aluetta ja sen asiakkaita. Paljoakaan kehuttavaa lähiöostarista ei tuntunut löytyvän. Uutisoinnissa on nähtävissä selkeät, toistuvat aiheet, jotka voidaan kategorisoida kolmeen kategoriaan: a) alkoholiin, b) nuorison käyttäytymiseen sekä c) yleiseen rauhattomuuteen. Alkoholiin keskittynyt kirjoittelu koski Alkon myymälän ja sieltä saatavien nautintoaineiden aiheuttamaa lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä ostarin alueella. Nuorison turhautuminen heille suunnattujen palvelujen puutteeseen näkyi häiriökäyttäytymisenä ja siihen liittyvä uutisointi oli poikkeuksetta negatiivista. Kontulan nuoriso, ja heidän aiheuttamansa turvattomuus ostarin alueella värittävät vahvasti 1960–1970-lukujen uutisointia. Yleisellä rauhattomuudella tarkoitetaan ostarilla tapahtuneita murtoja, näpistyksiä, ilkivaltaa, pahoinpitelyjä, ahdistelutapauksia ja henkirikoksia. Uutisointi on vaikuttanut mielipiteisiin ostarista, ja kontulalaisten ja muualla asuvien näkemykset poikkesivat merkittävästi toisistaan.

Objectives: Youth violence is a phenomenon that can have long-lasting and serious consequences for its victims as well as the perpetrators themselves. It is important to try and recognize factors that can have an effect on violent behaviour. The purpose of this study was to find out if there are links between exposure to media violence, the Big Five -personality traits and youth violence. In addition to studying these factors separately, it was also studied if some of the personality traits increase vulnerability to the negative effects of media violence exposure. Based on earlier research it was hypothesized that exposure to violent games and violent movies is associated with violent behaviour. With regards to personality it was hypothesized, based on earlier research, that low agreeableness, low conscientiousness and high neuroticism are associated with violent behaviour. In addition it was hypothesized that these same personality traits increase vulnerability to the negative effects of media violence exposure. Methods: This study employs data from survey on youth crime collected by the Institute of criminology and legal policy. The data was collected in 2012. 8941 Finnish sixth- and ninth-graders took the survey. Participants with answers that were assessed unreliable were excluded from the data. The final sample size used in this study was 8791. The main analyses of the study were performed with logistic regression. Results and conclusions: Consistent with the hypotheses, media violence exposure was associated with violent behaviour. With regards to personality, it was found that low agreeableness and low conscientiousness each were associated with all forms of violent behaviour studied. High extraversion was associated with bullying, participating in a fight and committing an assault. Low neuroticism was associated with committing an assault, and low openness to experience was associated with robbery with threatening behaviour. Conscientiousness and extraversion had statistically significant interactions with media violence exposure with regards to violent behaviour. Extraverted people seem to be more vulnerable to the negative effects of media violence exposure. Conscientiousness doesn't seem to be associated with violent behaviour when the exposure to media violence is high. Parents and schools should be made aware of the negative effects of media violence exposure, so they can monitor and limit the media use of the youth. In the future it would also be important to gain more information about the factors that increase vulnerability to media violence exposure.

Tämä tutkielma käsittelee nuorten noin 25–30-vuotiaiden somalien käsitystä omasta klaanista ja suhdetta muihin somaliklaaneihin somalialaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielma perustuu yhdeksästä haastatteluista koostuvaan kvalitatiiviseen tutkimukseen, johon osallistui joukko ikäluokkaan kuuluvia Suomessa asuvia somaleja. Tämän ohella tuli haastateltua somaliyhteisön piirissä toimivia järjestöjä. Tarkoituksena oli saada selville kunkin haastateltavan mielipiteet klaanijärjestelmään liittyen. Vaikka Suomen somalit ovatkin varsin näkyvä osa Suomalaista nyky-yhteiskuntaa, on heidän klaanijärjestelmänsä monelle varsin tuntematon. Usein esille tuodaan somaleille ominainen Islamin usko, joka kuitenkin sekin voi olla klaanijärjestelmän muokkaamaa. Tarkoituksena oli tuoda esille, millä tavoin klaanijärjestelmä näkyy jokapäiväisessä elämässä, ja miten se rajoittaa tai edistää ja tukee somalien sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tutkimus osoittaa klaanin toimivan perhejärjestelmänä, joka tarjoaa turvaa somaleille ja auttaa kartoittamaan henkilökohtaisia sukujuuria. Tämän perusteella se on auttanut monia somaleja aloittamaan uuden elämän diasporassa. Klaani on myös yhä vahvemmin poliittinen instituutio, jonka perusteella Somalia on jaettu omiin hallinnollisiin alueisiin, ja joka vaikuttaa myös diasporassa asuvien somalien poliittisiin mielipiteisiin ja identiteettiin. Klaani perustuu varsin patriarkaaliseen järjestelmään, joka erottaa naisten ja miesten mielipiteitä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä. Klaanin merkityksen politisoituminen on myös aiheuttanut tutkimuksen perusteella eroja eri ikäluokkien välille, auttanut niin klaaneihin perustuvan regionalismin kuin somalialaisten yhtenäisyyttä tukevan kansallismielisyydenkin kasvua.

Lasten ja nuorten puhelin on puhelinpalvelu, jossa vapaaehtoiset päivystäjät vastaavat lasten puheluihin ja tarjoavat mahdollisuuden luottamukselliseen keskusteluun aikuisen kanssa. Tutkielmassa etsitään selityksiä puhelinpalvelun suosiolle sekä tiettyjen puhelunaiheiden suurelle suosiolle. Aineistona tutkielmassa käytetään Lasten ja nuorten puhelimen tilastoa palveluun saapuneiden puheluiden aiheista sekä soittajien iästä ja sukupuolesta. Tutkielmassa keskitytään kolmeen yleisimpään puhelunaiheeseen; päivän kuulumisiin, seksikysymyksiin ja seurustelua koskeviin puheluihin, sekä kolmeen hiukan harvinaisempaan aiheeseen; kiusaamista, päihteitä ja mielenterveysongelmia koskeviin puheluihin. Menetelmänä käytetään ristiintaulukointia, jonka avulla tarkastellaan puhelunaiheiden suosiota vuosittain soittajien iän ja sukupuolen mukaan. Otoskoko on keskimäärin 10 000 vastattua puhelua vuosittain. Puhelunaiheiden suosion muutoksille etsitään selityksiä lasten ja nuorten arjesta tehdyn empiirisen tutkimuksen ja toisaalta teoreettisen keskustelun avulla. Tutkielmassa hyödynnetään ensinnäkin sosiologisen lapsitutkimuksen ns. uuden paradigman käynnistämää keskustelua lapsuuden määrittelystä ja lasten aseman muutoksista viime vuosikymmeninä. Teoriatausta nojaa myös Zygmunt Baumanin laajemmalle yhteiskuntateorialle "epävarmuuden ajasta"; myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurisesta muutoksesta, jossa yksilön vastuu elämästään korostuu ja saa ihmiset etsimään tukea elämänvalinnoilleen keskustelun ja yksityisten kokemusten jakamisen avulla. Samalla tutkielmassa tarjotaan vaihtoehtoinen tulkinta huolipainotteiselle diskurssille lasten arjesta. Tulokset osoittavat, että ylivoimaisesti suosituimmat puhelunaiheet vuosina 2000-2008 ovat olleet päivän kuulumiset ja seksikysymykset. Kuulumisten osuus puheluista on kasvanut tarkasteltavan jakson aikana 12 prosentista 19 prosenttiin; aihe on ollut suosittu soittajan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Seksikysymysten osuus on kasvanut 10 prosentista 15 prosenttiin, mutta aiheen suosio keskittyy poikiin joilla osuus puheluista on kasvanut 15:stä 21 prosenttiin. Seurustelua koskevat puhelut ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla, mutta osuus on laskenut kummallakin sukupuolella tarkastelujakson aikana. Kiusaamista ja päihteitä koskevien puheluiden osuus on laskenut, kun taas mielenterveysongelmiin liittyvien puheluiden osuus on kasvanut, erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ryhmässä. Tutkielmassa todetaan, että monen puhelunaiheen suosion muutoksille ei löydy suoraan selityksiä lasten arjen ilmiöistä. Esimerkiksi kuulumisia koskevien puheluiden yleistymisellä ja lasten kokemalla yksinäisyydellä ei ole todistettavaa yhteyttä, kuten ei silläkään että lapset soittaisivat puhelinpalveluun siksi, etteivät voi puhua omien vanhempiensa kanssa. Huolestuneiden tulkintojen sijaan tutkielmassa esitetäänkin, että Lasten ja nuorten puhelin on soittajille ehkä ennemmin lisä yhteydenpitoon kuin vanhempien korvike. Lapset voivat olla aiempaa innokkaampia jakamaan asioitaan mahdollisimman monen henkilön kanssa ja kaipaavat juttuseuraa enemmän kuin ennen, jolloin Lasten ja nuorten puhelin tarjoaa yhden hyvän lisäkeinon olla yhteydessä muihin ihmisiin.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistönuorison seurustelukäytänteitä 1900-luvun alun Helsingissä. Helsingin urbaani kehitys, porvarillisten normien ja rakkauden ihanteen merkityksen kasvu olivat tiiviisti yhteydessä uudenlaisten tutustumistapojen ja seurustelukäytänteiden muodostumisen kanssa. Tarkastelen nuorten tapoja ja keinoja löytää aviopuoliso: mitkä olivat tavallisia paikkoja tavata ja tutustua sekä viettää yhteistä aikaa, ja minkälaisia normeja ja odotuksia romanttiseen seurusteluun liittyi. Tutkimuskysymykseni ovat: minkälainen oli nuorten seurustelun kaari, minkälaisia seurustelukäytänteitä heillä oli, ja missä seurustelu fyysisesti tapahtui. Pohjaan tutkimukseni Alma Silventoisen ja Toivo Kuulan, Hilja Vanhakartanon ja Volter Kilven, Anni Swanin ja Otto Mannisen, sekä Armas Launiksen kokemuksiin. Tutkimukseni tärkeimpänä lähdeaineistona käytän edellä mainittujen henkilöiden päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa vuosien 1900 ja 1914 väliltä. Erityisesti Alma Silventoisen lukuisat päiväkirjat avaavat seurusteluun liittyvää henkilökohtaista kokemusmaailmaa. Armas Launiksen päiväkirjat tarjoavat syvemmän näkymän myös miespuolisen helsinkiläisnuoren arkeen ja sosiaaliseen elämään. Pariskuntien väliset kirjeenvaihdot puolestaan kertovat enemmän suhteiden kehittymisestä ja yhteisistä kokemuksista. Lisäksi käytän avioliitto- ja käyttäytymisoppaita avaamaan aikakauden ihanteita ja normeja, jotka vaikuttivat nuorten käyttäytymiseen. Nuorten romanttisen seurustelun kaari alkoi kohtaamisesta ja päättyi ihanteellisessa tilanteessa avioliittoon. Vastakkaista sukupuolta pääsi kohtaamaan monenlaisissa tilanteissa, mutta yhteiset opinnot, erilaisten järjestöjen iltamat ja retket, sekä tanssiaiset nousevat erityisesti esiin. Kohtaamisen jälkeen nuorten tuli tutustua, sillä rakkauden ajateltiin kehittyvän hitaasti. Nuorten ystäväpiirit koostuivat pääosin vain oman sukupuolensa edustajista, mikä johti siihen, että miehen ja naisen kahdenkeskinen aika nähtiin epäilyttävänä. Siksi tutustuminen tapahtuikin aluksi lähinnä ryhmätilaisuuksissa. Helpoin keino viettää aikaa kahden kesken ilman muiden epäilyksiä, oli saattaminen. Aloitteen tekeminen oli pääsääntöisesti miehen vastuulla. Kun miehen ja naisen keskinäiset lämpimät tunteet olivat selvillä, ryhtyivät nuoret vierailemaan toistensa luona ja käymään kaksin esimerkiksi teatterissa. Suhdetta ylläpidettiin ja syvennettiin kirjeenvaihdon avulla. Kihlautuminen oli suuri uutinen, jonka seurauksena nuoret saattoivat kulkea julkisesti yhdessä jo hieman vapautuneemmin. Seurustelu oli kuitenkin jo sen verran vapaata, että kihlauksenkin saattoi vielä hyvin purkaa. Vanhempien rooli aiheutti toisinaan ristiriitaisia tunteita, kun vanhemmat eivät hyväksyneet lapsensa puolisovalintaa. Nuoret kuitenkin seurasivat mieluummin tunteitaan, kuin vanhempiensa toiveita. Kasvavana pääkaupunkina Helsinki tarjosi nuorille seurustelun puitteet ravintoloineen ja puistoineen luoden sivistyneistölle uudenlaisen tilan rakastua. Kulttuurielämä oli vilkasta ja nuoret kävivät ahkerasti teatterissa ja konserteissa. Ravintoloissa kiteytyi kaikki mitä sen ajan porvarilliselta huvielämältä odotettiin. Tärkeimpiä ravintoloita olivat keskustan Seurahuone, Kämp, Kappeli, Oopperakellari, sekä Alppilan Alppipaviljonki. Ulkona käveleminen oli nuorison lempipuuhaa ja nuoret kävelivät kaupungin uusissa rakennetuissa maisemissa. Tärkeimpiä paikkoja olivat Kaivopuisto, Esplanadi, Korkeasaari, sekä Alppilan alue. Puistoalueet tarjosivat virkistäviä maisemia ja raitista ilmaa, mutta pariskunnat saivat iloa myös syrjäisistä koloista, joihin piiloutua ja joihin yhteiskunnan tiukat normit eivät ulottuneet.

Maahanmuuttajien lapsista koostuva seuraava sukupolvi elää usein kahden kulttuurin ja erilaisten etnisten identiteettien keskellä. Lapset ovat syntyneet Suomessa toisin kuin heidän vanhempansa, mutta eivät aina koe olevansa täysin suomalaisia. Toisaalta joskus heidän suomalainen identiteettinsä ei saa hyväksyntää ylisukupolvisilta suomalaisilta. Tutkimuksessani haastattelen kolmea seuraavan polven suomalaista nuorta, jotka osallistuivat Cultura-säätiön Monikieliset suomalaisnuoret -projektin mukana Porin Suomi-Areenan tapahtumiin kesällä 2019. Nuoret pohtivat haastatteluissa vaikutusmahdollisuuksiaan sekä arkielämässä että Suomi-Areenalla, ja vanhempiensa maahanmuuttotaustan vaikutuksia kokemuksiinsa. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu maahanmuuttajien toista/seuraavaa polvea (mm. Rumbaut, 1994) ja sen erilaisia identiteettejä (esim. Perlman & Waldinger, 1996) käsittelevästä tutkimuksesta. Etsin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten seuraavan sukupolven maahanmuuttajanuoret kokevat voivansa vaikuttaa yhteiskuntaan? 2) Millaiseksi he kokevat hyvän integraation, ja miten se heidän mielestään rakentuu/mahdollistuu? Tutkimuksessani analysoin nuorten haastatteluja fenomenologisella otteella, kokemuksiin keskittyen. Teoreettisen viitekehyksen analyysilleni tarjoaa Avelingin, Gillespien ja Cornishin (2015) artikkeli multivoicedness (moniäänisyys)-teoriasta, jonka mukaan nuorten puheesta voidaan erotella kolmenlaisia ääniä. Ensimmäisen äänen kautta nuori puhuu omana itsenään, minä-positiosta käsin. Toisen äänen avulla hän ilmaisee jonkin muun tahon ajatuksia, joko suoraan tai epäsuorasti. Toista ääntä kutsutaan sisäiseksi toiseksi. Kolmas ääni syntyy joko erilaisten minä-positioiden, minä-position ja sisäisen toisen tai sisäisten toisten keskinäisestä vuoropuhelusta. Analyysin avulla toin näkyviin useita erilaisia ääniä sekä identiteettejä niiden takana. Näiden painoarvo haastatelluille nuorille vaihtelee tilanteen mukaan. Toisinaan nuori puhui itsestään suomalaisena, ja välillä suomalaisista ryhmänä, johon ei kokenut itse kuuluvansa. Äänet, positiot ja identiteetit sijoittuivat vaihtelevasti toisiinsa, ja niiden kontekstisidonnaisuus muodostui hyvin olennaiseksi siinä, miten miellyttäväksi tai haitalliseksi nuori kyseisen position tai identiteetin kulloinkin koki.

Finnish society is increasingly pluralistic regarding religion, and especially Muslims are rapidly growing in numbers. The population structure of Muslims in Finland is increasingly young, yet young Muslims’ experiences are currently under-studied. Muslims have been present in Finland since the early 19th century, along with other ethnic and religious minorities. Still, ever since then, Finland has been viewed as culturally homogeneous. This is connected to the view of Lutheranism as an intrinsic part of the Finnish national identity. This has led to an exclusion of people who do not belong to the category of Finnishness, and thus resulted in anti-Muslim racism. The objective of this master’s thesis is three-fold. The first aim is to contribute to the currently scarce research on social media representations of Islam and Muslims. Secondly, the existing media research on Islam and Muslims is heavily concentrated on media produced by non-Muslims, rather than media produced by Muslims themselves. Especially, research on media representations produced by young Finnish Muslims themselves are next to none. Thirdly, previous research shows that young Muslims in Europe are mostly studied in relation to issues of extremism, radicalization and violence. The manifolded nature of Muslim identities is not considered enough in the academia, and thus it is important to adopt an intersectional research approach that considers Muslims’ different identity categories, such as religion, ethnicity and age. This is done through qualitatively examining young Finnish Muslims in a previously unstudied social media environment: podcasts. The thesis answers two research questions: 1. ‘How do young Muslims negotiate their identities, especially in relation to Finnishness?’ and 2. ‘How are experiences of racism discussed in podcasts produced by young Muslims in Finland?’ The data of the thesis consists of four episodes from three different podcasts produced by young Finnish Muslims, ‘Ramadan Radio: Limitless Talks’, ‘Kahden kulttuurin väkeä’ and ‘Kh4nVision Podcast’. The thesis adopts a social constructionist approach to studying identity, based on the assumption that knowledge is produced in interaction with others. The chosen analytical methodology is critical discourse analysis (CDA). Six dominant discourses emerged from the data in the analysis: 1) intersectional identities as problematic; 2) code-switching between different identities; 3) Islam as an identity marker; 4) agency in change; 5) assigning responsibility of racism to the structures; and 6) internalized racism. The results reflect a complicated reality of being a young Muslim in Finland. In the podcasts, young Muslims negotiate their intersectional identities in relation to Finnishness from a problem-based perspective. Experiences of racism are manifested in the podcasts in numerous ways, from code-switching to reproducing racist language. The results of the study indicate that young Finnish Muslims’ identity is socially constructed and religious and ethnic identities are interconnected. The results of the thesis also show that discourse of identities is tightly connected to the context of production and the assumed audience of the content. The results support previous research findings, demonstrating that Muslims choose to emphasize different parts of their identity in contexts where Islam is not at center stage.