Browsing by Subject "nuorisokulttuuri"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2012)Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.
-
(2012)Tutkimuksen lähtökohtana ovat rasistisen väkivallan yleistyminen ja muukalaisvihamielisyyden julkisen esittämisen rutinoituminen Venäjällä. Tutkimuksen huomio kiinnittyy siihen, mitä uutisten ja tilastojen takana on, mitä liikkeet itse puhuvat. Päätutkimuskysymys on, millä tavoin liikkeet oikeuttavat toimintaansa. Lisäksi aineiston avulla pyritään selvittämään, löytyykö teksteistä viitteitä voiman ja väkivallan käyttöön. Tätä kautta problematisoidaan kysymys äärioikeiston väkivaltaisuudesta. Tutkimuksen aihetta taustoitetaan käymällä läpi nuorisokulttuurin historiaa ja nuorten poliittisen aktiivisuuden vaiheita Neuvostoliitossa ja Venäjällä, venäläistä nationalismia sekä Venäjän radikalisoituvaa äärioikeistoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhden antifasistisen liikkeen ja antifasistisen keskustelufoorumin sekä yhden äärinationalistisen liikkeen teksteistä. Työn pääpaino on äärinationalismissa, ja antifasistinen liike on asetettu vastapariksi huomioiden julkisessa keskustelussa käyty keskustelu liikkeiden keskinäisestä vihollisuudesta. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, mikä on mahdollistanut keskeisten aihepiirien esille nostamisen. Aineiston pohjalta muodostuneita teemoja on analysoitu Luc Boltanski ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteorian kuuden alkuperäisen oikeuttamisen maailman kautta pohtien oikeuttamisen tapoja, joita liikkeiden teksteissä esiintyy. Äärinationalistinen Soprotivlenie -liike ei rohkaise jäseniään väkivaltaan, vaan puhuu valmiudessa olemisesta ja puolustautumisesta. Toiminnan tärkeys korostuu läpi koko aineiston. Kaikkia näitä ajatuksia sitoo kurinalaisuuden sekä terveen ja voimakkaan kehon ihannoiminen. Voiman käyttöä oikeutetaan Soprotivlenien jäsenten keskuudessa nojautumalla historialliseen traditioon; teksteissä korostuvat esi-isien saavutukset ja perinteiden vaaliminen. Kansan tahto ja yhteinen hyvinvointi ovat tärkeimpiä toiminnan moottoreita. Näistä päämääristä johtuen myös kamppailu ja sotiminen ovat oikeutettuja. Väkivallasta liikkeen piirissä ei suoranaisesti puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että itseä ja lähipiiriä on osattava puolustaa fyysisesti. Fyysisyyden ja maskuliinisuuden ihannointi dominoi aineistoa siinä määrin, että vitalismi on nostettavissa omana oikeuttamisen maailmanaan. Antifasistit puhuvat suorasta väkivallasta oikeuttaen sen käytön solidaarisuudella ja ilmaisunvapaudella. Väkivalta on ensisijaisesti puolustautumiskeino, keino suojella omaa yhteisöä uhalta, eli äärioikeistolta ja viranomaisilta. Liikkeitä yhdistävät oman yhteisönsä suojelu sekä venäläisen yhteiskunnan epäkohtien huomioiminen.
Now showing items 1-5 of 5