Browsing by Subject "nuorisotyö"

Objectives. The objective of this thesis was to examine and analyse the experiences of youth workers concerning the use of audit and self-assessment model.The focus of this the-sis was to examine how the model was used and described as a method in developing youth work. Evaluation and assessment are part of working life. The expansion of evaluation has happened especially in public sector. In youth work there is not much research about evaluation or assessment practices. One of the objectives of this thesis was to find ideas how to develop assessment practices. Methods. Data was collected by two focus group interviews. There were altogether nine par-ticipants who all work as youth workers in capital region. They all had used audit and self-assessment model and part of them had also been with when the model was developed. Content analysis was used when analysing the data. Results and Conclusions. The attitude towards audit and self-assessment model proved diverse. Youth workers consider the model as useful method when assessing youth work, but they were choosy concerning individual criterion and utilization of audit result were partly in-complete. Audit and self-assessment model was considered beside assessment model also as a tool which helps to clarify the content of youth work.

The purpose of this study was to find out what handicrafts and group participation mean for young girls and why the participation of the group is perceived as important. The study also aims to describe what crafts look like in social youth work and what significance it has for girls to be only among girls. Previous research has shown that group activities play a role in strengthening self-knowledge and confidence. Participation in group activities increases the young person's own activity and agency (Ståhlberg, 2019). Previous studies have also shown that making handicrafts has mental and physical effects that increase well-being (Pöllänen, 2017). The aim of the study was to find out the meanings of handicrafts, participation in a group and Girls' House activities for the girls participating in the study. The study was conducted at the Girls' House. It is an open place for all those who define themselves as girls and women. The subject of the study was the Open Handicrafts group, which met at the house once a week. The participants in the group were 14-25 years old. The researcher herself acted as a group supervisor during the study. The research material was collected using ethnographic methods by observing the group, as well as interviewing four girls who visit the house regularly. The interviews were semi-structured thematic interviews and the interviews were transcribed into text. Qualitative content analysis was used to analyze the data with the aim of finding similarities and differences in the themes and meanings of the study. The research reveals that there is a demand and need for a place for girls. Many meanings for being among girls were found. Some of the girls felt impressed with the growth of their own identity and peer support helped them grow into women. For many girls, participating in a handicraft group was more of a daily activity than a hobby. The group was often perceived as more important than making handicrafts. The Girls' house is perceived as a reliable and safe place to get peer support from other girls and women.

Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorisomuusikkojen työtä ja heidän kokemuksiaan omasta työstään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analysoinnissa käytän fenomenografista otetta. Tutkielmani aineisto koostuu seitsemän nuorisomuusikon virassa tai viransijaisena toimivan henkilön haastatteluista. Toteutin nämä haastattelut puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina teemahaastatteluina etäyhteyksin. Koska varsinaista aiempaa tutkimusta ei nuorisomuusikoista ole ollut, käsittelen tutkielman teoriaosuudessa muusikkoutta kirkossa sekä muusikkouden käsitettä sen ulkopuolella. Teoriaosuudessa hahmottelen myös nuorisomuusikkojen työympäristöä kirkon musiikki- ja kasvatustyön näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksissa ja niiden tarkastelussa käsittelen nuorisomuusikkojen kokemuksia omasta työstään ja heidän syitään hakeutua juuri nuorisomuusikon virkaan erilaisista koulutustaustoistaan huolimatta. Fenomenografisessa tutkimuksessa aineiston analyysi liittyy siihen, miten kokemukset ja käsitykset tulevat esiin toisen asteen näkökulmasta. Tällä tavoin muodostin tutkimusaineistostani neljä pääkategoriaa liittyen nuorisomuusikkojen kokemuksiin: muusikkous kirkon työssä, yksinäisyys omassa työssään, eri musiikkityylien käyttö kirkon musiikkitoiminnassa sekä nuorisomuusikon työn moninaisuus. Tutkimustuloksista voi päätellä nuorisomuusikkojen ydinkokemuksena heidän muusikkoutensa. Muusikkoina he osallistavat nuoria kirkon toimintaan eri tavoin sekä toimivat muusikkoina monenlaisissa tilanteissa. Nämä kokemukset peilautuvat osaltaan myös musiikkikasvattajana toimimisen kokemuksiin. Nuorisomuusikkojen työ on monipuolista, mutta he kokevat yksinäisyyttä omassa työssään. Nuorisomuusikot kokevat rytmimusiikin olevan suomalaisen ihmisen ”musiikillinen äidinkieli”, jonka avulla kirkon musiikkitoiminta voisi paremmin tavoittaa tavallista ihmistä kuin perinteisempi kirkon toiminnassa käytetty musiikki. Tutkimukseni avulla nostan esiin kirkon kasvatuksen kentällä pitkään olleen nuorisomuusikon virkanimikkeen olemassaolon sekä selvitän tällä hetkellä nuorisomuusikkona kirkossa työskentelevien käsityksiä ja kokemuksia kirkon musiikkitoiminnasta.

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja sen toimintaan osallistutaan melko passiivisesti. Isostoiminta on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kirkosta eronneet entiset isoset antavat isostoiminnalle jälkeenpäin. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen vaikutus isostoiminnalla on ollut kirkosta eronneiden entisten isosten kasvuun ja kehitykseen? 2. Miten isostoimintaan osallistuminen on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa kirkkoon ja mahdollisesti päätökseensä erota kirkosta? Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli 168 kirkosta eronneelta entiseltä isoselta saatua sähköistä kyselylomakevastausta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Isosena oppi itsestä, toisista ja elämästä. Joukkoon kuuluminen, arvostuksen ja vastuun saaminen ja uudet taidot vahvistivat vastaajien itsetuntoa. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen puolestaan heikensivät sitä joidenkin vastaajien kohdalla. Leirit ja muu mieleinen ja turvallinen toiminta sekä työntekijöiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Osa näki yhteyden isostoiminnan ja kirkosta eroamisen välillä. Jotkut arvelivat, että ilman myönteisiä kokemuksia isostoiminnasta he olisivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Eroamiseen puolestaan myötävaikuttivat jonkin verran tai selvästi henkilökohtaiset pettymykset työntekijöitä, seurakuntalaisia tai toimintaa kohtaan sekä se, että isosajat saivat pohtimaan uskon asioita ja kirkon jäsenyyttä, joita ei välttämättä muuten olisi tullut pohdittua. Kirkon opetus tuli tutummaksi ja osa tajusi, etteivät he uskoneet lainkaan tai uskoivat, mutta eivät kuten kirkko opettaa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia kirkosta eronneita entisiä isosia, mutta tutkittavien kokemukset antavat tärkeitä näkökulmia nuorten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Maisterintutkielmani tarkastelee nuorille suunnattuja rap-työpajoja ohjaajien näkökulmasta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin viiden suomalaisen rap-työpajan ohjaajan antamia haas-tatteluja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutettiin vuoden 2019 aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset ovat, millaista toimintaa nuorille suunnatut rap-työpajat ovat sekä millaisia merkityksiä ohjaajat antavat nuorten rap-työpajoille ja niiden ohjaamiselle. Rap-työpajojen järjestäminen erilaisille kohderyhmille on kasva-va ilmiö Suomessa. Nuorten kanssa tehtävään työhön kaivataan innovatiivisia, nuorten osallisuutta asiakaslähtöisesti edistäviä työtapoja. Osallisuuden edistäminen ei kuitenkaan ole mutkatonta, vaan osallistamisen ympärille kietoutuu kysymyksiä esimerkiksi vallankäytöstä. Rap-työpajojen ohjaaminen voidaan määrittää sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseksi. Osallisuus, osallistaminen ja sosiokulttuurinen innostaminen ovat tutkimuksen keskeisiä käsitteitä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että rap-työpajat ovat moniammatillisesti toteutettavia osallisuuden edistämisen paikkoja. Yhteistyön onnistuminen edellyttää jokaiselta osallistuvalta taholta joustavuutta ja suunnitelmallisuutta. Ohjaa-jat ovat merkittävässä roolissa tässä yhteistyössä, sillä heillä on usein päätösvalta rap-työpajojen sisällöllisestä toteut-tamisesta ja he kohtaavat nuoria ruohonjuuritasolla. Nuorten omien toiveiden huomioiminen on tärkeää, jotta työpajat palvelevat tarkoitustaan. Rap-työpajoja järjestetään moninaisissa nuorisokonteksteissa ja niihin osallistumisen kynnys pyritään luomaan matalaksi. Matalan kynnyksen lisäksi työpajojen tavoitteena on turvallisen ympäristön luominen, jon-ka toteuttamisessa keskeisiä arvolähtökohtia ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja muiden kunnioittaminen. Tavoitteen toteutuminen ei ole itsestään selvää, vaan ohjaajat joutuvat pohtimaan erilaisia rajanvetoja samanaikaisesti turvallisen ja sallivan tilan luomiseksi kaikille osallistujille. Toiseksi tutkimus osoittaa, että rap-työpajojen ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja ja niiden ohjaamista itselleen, niihin osallistuville nuorille sekä laajemmin yhteiskunnallisesti. Työpajojen ohjaaminen on elinkeino ja taloudellisen toimeentulon lähde, mutta työ on toisinaan heikosti palkattua ja lyhytaikaisten työsuhteiden takia epävarmaa. Rap-työpajojen ohjaaminen edellyttää ohjaajien omaa innostuneisuutta aihetta kohtaan ja halua tehdä työtä nuorten kanssa. Työpajojen ohjaajilla on vastuuta osallistuvista nuorista, mutta oman osaamisen ja vastuun rajallisuuden reflektointi on myös työhön kuuluvaa asiantuntijuutta. Ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja nuorten yksilöllistä ja sosiaalista hy-vinvointia edistäviksi paikoiksi. Työpajat tarjoavat mahdollisuuden rakentavaan harrastamiseen, mutta myös keskuste-lemiseen, kuulluksi tulemiseen ja tunteiden käsittelyyn. Rap-työpajoihin osallistuminen tarjoaa nuorille paikan sosiaalis-ten verkostojen luomiseen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Rap-työpajat ovat myös laajemmin, yhteiskunnal-lisesti merkittäviä, sillä ne ovat luovan taiteen ja kulttuurin tuottamista sekä yhteiskunnallisia kulttuuripanostuksia. Niiden avulla saadaan tietoa nuorten hyvinvoinnista sekä sitä heikentävistä epäkohdista. Rap-työpajojen järjestämisen haastei-ta ovat pysyvän rahoituksen puute ja rap-musiikkiin kohdistuvat ennakkoluulot. Rap-musiikki ja sosiaalityö molemmat kietoutuvat marginaalisuuden kokemuksiin ja niiden kuulemiseen. Sosiaalityö voi hyötyä rap-työpajoista etenkin haasteellisissa elämäntilanteissa olevien nuorten tavoittamiseksi. Työpajat perustuvat osallisuuden edistämiseen ja sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseen. Rap-työpajojen onnistuminen edellyttää kes-kinäistä luottamussuhdetta työpajoihin osallistuvien nuorten, työpajojen ohjaajien ja työpajojen järjestämisessä mukana olevien tahojen välillä.

The aim of this study was to explore what kind of agency municipality youth work offers to the youth workers. The study also considers how young people are positioned in the views of youth workers on youth work. The starting point for this study is post-structuralist feminist research and I look at municipality youth work as a discursive practice. Previous research has shown that the therapeutic ethos has spread to support systems and political guidance for young people both in Finland and in other Western countries. Therapeutic ethos has been broadly studied from the perspectives of governmentality, but so far has less attention been paid to research on how people engage its practices. The data consist of five focus group discussions and two workshops, which have been carried out as part of the Youth Work Curriculum project of the City of Helsinki Youth Service. I analysed the data using discursive reading. The results of my research showed how the therapeutic ethos both makes youth workers agency possible and restricts it. The agency of youth workers takes on a contradictory position, at the same time it makes young people’s voluntary action possible, but on the other hand, it aims to guide young people to develop themselves and their emotional skills. By cultivating emotional skills, young people have to operate to meet the current social demands that are demanding people to have good self-esteem, emotional skills and find solutions of themselves. In their views of youth work the youth workers positioned young people in various positions of vulnerability and self-responsibility, where young people have to take responsibility of their choices and confess their own weaknesses.