Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ohutsuolisulavuus"

Sort by: Order: Results:

  • Sipilä, Jenni (2019)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia rehun vähäisen valkuaispitoisuuden ja aminohappotäydennysten vaikutusta ravintoaineiden sulavuuteen ja valkuaisen hyväksikäyttöön siniketuilla loppukasvatusvaiheessa. Tavoitteena on sinikettujen valkuaisruokinnan optimointi, jotta rehukustannuksia ja ravinnepäästöjä saataisiin pienennettyä. Tutkimus toteutettiin Kannuksessa Luova Oy:n tutkimustilalla 21.-28.10.2016. Kokeeseen valittiin 20 urossinikettua, jotka jaettiin viiteen käsittelyryhmään. Käsittelyt olivat: kontrolli (valkuaista 24% metabolisesta energiasta (ME)), valkuainen 20% ME:stä, valkuainen 20% ME:stä + metioniini, valkuainen 16% ME:stä + metioniini sekä valkuainen 16% ME:stä + metioniini ja histidiini. Eläimet olivat kokeen ajan yksittäin metaboliahäkeissä, joissa niiltä saatiin kerättyä sonta ja virtsa. Ravintoaineiden näennäistä sulavuutta tutkittiin kokonaiskeruumenetelmällä. Välittömästi lopetuksen jälkeen ohutsuolen viimeisen kolmanneksen sisältö kerättiin ja näytteestä määritettiin aminohappojen näennäinen ohutsuolisulavuus. Valkuaisen hyväksikäyttöä tutkittiin typpitasemenetelmällä. Lopetusta edeltävänä päivänä eläimiltä otettiin verinäytteet, joista määritettiin plasman aminohapot ja urea. Ravintoaineiden sulavuudessa ei havaittu suurta vaihtelua valkuaisen vähentyessä, paitsi valkuaisen sulavuus heikkeni yhdeksän prosenttiyksikköä kontrollin ja alimman valkuaistason omaavan ryhmän välillä. Typen hyväksikäyttö parani valkuaisen vähentyessä. Virtsan mukana eritetyn typen määrä väheni valkuaispitoisuuden vähentyessä mutta typen pidättymisessä ei ollut eroja. Metioniinin, histidiinin, lysiinin ja kysteiinin sulavuudessa havaittiin eroja, mutta muiden aminohappojen sulavuuteen koekäsittelyt eivät vaikuttaneet. Aminohappotäydennykset paransivat kyseisten aminohappojen sulavuutta merkitsevästi. Plasman ureapitoisuudessa ei ollut eroja, mutta joidenkin aminohappojen osalta plasman pitoisuudet vähenivät valkuaisen vähentyessä. Valkuaisen vähentäminen ei vaikuttanut muiden ravintoaineiden kuin valkuaisen sulavuuden heikentymiseen. Valkuaismäärän väheneminen ei vaikuttanut typen pidättymiseen eli pienempikin valkuaisen määrä tyydytti siniketun valkuaistarpeen loppukasvatusvaiheessa.
  • Sipilä, Jenni (2019)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia rehun vähäisen valkuaispitoisuuden ja aminohappotäydennysten vaikutusta ravintoaineiden sulavuuteen ja valkuaisen hyväksikäyttöön siniketuilla loppukasvatusvaiheessa. Tavoitteena on sinikettujen valkuaisruokinnan optimointi, jotta rehukustannuksia ja ravinnepäästöjä saataisiin pienennettyä. Tutkimus toteutettiin Kannuksessa Luova Oy:n tutkimustilalla 21.-28.10.2016. Kokeeseen valittiin 20 urossinikettua, jotka jaettiin viiteen käsittelyryhmään. Käsittelyt olivat: kontrolli (valkuaista 24% metabolisesta energiasta (ME)), valkuainen 20% ME:stä, valkuainen 20% ME:stä + metioniini, valkuainen 16% ME:stä + metioniini sekä valkuainen 16% ME:stä + metioniini ja histidiini. Eläimet olivat kokeen ajan yksittäin metaboliahäkeissä, joissa niiltä saatiin kerättyä sonta ja virtsa. Ravintoaineiden näennäistä sulavuutta tutkittiin kokonaiskeruumenetelmällä. Välittömästi lopetuksen jälkeen ohutsuolen viimeisen kolmanneksen sisältö kerättiin ja näytteestä määritettiin aminohappojen näennäinen ohutsuolisulavuus. Valkuaisen hyväksikäyttöä tutkittiin typpitasemenetelmällä. Lopetusta edeltävänä päivänä eläimiltä otettiin verinäytteet, joista määritettiin plasman aminohapot ja urea. Ravintoaineiden sulavuudessa ei havaittu suurta vaihtelua valkuaisen vähentyessä, paitsi valkuaisen sulavuus heikkeni yhdeksän prosenttiyksikköä kontrollin ja alimman valkuaistason omaavan ryhmän välillä. Typen hyväksikäyttö parani valkuaisen vähentyessä. Virtsan mukana eritetyn typen määrä väheni valkuaispitoisuuden vähentyessä mutta typen pidättymisessä ei ollut eroja. Metioniinin, histidiinin, lysiinin ja kysteiinin sulavuudessa havaittiin eroja, mutta muiden aminohappojen sulavuuteen koekäsittelyt eivät vaikuttaneet. Aminohappotäydennykset paransivat kyseisten aminohappojen sulavuutta merkitsevästi. Plasman ureapitoisuudessa ei ollut eroja, mutta joidenkin aminohappojen osalta plasman pitoisuudet vähenivät valkuaisen vähentyessä. Valkuaisen vähentäminen ei vaikuttanut muiden ravintoaineiden kuin valkuaisen sulavuuden heikentymiseen. Valkuaismäärän väheneminen ei vaikuttanut typen pidättymiseen eli pienempikin valkuaisen määrä tyydytti siniketun valkuaistarpeen loppukasvatusvaiheessa.