Browsing by Subject "oikeistolaisuus"

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluita keskittymällä Mercosur-puoleen ja Mercosurin päämaissa, eli Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtuneisiin presidenttien hallinnonvaihdoksiin sekä hallintojen vaikutukseen kauppaneuvotteluiden etenemiseen ja hidastumiseen. Lisäksi vertailun kohteena ovat Argentiinan ja Brasilian hallintojen suhtautumiset EU-Mercosur -kauppaneuvotteluihin neuvotteluaikana 1999–2019. Tutkielman metodina toimii kvalitatiivinen vertaileva politiikan tutkimus, johon yhdistyy tapaustutkimus. Tapauksiksi ovat valikoituneet Argentiinan ja Brasilian hallinnot koko neuvottelukautena ja teorioiksi uusmerkantilismi ja uusliberalismi. Aineisto koostuu osaksi valtiollisista lähteistä kuten Argentiinan ja Brasilian eri ministeriöiden, Mercosurin parlamentin sekä presidentin kanslian virallisista tiedotteista. Lisäksi aineistona toimivat eteläamerikkalaisten lehtien julkaisut sekä tieteelliset artikkelit. Tutkimustulosten mukaan Argentiinan ja Brasilian hallinnonvaihdoksilla ja hallintojen poliittisilla suuntauksilla oli merkittävä vaikutus EU-Mercosur -kauppaneuvotteluiden etenemisessä ja etenkin loppuunsaattamisessa vuonna 2019. Vaikutuksen merkittävyydessä ilmeni kuitenkin vaihtelua eri neuvottelukausien ja hallintojen välillä. Etenkin Brasilian ja Argentiinan 2016–2019 välillä toimineiden oikeistolaishallintojen nähdään nopeuttaneen EU-Mercosur -neuvotteluiden etenemistä, kun vuorostaan Argentiinan 2003–2015 vallassa olleet vasemmistolaishallinnot nähdään hidastavana tekijänä. Brasilian vasemmistolaishallintojen osalta tulos ei kuitenkaan ole yhtä selvä, sillä Lula da Silvan ja etenkin 2011–2016 presidenttinä toimineen Dilma Roussefin nähdään myös ajoittain pyrkineen aktiivisesti edistämään EU-Mercosur -neuvotteluita Argentiinan vastaparin Cristina Fernández de Kirchnerin vastahakoisuudesta huolimatta. Roussefin kausi muodostaa samalla yhden merkittävimmistä eroista Brasilian ja Argentiinan muuten pitkälti yhtenevien neuvottelukantojen välillä. Analyysin tulosten perusteella jako oikeistolais- ja vasemmistolaishallintoihin toimii paremmin vuosina 2003–2019, sillä osa 1999–2002 toimineista hallinnoista ovat ennemmin keskustalaisia kuin oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Analyysi osoittaa myös, että vaikka hallinnonvaihdokset ja hallinnon poliittinen suuntaus vaikuttavat kauppaneuvotteluiden etenemiseen, myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Yksi hallintojen kantaan ja neuvotteluiden edistämiseen vaikuttavaksi tekijäksi osoittautui puoluerajoista riippumatta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvä vaalipolitiikka.

Suomalaiseen Venäjä-kuvaan on ainakin Neuvostoliiton olemassa olon ajan totuttu liittämään ideologinen ulottuvuus, jonka mukaisesti nationalistinen oikeisto suhtautui Venäjään ja Neuvostoliittoon kielteisesti ja myönteistä suhtautumista edustivat pääasiassa vasemmistolaiset tahot. 2000-luvulla tehdyt havainnot eurooppalaisten oikeistopopulistien Venäjä-myönteisistä kannanotoista ovat herättäneet kysymyksen, ovatko vanhat asetelmat kääntyneet tässä suhteessa päälaelleen. Suomen kohdalla oikeistolaisen Venäjä-vastaisuuden ja ”ryssävihan” historia tekevät tästä kysymyksestä erityisen kiinnostavan. Tältä pohjalta tutkielmassa tarkasteltiin, miten vasemmisto–oikeisto-jako on esiintynyt suomalaisessa Venäjää koskevassa poliittisessa keskustelussa 2000-luvulla. Lähtöoletuksena oli ajatus siitä, että lokakuun vallankumouksen synnyttämät rajanvedot, joiden puitteissa Neuvostoliitto ja enemmän tai vähemmän Venäjä ja venäläisyys yhdistettiin kommunismiin ja siten vasemmistolaisuuteen, ovat uudessa poliittisessa tilanteessa muuttaneet merkityksiään. Erityisen huomion kohteena oli tarkastella historiantulkintojen roolia siinä, miten keskustelun toimijat käsittelivät asiaa, mitä jatkuvuuksia tai katkoksia he näkivät, esimerkiksi Neuvostoliton ja Venäjän välillä. Täten työn viitekehyksenä on paitsi Venäjä-kuvan tutkimus, myös laajemmin suomalaisen poliittisen ajattelun aatehistoria. Aineistoksi valikoituivat Suomi24-sivuston verkkokeskustelut vuosilta 2001–2016, joista viestiketjujen otsikoiden perusteella seulottiin Venäjä-keskustelua. Näin lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostuivat 193 560 yksittäistä viestiä. Laajaa aineistoa lähestyttiin digitaalisen humanismin tutkimussuuntauksen tarjoamien esimerkkien mukaisesti ensin koneellisen ”etäluennan” keinoin. Tässä tarkoituksessa pyrittiin osallistumaan algoritmisten etäluentamenetelmien kehittämiseen, soveltamalla tekstistä eristetyille subjekti-verbi-objekti -kolmikoille perustuvaa lähestymistapaa kehysmallinnuksen kontekstissa, vaihtoehtona tyypilliselle sanafrekvensseihin nojaavalle aihemallinnukselle (topic modeling). Kehysmallinnus suoritettiin Dmitry Ustalovin ym. kehittämällä triclustering-menetelmällä, jolle tämä tutkielma on ensimmäisiä yhteiskuntatieteellisiä sovellutuksia. Menetelmän soveltamisessa saatiin lupaavia tuloksia. Etäluennan jälkeen suoritetussa kriittisessä ”lähiluennassa” tutkittiin oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden käsitteiden esiintymistä aineistossa. Käsitteiden sisältöä ei määritelty ennalta, vaan pyrittiin ymmärtämään niiden käyttöä argumentaatiossa. Metodologia pohjautui Quentin Skinnerin tapaan kirjoittaa aatehistoriaa. Menneisyyttä koskevien argumenttien tulkinnassa hyödynnettiin lisäksi Karl-Georg Faberin mallia historian poliittisen käytön kategorisoimisesta. Aineistoa leimaavaksi piirteeksi osoittautui vastakkainasettelu Venäjää kritisoivien ja puolustavien kirjoittajien välillä. Vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden käsitteitä käytettiin monesti tässä kontekstissa. Nyky-Venäjän aatteellista olemusta käsitelleissä viesteissä maata kuvattiin tavallisimmin oikeistolaiseksi. Neuvostoliiton hajoaminen esiintyi tässä tulkinnassa selvänä ideologisena käännekohtana. Venäjä-myönteisiksi sen sijaan nimitettiin sekä suomalaista oikeistoa että vasemmistoa. Oikeistolaiseksi katsottua politiikkaa arvostelleet hyödynsivät argumenteissaan kohteen rinnastamista oikeistolaiseen Venäjään tai Venäjä-mieliseen äärioikeistoon. Venäjä-myönteiseksi koettua vasemmistoa arvostelleet puolestaan löysivät argumenteilleen tukea suomalaisen vasemmiston ja Neuvostoliiton historiasta. Vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden käsitteiden käytön lisäksi tutkielmassa katsottiin myös, samaistetaanko kommunismi ja venäläisyys. Nykyisyydessä samaistamisen sijaan kommunismi asetettiin osaksi venäläisyyden menneisyyttä. Asiaa käsiteltiin etenkin kommunismin negatiivisten vaikutusten valossa, osana laajempia historiallisia ja kulttuurisia kehityskaaria. Tässä suhteessa kommunismilla näytti olevan yhä rooli venäläisyyden toiseuden tuottamisessa.