Browsing by Subject "oikeistopopulismi"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.
-
Feminismi oikeistopopulismin antagonistina? Diskurssianalyysi Jussi Halla-ahon Twitter -julkaisuista (2022)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.
-
(2021)Maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon suhtautuminen on oikeistopopulististen puolueiden viimeisimmän nousun myötä muuttunut entistä kriittisemmäksi ja normalisoituneemmaksi osaksi niin julkista kuin poliittista keskustelua. Suomen poliittisista puolueista perussuomalaiset ovat profiloituneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastustavaksi puolueeksi. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaiden Ylen vaalikoneen väittämään annettuja kannanottoja sekä heidän perusteluissaan käyttämää retoriikkaa suhteessa maahanmuuttajiin. Ontologinen lähestymistapa työssä on relationistinen, joten nämä kuvaukset nähdään osana vuorovaikutuksessa rakentuvaa todellisuutta, joka on alati muovautuvaa. Tutkielman aineisto keskittyy vuoden 2017 kuntavaalien Ylen vaalikoneen väittämän ”Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita” kannanottoihin ja perusteluihin, joilla niitä on pyritty oikeuttamaan. Aineistossa on 387 ehdokkaan jättämä kannanotto neliportaiselle skaalalle täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä sekä perustelut tälle. Näistä ehdokkaista 190 tulivat valituiksi kunnan- tai kaupunginvaltuustoon ja 197 eivät. Tarkastelun kohteena olivat tavat, joilla maahanmuuttajia kuvattiin ja kuinka heidän tuloonsa omaan kotikuntaan suhtauduttiin, millaisia retorisia keinoja ehdokkaat käyttivät perusteluissaan sekä millaisia eroja valituksi tulleiden ja ei-valituksi tulleiden ehdokkaiden käyttämissä retorisissa keinoissa voitiin tunnistaa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi, jossa perusteluja on tarkastelu vakuuttavan retoriikan käytön näkökulmasta sekä osana kulttuurista jatkumoa oikeistopopulistiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Aineistosta voitiin tunnistaa kolme erilaista tapaa suhtautua eri maahanmuuttajaryhmien vastaanottoon, torjutut, ehdoin hyväksytyt sekä hyväksytyt tulijat. Näistä yleisin oli torjutut tulijat. Monet ehdokkaat torjuivat kaikki maahanmuuttajat, nimettyjä torjuttuja ryhmiä olivat nuoret miehet sekä elintasopakolaiset. Kokonaisia perheitä, naisia ja lapsia oltiin valmiita hyväksymään, mikäli tietyt ehdot täyttyisivät. Aidosti hädänalaisia tai turvapaikan saaneita oltiin valmiita ottamaan vastaan jopa ilman ehtoja. Perusteluissa yleisimmin käytettyjä retorisia keinoja olivat etäännytys omista intresseistä, kontrastit, kategorisointi, talousperuste, ääri-ilmaisut, historiaperuste sekä uhkakuvat. Valituksi tulleiden kannanotot painottuivat ei-valituksi tulleita voimakkaammin täysin eri mieltä väittämän kanssa olleisiin. Valituksi tulleet käyttivät monipuolisemmin erilaisia retorisia keinoja vastauksissaan, ei-valituksi tulleet aloittivat useammin perustelunsa ääri-ilmaisulla ja vetosivat talousperusteisiin valituksi tulleita harvemmin. Vaalikoneen toimintaperiaatteen kannalta saattoivat valituksi tulleiden ehdokkaiden kannanotot olla annettuja perusteluja merkityksellisempiä. Joidenkin maahanmuuttajaryhmien hyväksyminen ehdoilla tai ilman saattaa oikeuttaa toisten ryhmien kohtelemisen torjuttuina, vain uhkakuvien tai haittanäkökulmien kautta.
-
(2021)Maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon suhtautuminen on oikeistopopulististen puolueiden viimeisimmän nousun myötä muuttunut entistä kriittisemmäksi ja normalisoituneemmaksi osaksi niin julkista kuin poliittista keskustelua. Suomen poliittisista puolueista perussuomalaiset ovat profiloituneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastustavaksi puolueeksi. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaiden Ylen vaalikoneen väittämään annettuja kannanottoja sekä heidän perusteluissaan käyttämää retoriikkaa suhteessa maahanmuuttajiin. Ontologinen lähestymistapa työssä on relationistinen, joten nämä kuvaukset nähdään osana vuorovaikutuksessa rakentuvaa todellisuutta, joka on alati muovautuvaa. Tutkielman aineisto keskittyy vuoden 2017 kuntavaalien Ylen vaalikoneen väittämän ”Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita” kannanottoihin ja perusteluihin, joilla niitä on pyritty oikeuttamaan. Aineistossa on 387 ehdokkaan jättämä kannanotto neliportaiselle skaalalle täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä sekä perustelut tälle. Näistä ehdokkaista 190 tulivat valituiksi kunnan- tai kaupunginvaltuustoon ja 197 eivät. Tarkastelun kohteena olivat tavat, joilla maahanmuuttajia kuvattiin ja kuinka heidän tuloonsa omaan kotikuntaan suhtauduttiin, millaisia retorisia keinoja ehdokkaat käyttivät perusteluissaan sekä millaisia eroja valituksi tulleiden ja ei-valituksi tulleiden ehdokkaiden käyttämissä retorisissa keinoissa voitiin tunnistaa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi, jossa perusteluja on tarkastelu vakuuttavan retoriikan käytön näkökulmasta sekä osana kulttuurista jatkumoa oikeistopopulistiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Aineistosta voitiin tunnistaa kolme erilaista tapaa suhtautua eri maahanmuuttajaryhmien vastaanottoon, torjutut, ehdoin hyväksytyt sekä hyväksytyt tulijat. Näistä yleisin oli torjutut tulijat. Monet ehdokkaat torjuivat kaikki maahanmuuttajat, nimettyjä torjuttuja ryhmiä olivat nuoret miehet sekä elintasopakolaiset. Kokonaisia perheitä, naisia ja lapsia oltiin valmiita hyväksymään, mikäli tietyt ehdot täyttyisivät. Aidosti hädänalaisia tai turvapaikan saaneita oltiin valmiita ottamaan vastaan jopa ilman ehtoja. Perusteluissa yleisimmin käytettyjä retorisia keinoja olivat etäännytys omista intresseistä, kontrastit, kategorisointi, talousperuste, ääri-ilmaisut, historiaperuste sekä uhkakuvat. Valituksi tulleiden kannanotot painottuivat ei-valituksi tulleita voimakkaammin täysin eri mieltä väittämän kanssa olleisiin. Valituksi tulleet käyttivät monipuolisemmin erilaisia retorisia keinoja vastauksissaan, ei-valituksi tulleet aloittivat useammin perustelunsa ääri-ilmaisulla ja vetosivat talousperusteisiin valituksi tulleita harvemmin. Vaalikoneen toimintaperiaatteen kannalta saattoivat valituksi tulleiden ehdokkaiden kannanotot olla annettuja perusteluja merkityksellisempiä. Joidenkin maahanmuuttajaryhmien hyväksyminen ehdoilla tai ilman saattaa oikeuttaa toisten ryhmien kohtelemisen torjuttuina, vain uhkakuvien tai haittanäkökulmien kautta.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten käsite ‘sukupuolineutraali’ toimii sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa pitämissä puheenvuoroissa. Tutkielmassa analysoidaan kriittisesti sitä, millä keskeisillä tavoilla käsitettä ’sukupuolineutraali’ ja siitä johdettuja ilmaisuja on käytetty poliittisina käsitteinä vuosina 2012-2020. Tutkimus sijoittuu sukupuolentutkimuksen kentälle osaksi queerteoreettista tutkimusperinnettä ja oikeistopopulismin tutkimusta. Tutkimusaineisto koostuu kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2020 pitämistä puheenvuoroista. Analyysimetodina sovelletaan käsitehistoriallista lähestymistapaa niin, että aineistosta paikannetaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ tihentymiä ja merkityksen siirtymiä. Lisäksi analysoidaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ esiintymisyhteyksiä ja sen yhteydessä esiintyvää sukupuolipopulistista merkityskenttää. Tutkimuksen päätulos on, että käsite ‘sukupuolineutraali’ on alkanut toimia sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien puheenvuoroissa vuosina 2012-2020. Käsitteen avulla määritetään sukupuolen, perheen ja yhteiskunnan rajoja. Käsite on erityisen tiheästi käytössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista eduskunnan täysistunnoissa käydyssä keskustelussa, ja sen käyttöyhteys on tarkastellun ajanjakson aikana siirtynyt seksuaalivähemmistöjä koskevista keskusteluista sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin yhteyksiin.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten käsite ‘sukupuolineutraali’ toimii sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa pitämissä puheenvuoroissa. Tutkielmassa analysoidaan kriittisesti sitä, millä keskeisillä tavoilla käsitettä ’sukupuolineutraali’ ja siitä johdettuja ilmaisuja on käytetty poliittisina käsitteinä vuosina 2012-2020. Tutkimus sijoittuu sukupuolentutkimuksen kentälle osaksi queerteoreettista tutkimusperinnettä ja oikeistopopulismin tutkimusta. Tutkimusaineisto koostuu kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2020 pitämistä puheenvuoroista. Analyysimetodina sovelletaan käsitehistoriallista lähestymistapaa niin, että aineistosta paikannetaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ tihentymiä ja merkityksen siirtymiä. Lisäksi analysoidaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ esiintymisyhteyksiä ja sen yhteydessä esiintyvää sukupuolipopulistista merkityskenttää. Tutkimuksen päätulos on, että käsite ‘sukupuolineutraali’ on alkanut toimia sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien puheenvuoroissa vuosina 2012-2020. Käsitteen avulla määritetään sukupuolen, perheen ja yhteiskunnan rajoja. Käsite on erityisen tiheästi käytössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista eduskunnan täysistunnoissa käydyssä keskustelussa, ja sen käyttöyhteys on tarkastellun ajanjakson aikana siirtynyt seksuaalivähemmistöjä koskevista keskusteluista sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin yhteyksiin.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten kansanedustajien Helsinki Pride 2020 -viikon aikaan kirjoittamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä sosiaalisen median kirjoituksia. Kysyn, miten sukupuolipopulismi näkyy perussuomalaisten kansanedustajien sosiaalisen median kirjoituksissa. Sukupuolipopulismilla tarkoitetaan populistista retoriikkaa, joka keskittyy sukupuoleen, yksinkertaistaa sukupuolta eikä tunnista sukupuolen moninaisuuden olemassaoloa. Myös heteronormatiivisuus kytkeytyy sukupuolipopulismiin. Sukupuolipopulistiseen retoriikkaan kuuluu vastakkainasettelua, jaottelua meihin ja muihin, uhkakuvien luomista, mustavalkoisia argumentteja ja ihmisten jaottelua oletettujen sukupuolierojen perusteella. Aiemman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja perussuomalaisia koskevan tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on radikaalina oikeistopopulistisena puolueena kriittinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä vähemmistöjen oikeuksien parantamista kohtaan. Tämän lisäksi on tutkittu, että sukupuolipopulismi kuuluu osaksi puolueen politiikkaa. Koska sosiaalinen media mahdollistaa puolueille uudenlaisen, vapaamman tavan viestiä ja harjoittaa politiikkaa välittämättä perinteisen median portinvartijuuksista, tarkastelen sukupuolipopulismin ilmenemistä juuri sosiaalisessa mediassa, jossa populistit ovat saaneet vahvan jalansijan. Analysoin aineiston kriittisen diskurssianalyysin avulla ja selvitän, millaisia diskursseja aineistosta löytyy ja miten valta-asetelmia aineistossa rakennetaan. Osoitan analyysissäni, että kirjoituksista löytyy kaikkia sukupuolipopulismille tyypillisiä piirteitä. Löysin aineistosta kolme diskurssia: uhkadiskurssin, sananvapausdiskurssin ja toiseuttamisdiskurssin, joilla sukupuolipopulismia tuotetaan. Uhkadiskurssille tyypillistä on, että kansanedustajat näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja vähemmistöjen oikeuksien parantamisen olevan uhka lapsille, lasten kasvulle ja kehitykselle sekä ”perinteisille perhearvoille”. Sananvapausdiskurssiin kuuluu se, että kansanedustajat kokivat sananvapauden olevan vaarassa, kun vähemmistöjä koskevaa keskustelua halutaan rajoittaa. Toiseuttamisdiskurssissa kansanedustajat rakentavat valkoisesta valtaväestöön kuuluvasta heterosta normin, jota vasten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä verrataan, ja samalla tuottavat valta-asetelmaa enemmistön ja vähemmistöjen välille. Toiseuttamisen ja vastakkainasettelun avulla kansanedustajat muodostavat populismin ytimeen kuuluvaa käsitystä kansasta, johon vähemmistöt eivät kuulu. Vähemmistöistä tuotetaan kuvaa epänormaaleina, sillä vähemmistöt eivät kansanedustajien mukaan sovi yksinkertaistettuun, biologiaan vetoavaan, binääriseen ja heteroseksuaalisuuteen kytkeytyvään sukupuolijärjestelmään. Kirjoitukset uusintavat ja tuottavat heteronormatiivisuutta sekä binääristä sukupuolijärjestelmää. Väitän, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla viestinnällä osana perussuomalaisten politiikkaa voi olla konkreettisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien elämiin, etenkin kun radikaali oikeistopopulistinen puolue on saanut Suomessa suuren puolueen aseman. Lisäksi analyysini osoittaa, että eniten huomiota keränneet perussuomalaisten kansanedustajien kirjoittamat sosiaalisen median päivitykset olivat kielteisiä, tunnepitoisia, kärkkäitä ja vastakkain asettelevia. Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan tunteilla on suuri merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa viestinnässä, ja joiden mukaan kielteisyydellä ja yksinkertaisuudella pärjää hyvin sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa poliittisessa keskustelussa.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten kansanedustajien Helsinki Pride 2020 -viikon aikaan kirjoittamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä sosiaalisen median kirjoituksia. Kysyn, miten sukupuolipopulismi näkyy perussuomalaisten kansanedustajien sosiaalisen median kirjoituksissa. Sukupuolipopulismilla tarkoitetaan populistista retoriikkaa, joka keskittyy sukupuoleen, yksinkertaistaa sukupuolta eikä tunnista sukupuolen moninaisuuden olemassaoloa. Myös heteronormatiivisuus kytkeytyy sukupuolipopulismiin. Sukupuolipopulistiseen retoriikkaan kuuluu vastakkainasettelua, jaottelua meihin ja muihin, uhkakuvien luomista, mustavalkoisia argumentteja ja ihmisten jaottelua oletettujen sukupuolierojen perusteella. Aiemman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja perussuomalaisia koskevan tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on radikaalina oikeistopopulistisena puolueena kriittinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä vähemmistöjen oikeuksien parantamista kohtaan. Tämän lisäksi on tutkittu, että sukupuolipopulismi kuuluu osaksi puolueen politiikkaa. Koska sosiaalinen media mahdollistaa puolueille uudenlaisen, vapaamman tavan viestiä ja harjoittaa politiikkaa välittämättä perinteisen median portinvartijuuksista, tarkastelen sukupuolipopulismin ilmenemistä juuri sosiaalisessa mediassa, jossa populistit ovat saaneet vahvan jalansijan. Analysoin aineiston kriittisen diskurssianalyysin avulla ja selvitän, millaisia diskursseja aineistosta löytyy ja miten valta-asetelmia aineistossa rakennetaan. Osoitan analyysissäni, että kirjoituksista löytyy kaikkia sukupuolipopulismille tyypillisiä piirteitä. Löysin aineistosta kolme diskurssia: uhkadiskurssin, sananvapausdiskurssin ja toiseuttamisdiskurssin, joilla sukupuolipopulismia tuotetaan. Uhkadiskurssille tyypillistä on, että kansanedustajat näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja vähemmistöjen oikeuksien parantamisen olevan uhka lapsille, lasten kasvulle ja kehitykselle sekä ”perinteisille perhearvoille”. Sananvapausdiskurssiin kuuluu se, että kansanedustajat kokivat sananvapauden olevan vaarassa, kun vähemmistöjä koskevaa keskustelua halutaan rajoittaa. Toiseuttamisdiskurssissa kansanedustajat rakentavat valkoisesta valtaväestöön kuuluvasta heterosta normin, jota vasten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä verrataan, ja samalla tuottavat valta-asetelmaa enemmistön ja vähemmistöjen välille. Toiseuttamisen ja vastakkainasettelun avulla kansanedustajat muodostavat populismin ytimeen kuuluvaa käsitystä kansasta, johon vähemmistöt eivät kuulu. Vähemmistöistä tuotetaan kuvaa epänormaaleina, sillä vähemmistöt eivät kansanedustajien mukaan sovi yksinkertaistettuun, biologiaan vetoavaan, binääriseen ja heteroseksuaalisuuteen kytkeytyvään sukupuolijärjestelmään. Kirjoitukset uusintavat ja tuottavat heteronormatiivisuutta sekä binääristä sukupuolijärjestelmää. Väitän, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla viestinnällä osana perussuomalaisten politiikkaa voi olla konkreettisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien elämiin, etenkin kun radikaali oikeistopopulistinen puolue on saanut Suomessa suuren puolueen aseman. Lisäksi analyysini osoittaa, että eniten huomiota keränneet perussuomalaisten kansanedustajien kirjoittamat sosiaalisen median päivitykset olivat kielteisiä, tunnepitoisia, kärkkäitä ja vastakkain asettelevia. Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan tunteilla on suuri merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa viestinnässä, ja joiden mukaan kielteisyydellä ja yksinkertaisuudella pärjää hyvin sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa poliittisessa keskustelussa.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan holokaustin käsittelyä Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) -puolueen sosiaalisen median kanavilla. Tutkielmassa arvioidaan puolueen tapaa rakentaa saksalaisten menneisyyssuhdetta suhteessa kansallissosialismin rikoksiin. Puolueen sosiaalisen median kanavilla luotua menneisyyssuhdetta arvioidaan Saksassa toisen maailmansodan jälkeen käytyä historiakeskustelua vasten, ottamalla huomioon eri aikoina julkisuudessa käydyt diskurssit sekä äärioikeiston asema Saksassa. Populistipuolueena AfD omaa lukuisia yleiseurooppalaiselle oikeistopopulismille tyypillisiä piirteitä, joita arvioidaan osana sosiaalisen median kanavien tarkastelua. Tutkielman aineisto rakentuu AfD:n virallisten verkkoviestintä kanavien (Facebook, Twitter ja verkkosivut) lisäksi yksittäisten puolueen poliitikoiden sekä osavaltiotason jaostojen julkaisemista materiaaleista. Tutkielmassa tarkastellaan kahta toisistaan erillistä holokausti-tematiikkaa sisältävää julkista keskustelua. Ensimmäinen tarkasteltu keskustelu käsittää Thüringenin osavaltiotasolla toimivan Björn Höcken tammikuussa 2017 pitämän puheen, jossa Berliinin holokaustin muistomerkkiä tituleerattiin ”häpeän muistomerkiksi”. Tutkielmassa arvioidaan puolueen reaktiota puheesta nousseeseen kohuun sekä julkisuudessa aiheesta yleisesti käytyyn keskusteluun vuonna 2017. Toinen keskustelu kattaa holokaustin virallisen muistopäivän tiimoilta AfD:n kanavilla sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun vuosina 2017, 2018, 2019 sekä 2020. Puolueen virallisten kanavien lisäksi vuoden 2020 holokaustin muistopäivän yhteydessä tarkastellaan Baden-Württembergin osavaltioparlamentissa toimivan Stefan Räpplen ulostuloa, jossa kritisoitiin Saksassa vallitsevaa ”syyllisyyskulttia”. Lähestymistapana tarkastellulle aineistolle hyödynnetään historiapolitiikkaa. Tutkielmassa lähestytään AfD:n harjoittamaa historiapolitiikkaa intentionaalisena eli aktiivisesti tiedostettuna toimintana, jonka yhteydestä on löydettävissä laajalti poliittisia motiiveja. Historiapolitiikan määrittelyssä käytetään apuna Pilvi Torstin luomaa typologiaa historiapolitiikan muodoista ja motiiveista sekä Jouni Tillin ajatusta menneisyydenkäsittelystä historiapolitikointina. Historiapoliittisen lähestymistavan rinnalla tutkielmassa hyödynnetään mediatutkimuksen oikeistopopulismista sekä poliittisten puolueiden verkkokäytöksestä tehtyä tutkimusta. Tutkielmassa osoitetaan AfD:n historiapoliittisen argumentoinnin keskiössä toimivan vaateet korostaa Saksan historian menestystä tieteen, taiteen ja kulttuurin saralla, maahanmuuttokriittisyyden naamioiminen Saksan juutalaisväestön suojelemiseksi sekä vetoomukset häpeään ja syyllisyyteen korostuvan kansallisen identiteetin oikaisemiseksi. Samalla tutkielmasta käy ilmi, kuinka puolue suhtautuu keskustelujen yhteydessä saamiinsa syytöksiin antisemitismistä vähättelevästi, kääntäen keskustelun poliittisten vastustajien, maahanmuuttajien tai median syyksi. Tutkielman perusteella esitetään, että AfD:n luoma menneisyyssuhde rakentuu vahvasti kansallisen identiteetin käsitteen yhteyteen. Tutkielman tuloksena todetaan AfD:n ja sen toimijoiden lausuntojen sisältävän aikaisemmin Saksassa käytyyn menneisyyskeskusteluun suhteutettuna samanaikaisesti uusia ulottuvuuksia, mutta myös laajalti historiallisia yhtymäkohtia. Keskustelun ytimessä toimii kritiikki holokaustin aiheuttaman syyllisyyden ja häpeän vaikutuksesta saksalaisten kansallisen identiteetin kehitykselle. Häpeän ja syyllisyyden teemojen korostaminen toimivat perustana puolueen historiapoliittisille argumenteille, joilla pyritään vaikuttamaan hallituksen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan ohella identiteettipolitiikan kehitykseen.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan holokaustin käsittelyä Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) -puolueen sosiaalisen median kanavilla. Tutkielmassa arvioidaan puolueen tapaa rakentaa saksalaisten menneisyyssuhdetta suhteessa kansallissosialismin rikoksiin. Puolueen sosiaalisen median kanavilla luotua menneisyyssuhdetta arvioidaan Saksassa toisen maailmansodan jälkeen käytyä historiakeskustelua vasten, ottamalla huomioon eri aikoina julkisuudessa käydyt diskurssit sekä äärioikeiston asema Saksassa. Populistipuolueena AfD omaa lukuisia yleiseurooppalaiselle oikeistopopulismille tyypillisiä piirteitä, joita arvioidaan osana sosiaalisen median kanavien tarkastelua. Tutkielman aineisto rakentuu AfD:n virallisten verkkoviestintä kanavien (Facebook, Twitter ja verkkosivut) lisäksi yksittäisten puolueen poliitikoiden sekä osavaltiotason jaostojen julkaisemista materiaaleista. Tutkielmassa tarkastellaan kahta toisistaan erillistä holokausti-tematiikkaa sisältävää julkista keskustelua. Ensimmäinen tarkasteltu keskustelu käsittää Thüringenin osavaltiotasolla toimivan Björn Höcken tammikuussa 2017 pitämän puheen, jossa Berliinin holokaustin muistomerkkiä tituleerattiin ”häpeän muistomerkiksi”. Tutkielmassa arvioidaan puolueen reaktiota puheesta nousseeseen kohuun sekä julkisuudessa aiheesta yleisesti käytyyn keskusteluun vuonna 2017. Toinen keskustelu kattaa holokaustin virallisen muistopäivän tiimoilta AfD:n kanavilla sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun vuosina 2017, 2018, 2019 sekä 2020. Puolueen virallisten kanavien lisäksi vuoden 2020 holokaustin muistopäivän yhteydessä tarkastellaan Baden-Württembergin osavaltioparlamentissa toimivan Stefan Räpplen ulostuloa, jossa kritisoitiin Saksassa vallitsevaa ”syyllisyyskulttia”. Lähestymistapana tarkastellulle aineistolle hyödynnetään historiapolitiikkaa. Tutkielmassa lähestytään AfD:n harjoittamaa historiapolitiikkaa intentionaalisena eli aktiivisesti tiedostettuna toimintana, jonka yhteydestä on löydettävissä laajalti poliittisia motiiveja. Historiapolitiikan määrittelyssä käytetään apuna Pilvi Torstin luomaa typologiaa historiapolitiikan muodoista ja motiiveista sekä Jouni Tillin ajatusta menneisyydenkäsittelystä historiapolitikointina. Historiapoliittisen lähestymistavan rinnalla tutkielmassa hyödynnetään mediatutkimuksen oikeistopopulismista sekä poliittisten puolueiden verkkokäytöksestä tehtyä tutkimusta. Tutkielmassa osoitetaan AfD:n historiapoliittisen argumentoinnin keskiössä toimivan vaateet korostaa Saksan historian menestystä tieteen, taiteen ja kulttuurin saralla, maahanmuuttokriittisyyden naamioiminen Saksan juutalaisväestön suojelemiseksi sekä vetoomukset häpeään ja syyllisyyteen korostuvan kansallisen identiteetin oikaisemiseksi. Samalla tutkielmasta käy ilmi, kuinka puolue suhtautuu keskustelujen yhteydessä saamiinsa syytöksiin antisemitismistä vähättelevästi, kääntäen keskustelun poliittisten vastustajien, maahanmuuttajien tai median syyksi. Tutkielman perusteella esitetään, että AfD:n luoma menneisyyssuhde rakentuu vahvasti kansallisen identiteetin käsitteen yhteyteen. Tutkielman tuloksena todetaan AfD:n ja sen toimijoiden lausuntojen sisältävän aikaisemmin Saksassa käytyyn menneisyyskeskusteluun suhteutettuna samanaikaisesti uusia ulottuvuuksia, mutta myös laajalti historiallisia yhtymäkohtia. Keskustelun ytimessä toimii kritiikki holokaustin aiheuttaman syyllisyyden ja häpeän vaikutuksesta saksalaisten kansallisen identiteetin kehitykselle. Häpeän ja syyllisyyden teemojen korostaminen toimivat perustana puolueen historiapoliittisille argumenteille, joilla pyritään vaikuttamaan hallituksen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan ohella identiteettipolitiikan kehitykseen.
Now showing items 1-10 of 10