Browsing by Subject "oikeusvarmuus"
Now showing items 1-8 of 8
-
DAC6-direktiivin pohjalta säädettyjen velvoitteiden suhde oikeusvarmuuteen ja oikeudenmukaisuuteen (2020)Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.
-
DAC6-direktiivin pohjalta säädettyjen velvoitteiden suhde oikeusvarmuuteen ja oikeudenmukaisuuteen (2020)Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.
-
(2022)Tutkielman aiheena on SEUT 101(3) artiklan mukaisen tehokkuuspuolustuksen laajempi tulkinta, erityisesti kestävän kehityksen mukaisten laajempien hyötyjen sisällyttäminen artiklaan, ja tämän laajemman tulkinnan vaikutukset oikeusvarmuudelle. Tutkielma tutkii sitä, voiko kestävän kehityksen teemoja sisällyttää perusteluiksi kilpailurikkomukselle EU-kilpailuoikeuden SEUT 101(3) artiklan ja vastaavasti Suomen kilpailulain 6 §:n tehokkuuspuolustukseen, ja minkälaisia vaikutuksia näiden teemojen sisällyttämisellä olisi oikeusvarmuudelle. Tutkielmassa tarkastellaan SEUT 101(3) artiklan komission 2004 suuntaviivojen mukaisen suppean tulkinnan ongelmakohtia kilpailunrikkomuksen perustelemisessa kestävää kehitystä edistävillä laajemmilla hyödyillä. Näitä ovat artiklan ensimmäinen ja toinen ehto, jotka vaativat, että kilpailunrikkomuksesta seuraava hyöty on taloudellisesti mitattavissa ja kohdistuu suoraan kielletyn toiminnan kohteena oleviin kuluttajiin. Kestävää kehitystä edistävillä sopimuksilla kuitenkin on ongelmana, että hyötyä ei usein voida mitata suoraan taloudellisesti, ja ne kohdistuvat yhteiskuntaan laajemmin. Näiden hyötyjen lukeminen osaksi SEUT 101(3) artiklaa vaatii artiklan laajempaa tulkintaa, jonka mukaisesti ehtoja tehokkuus- ja kuluttajahyödyistä voidaan katsoa laajemmin. Tutkielmassa SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa pyritään perustelemaan oikeusvarmuuden periaatteella. Tätä kysymystä lähestytään erityisesti eri tulkinta-argumenttien kautta sekä muodollisen että aineellisen oikeusvarmuuden kautta. Muodollinen ja aineellinen oikeusvarmuus ennakoitavuuden ja hyväksyttävyyden kautta sekä systeeminen ja teleologinen tulkinta edellyttävät SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa.
-
(2022)Tutkielman aiheena on SEUT 101(3) artiklan mukaisen tehokkuuspuolustuksen laajempi tulkinta, erityisesti kestävän kehityksen mukaisten laajempien hyötyjen sisällyttäminen artiklaan, ja tämän laajemman tulkinnan vaikutukset oikeusvarmuudelle. Tutkielma tutkii sitä, voiko kestävän kehityksen teemoja sisällyttää perusteluiksi kilpailurikkomukselle EU-kilpailuoikeuden SEUT 101(3) artiklan ja vastaavasti Suomen kilpailulain 6 §:n tehokkuuspuolustukseen, ja minkälaisia vaikutuksia näiden teemojen sisällyttämisellä olisi oikeusvarmuudelle. Tutkielmassa tarkastellaan SEUT 101(3) artiklan komission 2004 suuntaviivojen mukaisen suppean tulkinnan ongelmakohtia kilpailunrikkomuksen perustelemisessa kestävää kehitystä edistävillä laajemmilla hyödyillä. Näitä ovat artiklan ensimmäinen ja toinen ehto, jotka vaativat, että kilpailunrikkomuksesta seuraava hyöty on taloudellisesti mitattavissa ja kohdistuu suoraan kielletyn toiminnan kohteena oleviin kuluttajiin. Kestävää kehitystä edistävillä sopimuksilla kuitenkin on ongelmana, että hyötyä ei usein voida mitata suoraan taloudellisesti, ja ne kohdistuvat yhteiskuntaan laajemmin. Näiden hyötyjen lukeminen osaksi SEUT 101(3) artiklaa vaatii artiklan laajempaa tulkintaa, jonka mukaisesti ehtoja tehokkuus- ja kuluttajahyödyistä voidaan katsoa laajemmin. Tutkielmassa SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa pyritään perustelemaan oikeusvarmuuden periaatteella. Tätä kysymystä lähestytään erityisesti eri tulkinta-argumenttien kautta sekä muodollisen että aineellisen oikeusvarmuuden kautta. Muodollinen ja aineellinen oikeusvarmuus ennakoitavuuden ja hyväksyttävyyden kautta sekä systeeminen ja teleologinen tulkinta edellyttävät SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa.
-
(2021)Tutkielman tarkoituksena on systematisoida rekisterinpitäjän ja yhteisrekisterinpitäjän käsitteitä ja tutkia tekemisvastuiden allokointimekanismeja yhteisrekisterinpitäjäsuhteessa. Rekisterinpitä-jä on yleisen tietosuoja-asetuksen (”TSA”) mukaan pääasiallisessa vastuussa henkilötietojen käsittelystä määritellessään käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Joskus kaksi tai useampi rekiste-rinpitäjä ovat yhdessä vastuussa samasta käsittelytoimesta, jolloin kyse on yhteisrekisterinpitä-jäsuhteesta. Tutkielman aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, koska se käsittelee perus-tavanlaatuista kysymystä siitä, kuka on vastuussa tietosuojalainsäädännön noudattamisesta ja kuinka nämä vastuut tulisi osapuolten välillä allokoida. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia, jota täydennetään eurooppaoikeudellisella teleologisella laintulkinnalla. Teleologisen laintulkinnan kautta tutkimuskysymyksiä tarkastellaan yhteisrekisterinpitäjien käsitteille asetettu-jen sääntelyn tavoitteiden näkökulmasta: tällaisiksi tavoitteiksi on tutkielmassa tunnistettu rekis-teröidyn tehokas, jatkuva ja kattava suoja sekä sääntelyn oikeusvarmuus. Rekisterinpitäjän ja yhteisrekisterinpitäjän käsitteitä tarkastellaan viimeaikaisen oikeuskäytän-nön, viranomaisohjeistuksien ja oikeuskirjallisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa on käsitteitä systematisoimalla osoitettu käsitteiden tulkinnan olevan laajaa ja yhteisrekisterinpitäjäsuhteen syntyvän tosiasiassa helpommin kuin aseman yksittäisenä rekisterinpitäjänä. Jälkimmäinen näkemys ei ole täysin yksiselitteinen, koska Euroopan unionin tuomioistuimen (”EUT”) oikeus-käytännössä on nimenomaisesti todettu, että yhteisrekisterinpitäjä tulee kyetä määrittelemään rekisterinpitäjäksi ennen kuin häntä voidaan pitää yhteisrekisterinpitäjänä. Rekisterinpitäjän käsitteen laajan tulkinnan taustalla on tutkielmassa tunnistettu pyrkimys suurien verkkoyhtiöi-den suitsimiseen pienempien toimijoiden avulla (ns. small fish-strategia). Käsitteiden systematisoinnin lisäksi tutkielmassa tarkastellaan yhteisrekisterinpitäjien välisten tekemisvastuiden (kuten rekisteröidyn informointi tai hänen oikeuksiensa toteuttaminen) allo-kointia. Yhteisrekisterinpitäjien välinen vastuu on yhteisrekisterinpitäjäsuhteita sääntelevän TSA 26 artiklan mukaisesti aina yhteisvastuuta (no wrong door -periaate) suhteessa rekisteröi-tyihin, mutta rekisterinpitäjien välillä vastuu ei aina jakaudu tasaisesti, vaan voi sen sijaan olla eriasteista ja erivaiheista. Vastuiden allokoinnin mekanismeja pyritään systematisoimaan EUT:n oikeuskäytännön ja viranomaisohjeistuksen kautta, samalla peilaten niitä sääntelylle asetettui-hin tavoitteisiin, rekisterinpitäjien yhteisvastuun periaatteeseen ja reaaliargumentteihin, kuten rekisterinpitäjien tosiasiallisiin mahdollisuuksiin toteuttaa rekisteröityjen oikeuksia käytännössä. Tutkielmassa on havaittu, että tietosuojaroolien sääntelylle asetetuista tavoitteista etenkin re-kisteröidyn tehokas suoja ja oikeusvarmuus eivät toteudu täydellisesti. Keskeisiksi haasteiksi on tunnistettu vastuiden etääntyminen käytännön oikeustodellisuudesta eli eräänlaisen fiktion ylläpitäminen rekisterinpitäjän kyvyistä. Johtopäätösten osalta tutkielmassa on tunnistettu tarve uusille viranomaisohjeistukselle ja EUT:n oikeuskäytännölle. Lisäksi joihinkin vastuiden allo-koinnin käytännön haasteisiin voitaisiin saada helpotusta valmistelussa olevasta, tehokasta kilpailua korostavasta EU:n digimarkkina-asetuksesta.
-
(2023)Yrityskauppavalvonta on ollut olennainen osa Euroopan unionin kilpailuvalvontaa jo vuosikymmenten ajan. Liikevaihtorajoihin perustuva perinteinen rajaus valvontaviranomaisten tarkastelun piiriin kuuluvista yrityskaupoista on viime vuosina herättänyt kuitenkin laajasti keskustelua. Digitaali-, lääke- ja bioteknologia-alojen kilpailunäkökulmasta huolestuttava konsolidaatiokehitys, erityisesti niin kutsuttu tappohankintatrendi, on ajanut myös EU:n yrityskauppavalvonnan tehostamaan sulautuma-asetukseen perustuvia prosessejaan. Komission ajama asetuksen 22 artiklan siirtomekanismin tulkintamuutos on herättänyt yrityskentällä ja oikeustieteellisessä keskustelussa epävarmuutta ja huolia erityisesti suhteessa oikeusvarmuuden toteutumiseen. Tuore päätös unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Illumina/Grail vahvisti komission kannan siitä, että tällä on oikeus hyväksyä yrityskaupan tutkinnan siirtäminen sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaista siirtomekanismia soveltaen myös sellaisesta jäsenvaltiosta, jolla ei kansallisen lainsäädäntönsä nojalla ole toimivaltaa suunnitellun yrityskaupan tutkimiseen. Tutkielmassa kartoitetaan eurooppalaisen yrityskauppavalvonnan keskiössä olevan sulautuma-asetuksen prosessuaalisia kysymyksiä, asetuksen 22 artiklan siirtomekanismin sisältöä ja toimintaa, mekanismin käytön kehitystä ja sen syitä, sekä kehityksen suhdetta oikeusvarmuuden periaatteeseen. Tutkielmassa havaitaan, että ajankohtaisten prosessuaalisten kysymysten voidaan katsoa nojaavan jo vakiintuneisiin yrityskauppavalvontaa koskeviin tehokkuusargumentteihin. Siirtomekanismin sisällön ja toiminnan kannalta kiinnostavimmat huomiot koskevat komission 22 artiklaa koskevaa aiempaa linjaa suhteessa kansalliset liikevaihtorajat alittaviin tapauksiin. Komission havaitaan aiemmin pyrkineen estämään tällaiset artiklan nojalla tehdyt siirtopyynnöt. Siirtomekanismin kehitystä ja sen syitä avataan tarkastelemalla komission ulostuloja ja yrityskaupan arvoon liittyvän soveltamiskynnyksen ympärillä käytyä debattia. Oikeusvarmuuden periaatteen määrittelyn jälkeen havaitaan, etteivät komission siirtomekanismia koskeva tulkintakehitys tai 22 artiklan laajan tulkinnan mahdollistavat soveltamisedellytykset välttämättä ole ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, erityisesti kun asiaa tarkastellaan fidusiaarisen oikeusvarmuuden näkökulmasta ja huomioidaan Euroopan unionin tuomioistuimen periaatetta koskeva epätäsmällinen, monitulkintainen ja harvoin oikeusvarmuuden rikkomisen toteava oikeuskäytäntö. Vaikkei tulkintamuutoksen katsota olevan sovittamattomissa yhteen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, sen soveltamisen katsotaan voivan johtaa yrityskentän kannalta epämieluisiin ja hankalasti ennakoitaviin tilanteisiin, joihin varautuminen edellyttää siirtomekanismitiedonannon huomioimista erityisesti komission tarkastelun keskiössä olevilla aloilla.
-
(2023)Pehmeän sääntelyn käyttö lainsäädännön tukena on kasvanut EU:ssa viime vuosikymmeninä merkittävästi. EU:n kilpailuoikeudessa komissio antaa vakiintuneesti suuntaviivoja, joilla se selventää lainsoveltamista koskevia käytäntöjään. Suuntaviivat antamalla komissio myös rajoittaa ennakollisesti harkintavaltaansa, mikä edistää oikeusvarmuutta. Oikeuskirjallisuudessa pehmeään sääntelyyn on kuitenkin suhtauduttu myös osin varauksella. On esimerkiksi tunnistettu komission voivan antaa suosituksia kiertääkseen lainvalmisteluprosessia erinäisistä syistä. Lainsäätäjän sivuuttaminen murentaisi kuitenkin unionin oikeusjärjestelmän legitimiteettiä. Tutkielmassa tutkitaan komission suuntaviivojen merkitystä EU:n kilpailuoikeudessa tapaustutkimuksen avulla. Tapaus koskee komission sulautuma-asetuksen 22 artiklan soveltamiskäytännön muutosta ja siihen liittyviä, maaliskuussa 2021 annettuja suuntaviivoja. Komissio vastasi muutoksella täytäntöönpanoaukkoon, joka koski merkittäviä innovaatioita omaavien startupien yritysjärjestelyitä. Näiden, mahdollisesti kilpailulle haitallisten yrityskauppojen, vaikutukset saattoivat jäädä aiemmin unionin alueella kokonaan tutkimatta yritysten vähäisen liikevaihdon takia. Muutosta on kritisoitu niin merkittäväksi, että se olisi pitänyt toteuttaa lainsäädäntöteitse. Tapaukseen liittyy myös uutta soveltamiskäytäntöä seurannut oikeustapaus. Komissio sai Illuminan ja Grailin välisen yrityskaupan uuden soveltamiskäytännön myötä tutkittavakseen, vaikka Graililla ei ollut lainkaan liikevaihtoa globaalisti. Yritykset haastoivat komission toimivallan tutkia yrityskauppa kumoamiskanteella, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, vahvistaen käytännössä samalla komission uuden soveltamiskäytännön laillisuuden. Päätöstä koskeva valitus on vireillä EUT:ssa. Tutkielmassa arvioidaan kriittisen oikeusteorian avulla, onko tapauksessa kyse pehmeän sääntelyn oikeudellistumisesta oikeuskäytännön välityksellä. Pehmeä sääntely voi saada sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli se onnistuu vaikuttamaan unionin tuomioistuinten tapaan tulkita unionin oikeutta päätöksissään. Asetelma täyttää periaatteessa mallin edellytykset. Suuntaviivojen vaikutusta tuomioistuimen ratkaisuharkintaan on kuitenkin mahdotonta selvittää, koska ei voida tietää, miten se olisi ratkaissut asian ilman suuntaviivojen olemassaoloa. Tutkielmassa selvitetään myös lainopin avulla oikeusvarmuuden ja oikeutettujen odotusten suojan toteutumista Illuminan ja Grailin tapauksessa, jossa komissio sovelsi niiden väliseen yrityskauppaan uutta soveltamiskäytäntöään jo ennen uusien suuntaviivojen antamista. Tapauksessa aiemmat suuntaviivat eivät sisältäneet mitään sellaista, mikä olisi ollut ristiriidassa uuden soveltamiskäytännön kanssa. Uusien suuntaviivojen antoajankohdalla ei siten ollut mitään oikeudellista merkitystä asian arvioinnin kannalta, ja komissio pystyi toteuttamaan muutoksen harkintavaltansa puitteissa. Kolmanneksi tutkitaan oikeustaloustieteellisesti komission uusia suuntaviivoja verkostovaikutuksia koskevan teoriamallin avulla. Suuntaviivat edistävät yrityskauppojen käsittelypaikan siirtämiseen liittyvää koordinaatiota, mutta käytännössä suuri merkitys on myös komission kutsukirjeillä. Tapaustutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä täytäntöönpanoaukkoon puuttumista soveltamiskäytännön muutoksella pidetään perusteltuna. Uusi soveltamiskäytäntö vaikuttaa vastaavan hyvin lain tarkoitusta, minkä vuoksi tarvetta lain muuttamiseen on vaikea nähdä.
-
(2023)Pehmeän sääntelyn käyttö lainsäädännön tukena on kasvanut EU:ssa viime vuosikymmeninä merkittävästi. EU:n kilpailuoikeudessa komissio antaa vakiintuneesti suuntaviivoja, joilla se selventää lainsoveltamista koskevia käytäntöjään. Suuntaviivat antamalla komissio myös rajoittaa ennakollisesti harkintavaltaansa, mikä edistää oikeusvarmuutta. Oikeuskirjallisuudessa pehmeään sääntelyyn on kuitenkin suhtauduttu myös osin varauksella. On esimerkiksi tunnistettu komission voivan antaa suosituksia kiertääkseen lainvalmisteluprosessia erinäisistä syistä. Lainsäätäjän sivuuttaminen murentaisi kuitenkin unionin oikeusjärjestelmän legitimiteettiä. Tutkielmassa tutkitaan komission suuntaviivojen merkitystä EU:n kilpailuoikeudessa tapaustutkimuksen avulla. Tapaus koskee komission sulautuma-asetuksen 22 artiklan soveltamiskäytännön muutosta ja siihen liittyviä, maaliskuussa 2021 annettuja suuntaviivoja. Komissio vastasi muutoksella täytäntöönpanoaukkoon, joka koski merkittäviä innovaatioita omaavien startupien yritysjärjestelyitä. Näiden, mahdollisesti kilpailulle haitallisten yrityskauppojen, vaikutukset saattoivat jäädä aiemmin unionin alueella kokonaan tutkimatta yritysten vähäisen liikevaihdon takia. Muutosta on kritisoitu niin merkittäväksi, että se olisi pitänyt toteuttaa lainsäädäntöteitse. Tapaukseen liittyy myös uutta soveltamiskäytäntöä seurannut oikeustapaus. Komissio sai Illuminan ja Grailin välisen yrityskaupan uuden soveltamiskäytännön myötä tutkittavakseen, vaikka Graililla ei ollut lainkaan liikevaihtoa globaalisti. Yritykset haastoivat komission toimivallan tutkia yrityskauppa kumoamiskanteella, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, vahvistaen käytännössä samalla komission uuden soveltamiskäytännön laillisuuden. Päätöstä koskeva valitus on vireillä EUT:ssa. Tutkielmassa arvioidaan kriittisen oikeusteorian avulla, onko tapauksessa kyse pehmeän sääntelyn oikeudellistumisesta oikeuskäytännön välityksellä. Pehmeä sääntely voi saada sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli se onnistuu vaikuttamaan unionin tuomioistuinten tapaan tulkita unionin oikeutta päätöksissään. Asetelma täyttää periaatteessa mallin edellytykset. Suuntaviivojen vaikutusta tuomioistuimen ratkaisuharkintaan on kuitenkin mahdotonta selvittää, koska ei voida tietää, miten se olisi ratkaissut asian ilman suuntaviivojen olemassaoloa. Tutkielmassa selvitetään myös lainopin avulla oikeusvarmuuden ja oikeutettujen odotusten suojan toteutumista Illuminan ja Grailin tapauksessa, jossa komissio sovelsi niiden väliseen yrityskauppaan uutta soveltamiskäytäntöään jo ennen uusien suuntaviivojen antamista. Tapauksessa aiemmat suuntaviivat eivät sisältäneet mitään sellaista, mikä olisi ollut ristiriidassa uuden soveltamiskäytännön kanssa. Uusien suuntaviivojen antoajankohdalla ei siten ollut mitään oikeudellista merkitystä asian arvioinnin kannalta, ja komissio pystyi toteuttamaan muutoksen harkintavaltansa puitteissa. Kolmanneksi tutkitaan oikeustaloustieteellisesti komission uusia suuntaviivoja verkostovaikutuksia koskevan teoriamallin avulla. Suuntaviivat edistävät yrityskauppojen käsittelypaikan siirtämiseen liittyvää koordinaatiota, mutta käytännössä suuri merkitys on myös komission kutsukirjeillä. Tapaustutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä täytäntöönpanoaukkoon puuttumista soveltamiskäytännön muutoksella pidetään perusteltuna. Uusi soveltamiskäytäntö vaikuttaa vastaavan hyvin lain tarkoitusta, minkä vuoksi tarvetta lain muuttamiseen on vaikea nähdä.
Now showing items 1-8 of 8