Browsing by Subject "opioidit"
Now showing items 1-8 of 8
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)Alfa-2-agonistien ja opioidien yhdistelmiä käytetään koirien ja kissojen rauhoittamiseen pieniä toimenpiteitä varten sekä nukutuksen esilääkityksenä. Molemmilla aineryhmillä on yksinään ja yhdessä sekä toivottuja että haitallisia vaikutuksia. Yhdistelmien vaikutusten selvittämisen tavoitteena on löytää eri aineiden sopivat annokset, joilla minimoitaisiin haittavaikutukset esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistölle. Optimaalisella yhdistelmällä myös maksimoidaan toivotut hyödyt, kuten syvä ja tasainen rauhoitus sekä tehokas kivunlievitys. Alfa-2-agonistit ja opioidit potentoivat toistensa kivunlievitys- ja rauhoitusvaikutuksia. Tämän vuoksi yhdistelmiä käytettäessä voidaan käyttää pienempiä annoksia alfa-2-agonisteja ja opioideja kuin käytettäessä niitä yksinään. Pienemmistä annoksista huolimatta kivunlievitys- ja rauhoitusvaikutukset ovat joillain yhdistelmillä jopa paremmat kuin pelkän alfa-2-agonistin tai opioidin aiheuttama vaikutus. Pienempien annosten käytöstä on hyötyä haittavaikutusten vähentyessä. Alfa-2-agonistien ja opioidien yhdistelmillä on haitallisia vaikutuksia. Yhdistelmät laskevat sydämen syketiheyttä. Osa yhdistelmistä laskee syketiheyttä yhtä paljon kuin pelkät alfa-2-agonistit, osa laskee jopa enemmän. Opioidit potentoivat alfa-2-agonistin (medetomidiinin) aiheuttamaa valtimoveren hapen osapaineen laskua ja yhdistelmät nostavat valtimoveren hiilidioksidin osapainetta. Kuitenkin tutkimuksissa käytetyillä annoksilla yhdistelmien aiheuttamat hapen ja hiilidioksidin osapaineiden muutokset olivat yleensä niin vähäisiä, ettei niillä ole suurta kliinistä merkitystä. Yhdistelmät laskevat veren insuliinipitoisuutta ja aiheuttavat sen vuoksi hyperglykemiaa. Lisäksi yhdistelmät laskevat adrenaliinin ja noradrenaliinin pitoisuuksia veressä. Jotkin pelkkien alfa-2-agonistien haittavaikutuksista, kuten rytmihäiriöt, rajoittavat yhdistelmien käyttöä. Yhdistelmillä on lieviä vaikutuksia verenpaineeseen, mutta verenpaineen muutokset riippuvat siitä mitä alfa-2-agonistin ja opioidin yhdistelmää käytetään. Alfa-2-agonistien ja opioidien yhdistelmät ovat käyttökelpoisia yhdistelmiä koirien ja kissojen rauhoittamisessa ja nukutuksen esilääkityksenä. Yhdistelmillä saavutetaan etuja verrattuna pelkkien alfa-2-agonistien ja opioidien käyttöön. Yhdistelmiä ei kuitenkaan voi suositella muille kuin terveille koirille ja kissoille, erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista kärsiville ei niitä kannata käyttää. Vaikutukset ovat samankaltaisia molemmilla eläinlajeilla, mutta aihetta on tutkittu enemmän koirilla kuin kissoilla. Yhteisvaikutuksista kissoilla olisi tarpeellista tehdä vielä lisää tutkimuksia.
-
(2010)The most important part in bioanalysis is the sample cleanup process which is usually the most laborious and time consuming part of the analysis and very susceptible to errors. A functional bioanalysis has to be quick, easily automated, sensitive, selective and stable. It also needs to be suitable for high throughput analysis. Desorption atmospheric pressure photoionization (DAPPI) is a novel direct desorption/ionization technique for mass spectrometry that enables direct analysis of solids from surfaces or liquid samples from a suitable sample plate often without any sample preparation. The suitability of DAPPI-MS for biological samples was investigated by measuring the limits of detection for selected opioids and benzodiazepines and screening them from authentic urine samples. Limits of detection were measured for standard solutions and spiked urine. Opioids and benzodiazepines were analyzed from post mortem urine samples with an optimized DAPPI-MS method. Post mortem urine samples were analyzed with and without sample preparation. Sample preparation improved the sensitivity of the method remarkably. About 50 % of the analytes were detected without sample preparation and almost 100 % after sample cleanup. It is however difficult to estimate the suitability of DAPPI-MS as a screening method because not all analyte concentrations of the urine samples were known. Therefore we cannot be certain weither the results obtained without sample preparation are caused by the suppression of the urine matrix or if the concentrations of the analytes are below the limits of detection. The reliability of the method can further be improved by investigating the metabolites of the analytes and improving the system towards automation. On grounds of this research DAPPI-MS should be used cautiously as a screening method for urine samples without sample preparation and with only high enough analyte concentrations. DAPPI-MS shows promise as a screening method for opioids and benzodiazepines from urine when the sample cleanup is used before the analysis.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Vanhat kissat ja koirat ovat tänä päivänä yleinen erityispotilasryhmä. Geriatristen potilaiden vanhenemiseen liittyvät fysiologiset muutokset, ikään liittyvät sairaudet ja kivun todennäköisyyden suureneminen, tekevät hoitotyöstä haasteellista ja ehkä joskus pelottavaakin. Kliinisessä työssä ei voida kuitenkaan pitää hyväksyttävänä ajatusta hoitamatta jättämisestä ainoastaan potilaan korkean iän vuoksi. Tämä on sekä huonoa eläinlääketiedettä että eettinen ongelma. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa vanhenemisen fysiologisista vaikutuksista, vanhenemisen vaikutuksesta farmakologiaan ja kipukokemukseen sekä käytettävistä rauhotteista, nukutusaineista ja kipulääkkeistä geriatristen kissojen ja koirien kannalta. Aiheeseen liittyvä tutkimusaineisto on hyvin vähäistä. Toisaalta vanhenemisprosessi tunnetaan hyvin. Geriatrisessa anestesiassa onkin tärkeintä tuntea ikääntymisen vaikutukset lääkeaineisiin ja tehdä hoitopäätökset sekä valita protokolla potilaan kliinisen tilan perusteella yksilöllisesti. Geriatrisen anestesian tulee perustua tekniikoiden yhdistelemiseen, jolloin mm. useiden lääkeaineiden annoksia voidaan vähentää merkittävästi. Käytettävien lääkeaineiden tulisi olla nopea- ja lyhytvaikutteisia eivätkä haittavaikutukset saisi kohdistua vitaalitoimintoihin. Lääkeainevaikutuksen kumoaminen tarvittaessa on myös hyvä ominaisuus. Anestesia tulee pitää mahdollisimman lyhyenä ja heräämisvaiheen seuranta on tärkeää. Perioperatiivisessa analgesiassa kivun ennaltaehkäiseminen on merkittävintä, mutta myös postoperatiivisesta analgesiasta kotona on huolehdittava. Kivun lievitykseen on suositeltavinta käyttää geriatrisilla potilailla multimodaalista analgesiaa, jolloin lääkeaineiden synergia pystytään hyödyntämään ja haittavaikutuksia vähentämään. Yhtä tärkeää on kuitekin potilaan tukihoito ja valvonta koko perioperatiivisen jakson ajan. Ihmisillä nopean toipumisen ja potilaan liikuntakyvyn palautumisen on todettu olevan avainasemassa elämän laadun sekä ennusteen kannalta. Tähän vaikuttavat anestesian ja analgesian lisäksi kaikki vaiheet aina anamneesista tikkien poistoon.
-
(Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2006)Kissan kivun havaitseminen voi olla erittäin hankalaa, jos omistajalla tai eläinlääkärillä ei ole tietoa kissaan kohdistuneesta kivuliaasta tapahtumasta. Usein ainoa merkki kissan kivusta on käytösmuutos. Myös kissan kivun hoitaminen kipulääkkeillä voi olla haasteellista, koska kissalle soveltuvista kipulääkkeistä ei ole yhtenäistä ohjeistusta. Joidenkin kipulääkkeiden käyttöön kissalla liittyy myös uskomuksia ja pelkoja, jotka estävät eläinlääkäriä valitsemasta kyseistä lääkettä kissan kivun hoitoon. Edellä mainitut syyt ovat usean tutkimuksen mukaan syynä siihen, että kissan kipu valitettavan usein alidiagnosoidaan ja -lääkitään. Olen koonnut kirjallisuuskatsaukseeni tietoa kivun mekanismeista, kissan kivun havaitsemisesta, kivun hoitotavoista ja kissalla käytettävistä kipulääkkeistä sekä niiden yhdistelmistä. Kipua voidaan hoitaa kiputyypistä ja kivun määrästä riippuen monilla eri tavoilla tai yhdistelemällä eri hoitomuotoja. Näitä ovat esimerkiksi kipulääkkeet ja niiden yhdistelmät, akupunktio, hieronta, kuuma- ja kylmähoidot, ravintolisät sekä lääkeaineet, jotka eivät ole kipulääkkeitä, mutta vahvistavat niiden analgeettista vaikutusta. Kirjallisuuskatsauksessani olen keskittynyt kipulääkkeiden vaikutusmekanismeihin, niiden soveltuvuuteen kissalle sekä lääkkeiden annostuksiin. Kissan omalaatuinen fysiologia, ikä ja terveydentila tulee ottaa huomioon kipulääkitystä määrättäessä. Esimerkiksi pitkäaikaisen tulehduskipulääkkeen käytön yhteydessä on syytä seurata kissan terveydentilaa. Tulehdus-kipu-lääkkeiden lisäksi kissan kivun hoidossa voidaan käyttää opioideja, α2-agonisteja, muita sedatiiveja, N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -reseptoreihin vaikuttavia lääkeaineita, puudutteita, kortikosteroideja sekä adjuvantteina lääkeaineina, eli kipulääkkeiden vaikutusta vahvistavina lääkeaineina, trisyklisiä masennuslääkkeitä ja bisfosfonaatteja. Hellän ja hyvän hoivan elämänlaatua parantavaa merkitystä ei kivunhoidossa tule unohtaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Lemmikkijyrsijöiden määrä eläinlääkäreiden potilaina on viime vuosina kasvanut. Omistajien vaatimukset ja odotukset jyrsijöiden hoidosta ovat myös kasvaneet. Nykyaikaiset anestesialaitteistot ja kirurgiset menetelmät mahdollistavat sen, että myös jyrsijöille voidaan tehdä aiempaa enemmän kirurgisia toimenpiteitä, jotka puolestaan aiheuttavat kipua. Leikkauksen jälkeinen kivun hoito on tärkeää, ja merkittävä tekijä eläimen toipumisessa. Jyrsijöiden kivun hoidossa on monia hankaluuksia. Jyrsijät ovat saaliseläimiä ja peittävät kivun tai sairauden merkit mahdollisimman pitkään, jolloin kivun havainnointi voi olla vaikeaa. Jyrsijät ovat pienikokoisia, ja niiden käsittely sekä lääkkeiden anto niille vaatii harjoittelua. Useat lääkevalmisteet ovat konsentroituja, eivätkä kaikki kipulääkevalmisteet sovi jyrsijöille, koska niiden tarkka annostelu on jyrsijöiden pienen koon vuoksi mahdotonta. Jyrsijöiden kivun hoidosta ei ole saatavilla juurikaan suomenkielistä kirjallisuutta. Suomessa ei ole markkinoilla yhtään kipulääkettä, joka olisi rekisteröity jyrsijöille, joten valmisteyhteenvedoissa ei ole ohjeita kipulääkkeiden käytöstä jyrsijöille. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on toimia käytännönläheisenä käsikirjana eläinlääkäreille heidän hoitaessaan jyrsijöitä. Tutkielmaan on koottu perustietoa jyrsijöiden käsittelystä, kivun havainnoinnista ja jyrsijöillä käytettävistä kipulääkkeistä. Kipulääkkeiden annossuositukset eri lajeille on koottu taulukkoon. Tutkimustiedon puute on myös hankaloittava tekijä jyrsijöiden kipulääkityksessä. Lemmikkijyrsijöillä ei ole tehty kliinisiä kontrolloituja kipulääketutkimuksia. Lääketeollisuus on käyttänyt varsinkin rottia ja hiiriä koe-eläiminä uusien lääkkeiden kehittelyssä ja tutkimuksessa lääkeaineiden tehosta eri syistä johtuvaan kipuun. Monet näistä tutkimuksista perustuvat kiputesteihin, joissa aiheutettu kipu ei kuitenkaan vastaa kliinistä kipua. Laboratoriojyrsijöiden kivun arvioinnista ja lievityksestä on tehty melko paljon tutkimuksia. Näihin tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä kokeet on suoritettu laboratorioissa terveillä nuorilla eläimillä, ja olosuhteet eroavat käytännön kliinisestä työstä. Useat kipulääkkeiden annossuositukset perustuvat käytännön kokemuksiin tai kliinisiin kokeiluihin, jotka on tehty muille lajeille perustuvien ohjeiden perusteella. Myös näihin suosituksiin on suhtauduttava kriittisesti, sillä lääkeaineiden farmakokinetiikka ja farmakodynamiikka eroavat lajien välillä. Jyrsijöillä on nopea perusmetabolia, minkä vuoksi myös lääkeaineiden metabolia on niillä nopeaa. Tämän vuoksi jyrsijöillä ei voida käyttää samoja annoksia tai annosvälejä kuin esimerkiksi kissoilla ja koirilla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Opioidit eli euforisoivat analgeetit ovat aineita, jotka sitoutuvat elimistön opioidireseptoreihin. Tällaisia ovat elimistön itse tuottamat endogeeniset opioidipeptidit sekä eksogeeniset (elimistön ulkopuolelta peräisin olevat) opioidit, joihin tässä katsauksessa tutustutaan. Opioideja on käytetty eläinten kipulääkityksessä jo vuosikymmenten ajan ja ne ovat edelleen peruspilari kohtalaisen tai vakavan kivun hoidossa eläinlääketieteessä. Käytettävien aineiden määrä on kasvanut jatkuvasti, samoin niiden käyttötavat ja – kohteet. Uutta, nimenomaan eläimiä koskevaa tutkimustietoa julkaistaan vähän väliä. Valitettavasti suomenkielistä tietoa opioidien käytöstä eläimillä on ollut tarjolla niukasti. Tämä on selkeä epäkohta, sillä tehokkaan kipulääkityksen tarve eläimillä on jatkuvasti kasvanut. Lisäksi suuri osa opioideista on ihmisille tarkoitettuja valmisteita, jolloin ohjeet niiden käyttöön on etsittävä muualta kuin valmisteyhteenvedosta. Seurauksena voi olla riittämätön tai virheellinen kipulääkkeiden käyttö. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa koirien kivunlievitykseen käytettävistä opioideista. Eksogeenisten opioidien vaikutus perustuu siihen, että ne matkivat elimistön tuottamia endogeenisia opioidipeptidejä ja sitoutuvat elimistön opioidireseptoreihin tuottaen näin laajan vaikutusten kirjon, joka ulottuu yskän ja ripulin estosta kivunlievitykseen. Potenteimpia opioideja ovat puhtaat µ-agonistit, joihin kuuluu muun muassa morfiini. Ne ovat koiralla ensisijainen vaihtoehto kohtalaisen tai vakavan kivun hoidossa. Analgeettisen vaikutuksen lisäksi näillä on runsaasti sivuvaikutuksia, joista osa voi olla toivottuja (esim. sedaatio), osa taas hyvinkin haitallisia (mm. hengityslama). Osittaisagonistit ja agonisti-antagonistit eivät lievitä kipua yhtä tehokkaasti mutta myös niiden sivuvaikutukset ovat vähäisemmät. Antagonisteilla on mahdollista kumota edellä mainittujen opioidien vaikutusta joko kokonaan tai osittain. Tulehduskipulääkkeet ovat eläimillä eniten käytettyjä analgeetteja, mutta joissakin tapauksissa opioidit ovat selkeästi parempi vaihtoehto. Tällaisia tilanteita ovat vakavan, usein akuutin kirurgisen tai traumaperäisen kivun hoidon lisäksi esimerkiksi kaikki verenkierron vajaatoimintaa tai veren hyytymisen häiriöitä aiheuttavat tilat sekä akuutti tai krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta. Myös tiineillä ja imettävillä koirilla opioideja pidetään turvallisimpana vaihtoehtona kipulääkitykseksi. Opioidien käyttöä, luovutusta ja määräämistä sekä niistä pidettävää kirjanpitoa on Suomessa säädelty tiukasti lainsäädännöllä. Lähes kaikki tässä katsauksessa käsitellyt opioidit (lukuun ottamatta antagonisteja) luetaan joko huumausaineiksi tai pääasiassa keskushermostoon vaikuttaviksi lääkkeiksi, jolloin niiden väärinkäytön mahdollisuus on otettava huomioon.
-
(2021)Johdanto: Terveydenhuollon tietojärjestelmiin potilaista kertyvää tieto on hyvä esimerkki massadatasta. Se muodostuu lukuisista yksittäisistä, irrallisista tapahtumista. Potilastiedon toissijaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan tiedon käsittelyä muuta tarkoitusta kuin potilaan terveyden edistämistä ja hoitamista varten. Toisiokäytölle on tyypillistä, että pääasiallisena kiinnostuksen kohteena ei ole yksilötason tiedon hyödyntäminen, vaan isommasta potilasjoukosta saatava summatieto, josta yksilön tunnistetiedot on poistettu. Toisiokäyttö mahdollistaa potilastiedon hyödyntämisen esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa ja tietojohtamisessa. Tavoite: Tutkimuksessa selvitettiin HUSin tietoaltaasta louhitun aineiston avulla, onko tietoaltaaseen tallennetun aineiston avulla mahdollista tutkia lääkehoidon turvallisuutta ja rationaalisuutta sekä selvittää, millaisessa muodossa tietoaltaan data saadaan käyttöön ja millaisia toimenpiteitä datalle tulee tehdä, jotta sitä voidaan hyödyntää potilastiedon analysoinnissa. Aineisto ja menetelmät: Massadatan hyödyntämistä pilotoitiin rekisteritutkimuksessa, jossa esimerkkinä käytettiin opioideja. Rationaalisen lääkehoidon toteutumisen tutkimiseksi määriteltiin lääkeindikaattorit eli tunnusluvut, jotka oli tarkoitettu opioidien lääkehoidon kokonaiskuvan tarkasteluun. Indikaattoreiden avulla luotiin pohja hakuparametreille ja lausekkeille, joita tietoallashaussa käytettiin. Aineisto louhittiin tietoaltaasta maaliskuussa 2020 ja se muodostui opioideja koskevista lääkemääräysmerkinnöistä, jotka oli kirjattu potilastietojärjestelmään 1.1.2015-31.12.2019. Tulokset: Tietoallashausta saatiin 321 000 potilaan opioidimääräysdataa yhteensä noin 1,73 miljoonaa riviä. Kotiutumisen yhteydessä annetut opioidireseptit rajattiin jatkoanalyysin ulkopuolelle, sillä niitä koskeva tieto ei ollut rakenteisessa muodossa. Sairaalassa annettuja säännöllisiä opioidilääkemääräyksiä koskeva aineisto oli noin 258 000 riviä. Dataa siivottiin, järjesteltiin ja validoitiin data-analyysiä varten. Toimenpiteistä huolimatta data ei soveltunut indikaattorien laskentaan. Johtopäätökset: Tietoallasaineiston käytön mahdollisuudet rationaalisen ja turvallisen lääkehoidon tutkimukseen olivat tämän tutkimuksen perusteella rajalliset. Massadata-aineiston saattaminen tutkimuksellisesti hyödynnettävään muotoon vaatii menetelmän, joka pitää sisällään useita työvaiheita ja niiden kehittäminen vaatii tietoteknistä erityisasiantuntemusta. Vaikka dataa saatiin paljon, yksittäisen potilaan opioidilääkehoidosta ei saatu kokonaiskuvaa, koska merkittävä osa datasta oli rakenteettomassa muodossa. Potilastiedon toissijaisen hyödyntämisen kannalta aineiston rakenteisen osan merkittävimmät käytön esteet liittyivät datan laatuun ja luotettavuuteen. Jotta tietoaltaasta saatava aineisto soveltuisi toisiokäyttöön tai tieteelliseen tutkimukseen, pitää sekä potilastietojärjestelmän merkintä- ja kirjaamistapoja yhtenäistää sekä data tulisi tallentaa tietoaltaaseen yhä rakenteisemmassa muodossa.
-
(2021)Johdanto: Terveydenhuollon tietojärjestelmiin potilaista kertyvää tieto on hyvä esimerkki massadatasta. Se muodostuu lukuisista yksittäisistä, irrallisista tapahtumista. Potilastiedon toissijaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan tiedon käsittelyä muuta tarkoitusta kuin potilaan terveyden edistämistä ja hoitamista varten. Toisiokäytölle on tyypillistä, että pääasiallisena kiinnostuksen kohteena ei ole yksilötason tiedon hyödyntäminen, vaan isommasta potilasjoukosta saatava summatieto, josta yksilön tunnistetiedot on poistettu. Toisiokäyttö mahdollistaa potilastiedon hyödyntämisen esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa ja tietojohtamisessa. Tavoite: Tutkimuksessa selvitettiin HUSin tietoaltaasta louhitun aineiston avulla, onko tietoaltaaseen tallennetun aineiston avulla mahdollista tutkia lääkehoidon turvallisuutta ja rationaalisuutta sekä selvittää, millaisessa muodossa tietoaltaan data saadaan käyttöön ja millaisia toimenpiteitä datalle tulee tehdä, jotta sitä voidaan hyödyntää potilastiedon analysoinnissa. Aineisto ja menetelmät: Massadatan hyödyntämistä pilotoitiin rekisteritutkimuksessa, jossa esimerkkinä käytettiin opioideja. Rationaalisen lääkehoidon toteutumisen tutkimiseksi määriteltiin lääkeindikaattorit eli tunnusluvut, jotka oli tarkoitettu opioidien lääkehoidon kokonaiskuvan tarkasteluun. Indikaattoreiden avulla luotiin pohja hakuparametreille ja lausekkeille, joita tietoallashaussa käytettiin. Aineisto louhittiin tietoaltaasta maaliskuussa 2020 ja se muodostui opioideja koskevista lääkemääräysmerkinnöistä, jotka oli kirjattu potilastietojärjestelmään 1.1.2015-31.12.2019. Tulokset: Tietoallashausta saatiin 321 000 potilaan opioidimääräysdataa yhteensä noin 1,73 miljoonaa riviä. Kotiutumisen yhteydessä annetut opioidireseptit rajattiin jatkoanalyysin ulkopuolelle, sillä niitä koskeva tieto ei ollut rakenteisessa muodossa. Sairaalassa annettuja säännöllisiä opioidilääkemääräyksiä koskeva aineisto oli noin 258 000 riviä. Dataa siivottiin, järjesteltiin ja validoitiin data-analyysiä varten. Toimenpiteistä huolimatta data ei soveltunut indikaattorien laskentaan. Johtopäätökset: Tietoallasaineiston käytön mahdollisuudet rationaalisen ja turvallisen lääkehoidon tutkimukseen olivat tämän tutkimuksen perusteella rajalliset. Massadata-aineiston saattaminen tutkimuksellisesti hyödynnettävään muotoon vaatii menetelmän, joka pitää sisällään useita työvaiheita ja niiden kehittäminen vaatii tietoteknistä erityisasiantuntemusta. Vaikka dataa saatiin paljon, yksittäisen potilaan opioidilääkehoidosta ei saatu kokonaiskuvaa, koska merkittävä osa datasta oli rakenteettomassa muodossa. Potilastiedon toissijaisen hyödyntämisen kannalta aineiston rakenteisen osan merkittävimmät käytön esteet liittyivät datan laatuun ja luotettavuuteen. Jotta tietoaltaasta saatava aineisto soveltuisi toisiokäyttöön tai tieteelliseen tutkimukseen, pitää sekä potilastietojärjestelmän merkintä- ja kirjaamistapoja yhtenäistää sekä data tulisi tallentaa tietoaltaaseen yhä rakenteisemmassa muodossa.
Now showing items 1-8 of 8