Browsing by Subject "opiskelijat"

Syftet med denna studie är att genom data-analys triangulation undersöka socionomstuderandes svar på ett yrkesetiskt dilemma av omsorgsetisk natur. Samplet består av 32 socionomer i början av sina studier som har svarat på ett hypotetiskt dilemma om hur de skulle bemöta en ung kvinna som ber om råd i en mycket svår situation. De huvudsakliga teoretiska utgångspunkterna för detta arbete är ECI (Ethic of Care Interview) som utvecklats av Eva Skoe som metod för att undersöka omsorgsetik, samt Osers och Althofs teori om diskursiva problemlösningsmetoder bland professionella. Som grundläggande teorier för all modern forskning om människans moralutveckling, presenteras också Carol Gilligans och Lawrence Kohlbergs teorier samt den huvudsakliga kritiken dessa bemött. Carol Gilligan är den som ursprungligen presenterade tanken om att det finns två olika typer av moraliskt tänkande där omsorgsetik är mer typisk för kvinnor och rättviseetik är mer typisk för män. Den första delen av analysen är en innehållsanalys där svaren på det yrkesrelaterade dilemmat på olika ECI stadium jämförs med varandra. Poängsättningen i ECI har varit grunden för denna analys. Den andra delen av analysen är en deduktiv teoribunden analys, där jag undersökt i fall Osers och Althofs modell om problemlösningsstrategier även går att tillämpa på ett yrkesetiskt dilemma. Slutligen tar jag också ställning till dessa två teoriers kompatibilitet. Resultatet visar att eleverna har svarat aningen sämre på det yrkesetiska dilemmat än vad deras allmänna ECI stadium är. Detta kan bero på att de är i början av sina studier men också på det allmänna klimat som råder inom socialbranschen. Teorin om diskursiva problemlösningsstrategier går inte heller att tillämpa på detta yrkesetiska dilemma, eftersom den hypotetiska klientens självbestämmanderätt gör en diskursiv lösning omöjlig. Till följd av detta har jag skapat en ny modell som baserar sig på 6 kategorier utgående från de faktorer de intervjuade lyfter fram som de viktigaste i den professionellas möte med klienten. Eftersom den nya modellen inte är hierarkisk, kan de två teorierna inte jämföras med varandra på så sätt att högre ECI nivå skulle innebära en viss typ av problemlösningsstrategi.

Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.

Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.

This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.

Aiemmat kiirettä käsittelevät tutkimukset ovat käsitelleen pääosin kiirettä työelämässä. Tämä tutkielma käsittelee opiskelijoiden kokemuksia kiireestä sekä niitä merkityksiä, joita he kiireelleen tai kiireettömyydelleen antavat. Lisäksi tutkielmassa käsitellään niitä selityksiä, joita opiskelijat antavat kiireelleen tai kiireettömyydelleen eli mitkä asiat aiheuttavat tuntemuksen kiireestä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kuva korkeakouluopiskelijoiden kiirekokemuksista ja kiireestä ilmiönä. Tarkastelen kiireen kokemuksia sosiaalisen konstruktionismin ja kulttuurintutkimuksen metodologisesta viitekehyksestä lähtien. Näihin liittyy ajatus todellisuudesta sosiaalisesti rakennettuna kokonaisuutena ja todellisuuden näyttäytymisestä toimijoille merkitysten kautta. Aineistona on valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastauksia kiirettä koskevaan kyselyyn. Tutkimus on toteutettu pääosin laadullisilla menetelmillä, mutta aineistoa on tarkasteltu lisäksi määrällisin menetelmin. Laadullisena menetelmänä on hyödynnetty temaattista sisällönanalyysiä. Analyysi on sekä aineisto- että teorialähtöistä. Teen analyysiäni aineiston ehdoilla, mutta tukeudun valmiisiin teoreettisiin käsitteisiin. Täysin teorialähtöinen on kappale, jossa aineistoa tarkastellaan Hartmund Rosan kiihtymisteoriasta käsin. Opiskelijoiden kiirekokemukset ovat moninaisia. Kiire näyttäytyy kuitenkin kulttuurin osana, ja etenkin pitkään jatkuessaan, kielteisenä, stressiä aiheuttavana asiana. Opiskelijat liittävät kiireen vastauksissaan länsimaiseen kulttuuriin sekä suomalaisuuteen. Kiirellä on opiskelijoiden mukaan monia negatiivisia fyysisiä vaikutuksia. Kiire ei kuitenkaan ole kaikkien vastaajien mielestä ainoastaan negatiivinen asia. Kiire voi lisätä sitoutumista ja paneutumista työhön sekä mahdollistaa flow-tilan, jossa tekeillä olevaan asiaan keskittyy täysin ja tekeminen tuntuu mielekkäältä. Aineistosta erottuu pitäisi-mieliala eli puhe jossa krooninen kiire ei aina ole varsinaista ajanpuutetta vaan tunne riittämättömyydestä. Pitäisi-mieliala aiheuttaa tarpeen saada koko ajan jotakin hyödyllistä aikaiseksi. Työssäkäynti on useimpien vastaajien mielestä kiireen aiheuttaja, sillä se vie aikaa esimerkiksi opiskelulta. Osa vastaajista ei kuitenkaan näe työn lisäävän kiireisyyttä heidän elämässään. Opiskelijoiden välillä on eroja suhtautumisessa ajatukseen kiireestä joko itseaiheutettuna tai itsestä riippumattomana asiana. Suurin osa näkee kiireen kuitenkin monitahoisena asiana, johon omien valintojen lisäksi vaikuttavat myös kulttuuri ja yhteiskunta jossa elämme.

Tutkielmassa tarkastellaan lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta. Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoista puolet ovat ilmaisseet kokevansa stressiä opintojensa aikana, joka on myös kansainvälisesti tunnistettu ongelma. Tutkielman tarkoituksena oli tuoda esiin, kuinka kirjoittajat käyttävät erilaisia toimijuuden modaliteetteja reflektiopäiväkirjoissaan ja minkälaiseksi opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteettien myötä rakentuu heidän kirjoituksissaan. Tutkielman tavoitteena oli saavuttaa syvempi ymmärrys lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvästä toimijuudesta. Tutkielman aineistona käytettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 järjestetyn stressinhallintakurssin osallistujien reflektiopäiväkirjoja. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi sisällönanalyysi ja aineiston jäsentämiseen liittyvänä teoreettisena analyysityövälineenä käytettiin Jyrkämän määrittelemää toimijuuden modaliteettimallia, joka koostuu osaamisen, kykenemisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen ulottuvuuksista. Toimijuuden lähtökohta pohjautui relationistiseen lähestymistapaan, jossa toimijuus nähdään tilannesidonnaisena sekä yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteetin kautta tarkasteltuna rakentui lääketieteen opiskelijoiden motivaatiosta ja tavoitteista oppia lisää stressinhallinnasta. Kurssilla lisääntynyt osaaminen viritti toiveita ja motivaatiota hyödyntää opittuja stressinhallinnankeinoja tulevaisuudessa. Osaamisen lisääntymisen kannalta tärkeäksi tekijäksi stressinhallintakurssiin sisältyvien luentojen lisäksi osoittautui oman toiminnan tarkkailu ja haitallisten ajatus- ja toimintamallien tunnistaminen stressipäiväkirjan avulla. Lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta tuki heidän fyysinen kykynsä harjoittaa itselleen mielekkäitä stressinhallinnan keinoja. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta vahvisti myös saavutettavissa olevat mahdollisuudet ja valinnat, jotka liittyivät arjen valintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta heikensi erityisesti väsymys, heidän omat haitalliset ajatus- ja käyttäytymismallit sekä opiskelijan rooliin liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi tenttimiseen liittyvät paineet. Tulokset osoittivat, että stressinhallintaan liittyvään oman toiminnan reflektoimiseen on hyödyllistä kannustaa lääketieteen opiskelijoita myös jatkossa. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi stressinhallinnan opetuksen kehittämisessä.

Objective. The aim of this literature review was to research whether mindfulness-based methods are related to stress reduction among students. Mindfulness, in other words the ability to be fully present in the moment, has been found to have many neurobiological, psychological and physiological effects on human health. Stress is linked to students' health in many ways and it is important to find effective ways to manage stress already while studying to prevent the negative sides of stress. In previous studies, stress has been reduced with mindfulness training. Methods. Research on mindfulness and students’ stress was searched in PubMed and Google Scholar with the keywords mindfulness, student and stress. Recent studies were searched between the years 2018 and 2019. Articles were also manually searched through the bibliographies of already selected articles. A total of six research articles were selected for the review, three of them using a mindfulness-based phone application and three of them using a traditional mindfulness course. Results and conclusions. The results between students’ stress and mindfulness exercises were ambiguous. In half of the studies, those who practiced mindfulness were less stressed after the intervention than those who were non-practitioners, and the results remained in follow-up. In half of the studies, mindfulness practitioners were as stressed after the intervention as non-practitioners. However, the latter studies give some hope for the effectiveness of mindfulness interventions among students. They found, among other results, that an improvement on the aspects of mindfulness was associated with less stress and stress decreased after mindfulness intervention in women but not in men. In one study they also found a slight decrease in stress among mindfulness practitioners. Mindfulness is a potential tool for students’ stress management, especially for students who are motivated to learn mindfulness and are ready to engage in regular practice.

Tutkielmassani tutkin, mitä yleisen asumistuen ruokakunnan käsite kertoo perheen normeista 2010-luvun Suomessa. Näkökulmanani toimivat vuokra-asunnoissa asuvat ja tukea nostavat opiskelijat. Opiskelijoiden asumistuki muuttui pääsääntöisesti yleiseksi asumistueksi elokuussa 2017. Yleistä asumistukea jaetaan ruokakuntakohtaisesti, joten muutos palautti velvollisuuden selvittää opiskelijoiden samassa asunnossa asuvien suhteet. Tutkielma osallistuu feministisen ja kriittisen perhetutkimuksen keskusteluun perheen määritelmistä ja normeista. Feministinen perhetutkimus pyrkii ymmärtämään perheen valta-asetelmia ja kriittinen perhetutkimus lisäämään ymmärrystä perheen monimuotoisuudesta. Teoreettinen viitekehykseni koostuu Yesilovan (2009) Ydinperheen politiikka -tutkimuksesta sekä muista feministisestä näkökulmasta perhettä tutkineista. Tutkielmassa hyödynnän Yesilovan tapaa ymmärtää normit ja niiden rakentumisen yhteiskunnassa Foucault’n hallinnanteorian pohjalta. Tutkimusotteeni on genealoginen ja purkaa ruokakunnan käsitettä sekä sen syntyä ja kerroksia. Aineistoni koostuu opiskelijoiden asumistuen muutoksen yhteydessä tuotetuista lain valmistelumateriaaleista vuodelta 2016 sekä asumistukilain (L 938/2014) uudistamisen valmistelumateriaaleista vuodelta 2014. Saadakseni kattavan kuvan muutoksen sekä ruokakunnan käsitteen taustoihin, käsittelen myös eri ministeriöiden tekemiä selvityksiä vuosilta 2009–2016. Lisäksi olen tarkastellut avoliiton määritelmää suhteessa muuhun avoliittoa käsittelevään lainsäädäntöön. Analysoin aineistoani Yesilovan tapaan kriittisellä lähiluvulla, yhdistäen sen foucault’laiseen tutkimusperinteeseen etsien aineistosta ristiriitaisuuksia sekä aukkoja. Olen analysoinut otteiden taakse jääneitä merkityksiä ja pohtinut mitä normeja niillä tuotetaan. Aineiston pohjalta ruokakunnan käsite ei ole onnistunut ottamaan perheen moninaisuutta huomioon. Erityisesti perheiden monimuotoisuuden huomiointi on jäänyt vähäiseksi lainvalmistelua tehtäessä. Esimerkiksi ydinperhenormi vaikuttaa yhteisasumisen kohdalla. Yhteisasumisesta keskusteltiin vain yksilön näkökulmasta eikä aineiston perusteella perheen kuulu jakaa asuntoaan muiden kanssa. Sateenkaari-, uus- tai ulkomaalaistaustaiset perheet eivät esiintyneet aineistossa millään tavalla. Perheen monimuotoisuus esiintyikin aineistossa ainoastaan vanhempien tai huoltajien määrän vaihteluna yhden ja kahden välillä. Yhteisasuminen normitettiin aineistossa väliaikaiseksi opiskelijoiden elämänvaiheeksi, joka poikkeaa muusta väestöstä. Yhteisasuminen kuitenkin nähtiin normina, jota ruokakunnan käsitteen määritelmät eivät tänä päivänä palvele. Aineistossa korostui valiokuntien huoli, kuinka opiskelijat, joilla on lapsia, pärjäävät taloudellisesti. Lisäksi valiokunnat nostivat avoliiton määritelmän ongelmalliseksi. Aineistosta ei selviä, miten avoliiton määritelmään liittyvät kriteerit ovat syntyneet. Määritelmän epämääräisyys jättää huomattavasti määrittelyvaltaa Kelalle heidän myöntäessään opiskelijoille yleistä asumistukea. Kelan asema korostuu kahden henkilön asuessa yhdessä, sillä heidät määritellään ensisijaisesti avoliittoon, elleivät hakijat pysty näyttämään toisin. Olen analysoinut Kelan määrittelyvaltaa myös Suomen perustuslain (PL 731/1999 10 §) perusoikeuden yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan näkökulmasta. Tutkielmani perusteella ruokakunnan määritelmää tulisi päivittää vastaamaan paremmin perheiden monimuotoisuutta.