Browsing by Subject "oppikirja"

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten arkea kuvattiin ja kuinka se rakentui kotitalousoppikirjoissa vuosien 1990-2020 välisenä aikana. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota niihin rakenteisiin, säännönmukaisuuksiin ja konkreettisiin painotuksiin, joilla arkeen liittyviä sisältöjä oli kirjojen sivuilla esitetty. Kohteena olivat sekä tekstit että kuvat. Lisäksi seurattiin ajan kuluessa ilmenneitä muutoksia. Kotitalousoppikirjoja ei ole aiemmin tutkittu arjen näkökulmasta käsin. Tutkimus voikin arjen havaintoja esiin nostaessaan myös lisätä ymmärrystä kotitaloudesta oppiaineena yleensäkin. Tutkielman aineistona toimi 20 kotitalousoppikirjaa. Tutkimusmenetelmänä käytetty sisällönanalyysi oli laadullinen, kuvaava ja sisältöä ymmärtämään pyrkivä. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat oppikirjatutkimus ja arjen teoria. Tarkasteltujen oppikirjojen arki on tietoon perustuva rutiineista koostuva taitolaji. Rutiineja toteutetaan yksilöinä ja yhdessä kotona perheen kanssa päivittäin, viikoittain sekä harvemmin. Säännöllinen arki luo turvallisuuden ja kotoisuuden tunnetta. Hyvää oloa arkeen kirjoissa tuovat terveellisen ruokavalion lisäksi harrastukset, ystävät, perhe ja juhlat – kaikenlainen sosiaalinen tekeminen ja yhdessä oleminen. Arjessa opastetaan toimimaan ekologisesti kestävästi ja harkintaan perustuvaa suunnitelmallisuutta noudattaen. Teemoja painotetaan talouteen, ravitsemukseen, puhtauteen ja siisteyteen liittyvissä asioissa. Moninaisuutta kunnioitetaan. Tehtyjen havaintojen mukaan yhteiskunnalliset ja ideologiset muutokset heijastuvat oppikirjojen sisältöihin. Muutoksia ovat aiheuttaneet kiihtyvä teknologinen kehitys, digitalisaatio, globalisaatio ja yhteiskunnan muuttuminen yhtenäiskulttuuria edustaneesta hyvinvointiyhteiskunnasta monikulttuuriseksi kilpailuyhteiskunnaksi. Valinnanvara arjessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena ympäristöongelmat ovat kasvaneet. Kotitalousoppikirjojen arki huomioi elinympäristön muutoksia ja samalla edustaa pysyvyyttä niiden keskellä.

Tutkielman aihe on espanjan kielen preteritin ja imperfektin välisen eron opettaminen suomalaisissa oppikirjoissa. Tutkielman aineisto koostuu neljästä oppikirjasta, jotka on julkaistu 2010-luvulla: ¡Acción! 2, ¡Dime! 3, ¡Nos vemos! 5 ja Acierto. Näistä ¡Acción! 2 on harjoituskirja ja Acierto on kielioppikirja. Kaikki oppikirjat on suunnattu sekä lukion B3-espanjan kurssille että aikuisopetukseen ja vastaavat eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen A2-tasoa. Tässä tutkielmassa tavoitteeni on selvittää laadullista tutkimusmetodia käyttäen, kuinka espanjan kielen preteritin ja imperfektin ero esitetään oppikirjoissa. Tutkielman teoreettinen osio koostuu Langackerin (1991, 2013) kognitiivisesta kieliopista, jonka lähtökohta on kognitiivinen lingvistiikka, sekä Ruiz Campillon (1998) kognitiivisen kieliopin pohjalta kehittämästä operatiivisesta kieliopista. Näiden lisäksi esittelen tempuksen eli aikamuodon kielioppikontekstissa erotellen kronologisen ja kieliopillisen ajan sekä morfologisen aspektin, jonka pohjalta tarkastelen espanjan kielen preteritin ja imperfektin aspektuaalisia eroja. Tuon myös esille imperfektin modaalisen käytön esimerkiksi kohteliaisuuden osoituksessa tai kuvitteellisten tilanteiden kertomisessa. Koska suomen kielessä on vain yksi aikamuoto, imperfekti, joka vastaa espanjan preteritiä ja imperfektiä, tämä aspektuaalinen ero aiheuttaa vaikeuksia suomalaisille opiskelijoille. Tutkielman empiirisessä osassa tarkastelen teoriaosassa esiteltyjen käsitteiden avulla, kuinka imperfektin ja preteritin ero selitetään suomalaisissa oppikirjoissa. Tulokset osoittavat, että kaikissa oppikirjoissa, Aciertoa lukuun ottamatta, espanjan preteriti ja imperfekti esitetään stereotyyppisten selitysten perusteella. Esimerkkejä tällaisista selityksistä ovat ”Imperfektillä puhutaan mitä oli tapana tehdä; kuvaillaan tilanteita” tai ”Preteritillä ilmaistaan yksittäisiä tapauksia”, mutta näitä käyttöeroja ei perustella aspektuaalisella erolla eivätkä aikamuotojen kuvailut eivät riitä selittämään niiden merkitystä. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että oppikirjoissa ei mainita imperfektin modaalista käyttöä ollenkaan.

The challenge of teaching mathematics is to make the student’s mathematical thinking heard and visible. To find out how students mathematical thinking can be supported I familiarized concept of mathematical languaging. Mathematical languaging allows student to express their thinking through the language, orally and in writing. Theoretical background of this study is Joutsenlahti’s and Rättyä’s model of four languages of mathematics, which allows students to express their mathematical thinking. The purpose of this study is to find out which mathematics languages teachers emphasize in their teaching and how teachers guide students to languaging in mathematics lessons. In addition, I also explore which mathematic languages the textbooks tend to use, and how the textbooks support the teacher’s role in guiding students languaging mathematics. The material of my study was based on video material: Oppimaan oppimisen avaimet, which was filmed in fall 2012. It included eight sixth grade math lessons. The videos featured a total of seven teachers, one of whom taught a lesson to two different classes. Mathematics textbooks, which were used in the lessons, from four different book series were also used as research material. The data were analyzed using quantification and sosiosemiotics analysis. The videos showed that the lessons were quite teacher-regulated. Teachers asked questions that students answered briefly and accurately. Teachers guided students to use mainly natural language and symbolic language, and to switch between these languages. The textbooks guided to interpret the text in natural language as well as in symbolic language and to produce only symbolic language. Teachers and textbooks also guided to use pictorial language mainly in connection with the contents of geometry. The content of the subject of mathematics influences the language used by the student to express mathematical thinking. Teachers guided oral languaging in the classroom, while textbooks supported written languaging.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia sukupuolirepresentaatioita suomalaisissa englannin kielen oppikirjoissa esiintyy. Aiemman tutkimuksen perusteella oppikirjat ovat usein sukupuolen näkökulmasta epätasa-arvoisia: miespuolisia hahmoja esiintyy niin teksteissä kuin kuvituksissakin enemmän ja sukupuolet esitetään stereotyyppisissä rooleissa. Oppikirjojen kirjoitajille onkin esitetty ohjeistuksia, joilla vähentää sukupuolistereotypioita oppikirjoissa. Myös opetussuunnitelma nostaa sukupuolten tasa-arvon suomalaisen peruskoulun keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä tutkimus selvittää, toteutuvatko ohjeistukset uusissa alakoulun englannin oppikirjoissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty kahta neljännen luokan englannin opetukseen suunnattua oppikirjaa, High five! 4 ja Go for it! 4. Tutkielma on toteutettu käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Laskemalla oppikirjojen kuvituksissa esiintyneet nais- ja miespuoliset hahmot sekä tekstissä esiintyneet naisiin ja miehiin viittavat sanat on pyritty selvittämään, ovatko molemmat sukupuolet yhtä lailla näkyvillä oppikirjoissa. Kirjojen tekstejä ja kuvituksia on myös tarkasteltu lähemmin kriittisen diskurssianalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat, että uusinta opetussuunnitelmaa seuraavat oppikirjat, High five! 4 ja Go for it! 4, sisältävät vähemmän stereotyyppisiä sukupuolirepresentaatiota kuin aiemmat vastaavat englannin oppikirjat. Tutkimuksen perusteella nais- ja mieshahmoja on sekä kuvituksessa että teksteissä näkyvillä kutakuinkin yhtä paljon. Vaikka kirjat sisältävät joitain räikeitäkin esimerkkejä traditionaalisista sukupuolirooleista, edustavat ne pääosin nykyaikaista käsitystä, jossa sukupuoli ei määrittele sitä, mitä ihminen voi tai ei voi tehdä.

Englannin kieli on levinnyt tasaista tahtia maailmalla johtaen siihen, että äidinkielenään kieltä puhuvia on vähemmän kuin toisena tai vieraana kielenä englantia puhuvia. Tämä heijastuu Suomessa niin vuoden 2015 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuin myös vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteissa, joissa molemmissa korostetaan englannin kielen globaalia asemaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mihin suomalaisten englannin oppikirjojen tekstit sijoittuvat maantieteellisesti, sekä millaisia eroja yläkoulun ja lukion kirjasarjojen välillä on. Havaintoja peilataan opetussuunnitelman perusteissa annettuihin tavoitteisiin. Tutkielmassa tutkitaan kahden Sanoma Pron julkaiseman kirjasarjan kirjoja, yläkouluun tarkoitetun On the Go –sarjan kolmea tekstikirjaa sekä kuutta ensimmäistä kirjaa lukion On Track –sarjasta. Analyysimetodina käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla tekstit luokitellaan ja ryhmitellään maanosien sekä maiden mukaisesti. Kriteeristö sisällönanalyysiin on kehitetty varta vasten tätä tutkielmaa varten, sillä aikaisempaa tutkimusta samasta aiheesta ei ole tehty. Kummankin kirjasarjan kirjojen tulokset kategorisoidaan lisäksi noudattaen Kachrun (1985) mallia englannin käytön kolmesta piiristä: sisä-, ulko- sekä laajeneva piiri. Tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta joitakin ongelmallisempia tekstejä käsitellään kvalitatiivisesti kunkin kirjan kohdalla. Tulokset osoittavat, että maanosista Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla on suurin näkyvyys molemmissa kirjasarjoissa Iso-Britannian sekä Yhdysvaltojen ollessa kaksi selkeimmin esillä olevaa valtiota. On the Go keskittyy hieman enemmän Pohjois-Amerikkaan sekä esittelee myös Aasiaa ja Oseaniaa melko lailla, kun taas On Track –sarjassa keskitytään eniten Eurooppaan. Englannin kolmesta piiristä sisäpiiri on eniten esillä kummassakin kirjasarjassa. Molemmissa kirjasarjoissa on kuitenkin paljon tekstejä, joilla ei ole selkeää maantieteellistä sijaintia, mutta etenkin lukion kirjasarjassa tämä on erittäin yleistä. Maantieteellisen sijainnin puuttuminen saattaa heijastella opetussuunnitelman perusteissakin mainittua englannin kansainvälistä roolia, sekä sitä, että englannin kieli ei ole enää sidottu pelkästään sisäpiirin maihin.

The purpose of this study was to find out how humor is constructed in Finnish 21st century ABC books and what kind of meanings are given to these humorous discourses. The humor phenomena have long been studied and debated, but there has been no scientific research on humor in ABC books, even though humor is highly used in contemporary children literature. Studies have examined the pedagogical implications concerning the use of humor in teaching. Humor has been associated with a positive effect on learning, motivation, concentration, remembering and enhancing a positive classroom atmosphere. The research material consisted of four 21st century ABC books, published by Sanoma Pro Oy. The method of this study was discourse analysis, which entail a preference for a social constructionist epistemological perspective. Social constructivism stresses that knowledge is constructed via the interactions with the environment and the other people. The result of the study show that humor in contemporary ABC books is multileveled, using a wide variety of textual and narrative tools. The multileveled humor took place in three main humor discourse: language, narration and the narrated, typically absurd, world. Humor at the level of language arised mainly from the foregrounding of language and playing with words and meanings. Humor at the level of narration arised mainly from its coherency and incoherency. High forms of humor, for example irony and intertextual references, can be found, but they seem to demand more advanced reading skills, and therefore seem to be aimed for adult readers. Humor at the level of the narrated world based on its stereotyped and ambivalented characters and absurdities in its episodes. When it comes to certain themes, like bullying or illness, humor doesn’t seem to arise. Humor discourses of the studied ABC books amuse readers using a wide variety of textual and narrative tools, constructing different kinds of interpretational opportunities for different kinds of readers, not only for children and adult readers (primarily teachers), who adapt and understand humor to fit their own literary competence.

The aim of this thesis was to find out how textile care appears in home economics textbooks. Textile care is considered as an essential area of focus in home economics education and an important everyday skill. The study examines what topics are associated with textile care, in what order they are presented, and what terms are associated with the different stages of the textile care. In addition, the study exam- ines how environmental aspects are merged with textile care. The environmental perspective is im- portant to consider in everyday activities so that they are sustainable and do not contribute to climate change. The research was conducted as a qualitative textbook analysis using theory-driven content analysis. The materials utilized in this study were six home economics textbooks published within the 21st cen- tury. A table of analysis was used to categorize the different themes found in the textbooks. In addition to the text contained in the books, images, additional information content, and possible attachments in the books were also included in the analysis. Clothing care, laundry, as well as pre-and post-treatment of laundry were recognized as the main themes among the researched materials. These concepts and themes are described in more detail in the theoretical section of the thesis, as well as within the research results. In all the researched textbooks textile care clearly appears as its own area of focus. The magnitude of the content has some influence on the extent to which the various stages of textile care have been covered in the textbooks. Sustainable aspects of textile care were also found in other sections of the book. The themes related to sustainable development were raised in a few books in sections related to consumer education, addressing especially the circular economy and sustainable decisions when pur- chasing clothing. The four main themes used as basis for the study were found in all the books and were mainly presented throughout the books in the same order. The most notable differences in the different stages of textile care were found in the contents related to clothing care. In more recent text- books, sustainability was clearly an integral part of the textbooks’ other content and was considered in all stages.

The role of craft has changed over time due to the societal changes. The aim of this study was to find out how the function of textile handicraft teaching was seen in the 1950s, 1990s and 2010s in Finland, as well as how the contents of handicraft classes varied over the same period. As a starting point of teaching the curriculum has reflected the general educational goals of society at a current time. Until 1990 school textbooks were approved by an examination procedure which ensured their coherence with the curriculum. Therefore material presented in textbooks can be considered to have been relevant at that particular time, and to describe teaching at their time so well. Two textbooks were selected as research material for this study to get a picture of the implementation of the curriculum in practice. The importance of textbooks in teaching has declined significantly in recent decades, and no new textbooks in crafts have been published in recent years. That is why the research material was complemented with a school's craft blog. The studied textbooks appeared about every fifty years: in 1953 and 1996. A school’s handicraft blog was chosen to describe the craft teaching in 2010s. Content analysis was used as a study method to get an understanding of the task of craft teaching and teaching contents in the 50’s, 90’s and today’s school. This study shows that teaching crafts in 1950s was very product oriented, and the main aim was to produce products which had practical value in everyday life. In the 1990s the aim changed to teaching different techniques and focus was in the process which began by planning and proceeded to the final product. In the 2010s there has been progress towards the holistic craft process – complete craft. In complete craft the process begins from an idea which leads to visual and technical designing and ends in manufacturing and self-evaluating the product. The main content in textile craft classes has been sewing through all these studied periods. Yarn techniques have retained their position as an important part of the teaching as well, but especially the use of various other techniques has increased in the 2010s. In the recent years the sense of community in handicraft seems to be entering more to teaching, which is also one of the aims in the upcoming 2016 core curriculum.

Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan mielipidettä käsittelevien opetustekstien kokonaistunnelman rakentumista 8. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Aineistona on kolmen kustantajan painetut ja digitaaliset oppikirjat: Kärki 8, Satakieli 8 ja Särmä 8. Oppikirjoista aineistoksi on rajattu luvut, joissa käsitellään pääasiallisesti kirjoittamalla ilmaistua mielipidettä ja sen muodostamista ja jotka temaattisesti vastaavat toisiaan. Tutkielmassa käsitellään sitä, miten mielipidettä käsittelevä opetusteksti rakentuu äidinkielen ja kirjallisuuden 8. luokan oppikirjoissa ja millainen ambienssi eli kokonaistunnelma mielipidettä käsittelevistä opetusteksteistä välittyy. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten painettujen oppikirjojen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit eroavat toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat opetustekstit ja niistä välittyvät merkitykset. Digitaalisista oppikirjoista tarkastellaan lisäksi tehtävänantoja osana opetustekstistä välittyvän kokonaistunnelman analysointia, sillä ne hahmottuvat digitaalisissa oppikirjoissa opetustekstin osaksi. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana sovelletaan kognitiivista kielitiedettä ja erityisesti kognitiivista poetiikkaa. Tutkielman näkökulma kohdistuu opetustekstien kielellisten piirteiden analysointiin kokonaistunnelman luojina, ja samalla tarkkaillaan ambienssi-käsitteen soveltuvuutta suomenkielisen tietokirjallisuuden analysointiin. Analyysissa kiinnitetään erityisesti huomiota lause- ja virkerakenteisiin, kuvio/tausta-jakoon sekä semanttisiin rooleihin. Samalla pohditaan sitä, miten opetustekstiin rakennetaan toimijuutta ja miten toimijuuden rakentuminen vaihtelee painetuissa ja digitaalisissa oppikirjoissa. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että opetustekstien syntaktisen tason samankaltaisuus ei tarkoita, että teksteistä välittyvät ambienssit olisivat samanlaisia. Kaikissa tarkasteltavissa opetusteksteissä esiintyy muun muassa oppikirjagenrelle tyypillisiä kopula-, nollapersoona- ja passiivirakenteita, ja lisäksi tekstien toimijoihin viitataan oppikirjoissa pitkälti yleisen tason nimityksillä, kuten käsitteillä kirjoittaja, lukija ja puhuja. Tarkasteltavissa opetusteksteissä korostuvat kuitenkin erilaiset piirteet, ja ambienssi muodostuu näin ennen kaikkea sanavalinnoista välittyvistä merkityksistä. Oppikirjoissa korostetaan erilaisia mielipiteen ilmaisuun liittyviä näkökulmia käsitteiden määrittelyillä, oletetun lukijan kuvaamisella ja tekstien laajuudella. Puolestaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit ovat pitkälti yhteneväiset. Ero muodostuu siitä, kuinka toimijuutta rakennetaan digitaalisissa oppikirjoissa hypertekstuaalisuudella, käsitteiden määritelmillä, tehtävänannoilla ja oppijoiden etsimillä esimerkeillä. Tutkielmassa tarkastellaan yksittäisiä opetustekstejä ja tehtävänantoja, ja toisenlainen tutkimusote saattaisi muodostaa ambienssin tulkinnasta hyvin erilaisen. Aineiston suppeuden ja ambienssi-käsitteen luonteen vuoksi laajoja yleistyksiä kirjasarjoista ei ole mahdollista tehdä.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia eroja tai samankaltaisuuksia löytyy oppikirjoista, jotka on suunnattu eri kulttuurissa eläville opiskelijoille. Tutkielmassa keskityn ranskalaisen ja ranskankielisen kulttuurin opettamiseen ja lähtöolettamuksenani on, että opetusmenetelmät ja kulttuurin esittämistavat eroavat toisistaan opiskelijoiden erilaisten kulttuuritaustojen takia. Aineistona tutkimuksessani toimii kaksi oppikirjaa: Voilà! (2009), joka on suomenkielisille lukiolaisille tarkoitettu edelleen käytössä oleva oppikirja sekä Le Nouveau taxi 1 (2012), joka puolestaan on suunnattu hieman vanhemmille kiinankielisille ranskan opintojaan aloittaville opiskelijoille. Kirjoissa keskityn kappaleiden teksteihin ja kuviin jättäen sanastot ja erilliset kielioppiosuudet tutkimuksen ulkopuolelle. Oppikirjojen valinnan yhtenä perusteena on se, että on tutkimuksen kannalta kiinnostavaa nähdä, miten kulttuurin opettaminen ja esitteleminen on sovitettu juuri aloittelevien opiskelijoiden opetusmateriaaliin. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat useiden eri tutkijoiden (esim. Byram, Szende ja Zarate) näkemykset siitä, kuinka kulttuuri on erottamaton osa kieltä ja kuinka sen opettamiseen tulisi kiinnittää huomiota heti kieliopintojen alkuvaiheessa. Myös oppikirjan roolia kulttuurin opettamisessa käsitellään omana lukunaan, sillä nimenomaan oppikirjojen rooli on tutkielman pohjana. Menetelmänä tutkimuksessani käytän Louis'n ja Szenden esittelemää kulttuurin jakoa viiteen kategoriaan, jotka jaan itse edelleen alakategorioihin oppikirjoista löytyvien kulttuuriesiintymien mukaan. Näin ollen analyysissa oman alakategoriansa saavat esimerkiksi maantiede, historia, stereotypiat, arvot, tilastot, erilaiset maisemat, kohteliaisuus ja tavat. Jokainen kategoria saa analyysissa oman kappaleensa, minkä tarkoituksena on tehdä tulosten listaamisesta mahdollisimman selkeää myös lukijan kannalta. Kategorioiden jakaminen alakategorioihin helpottaa myös erojen ja samankaltaisuuksien havaitsemista tutkimuksen edetessä. Tästä tutkielmasta saamieni tulosten perusteella voin todeta, että suuria eroja ranskalaisen ja ranskankielisen kulttuurin esittämisessä ei oppikirjojen välillä ollut, vaikka voisikin olettaa opetettavan kulttuurin olevan huomattavasti vieraampaa kiinalaisille kuin suomalaisille. Tutkimuksessani huomasin kuitenkin, että vaikka kulttuuri esitetään molemmissa oppikirjoissa moninaisena ja tärkeänä osana kieltä, tekijät ovat valinneet erilaisia menetelmiä kulttuurin esilletuontiin. Havaitsin myös, että kiinalaisessa kirjassa käytettiin huomattavasti enemmän opiskelijoiden äidinkieltä kulttuuritietoa annettaessa, mikä osaltaan tukee hypoteesia siitä, että opetettava uusi kulttuuri olisi heille jonkin verran suomalaisia vieraampaa. Lopputulemana voidaan kuitenkin todeta, että vaikka oppikirjoissa käytetään pitkälti eri menetelmiä kulttuurin opettamisessa ja esittämisessä, molempien pyrkimys on sama: esitellä ranskalainen kulttuuri rikkaana ja monipuolisena, kiistattomana osana kieltä, ranskankielisen maailman roolia unohtamatta.