Browsing by Subject "oppikirjat"
Now showing items 1-20 of 68
-
(2018)Tutkielma käsittelee englannin kielen roolia kansainvälisenä kommunikaation kielenä, lingua francana (ELF), ja sen ilmenemistä lukion pitkän (A1) englannin oppimateriaaleissa. Englanti on globaali kieli, jota puhutaan enemmän toisena ja vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Tämän vuoksi on tärkeää, että oppilaat kuulevat myös muiden kuin englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja ja heidän välisiään keskusteluja (ELF-tilanteita). Lisäksi englannin kansainvälistä roolia painotetaan vuoden 2015 opetussuunnitelmassa, joten sen tulisi näkyä opetusmateriaaleissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä aksentteja opetusmateriaalien äänitteillä kuullaan ja millaisissa tilanteissa. Tutkielman aineistona ovat kolmen kurssin oppikirjat kahdesta englannin oppikirjasarjasta, Otavan julkaisemasta Insights-sarjasta sekä Sanoma Pro:n julkaisemasta On Track-sarjasta. Aineistoksi valikoituivat näiden kuuden kirjan tekstit sekä tehtävät ja niiden äänitteet. Tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään oppikirjojen sisältöanalyysi, jossa selvitetään, mitä aksentteja kirjojen äänitteillä voidaan odottaa kuultavan ja millaisissa konteksteissa. Toisessa osassa kuvataan äänitteiden aksenttianalyysi. Analyysissa tunnistettiin ja luokiteltiin äänitteillä kuultavat aksentit ja tilanteet, joissa niitä kuullaan. Aksentit kategorisoitiin Kachrun (1985) englannin käytön piirien mukaan sisä- ulko-, ja laajenevaan piiriin. Kategorisoinnin tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta kontekstit, joissa aksentteja kuullaan analysoidaan kvalitatiivisesti. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että molemmissa sarjoissa sisäpiiriin kuuluvat aksentit ovat selkeässä enemmistössä ulko- ja laajenevaan piiriin kuuluviin aksentteihin nähden. Tämä osoittaa, että molemmat sarjat painottavat englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja. ELF-tilanteita on molemmissa sarjoissa erittäin vähän ja kaikissa tilanteissa on sisäpiiriin kuuluva puhuja yhtenä osapuolena. Nämä tulokset osoittavat, että oppikirjat eivät täysin ota huomioon opetussuunnitelman korostamaa englannin kielen kansainvälistä roolia. Tämä lisää opettajien työmäärää, sillä heidän täytyy tuottaa lisämateriaaleja kursseille, mikä vie aikaa muulta opetukselta.
-
(2018)Tutkielma käsittelee englannin kielen roolia kansainvälisenä kommunikaation kielenä, lingua francana (ELF), ja sen ilmenemistä lukion pitkän (A1) englannin oppimateriaaleissa. Englanti on globaali kieli, jota puhutaan enemmän toisena ja vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Tämän vuoksi on tärkeää, että oppilaat kuulevat myös muiden kuin englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja ja heidän välisiään keskusteluja (ELF-tilanteita). Lisäksi englannin kansainvälistä roolia painotetaan vuoden 2015 opetussuunnitelmassa, joten sen tulisi näkyä opetusmateriaaleissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä aksentteja opetusmateriaalien äänitteillä kuullaan ja millaisissa tilanteissa. Tutkielman aineistona ovat kolmen kurssin oppikirjat kahdesta englannin oppikirjasarjasta, Otavan julkaisemasta Insights-sarjasta sekä Sanoma Pro:n julkaisemasta On Track-sarjasta. Aineistoksi valikoituivat näiden kuuden kirjan tekstit sekä tehtävät ja niiden äänitteet. Tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään oppikirjojen sisältöanalyysi, jossa selvitetään, mitä aksentteja kirjojen äänitteillä voidaan odottaa kuultavan ja millaisissa konteksteissa. Toisessa osassa kuvataan äänitteiden aksenttianalyysi. Analyysissa tunnistettiin ja luokiteltiin äänitteillä kuultavat aksentit ja tilanteet, joissa niitä kuullaan. Aksentit kategorisoitiin Kachrun (1985) englannin käytön piirien mukaan sisä- ulko-, ja laajenevaan piiriin. Kategorisoinnin tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta kontekstit, joissa aksentteja kuullaan analysoidaan kvalitatiivisesti. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että molemmissa sarjoissa sisäpiiriin kuuluvat aksentit ovat selkeässä enemmistössä ulko- ja laajenevaan piiriin kuuluviin aksentteihin nähden. Tämä osoittaa, että molemmat sarjat painottavat englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja. ELF-tilanteita on molemmissa sarjoissa erittäin vähän ja kaikissa tilanteissa on sisäpiiriin kuuluva puhuja yhtenä osapuolena. Nämä tulokset osoittavat, että oppikirjat eivät täysin ota huomioon opetussuunnitelman korostamaa englannin kielen kansainvälistä roolia. Tämä lisää opettajien työmäärää, sillä heidän täytyy tuottaa lisämateriaaleja kursseille, mikä vie aikaa muulta opetukselta.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia muutoksia yhteen Vanhan testamentin kertomuksista, kertomukseen Israelin kansan kantaisästä Abrahamista (Gen. 11:26–25:11), on tehty viidessätoista evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjassa, sekä millaisia selityksiä näille muutoksille voisi löytää. Tutkimuksen kohteena olevat oppikirjat ovat suomenkielisiä, ja ne on julkaistu vuosina 1861–2004. Tutkimuksen muita lähteitä ovat raamatunsuomennokset ja opetussuunnitelmat. Tutkimus suoritetaan vertailemalla oppikirjojen tekstejä kunkin oppikirjan syntyaikana käytös-sä olleeseen raamatunsuomennokseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia muutoksia kertomuksen juoneen, kieleen ja sanomaan on tehty. Näitä muutoksia peilataan opetussuunnitelmiin kirjattuja uskonnonopetuksen tavoitteita ja kirjallisuustieteellistä adaptointiteoriaa vasten, yhtymäkohtia etsien. Tutkielma on kirkkohistoriallista, erityisesti kirjahistorian alaan kuu-luvaa, mutta tutkimuksessa liitytään myös oppikirjatutkimuksen, uskonnonopetuksen historian ja Raamatun vaikutushistorian tutkimusperinteisiin. Raamatun Abraham-kertomusta on oppikirjoissa lyhennetty ja mukaan on otettu vain tietyt kertomuksen osat: kaikissa oppikirjoissa on mukana Abrahamin Jumalalta saama kutsu lähteä kohti Jumalan lupaamaa maata. Oppikirjailijat ovat jättäneet pois erityisesti väkivaltaan, sek-siin ja politiikkaan liittyviä teemoja. Kertomuksen kieltä on muutettu värikkäämmäksi, tekstistä on tehty sidoksisempaa ja siihen on lisätty raamatunkertomuksen kontekstia selittäviä tie-dollisia lisäyksiä. Abraham on oppikirjoissa esikuvallinen paitsi suhteessaan muihin ihmisiin, myös monoteistisessä suhteessaan Jumalaan. Muutokset eri aikaan syntyneissä oppikirjoissa ovat erilaisia: varhaisimmat oppikirjat toistavat Raamatun kertomusta hyvin sanatarkasti, kun taas uudet muuttavat kertomusta monella tapaa. Uskonnonopetuksen tavoitteet ja adaptointiteorian periaatteet näkyvät selkeästi niissä muutoksissa, joita oppikirjoihin on tehty.
-
(2021)Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.
-
(2021)Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.
-
(2017)Tutkielma käsittelee englannin kielen roolia lingua francana, globaalina maailmankielenä, lukion pitkän (A1) englannin On Track -oppikirjasarjassa. Englantia käytetään nykyisin maailmanlaajuisena kommunikoinnin kielenä, jonka lisäksi englantia puhutaan huomattavasti enemmän toisena tai vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Tällä muuttuneella englannin kielen asemalla on myös vaikutuksia englannin opetuksen tavoitteisiin ja sisältöön. Siinä missä englantia on perinteisesti opiskeltu hyvin vahvasti Brittein ja Pohjois-Amerikan kohdekulttuureihin nojaten, nykykäsityksen mukaan opetuksessa tulisi painottaa enemmän kielen globaalia asemaa. Opetuksessa olisi tärkeää huomioida kansainväliset kommunikointitaidot ja kulttuurienväliset kohtaamiset. Syksyllä 2016 käyttöönotetut uudet opetussuunnitelmat sekä perus- että lukio-opetuksessa painottavatkin aiempaa voimakkaammin englannin asemaa lingua francana ja sen huomioimista opetuksen sisällössä. Tutkielma pyrkii selvittämään miten On Track -oppikirjasarjan tekijät ovat huomioineet englannin aseman lingua francana työssään. Tämä tehdään monimenetelmätutkimuksen keinoin. Tutkimuksen ensimmäinen, laadullinen osa käyttää aineistona tekijöiden haastatteluja, joiden pohjalta tarkastellaan tekijöiden ajatuksia ja mielipiteitä englannista lingua francana sekä sitä, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut tekijöiden työskentelyyn. Tutkimuksen toinen, määrällinen osa tutkii äänitekäsikirjoituksiin pohjautuen kolmen ensimmäisen On Track -kirjan ääninauhojen aksentteja sekä niiden keskinäisiä suhteita. Aksenttien lisäksi äänitekäsikirjoituksista huomioidaan tekijöiden ohjeistukset ääninäyttelijöille aksenttien voimakkuuden suhteen. Yhdistämällä nämä kaksi menetelmää tutkielma pyrkii oppikirjan tekijän näkökulmasta valottamaan englannin roolia lingua francana kirjantekoprosessissa niin kirjan sisällön kuin siihen liittyvien äänitteiden suhteen. Tekijöiden roolia ei ole aiemmissa saman aihepiirin tutkimuksissa juurikaan huomioitu. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että On Track -sarjan tekijät pitävät englantia lingua francana erittäin tärkeänä osana englannin oppikirjojen sisältöä ja kokevat onnistuneensa sen esiintuomisessa. Tekijöiden mukaan globaali näkökulma on keskeinen osa englannin opetusta ja täten sen huomioiminen oppikirjatyössä on heille usein automaattista. Tästä syystä tekijät eivät juurikaan koe uuden opetussuunnitelman vaikuttaneen englannin lingua franca -aseman näkyvyyteen On Track -sarjassa. Aksenttitutkimuksen tulosten perusteella on kuitenkin selvää, että kirjojen ääninauhoilla olevat englannin aksentit noudattavat edelleen pitkälti perinteistä linjaa, ja englantia äidinkielenään puhuvat ovat selkeässä enemmistössä verrattuna muihin puhujiin. Äänitekäsikirjoituksista voidaan myös huomata, että tekijät usein ohjeistavat ääninäyttelijöitä varomaan voimakasta korostusta silloin, kun kyseessä ei ole standardiaksentti.
-
(2017)Tutkielma käsittelee englannin kielen roolia lingua francana, globaalina maailmankielenä, lukion pitkän (A1) englannin On Track -oppikirjasarjassa. Englantia käytetään nykyisin maailmanlaajuisena kommunikoinnin kielenä, jonka lisäksi englantia puhutaan huomattavasti enemmän toisena tai vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Tällä muuttuneella englannin kielen asemalla on myös vaikutuksia englannin opetuksen tavoitteisiin ja sisältöön. Siinä missä englantia on perinteisesti opiskeltu hyvin vahvasti Brittein ja Pohjois-Amerikan kohdekulttuureihin nojaten, nykykäsityksen mukaan opetuksessa tulisi painottaa enemmän kielen globaalia asemaa. Opetuksessa olisi tärkeää huomioida kansainväliset kommunikointitaidot ja kulttuurienväliset kohtaamiset. Syksyllä 2016 käyttöönotetut uudet opetussuunnitelmat sekä perus- että lukio-opetuksessa painottavatkin aiempaa voimakkaammin englannin asemaa lingua francana ja sen huomioimista opetuksen sisällössä. Tutkielma pyrkii selvittämään miten On Track -oppikirjasarjan tekijät ovat huomioineet englannin aseman lingua francana työssään. Tämä tehdään monimenetelmätutkimuksen keinoin. Tutkimuksen ensimmäinen, laadullinen osa käyttää aineistona tekijöiden haastatteluja, joiden pohjalta tarkastellaan tekijöiden ajatuksia ja mielipiteitä englannista lingua francana sekä sitä, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut tekijöiden työskentelyyn. Tutkimuksen toinen, määrällinen osa tutkii äänitekäsikirjoituksiin pohjautuen kolmen ensimmäisen On Track -kirjan ääninauhojen aksentteja sekä niiden keskinäisiä suhteita. Aksenttien lisäksi äänitekäsikirjoituksista huomioidaan tekijöiden ohjeistukset ääninäyttelijöille aksenttien voimakkuuden suhteen. Yhdistämällä nämä kaksi menetelmää tutkielma pyrkii oppikirjan tekijän näkökulmasta valottamaan englannin roolia lingua francana kirjantekoprosessissa niin kirjan sisällön kuin siihen liittyvien äänitteiden suhteen. Tekijöiden roolia ei ole aiemmissa saman aihepiirin tutkimuksissa juurikaan huomioitu. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että On Track -sarjan tekijät pitävät englantia lingua francana erittäin tärkeänä osana englannin oppikirjojen sisältöä ja kokevat onnistuneensa sen esiintuomisessa. Tekijöiden mukaan globaali näkökulma on keskeinen osa englannin opetusta ja täten sen huomioiminen oppikirjatyössä on heille usein automaattista. Tästä syystä tekijät eivät juurikaan koe uuden opetussuunnitelman vaikuttaneen englannin lingua franca -aseman näkyvyyteen On Track -sarjassa. Aksenttitutkimuksen tulosten perusteella on kuitenkin selvää, että kirjojen ääninauhoilla olevat englannin aksentit noudattavat edelleen pitkälti perinteistä linjaa, ja englantia äidinkielenään puhuvat ovat selkeässä enemmistössä verrattuna muihin puhujiin. Äänitekäsikirjoituksista voidaan myös huomata, että tekijät usein ohjeistavat ääninäyttelijöitä varomaan voimakasta korostusta silloin, kun kyseessä ei ole standardiaksentti.
-
(2021)Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ranskan kielen suorien kysymyslauseiden muodostaminen ja käyttö opetetaan Escalier ja J’aime nimisissä oppikirjasarjoissa. Tutkimus pohjautuu nykypäivän kieliopillisiin näkemyksiin ranskan kysymyslauseista sekä nykypäivän kieltenopetuksen periaatteisiin, vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteisiin (LOPS 2015) sekä Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaukseen (CEFR). Aineisto ja menetelmät. Tutkimus on vertaileva tutkimus, jonka tutkittavana aineistona toimii kaksi ranskan kielen oppikirjasarjaa, Escalier ja J’aime, joihin molempiin sisältyy neljä kirjaa. Kirjat ovat suunnattu lukiossa alkavan B3-kielen opiskeluun. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia.Tutkimuksen aluksi kirjoista on etsitty suorien kysymyslauseiden opetukseen liittyvät osiot, jotka on sitten kategorisoitu niissä käsiteltävien kysymystyyppien mukaisiin ryhmiin. Tämän jälkeen on laskettu erilaisia kysymyksiä käsittelevien osioiden lukumäärät ja prosenttiosuudet. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia opetuksen suhdetta työn alussa esiteltyihin kieliopillisiin näkemyksiin sekä kieltenopetuksen periaatteisiin ja lukion opetussuunnitelmaan vertaillen sarjoja toisiinsa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kummatkin sarjat käsittelevät samoja kysymyslauseita ja etenevät niiden opetuksessa samassa järjestyksessä aloittaen intonaatiokysymyksestä, jatkaen est-ce que -kysymyksellä ja käsitellen viimeisenä käänteisen kysymyksen. Kirjat kuitenkin nimeävät kysymykset eri tavoilla: J’aime sarjassa nimet korostavat kysymysten käyttötilanteita, kun taas Escalier-sarjassa korostetaan kysymysten rakennetta. Opetuksen sisältö on kuitenkin pääpiirteittäin samanlaista. Opetuksessa painotetaan eniten est-ce que -rakenteella muodostettua kysymystä. Säännöt kysymysten muodostamisesta ja käytöstä ovat yksinkertaistettuja, ja käänteistä kysymyslausetta käsitellään hyvin pintapuolisesti, mikä on toisaalta opetussuunnitelmassa määritetylle tavoitetaitotasolle sopivaa. Kummassakin kirjasarjassa on kysymysten opetukseen liittyen omat vahvuutensa: Escalier-sarjan kielioppisäännöt ovat erittäin selkeästi muotoiltuja, kun taas J’aime-sarjassa sääntöjä on täydennetty havainnollistavilla kuvituksilla sekä vertailuilla muihin kieliin.
-
(2021)Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ranskan kielen suorien kysymyslauseiden muodostaminen ja käyttö opetetaan Escalier ja J’aime nimisissä oppikirjasarjoissa. Tutkimus pohjautuu nykypäivän kieliopillisiin näkemyksiin ranskan kysymyslauseista sekä nykypäivän kieltenopetuksen periaatteisiin, vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteisiin (LOPS 2015) sekä Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaukseen (CEFR). Aineisto ja menetelmät. Tutkimus on vertaileva tutkimus, jonka tutkittavana aineistona toimii kaksi ranskan kielen oppikirjasarjaa, Escalier ja J’aime, joihin molempiin sisältyy neljä kirjaa. Kirjat ovat suunnattu lukiossa alkavan B3-kielen opiskeluun. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia.Tutkimuksen aluksi kirjoista on etsitty suorien kysymyslauseiden opetukseen liittyvät osiot, jotka on sitten kategorisoitu niissä käsiteltävien kysymystyyppien mukaisiin ryhmiin. Tämän jälkeen on laskettu erilaisia kysymyksiä käsittelevien osioiden lukumäärät ja prosenttiosuudet. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia opetuksen suhdetta työn alussa esiteltyihin kieliopillisiin näkemyksiin sekä kieltenopetuksen periaatteisiin ja lukion opetussuunnitelmaan vertaillen sarjoja toisiinsa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kummatkin sarjat käsittelevät samoja kysymyslauseita ja etenevät niiden opetuksessa samassa järjestyksessä aloittaen intonaatiokysymyksestä, jatkaen est-ce que -kysymyksellä ja käsitellen viimeisenä käänteisen kysymyksen. Kirjat kuitenkin nimeävät kysymykset eri tavoilla: J’aime sarjassa nimet korostavat kysymysten käyttötilanteita, kun taas Escalier-sarjassa korostetaan kysymysten rakennetta. Opetuksen sisältö on kuitenkin pääpiirteittäin samanlaista. Opetuksessa painotetaan eniten est-ce que -rakenteella muodostettua kysymystä. Säännöt kysymysten muodostamisesta ja käytöstä ovat yksinkertaistettuja, ja käänteistä kysymyslausetta käsitellään hyvin pintapuolisesti, mikä on toisaalta opetussuunnitelmassa määritetylle tavoitetaitotasolle sopivaa. Kummassakin kirjasarjassa on kysymysten opetukseen liittyen omat vahvuutensa: Escalier-sarjan kielioppisäännöt ovat erittäin selkeästi muotoiltuja, kun taas J’aime-sarjassa sääntöjä on täydennetty havainnollistavilla kuvituksilla sekä vertailuilla muihin kieliin.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.
-
(2016)Tutkielma käsittelee englannin kielen kansainvälisen roolin näkymistä englannin kielen opetuksessa suomalaisessa kontekstissa. Englannista on tullut globaali maailmankieli, ja ihmiset, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään, käyttävät kieltä pystyäkseen kommunikoimaan toistensa kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskelijoita valmistetaan jo kouluaikoina käyttämään englantia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, eroaako vuonna 2016 käyttöön otettava opetussuunnitelma edellisestä opetussuunnitelmasta sen suhteen, miten englannin kielen globaali rooli otetaan siinä huomioon. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan eri kulttuurien esittelyä perusopetuksen yläkoulun englannin kielen oppikirjoissa sekä sitä, miten opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri kulttuurien käsittelemiseksi englannin kielen opetuksessa on otettu oppikirjoissa huomioon. Tutkielmassa tutkitaan vuoden 2004 ja vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä kahta uuden opetussuunnitelman mukaisesti päivitettyä oppikirjasarjaa: Otavan vuonna 2015 julkaisemaa Top-sarjaa sekä SanomaPro:n vuosina 2014–2015 julkaisemaa Spotlight-sarjaa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen: opetussuunnitelmia tutkitaan kvalitatiivisen vertailevan analyysin avulla, ja molemmista kirjasarjoista analysoidaan 7., 8. ja 9. luokkien tekstikirjat kvalitatiivisella sisällön analyysilla. Oppikirjoja analysoitaessa keskitytään paitsi viittauksiin eri kulttuureista, myös näiden kulttuuristen viittausten konteksteihin. Analyysin avulla tutkielmassa selvitetään, miten oppikirjat ovat tulkinneet ohjeet, joita opetussuunnitelmassa on annettu englannin kielen kansainvälisen roolin käsittelemiseksi. Tutkimuksen pohjalta on selvää, että vanhassa opetussuunnitelmassa keskityttiin englannin opetuksessa kohdekulttuuriin eli niihin maihin, joissa englantia puhutaan pääkielenä. Uusi opetussuunnitelma sen sijaan painottaa englannin kielen globaalia roolia, ja sen mukaan on tärkeää, että oppilaat oppivat käyttämään englantia monissa kansainvälisissä tilanteissa. Myös uuden opetussuunnitelman mukaan kirjoitetuissa oppikirjoissa muidenkin kuin pääkielenään englantia puhuvien maiden kulttuurit ovat vahvemmin esillä kuin aiemmin. Kuitenkin suurin osa kulttuurisista viittauksista on edelleen niistä maista, joissa englanti on pääkieli, ja näiden maiden kulttuuria käsitellään syvällisemmin kuin niiden maiden, joissa englantia puhutaan toisena tai vieraana kielenä. Syy siihen, että oppikirjat eivät täysin vastaa uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, saattaa olla siinä, että oppikirjojen kirjoittajat ovat tulkinneet opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri tavalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että englannin kielen opettajien tulee olla entistä tarkempia sen suhteen, että opetussuunnitelmassa painotettua englannin kielen globaalia roolia käsitellään opetuksessa.
-
(2016)Tutkielma käsittelee englannin kielen kansainvälisen roolin näkymistä englannin kielen opetuksessa suomalaisessa kontekstissa. Englannista on tullut globaali maailmankieli, ja ihmiset, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään, käyttävät kieltä pystyäkseen kommunikoimaan toistensa kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskelijoita valmistetaan jo kouluaikoina käyttämään englantia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, eroaako vuonna 2016 käyttöön otettava opetussuunnitelma edellisestä opetussuunnitelmasta sen suhteen, miten englannin kielen globaali rooli otetaan siinä huomioon. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan eri kulttuurien esittelyä perusopetuksen yläkoulun englannin kielen oppikirjoissa sekä sitä, miten opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri kulttuurien käsittelemiseksi englannin kielen opetuksessa on otettu oppikirjoissa huomioon. Tutkielmassa tutkitaan vuoden 2004 ja vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä kahta uuden opetussuunnitelman mukaisesti päivitettyä oppikirjasarjaa: Otavan vuonna 2015 julkaisemaa Top-sarjaa sekä SanomaPro:n vuosina 2014–2015 julkaisemaa Spotlight-sarjaa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen: opetussuunnitelmia tutkitaan kvalitatiivisen vertailevan analyysin avulla, ja molemmista kirjasarjoista analysoidaan 7., 8. ja 9. luokkien tekstikirjat kvalitatiivisella sisällön analyysilla. Oppikirjoja analysoitaessa keskitytään paitsi viittauksiin eri kulttuureista, myös näiden kulttuuristen viittausten konteksteihin. Analyysin avulla tutkielmassa selvitetään, miten oppikirjat ovat tulkinneet ohjeet, joita opetussuunnitelmassa on annettu englannin kielen kansainvälisen roolin käsittelemiseksi. Tutkimuksen pohjalta on selvää, että vanhassa opetussuunnitelmassa keskityttiin englannin opetuksessa kohdekulttuuriin eli niihin maihin, joissa englantia puhutaan pääkielenä. Uusi opetussuunnitelma sen sijaan painottaa englannin kielen globaalia roolia, ja sen mukaan on tärkeää, että oppilaat oppivat käyttämään englantia monissa kansainvälisissä tilanteissa. Myös uuden opetussuunnitelman mukaan kirjoitetuissa oppikirjoissa muidenkin kuin pääkielenään englantia puhuvien maiden kulttuurit ovat vahvemmin esillä kuin aiemmin. Kuitenkin suurin osa kulttuurisista viittauksista on edelleen niistä maista, joissa englanti on pääkieli, ja näiden maiden kulttuuria käsitellään syvällisemmin kuin niiden maiden, joissa englantia puhutaan toisena tai vieraana kielenä. Syy siihen, että oppikirjat eivät täysin vastaa uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, saattaa olla siinä, että oppikirjojen kirjoittajat ovat tulkinneet opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri tavalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että englannin kielen opettajien tulee olla entistä tarkempia sen suhteen, että opetussuunnitelmassa painotettua englannin kielen globaalia roolia käsitellään opetuksessa.
-
(2017)Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisuutta kolmessa keskipitkän ruotsin eli B1-ruotsin opetukseen suunnatussa På gang -oppikirjasarjan tekstikirjassa. Tutkin vuosiluokkien 6–9 ruotsinopetuksessa käytettäviä kirjoja multimodaalisen analyysin keinoin. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella suomenruotsalaisia piirteitä sekä niiden ilmentymisen tapoja kirjoissa sekä selvittää, miten kirjoissa määritellään käsite suomenruotsalainen. Suomenruotsalaiset piirteet olen ensin paikantanut tutkimusmateriaalissani Hansénin osittain muokkaamien kolmen kategorian avulla. Analyysissäni olen jakanut suomenruotsalaiset löydökset kuuteen teemakategoriaan, jotka ovat taide, joukkotiedotusvälineet, urheilu, tyypilliset kulttuuriset tai sosiaaliset aktiviteetit ja rituaalit, suomenruotsalaiset alueet sekä kielelliset erityispiirteet. Kategorioista osa pohjautuu sekä Hansénin että Selanderin analyysimalleihin, joita olen muokannut vastaamaan paremmin suomenruotsalaisia piirteitä materiaalissani, osan taas olen luonut löydöksieni pohjalta. Tutkielmani osoittaa, että kirjoista eniten suomenruotsalaisuuteen keskittyvät selkeästi sarjan ensimmäinen ja viimeinen kirja, På gang 7 Texter sekä På gang 9 Texter, joissa erilaisia suomenruotsalaisuuteen viittavia piirteitä on havaittavissa runsaasti. Suomenruotsalaisia hahmoja on kussakin kahdessa kirjassa 10, kun taas kirjoista keskimmäisessä ei suomenruotsalaisia hahmoja esiinny yhtäkään. Suomenruotsalaisuus tuleekin oppilaille tutuksi ennen kaikkea implisiittisesti kirjojen suomenruotsalaisten hahmojen sekä heidän toimintansa kautta. Käsite suomenruotsalainen esiintyy tutkituissa kirjoissa yhteensä viidesti, mutta määritellään eksplisiittisesti kerran. Käsitteen merkitys rakentuu oppilaille ensisijaisesti kirjojen suomenruotsalaisten hahmojen välittämien erilaisten vihjeiden kautta.
-
(2015)Vaikka toinen maailmansota ja holokausti päättyivät 70 vuotta sitten, niiden vaikutus voidaan nähdä vielä nykypäivänä. Käsityksiin holokaustista, juutalaisuudesta ja antisemitismistä pyritään vaikuttamaan muun muassa kasvatuksella. Ihmisoikeuskasvatuksella pyritään ihmisoikeuksien ymmärtämiseen ja toteutumiseen, ja holokaustikasvatus on osa ihmisoikeuskasvatusta. Holokausti on osa juutalaisuuden ja toisen maailmansodan historiaa, minkä lisäksi se voidaan ottaa esimerkiksi tai lähtökohdaksi keskustellessa eettisistä ongelmista. Holokaustikasvatusta on tutkittu Suomen ulkopuolella esimerkiksi OSCE:n toimesta, ja nämä tutkimukset ovat kertoneet, minkälaista holokaustikasvatus on eri maissa ja miten sitä tulisi kehittää. Vuonna 2010 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin (POPS) tehtiin niin sanottu holokaustiuudistus, jossa holokausti nostettiin tärkeäksi oppisisällöksi historiassa ja elämänkatsomustiedossa. Tämä uudistus koski myös etiikkaa, joten tällä voidaan nähdä olevan vaikutusta myös evankelis-luterilaisen uskonnon oppiaineeseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella, miten holokaustia on käsitelty yläkoulun (7.-9. luokat) historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Lähteinä ovat kuusi historian oppikirjaa sekä viisi evankelis-luterilaisen uskonnon kirjasarjaa. Historian oppikirjoista käsittelyssä ovat 8. luokan oppikirjat, evankelis-luterilaisen uskonnon kohdalla 7.-9. luokan oppikirjat. Tutkimusmetodina aineistoa käsiteltäessä käytetään sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkä verran yläkoulun historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa kuvataan holokaustia sekä mitä siitä ja siihen liittyvistä aiheista kerrotaan? 2. Mitkä teemat toistuvat, mitä jätetään kertomatta? Näiden kysymysten lisäksi tarkasteltiin tekstin ohella myös aiheeseen liittyviä kuvia, kuva-tekstejä, tehtäviä ja oppikirjojen sanastoja/hakemistoja. Tutkimustuloksina voidaan kertoa, että historian oppikirjat käsittelevät holokaustia ja siihen liittyviä aihealueita laajasti, eli ne ottavat huomioon holokaustikasvatuksen ja holokaustiuudistuksen. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjat käsittelevät holokaustia melko vähän, ja esimerkiksi 8. luokan oppikirjat eivät tee sitä lainkaan. Molempien oppiaineiden oppikirjoista löytyi useita yhteisiä ja puuttuvia teemoja, jotka on lueteltu johtopäätöksissä. Yhteisten ja puuttuvien teemojen lisäksi johtopäätöksissä pohditaan mahdollisia syitä sille, miksi jotkin oppikirjat eivät ole ottaneet holokaustiuudistusta huomioon. Näiden lisäksi käsitellään muun muassa opettajan vastuuta holokaustikasvatuksessa ja holokaustikasvatuksen tulevaisuutta.
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten adjektiivin taivutus ja käyttö esitetään lukion ruotsin oppikirjoissa, miten adjektiivit näkyvät oppikirjojen teksteissä sekä kuinka lukiolaiset käyttävät adjektiiveja kirjallisessa tuotoksessa. Tutkimusaineistona käytetään lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjan Fokus viiden ensimmäisen kurssin oppikirjoja sekä opiskelijoiden kirjoitelmia lukion keskipitkän ruotsin toisen kurssin loppukokeesta. Fokus-kirjasarja valikoitui tutkimusaineistoksi, koska samaa kirjasarjaa käytetään lukiossa, jossa tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset opiskelevat. Oppikirja-analyysissa tarkastellaan erikseen kirjojen kielioppiosioita sekä tekstikappaleita. Tutkielma kuvailee, miten oppikirjat esittävät adjektiivin kongruenssi- ja vertailutaivutuksen sekä taivutusmuotojen käytön ja miten kirjoissa selitetään adjektiiveihin liittyvä kieliopillinen teoria. Oppikirja-analyysin toisessa osassa selvitetään, mitä adjektiivin muotoja tekstikappaleissa esiintyy ja missä asemassa adjektiiveja käytetään. Myös opiskelijoiden kirjoitelmista tutkitaan, missä muodossa ja missä asemassa opiskelijat käyttävät adjektiiveja. Lisäksi virheanalyysin avulla tarkastellaan, millaisia virheitä opiskelijoiden adjektiivien käytössä esiintyy. Analyysi osoittaa, että adjektiivin taivutus ja käyttö esiintyy oppikirjojen kielioppiosiossa vain kahdella kurssilla, kongruenssitaivutus ensimmäisellä ja vertailutaivutus toisella kurssilla. Teoria esitetään lähinnä esimerkkien avulla ja tarvittavat kielioppisäännöt mainitaan esimerkkien yhteydessä hyvin lyhyesti ja osin puutteellisesti. Opettajan näkökulmasta kirjat jättävät paljon opettajan selitettäväksi. Kieliopillisia termejä, kuten attribuutti ja predikatiivi tai määräinen ja epämääräinen muoto, ei mainita adjektiivin taivutuksen ja käytön yhteydessä. Kirjojen antamat esimerkit eri tapauksista ovat kuitenkin kattavia. Adjektiivin muodot, jotka useimmin esiintyvät oppikirjojen teksteissä, ovat yksikön epämääräiset positiivimuodot sekä monikkomuoto. En-suvun positiivimuotoa käytetään lähes yhtä usein attribuuttina ja predikatiivina, kun taas ett-suvun positiivimuoto esiintyy huomattavasti useammin predikatiivina. Monikkomuoto puolestaan esiintyy tekstikappaleissa useammin attribuuttina. Opiskelijoiden teksteissä adjektiivin yleisin muoto on en-suvun muoto, mutta kyseistä muotoa käytetään myös eniten sellaisissa yhteyksissä, joissa se ei kielellisesti ole oikein. Tämä voi johtua siitä, että opiskelijat tuntevat en-suvun muodon adjektiivin perusmuotona ja ollessaan epävarmoja oikeasta muodosta käyttävät tätä. Opiskelijat käyttävät adjektiivia predikatiivina hieman useammin kuin attribuuttina, mikä on yhtäpitävää oppikirjojen tekstien kanssa, sillä niissäkin adjektiivi on useammin predikatiivina. Vähemmän virheitä kuitenkin ilmenee adjektiivin käytössä attribuuttina, mikä puolestaan käy yksiin prosessoitavuusteorian kanssa. Prosessoitavuusteorian mukaan ruotsin kielen adjektiivin attributiivinen kongruenssi opitaan ennen predikatiivista kongruenssia. Yleisimmät virheet opiskelijoiden adjektiivin käytössä liittyvät kongruenssiin pääsanan suvun mukaan. Muita virhetyyppejä analyysin perusteella ovat virheet kongruenssissa pääsanan luvun mukaan, oikeinkirjoitusvirheet sekä määräisyysvirheet. Tutkielma antaa kattavan yleiskuvan adjektiivin taivutuksen opetuksesta yhdessä Suomessa laajalti käytössä olevista lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjoista sekä siitä, millaista syötettä kirjojen tekstikappaleet tarjoavat opiskelijalle adjektiivien osalta. Tutkielma tarjoaa myös katsauksen adjektiivin taivutukseen ja käyttöön liittyvään osaamiseen sellaisen opiskelijaryhmän osalta, jonka voidaan ajatella olevan tyypillinen ryhmä suomalaislukiolaisia.
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten adjektiivin taivutus ja käyttö esitetään lukion ruotsin oppikirjoissa, miten adjektiivit näkyvät oppikirjojen teksteissä sekä kuinka lukiolaiset käyttävät adjektiiveja kirjallisessa tuotoksessa. Tutkimusaineistona käytetään lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjan Fokus viiden ensimmäisen kurssin oppikirjoja sekä opiskelijoiden kirjoitelmia lukion keskipitkän ruotsin toisen kurssin loppukokeesta. Fokus-kirjasarja valikoitui tutkimusaineistoksi, koska samaa kirjasarjaa käytetään lukiossa, jossa tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset opiskelevat. Oppikirja-analyysissa tarkastellaan erikseen kirjojen kielioppiosioita sekä tekstikappaleita. Tutkielma kuvailee, miten oppikirjat esittävät adjektiivin kongruenssi- ja vertailutaivutuksen sekä taivutusmuotojen käytön ja miten kirjoissa selitetään adjektiiveihin liittyvä kieliopillinen teoria. Oppikirja-analyysin toisessa osassa selvitetään, mitä adjektiivin muotoja tekstikappaleissa esiintyy ja missä asemassa adjektiiveja käytetään. Myös opiskelijoiden kirjoitelmista tutkitaan, missä muodossa ja missä asemassa opiskelijat käyttävät adjektiiveja. Lisäksi virheanalyysin avulla tarkastellaan, millaisia virheitä opiskelijoiden adjektiivien käytössä esiintyy. Analyysi osoittaa, että adjektiivin taivutus ja käyttö esiintyy oppikirjojen kielioppiosiossa vain kahdella kurssilla, kongruenssitaivutus ensimmäisellä ja vertailutaivutus toisella kurssilla. Teoria esitetään lähinnä esimerkkien avulla ja tarvittavat kielioppisäännöt mainitaan esimerkkien yhteydessä hyvin lyhyesti ja osin puutteellisesti. Opettajan näkökulmasta kirjat jättävät paljon opettajan selitettäväksi. Kieliopillisia termejä, kuten attribuutti ja predikatiivi tai määräinen ja epämääräinen muoto, ei mainita adjektiivin taivutuksen ja käytön yhteydessä. Kirjojen antamat esimerkit eri tapauksista ovat kuitenkin kattavia. Adjektiivin muodot, jotka useimmin esiintyvät oppikirjojen teksteissä, ovat yksikön epämääräiset positiivimuodot sekä monikkomuoto. En-suvun positiivimuotoa käytetään lähes yhtä usein attribuuttina ja predikatiivina, kun taas ett-suvun positiivimuoto esiintyy huomattavasti useammin predikatiivina. Monikkomuoto puolestaan esiintyy tekstikappaleissa useammin attribuuttina. Opiskelijoiden teksteissä adjektiivin yleisin muoto on en-suvun muoto, mutta kyseistä muotoa käytetään myös eniten sellaisissa yhteyksissä, joissa se ei kielellisesti ole oikein. Tämä voi johtua siitä, että opiskelijat tuntevat en-suvun muodon adjektiivin perusmuotona ja ollessaan epävarmoja oikeasta muodosta käyttävät tätä. Opiskelijat käyttävät adjektiivia predikatiivina hieman useammin kuin attribuuttina, mikä on yhtäpitävää oppikirjojen tekstien kanssa, sillä niissäkin adjektiivi on useammin predikatiivina. Vähemmän virheitä kuitenkin ilmenee adjektiivin käytössä attribuuttina, mikä puolestaan käy yksiin prosessoitavuusteorian kanssa. Prosessoitavuusteorian mukaan ruotsin kielen adjektiivin attributiivinen kongruenssi opitaan ennen predikatiivista kongruenssia. Yleisimmät virheet opiskelijoiden adjektiivin käytössä liittyvät kongruenssiin pääsanan suvun mukaan. Muita virhetyyppejä analyysin perusteella ovat virheet kongruenssissa pääsanan luvun mukaan, oikeinkirjoitusvirheet sekä määräisyysvirheet. Tutkielma antaa kattavan yleiskuvan adjektiivin taivutuksen opetuksesta yhdessä Suomessa laajalti käytössä olevista lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjoista sekä siitä, millaista syötettä kirjojen tekstikappaleet tarjoavat opiskelijalle adjektiivien osalta. Tutkielma tarjoaa myös katsauksen adjektiivin taivutukseen ja käyttöön liittyvään osaamiseen sellaisen opiskelijaryhmän osalta, jonka voidaan ajatella olevan tyypillinen ryhmä suomalaislukiolaisia.
-
(2016)The purpose of this study was to determine what kinds of representations of human rights are presented in a ninth grade social studies textbook, Forum 9. The results are interpreted from the viewpoint of human rights education. By means of the qualitative analysis of the textbook, the aim of this study is to indirectly enhance the education of human rights in social studies. The research material in this study consisted of a ninth grade social studies textbook, Forum 9, and its sections of texts. This study was based on qualitative research methods and the main research method can be defined as discourse analysis. I used three different approaches to examine how human rights appear in the Forum 9 textbook. In the first approach, I examined how the articles of The United Nations Universal Declaration of Human Rights appeared in the textbook. In the second approach, I compared those contents in Forum 9 textbook that were related to human rights, to the contents and objectives of teaching social studies required in the national curriculum. In the third approach, I identified the rhetorical methods used in the arguments related to human rights and interpreted their possible ideological consequences with the help of rhetorical discourse analysis. The results indicate that the aims of human rights education do not seem to be achieved in the best possible way with the use of Forum 9. The presentation of some of the human rights were inadequate. Forum 9 primarily meets the requirements of the national curriculum. However, some flaws occurred in the presentation of human rights and international agreements on human rights, as well as in presenting the universal significance and the tenets of human rights. The argumentation related to human rights was based on versatile rhetorical methods. However, the social effects of the used argumentation may cause some unclarity. At the same time when the textbook underlines the importance of human rights, it produces images of a good state of human rights in Finland. It would be more important to represent the true global state of human rights. In addition, it is crucial to teach students critical thinking and reasoning. Given the fact that textbooks often play an important role in Finnish schools, these results give teachers reason to consider teaching human rights with a broader scope.
-
(2021)Ilmastonmuutos on aikamme haastavin ympäristöongelma, joka uhkaa ihmiskuntaa ja elämää maapallolla. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt ilmaston lämpenemistä ja että lämpeneminen tulisi pysäyttää 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasoon verrattuna. Yksi tehokkaimmista ilmastonmuutoksen hillintäkeinoista on onnistunut ilmastokasvatus eli ilmastonmuutosilmiön syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä kasvatuksen osa-alue. Ilmastokasvatusta toteutetaan vaihtelevalla laajuudella suomalaisen koulujärjestelmän kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta alkaen. Ensimmäisen kerran “ilmastonmuutos” -termi mainittiin Lukion opetussuunnitelmassa vuonna 2003 ja uusimmassa, syksyllä 2021 voimaan astuvassa, Lukion opetussuunnitelmassa ilmastokasvatuksen pitäisi tulla osaksi kaikkia oppiaineita laaja-alaisen osaamisen osa-alueen, eettisyys- ja ympäristöosaamisen, myötä. Kuitenkin yleensä vastuu ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta koetaan olevan vain luonnontieteellisten oppiaineiden,kuten maantieteen, harteilla. Oppikirjoilla on yhä vahva asema suomalaisessa koulussa, vaikka koulumaailma onkin viimeisten vuosien aikana muuttunut enenevissä määrin sähköiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetustaan usein käyttäen apunaan oppikirjoja. Oppikirja on opetukseen tarkoitettu teos, jonka sisältö peilaa opetussuunnitelman sisältöä. Opetussuunnitelma antaa kuitenkin melko väljät raamit oppikirjailijoille kirjojen sisällön suhteen, joten markkinoilla on keskenään hyvinkin erilaisia oppikirjoja. Ilmastokasvatuksen painoarvo on kasvanut nyky-yhteiskunnassa ja suomalaisessa lukiomaailmassa ilmastokasvatus on ollut perinteisesti maantieteen vastuulla. Perinteisillä oppikirjoilla on yhä merkitystä opettajille työvälineenä ja oppilaille opiskeluvälineenä, joten on mielenkiintoista tarkastella, miten maantieteen oppikirjoissa käsitellään ilmastonmuutosteemaa. Tässä tutkielmassa vertailen keskenään vuosien 2015 ja 2019 Lukion opetussuunnitelmienmukaisia lukion maantieteen GE1 Maailma muutoksessa kurssin oppikirjoja ja sitä, miten näissä käsitellään ilmastonmuutosta. Vertailun kohteena ovat ilmastonmuutosteeman käsittelyn määrä, ilmastonmuutostekstin sisällön pääteemat, ilmastonmuutokseen liittyvät avainkäsitteet ja termit sekä käytetyt havainnollistamisen keinot ilmastonmuutosteeman yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelmassa määritettyihin laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin voidaan vastata maantieteen GE1-kirjojen ilmastonmuutosteemassa. Tulosten perusteella ilmastonmuutoksen käsittelyn määrä on kasvanut ja monipuolistunut GE1 Maailma muutoksessa -kurssin oppikirjoissa huomattavasti siirryttäessä vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman mukaisista kirjoista vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman mukaisiin kirjoihin. Tämä muutos noudattaa opetussuunnitelmissa tapahtunutta ilmastonmuutosteeman käsittelyn kasvua ja suuremmassa mittakaavassa kertoo siitä, miten ilmastonmuutos koetaan koko ajan tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi asiaksi ja miten kansalaisten ilmastokasvatusta pidetään arvossa.
-
(2021)The aim of the study was to describe climate change in primary school 5th and 6th grade environmental studies textbooks and teacher guides. In addition, the aim was to find out what ways do they provide to mitigate and adapt to climate change. Climate change is one of the biggest environmental problem that requires urgent action. The aim of climate education is to guide students towards more sustainable lifestyle and to find ways to mitigate and adapt to climate change. Previous studies have shown that climate education in schools is quite limited. Teachers need more high-quality and diverse materials related to climate change. Textbooks play a key role in schools and are the framework on which learning is often built. This study examines information on climate change in textbooks and teacher guides. Research material in this study consisted of 5th and 6th grade environmental studies books. The material consisted of 6 textbooks and 6 teacher guides. The material was analyzed using theory-guided content analysis. According to the results, the textbooks clearly differ in the amount of information. Some of the books deal with climate change much more than others. Textbooks and teacher guides address climate change through causes and consequences. The biggest causes of climate change are human action and industry. The consequences were described, for example, through melting ice and rising sea levels. The mitigation measures were the use of renewable energy sources and energy saving in general. Climate change mitigation was particularly evident in assignments that emphasized students own actions through, for example, video production or campaigning. One of the biggest shortcomings of the books was that they do not provide enough ways of mitigating climate change.
Now showing items 1-20 of 68