Browsing by Subject "oppimateriaalit"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.
-
(2016)The Finnish National Core Curriculum 2014 sets a demand that schools should create a culture that supports student participation. This is based on, among others, the UN Convention on the Rights of the Child, which guarantees children the right to participate in issues related to their lives. The right to participate, however, does not by itself lead children to actually participate in a meaningful way. Participation skills can and should be learned. Therefore, as these also are significant concepts in the curriculum, we would assume to find them represented in the educational material also. Teaching and learning has been driven by the educational materials such as books and teacher's materials for decades. This study focuses on examining how much and in what ways these educational materials in Finnish and literature include the students' expression of their opinion. More specifically, in this study it is analyzed what kind development of participation skills the examined material is aimed at. The data consisted of the grade 3 and 4 Finnish and literature students' books and teacher's materials for from the two biggest publishers Sanoma Pro and Otava, based on the 2014 core curriculum. The analysis followed standard procedures of qualitative content analysis and contained some quantification of data. As the analytical concepts there were used, among others, the concepts of argumentation skills and agency. The results indicate the educational material examined were very conservative in using tasks and assignments that include the students own opinions. The tasks did contain some autonomy but were most often on a close-ended scope and included trivial topics with respect to the students' lives. As the scope of the topics was controlled, these kinds of tasks were not considered to be optimal in developing skills of participation. Also, the tasks did not guide the students in constructing an argument, even though it was required in many tasks. The results of this study should encourage schools into reflecting on how choosing the right materials could support students building of expressing their opinions, and thus, developing their participation skills. The authors of the materials, as well as the publishers, should also reflect on how to incorporate more tasks designed at building participation skills in various ways, as it is truly a crucial skill in the changing world.
-
(2023)As an old technique, hand spinning was about to be left to gather dust in attics along with spinning wheels. However, the popularity of hand spinning has been on the rise since the 1980s. The first book published in Finnish came out in 1984, and the latest in 2016. There aren't many manuals teaching spinning, and each book has its own emphasis. In addition to books, one can also learn about hand spinning online. There are blogs and online guides dedicated to the topic. This study examines hand-spinning manuals, online guides, and blog posts that discuss how to spin. The research aims to gain more knowledge about the main themes that emerge in learning materials and how the themes and emphases of learning materials differ. I want to understand better what hand spinning entails, i.e., when we talk about hand spinning, what we are talking about, and what surrounds it. The material selected consists of four (4) manuals, five (5) online guides, and six (6) blog posts. The material was collected between 2020-2022 from the internet using search terms related to hand spinning. The research employed content analysis based on the material. The material was analysed using the Atlas.ti software. The study revealed that the structure of teaching hand spinning could be divided into the history of spinning, fibre acquisition, fibre preparation, processing fibre into yarn, yarn finishing, and usability characteristics of yarn. The formed categories describe what is taught about hand spinning in different learning materials and, at the same time, what is seen as essential teachings in the materials. When examining the different emphases of the materials, it became clear that spinners can be divided into two different types: authenticity seekers and yarn producers. Hand spinning as a concept can be seen either as the process of hand spinning or as the skill of hand spinning. The research results help to understand the structure of the hand-spinning process better. And to understand what hand spinning is and what forms around it. With the help of the results, it is possible to build comprehensive teaching materials and courses that contain all the essential information about hand spinning.
-
(2023)As an old technique, hand spinning was about to be left to gather dust in attics along with spinning wheels. However, the popularity of hand spinning has been on the rise since the 1980s. The first book published in Finnish came out in 1984, and the latest in 2016. There aren't many manuals teaching spinning, and each book has its own emphasis. In addition to books, one can also learn about hand spinning online. There are blogs and online guides dedicated to the topic. This study examines hand-spinning manuals, online guides, and blog posts that discuss how to spin. The research aims to gain more knowledge about the main themes that emerge in learning materials and how the themes and emphases of learning materials differ. I want to understand better what hand spinning entails, i.e., when we talk about hand spinning, what we are talking about, and what surrounds it. The material selected consists of four (4) manuals, five (5) online guides, and six (6) blog posts. The material was collected between 2020-2022 from the internet using search terms related to hand spinning. The research employed content analysis based on the material. The material was analysed using the Atlas.ti software. The study revealed that the structure of teaching hand spinning could be divided into the history of spinning, fibre acquisition, fibre preparation, processing fibre into yarn, yarn finishing, and usability characteristics of yarn. The formed categories describe what is taught about hand spinning in different learning materials and, at the same time, what is seen as essential teachings in the materials. When examining the different emphases of the materials, it became clear that spinners can be divided into two different types: authenticity seekers and yarn producers. Hand spinning as a concept can be seen either as the process of hand spinning or as the skill of hand spinning. The research results help to understand the structure of the hand-spinning process better. And to understand what hand spinning is and what forms around it. With the help of the results, it is possible to build comprehensive teaching materials and courses that contain all the essential information about hand spinning.
-
(2023)Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla suomalaisuutta rakennetaan alakoulun S2-opetuksessa käytettävissä oppimateriaaleissa. Kielen opettamisen ohella, S2-opetuksella on vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan myös sosialisaatiota ja kotoutumista edistävä tehtävä. POPS:in mukaan kulttuurinen identiteetti, ja siten myös kansallisuus, on kuitenkin dynaaminen ja yksilön itsensä määriteltävissä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että kansallisuus rakentuu diskursiivisesti; kansallisuuden rajoja, sen jaettua historiaa ja homogeenisyyttä uusintavan puheen kautta. Samalla kansallisuuden diskurssi luo toiseuttavia ja rodullistettuja kategorisointeja ja subjektipositioita, joiden kautta kuuluminen johonkin kansallisuuteen estetään. Tutkimukseni kysyy minkälaista ja miltä näyttävää suomalaisuutta tällä hetkellä käytössä olevat S2-oppimateriaalit rakentavat, ja mitä suomalaisuuden ulkopuolelle mahdollisesti suljetaan. Tutkimuksen aineistona toimi Opetushallituksen julkaisema S2-oppikirja Kielikarhu 1 ja siihen kuuluva opettajan materiaali. Aineistoa lähestyttiin diskurssianalyysin kautta; tunnistamalla suomalaisuuden diskursseja oppikirjan kuvista ja oppimateriaalien teksteistä ja erittelemällä suomalaisuuteen eksplisiittisesti ja implisiittisesti yhdistyviä kategorisointeja ja oletuksia. Suomalaisuus rakentui oppimateriaaleissa valkoisuuden normiin yhdistyvän kehollisuuden ja suomalaiseen tapakulttuuriin yhdistyvien rituaalien kautta. Suomalaisuus vertautui usein toi-siin kansallisuuksiin erontekojen ja vastakohtien kautta. Opettajan materiaaleissa suomalaisuus ja ei-suomalaisuus yhdistyivät oletukseen S2-oppilaan suomalaisuuden taidoista, jotka oli sidottu oppilaan maahanmuuttajataustaisuuteen. Oppimateriaalissa kuvailtiin kuitenkin moninaista lasten suomalaisuutta ja yksilön mahdollisuuksia määritellä omaa suomalaisuuttaan ja identiteettiään. Oppimateriaalien ristiriitainen tapa rakentaa suomalaisuutta korostaa koulun ja opetuksen valtaa uusintaa normatiivisia kansallisuuden diskursseja sekä niiden mahdollisuuksia haastaa näitä diskursseja. Sen sijaan, että suomalaisuus rakennettaisiin valmiiksi S2-oppilaille, heidän omaa toimijuuttaan sen rakentamisessa tulisi tukea. Siten myös suomalaisuus voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa valtadiskursseja haastavien vaihtoehtoisten diskurssien kautta.
-
(2017)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan spontaania puhuttua japania oppimateriaalien luomisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne japanin puhekielen piirteet, jotka sellaisenaan mallidialogeihin jäädessään ovat ongelmallisia dialogien lopulliselle käyttäjälle, kielen opiskelijalle. Tämän lisäksi työssä pyritään löytämään konkreettisia vastauksia, mitä näille piirteille tulisi tehdä, jotta saavutettaisiin samalla sekä autenttiselle spontaanille puhekielelle uskollisia että opiskelijalle selkeitä japanin kielen mallidialogeja. Nämä tutkimuskysymykset kumpuavat spontaanin puhekielen heikosta asemasta japanin kielen opetuksessa ja sitä kautta kielen oppimateriaaleissa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Hymesin ja Canalen kehittämä käsite kommunikatiivinen kielikompetenssi, joka jakautuu neljään eri osa-alueeseen: kieliopilliseen, sosiolingvistiseen, diskurssi- ja strategiseen kompetenssiin. Teoriaosuudessa spontaanille (japanin) puhekielelle ominaisia piirteitä tarkastellaan tämän neliosaisen kategorisoinnin avulla. Aineistoanalyysin tarkastelun kohteena on litteroitu japaninkielinen keskustelunauhoite, joka muodostuu ystävien välisestä spontaanista puheesta. Analyysivaiheessa tutkimusaineistossa esiintyviä japanin puhekielen piirteitä lähdetään muokkaamaan kielen opiskelijan näkökulmasta. Muokkausmetodi jakautuu viiteen eri menetelmään, joita ovat poisto (I), valikoiva säilyttäminen (II), sisäinen laajentaminen (III), ulkoinen laajentaminen (IV) ja säilyttäminen (V). Tutkimustulokset tarjoavat spontaanin puhutun japanin piirteistä ja niiden taustalla toimivista tekijöistä entistä selkeämmän ja konkreettisemman kuvan. Tuloksista on nähtävissä, että luotaessa mallidialogeja autenttisesta spontaanista puhekielestä, haasteeksi nousevat erityisesti puheen reaaliaikaisuus sekä tämän moninainen heijastuminen kielessä. Myös puheen tilannesidonnaisuus ja sen aiheuttamat haasteet mallidialogien luomisessa nousevat analyysissa selkeästi näkyville. Puheen sosiaalista kontekstia heijastelevat piirteet sitä vastoin eivät lukeutuneet näiden ongelmallisten piirteiden joukkoon. Japanin puhekielen piirteiden kartoittamista merkittävämmät tutkimustulokset liittyvät analyysissa käytettyyn metodologiaan: analyysi antaa käytännöllisiä ideoita, miten ja millä perustein puhekielen piirteitä, joita ei sellaisenaan voi jättää mallidialogeihin, on mahdollista muokata. Tutkimustulokset ovat nähtävissä myös niiden konkreettisessa muodossa, sillä työn lopusta löytyy 11 valmiiksi muokattua, spontaaniin puhekieleen perustuvaa japanin kielen mallidialogia.
-
(2017)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan spontaania puhuttua japania oppimateriaalien luomisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne japanin puhekielen piirteet, jotka sellaisenaan mallidialogeihin jäädessään ovat ongelmallisia dialogien lopulliselle käyttäjälle, kielen opiskelijalle. Tämän lisäksi työssä pyritään löytämään konkreettisia vastauksia, mitä näille piirteille tulisi tehdä, jotta saavutettaisiin samalla sekä autenttiselle spontaanille puhekielelle uskollisia että opiskelijalle selkeitä japanin kielen mallidialogeja. Nämä tutkimuskysymykset kumpuavat spontaanin puhekielen heikosta asemasta japanin kielen opetuksessa ja sitä kautta kielen oppimateriaaleissa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Hymesin ja Canalen kehittämä käsite kommunikatiivinen kielikompetenssi, joka jakautuu neljään eri osa-alueeseen: kieliopilliseen, sosiolingvistiseen, diskurssi- ja strategiseen kompetenssiin. Teoriaosuudessa spontaanille (japanin) puhekielelle ominaisia piirteitä tarkastellaan tämän neliosaisen kategorisoinnin avulla. Aineistoanalyysin tarkastelun kohteena on litteroitu japaninkielinen keskustelunauhoite, joka muodostuu ystävien välisestä spontaanista puheesta. Analyysivaiheessa tutkimusaineistossa esiintyviä japanin puhekielen piirteitä lähdetään muokkaamaan kielen opiskelijan näkökulmasta. Muokkausmetodi jakautuu viiteen eri menetelmään, joita ovat poisto (I), valikoiva säilyttäminen (II), sisäinen laajentaminen (III), ulkoinen laajentaminen (IV) ja säilyttäminen (V). Tutkimustulokset tarjoavat spontaanin puhutun japanin piirteistä ja niiden taustalla toimivista tekijöistä entistä selkeämmän ja konkreettisemman kuvan. Tuloksista on nähtävissä, että luotaessa mallidialogeja autenttisesta spontaanista puhekielestä, haasteeksi nousevat erityisesti puheen reaaliaikaisuus sekä tämän moninainen heijastuminen kielessä. Myös puheen tilannesidonnaisuus ja sen aiheuttamat haasteet mallidialogien luomisessa nousevat analyysissa selkeästi näkyville. Puheen sosiaalista kontekstia heijastelevat piirteet sitä vastoin eivät lukeutuneet näiden ongelmallisten piirteiden joukkoon. Japanin puhekielen piirteiden kartoittamista merkittävämmät tutkimustulokset liittyvät analyysissa käytettyyn metodologiaan: analyysi antaa käytännöllisiä ideoita, miten ja millä perustein puhekielen piirteitä, joita ei sellaisenaan voi jättää mallidialogeihin, on mahdollista muokata. Tutkimustulokset ovat nähtävissä myös niiden konkreettisessa muodossa, sillä työn lopusta löytyy 11 valmiiksi muokattua, spontaaniin puhekieleen perustuvaa japanin kielen mallidialogia.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisessä japanin opetuksessa käytettävää kielitieteellistä termistöä ja pyritään kehittämään termistön arvioinnin kriteerejä, joiden avulla ymmärrettävää ja funktionaalisesti kuvaavaa termistöä valikoidaan. Japanin kielen opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen on ajankohtaista etenkin virallisen lukion B3-opetuksen alkamisen myötä. Työn tutkimuskysymys on saanut alkunsa japanin opetuksessa käytettävän termistön epäyhtenäisyyden ja siitä seuranneiden opetuksen epäselvyyksien pohjalta. Teoriaosuudessa käsitellään kielitieteen ja kieltenopetuksen yhteyttä sekä eksplisiittisen kieliopin merkitystä kielen oppimisen kannalta. Lisäksi selvitetään työn kannalta keskeisiä käsitteitä kuten pedagogisen kieliopin piirteitä sekä metakielen merkitystä. Työn keskeinen taustateoria on Martin Haspelmathin kehittämä kielten vertailun teoria, jossa kieliä pyritään kuvaamaan niiden omilla ehdoilla universaalisti pätevien vertailukäsitteiden kautta. Näin kyetään paremmin kunnioittamaan kielikohtaisia ilmiöitä. Lisäksi kieltenvälisten erojen havainnointi sekä eurooppalaisen kontekstin ulkopuolisten kielten tarkastelu laajentaa kielenoppijan käsitystä siitä, millaisia kategorioita kielissä voi esiintyä. Työn aineistona toimivat maaliskuuhun 2016 mennessä julkaistut japanin kielen oppikirjat sekä muutamien eri opettajien itse luomat ja käyttämät kielioppimateriaalit. Analyysi suoritettiin vertailemalla suomalaisissa oppimateriaaleissa esiintyvää termistöä englanninkielisissä japanin kielioppikuvauksissa esiintyvään termistöön sekä yleisesti kielten kuvauksissa käytettäviin kielioppitermeihin ja niiden määritelmiin. Tämän vertailun pohjalta arvioitiin, kuvaavatko käytetyt termit kyseisiä rakenteita ja ovatko ne selkeitä ja ymmärrettäviä, huomioiden kuitenkin kielikohtaisten ilmiöiden kunnioittamisen. Analyysissä nousi esiin sekä termejä, joiden käyttö oli yhtenäistä ja kuvaavaa, että termejä, joiden käytössä oli huomattavan paljon vaihtelua ja epätarkkuutta. Tämän lisäksi keskityttiin tarkastelemaan sellaisia japanin kielen ilmiöitä, joiden omaksumisessa suomalaisella kielenoppijalla voi olla vaikeuksia. Analyysin pohjalta on luotu listaus suositelluista termeistä, joiden katsottiin kuvaavan kielen ilmiöitä ja niiden funktioita hyvin ja olevan soveltuvia lukion kieltenopetuksen käyttöön. Lisäksi työssä on kehitelty sellaista kielioppitermien valikoinnin ja arvioinnin menetelmää, jota olisi mahdollista soveltaa myös muiden Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksessa ja oppimateriaalien luomisessa.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisessä japanin opetuksessa käytettävää kielitieteellistä termistöä ja pyritään kehittämään termistön arvioinnin kriteerejä, joiden avulla ymmärrettävää ja funktionaalisesti kuvaavaa termistöä valikoidaan. Japanin kielen opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen on ajankohtaista etenkin virallisen lukion B3-opetuksen alkamisen myötä. Työn tutkimuskysymys on saanut alkunsa japanin opetuksessa käytettävän termistön epäyhtenäisyyden ja siitä seuranneiden opetuksen epäselvyyksien pohjalta. Teoriaosuudessa käsitellään kielitieteen ja kieltenopetuksen yhteyttä sekä eksplisiittisen kieliopin merkitystä kielen oppimisen kannalta. Lisäksi selvitetään työn kannalta keskeisiä käsitteitä kuten pedagogisen kieliopin piirteitä sekä metakielen merkitystä. Työn keskeinen taustateoria on Martin Haspelmathin kehittämä kielten vertailun teoria, jossa kieliä pyritään kuvaamaan niiden omilla ehdoilla universaalisti pätevien vertailukäsitteiden kautta. Näin kyetään paremmin kunnioittamaan kielikohtaisia ilmiöitä. Lisäksi kieltenvälisten erojen havainnointi sekä eurooppalaisen kontekstin ulkopuolisten kielten tarkastelu laajentaa kielenoppijan käsitystä siitä, millaisia kategorioita kielissä voi esiintyä. Työn aineistona toimivat maaliskuuhun 2016 mennessä julkaistut japanin kielen oppikirjat sekä muutamien eri opettajien itse luomat ja käyttämät kielioppimateriaalit. Analyysi suoritettiin vertailemalla suomalaisissa oppimateriaaleissa esiintyvää termistöä englanninkielisissä japanin kielioppikuvauksissa esiintyvään termistöön sekä yleisesti kielten kuvauksissa käytettäviin kielioppitermeihin ja niiden määritelmiin. Tämän vertailun pohjalta arvioitiin, kuvaavatko käytetyt termit kyseisiä rakenteita ja ovatko ne selkeitä ja ymmärrettäviä, huomioiden kuitenkin kielikohtaisten ilmiöiden kunnioittamisen. Analyysissä nousi esiin sekä termejä, joiden käyttö oli yhtenäistä ja kuvaavaa, että termejä, joiden käytössä oli huomattavan paljon vaihtelua ja epätarkkuutta. Tämän lisäksi keskityttiin tarkastelemaan sellaisia japanin kielen ilmiöitä, joiden omaksumisessa suomalaisella kielenoppijalla voi olla vaikeuksia. Analyysin pohjalta on luotu listaus suositelluista termeistä, joiden katsottiin kuvaavan kielen ilmiöitä ja niiden funktioita hyvin ja olevan soveltuvia lukion kieltenopetuksen käyttöön. Lisäksi työssä on kehitelty sellaista kielioppitermien valikoinnin ja arvioinnin menetelmää, jota olisi mahdollista soveltaa myös muiden Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksessa ja oppimateriaalien luomisessa.
Now showing items 1-11 of 11