Browsing by Subject "organisaatiotutkimus"
Now showing items 1-15 of 15
-
(2021): Tässä tutkimuksessa tutkitaan seurakuntien organisaatioviestinnän ja yhteisöviestinnän merkitystä, käytäntöjä ja ilmenemistapoja tiedotustyön muutoksen, ja siihen saumattomasti liittyvän yhteisöviestintää harjoittavan työntekijän näkökulmasta. Tarkoituksena oli historiallisen dokumentoinnin kautta saada yleiskuva seurakunnallisen viestinnän kehityksen painopisteistä ja tiedotuskentän muutoksista. Viestinnän kehitys ei tarkoita tässä tutkimuksessa viestinnän kohteen tai sisällön muutosta, vaan sitä muutosta, miten viestintätyö on muuttunut työntekijän, työympäristön ja työkalujen kautta. Tämä tarkoittaa teknisen kehityksen, viestinnän kehitykseen liittyvien hankkeiden, organisaatiomuutosten ja työn sisällön muutosta. Tiedotustyön ohella seurakuntalehti on ollut tiedotuksen kulmakivi, ja lehtiartikkelit sekä vuorovaikutus seurakuntalaisten kanssa on mielenkiintoista. Tuhansien artikkelien aineiston suuruuden takia journalismia ja sen sisällön muutosta ei voi kuitenkaan tutkia yhtä mielekkään analyyttisesti tässä yhteydessä kuin tiedotustyötä. Tarkoitushakuinen arkistoanalyysi ja työntekijöiden haastattelut laatimillani kysymyksillä johdattavat aiheen historialliseen käsittelyyn ja johtopäätösten tekemiseen viestinnän kehityslinjoista. Tutkimuksen tuloksena on tarkoitus saada kokonaiskuva seurakunnallisen yhteisöviestinnän kehityksestä, siihen vaikuttavista tekijöistä ja mediakentän ratkaisevista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisvaltaisesti viestintätyöhön. Seurakunnallinen tiedotustyö kehittyi pitkälti tiedotus- ja viestintäalan kehityksen mukana ja seuraillen postmoderniksi muuttuvan yhteiskunnan muutoksen mahdollistamia uusia tapoja tavoittaa ihmisiä rakennemuutoksen muuttamissa ympäristöissä. Uudet seurakunnat olivat syntyneet moderniin ympäristöön. Sisällöllisesti viestinnän teemat tai aiheet eivät ole käyneet läpi yhtä suurta muutosta, kuin mitä tekninen kehitys on aiheuttanut. Tämä tulee ilmi tietenkin myös kirkon perustehtävän kautta. Tiedotustyön käsite muuttui ajan kuluessa vuorovaikutukseksi, dialogiksi ja lopulta eri viestijöiden yhteistuotannoksi mediavälineiden kehityksen kautta. Audiovisuaalinen ja painotekninen kehitys sekä mainonnan ja journalismin keinojen käyttö sysäsivät tiedotustyön kehitykseen. Digitalisointi lisäsi tiedotuksen visuaalisuutta entisestään. Sittemmin aikaan ja paikkaan sitoutumaton internet teki tiedotuksesta alati saavutettavan ja lisäsi tiedonhakijan mahdollisuuksia hankkia aina tietoa. Reaaliaikainen sosiaalinen media ja vuorovaikutuksessa olevat sosiaaliset henkilöt, yhteisöt ja ilmiöt loivat oman mediamaailman, jossa on yhtä monia tuottajia kuin tiedon vastaanottajia. Visuaalisuuden ja tiedonhankinnan kehityksestä siirryttiin sosiaaliseen vuorovaikutuksen yksilöiden ja yhteisöjen välillä.
-
(2021): Tässä tutkimuksessa tutkitaan seurakuntien organisaatioviestinnän ja yhteisöviestinnän merkitystä, käytäntöjä ja ilmenemistapoja tiedotustyön muutoksen, ja siihen saumattomasti liittyvän yhteisöviestintää harjoittavan työntekijän näkökulmasta. Tarkoituksena oli historiallisen dokumentoinnin kautta saada yleiskuva seurakunnallisen viestinnän kehityksen painopisteistä ja tiedotuskentän muutoksista. Viestinnän kehitys ei tarkoita tässä tutkimuksessa viestinnän kohteen tai sisällön muutosta, vaan sitä muutosta, miten viestintätyö on muuttunut työntekijän, työympäristön ja työkalujen kautta. Tämä tarkoittaa teknisen kehityksen, viestinnän kehitykseen liittyvien hankkeiden, organisaatiomuutosten ja työn sisällön muutosta. Tiedotustyön ohella seurakuntalehti on ollut tiedotuksen kulmakivi, ja lehtiartikkelit sekä vuorovaikutus seurakuntalaisten kanssa on mielenkiintoista. Tuhansien artikkelien aineiston suuruuden takia journalismia ja sen sisällön muutosta ei voi kuitenkaan tutkia yhtä mielekkään analyyttisesti tässä yhteydessä kuin tiedotustyötä. Tarkoitushakuinen arkistoanalyysi ja työntekijöiden haastattelut laatimillani kysymyksillä johdattavat aiheen historialliseen käsittelyyn ja johtopäätösten tekemiseen viestinnän kehityslinjoista. Tutkimuksen tuloksena on tarkoitus saada kokonaiskuva seurakunnallisen yhteisöviestinnän kehityksestä, siihen vaikuttavista tekijöistä ja mediakentän ratkaisevista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisvaltaisesti viestintätyöhön. Seurakunnallinen tiedotustyö kehittyi pitkälti tiedotus- ja viestintäalan kehityksen mukana ja seuraillen postmoderniksi muuttuvan yhteiskunnan muutoksen mahdollistamia uusia tapoja tavoittaa ihmisiä rakennemuutoksen muuttamissa ympäristöissä. Uudet seurakunnat olivat syntyneet moderniin ympäristöön. Sisällöllisesti viestinnän teemat tai aiheet eivät ole käyneet läpi yhtä suurta muutosta, kuin mitä tekninen kehitys on aiheuttanut. Tämä tulee ilmi tietenkin myös kirkon perustehtävän kautta. Tiedotustyön käsite muuttui ajan kuluessa vuorovaikutukseksi, dialogiksi ja lopulta eri viestijöiden yhteistuotannoksi mediavälineiden kehityksen kautta. Audiovisuaalinen ja painotekninen kehitys sekä mainonnan ja journalismin keinojen käyttö sysäsivät tiedotustyön kehitykseen. Digitalisointi lisäsi tiedotuksen visuaalisuutta entisestään. Sittemmin aikaan ja paikkaan sitoutumaton internet teki tiedotuksesta alati saavutettavan ja lisäsi tiedonhakijan mahdollisuuksia hankkia aina tietoa. Reaaliaikainen sosiaalinen media ja vuorovaikutuksessa olevat sosiaaliset henkilöt, yhteisöt ja ilmiöt loivat oman mediamaailman, jossa on yhtä monia tuottajia kuin tiedon vastaanottajia. Visuaalisuuden ja tiedonhankinnan kehityksestä siirryttiin sosiaaliseen vuorovaikutuksen yksilöiden ja yhteisöjen välillä.
-
(2021)Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.
-
(2021)Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.
-
(2017)Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.
-
(2017)Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.
-
(2023)Tässä tutkielmassa selvitetään, miten suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt määrittävät itsensä suhteessa julkiseen valtaan ja muuttuvan kansalaisyhteiskunnan osana. Suomalaisen järjestösektorin erityispiirre on sen vahva linkittyminen julkiseen sektoriin. Suurinta osaa järjestöjen toiminnasta rahoitetaan valtionavustuksin. Rahoitusriippuvuus on kuitenkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jonka järjestöt kokevat rajoittavan itsemääräämisoikeuttaan ja mahdollisuuttaan asettaa toimintansa strategiset linjaukset ja tavoitteet itsenäisesti. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä valtionavustustoimintaan on tulossa vuonna 2024 uusi malli. Nykyisin Veikkaukselta avustusta saavien tahojen rahoituksesta päätetään jatkossa osana valtion budjettivalmistelua, mikä lisää eduskunnan päätösvaltaa järjestöjen rahoituksesta. Tutkielman taustalla on teoria organisaatioiden hybridisaatiosta, jolla tarkoitetaan yhteiskunnan perinteisten sektorirajojen ylittymistä. Tässä tutkielmassa pääteemana on kolmannen sektorin organisaatiot, joiden toiminnan sisältöjä muokkaavat piirteet yksityiseltä tai julkiselta sektorilta. Tutkielmassa selvitetään, millaista hybridisaatiota kohderyhmäksi valikoiduissa järjestöissä ilmenee. Keskeinen kysymys on, miten hybridisaatio vaikuttaa järjestöjen kokemaan autonomiaan. Tarkemmaksi kohderyhmäksi on valittu kuusi sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Järjestöt valittiin sellaisten organisaatioiden joukosta, jotka saavat rahoitusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoitua haastattelumenetelmää hyödyntäen. Haastatteluihin osallistui toiminnanjohtajia ja toimitusjohtajia kuudesta eri sosiaali- ja terveysalan järjestöstä. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2022. Haastatteluaineistoa analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittavat, että järjestöissä hybridisaatiota on nähtävissä erityisesti toiminnan ammattimaisuuden korostumisen, palkkatyön osuuden kasvun, vapaaehtoistoiminnan roolin pienenemisen ja jäsendemokratian muutosten myötä. Järjestöjen riippuvaisuus ulkoisista taloudellisista resursseista ja valtiosta toiminnan rahoittajana altistaa niitä voimakkaammalle ulkopuoliselle ohjaukselle. Tulokset osoittavat, että rahoittajalla on ohjausvaltaa järjestöjen toiminnan sisältöihin, mikä heikentää järjestöjen omia autonomia-arvioita. Autonomiaa parantavat järjestön omat käytettävissä olevat resurssit, kuten vapaaehtoiset. Tulevaisuuden uhkana autonomialle järjestöissä nähdään poliittisen ohjauksen vahvistuminen, erityisesti eduskunnan budjettivallan lisääntyessä valtionavustustoiminnan uuden rahoitusmallin myötä. Yksikään tutkimukseen osallistuneista järjestöistä ei koe tulevaisuutta toiminnan tai rahoituksen kannalta turvattuna. Kansalaistoiminnan hallinnallistuminen, valtion ja järjestösektorin liian tiukka yhteen kietoutuminen sekä sektorirajojen jatkuva ylittyminen uhkaavat muuttaa kansalaislähtöisen toiminnan periaatteita.
-
(2023)Tässä tutkielmassa selvitetään, miten suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt määrittävät itsensä suhteessa julkiseen valtaan ja muuttuvan kansalaisyhteiskunnan osana. Suomalaisen järjestösektorin erityispiirre on sen vahva linkittyminen julkiseen sektoriin. Suurinta osaa järjestöjen toiminnasta rahoitetaan valtionavustuksin. Rahoitusriippuvuus on kuitenkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jonka järjestöt kokevat rajoittavan itsemääräämisoikeuttaan ja mahdollisuuttaan asettaa toimintansa strategiset linjaukset ja tavoitteet itsenäisesti. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä valtionavustustoimintaan on tulossa vuonna 2024 uusi malli. Nykyisin Veikkaukselta avustusta saavien tahojen rahoituksesta päätetään jatkossa osana valtion budjettivalmistelua, mikä lisää eduskunnan päätösvaltaa järjestöjen rahoituksesta. Tutkielman taustalla on teoria organisaatioiden hybridisaatiosta, jolla tarkoitetaan yhteiskunnan perinteisten sektorirajojen ylittymistä. Tässä tutkielmassa pääteemana on kolmannen sektorin organisaatiot, joiden toiminnan sisältöjä muokkaavat piirteet yksityiseltä tai julkiselta sektorilta. Tutkielmassa selvitetään, millaista hybridisaatiota kohderyhmäksi valikoiduissa järjestöissä ilmenee. Keskeinen kysymys on, miten hybridisaatio vaikuttaa järjestöjen kokemaan autonomiaan. Tarkemmaksi kohderyhmäksi on valittu kuusi sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Järjestöt valittiin sellaisten organisaatioiden joukosta, jotka saavat rahoitusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoitua haastattelumenetelmää hyödyntäen. Haastatteluihin osallistui toiminnanjohtajia ja toimitusjohtajia kuudesta eri sosiaali- ja terveysalan järjestöstä. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2022. Haastatteluaineistoa analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittavat, että järjestöissä hybridisaatiota on nähtävissä erityisesti toiminnan ammattimaisuuden korostumisen, palkkatyön osuuden kasvun, vapaaehtoistoiminnan roolin pienenemisen ja jäsendemokratian muutosten myötä. Järjestöjen riippuvaisuus ulkoisista taloudellisista resursseista ja valtiosta toiminnan rahoittajana altistaa niitä voimakkaammalle ulkopuoliselle ohjaukselle. Tulokset osoittavat, että rahoittajalla on ohjausvaltaa järjestöjen toiminnan sisältöihin, mikä heikentää järjestöjen omia autonomia-arvioita. Autonomiaa parantavat järjestön omat käytettävissä olevat resurssit, kuten vapaaehtoiset. Tulevaisuuden uhkana autonomialle järjestöissä nähdään poliittisen ohjauksen vahvistuminen, erityisesti eduskunnan budjettivallan lisääntyessä valtionavustustoiminnan uuden rahoitusmallin myötä. Yksikään tutkimukseen osallistuneista järjestöistä ei koe tulevaisuutta toiminnan tai rahoituksen kannalta turvattuna. Kansalaistoiminnan hallinnallistuminen, valtion ja järjestösektorin liian tiukka yhteen kietoutuminen sekä sektorirajojen jatkuva ylittyminen uhkaavat muuttaa kansalaislähtöisen toiminnan periaatteita.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Rajavartiolaitoksessa 1990-luvulta nykypäivään käytyä muutosprosessia avoimuuden näkökulmasta laadullisen tutkimuksen metodein. Vaikka Suomessa onkin pitkä lainsäädännöllinen historia viranomaisten toiminnan julkisuusperiaatteen osalta, avoimuus on kuitenkin noussut nykyisessä muodossaan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi juurikin 90-luvulta eteenpäin. Rajavartiolaitos taas osaltaan profiloitui kylmän sodan aikana erittäin hiljaiseksi organisaatioksi, jonka prioriteettina oli pitää hiljaisuuden linjaa toiminnastaan mm. ulkopoliittisten paineiden vuoksi – tutkimuksen tarkoitus on avata muutosprosessia tuosta tilasta nykypäivään institutionalismin keinoin, selvittäen syitä ja mekanismeja avoimempaan linjaan siirtymisen taustalta. Avoimuus hahmotetaan usein eräänlaisena universaalina hyveenä, joka tekee organisaatioista tehokkaampia, tulosvastuullisempia ja luotettavampia. Toisaalta avoimuuden implementoinnissa on myös omat riskinsä ja haasteensa, jotka ovat erityisen relevantteja valtiollisen turvallisuusorganisaation toimintaa tarkastellessa. Tutkimus avaa teoriaosiossaan avoimuuden käsitteen historiaa ja teoreettisia havaintoja pyrkiessään selventämään, mitä odotuksia ja tavoitteita avoimuuteen liittyviin kysymyksiin liittyy. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 6 teemahaastattelua, joissa on keskusteltu organisaation kokemista muutoksista 90-luvulta eteenpäin Rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön kanssa. Aineiston analysointi suoritettiin teoriasidonnaisen analyysin metodein, tulkiten aineistoa ja sen kautta esiin nousevia teemoja institutionalististen teorioiden, kuten isomorfismin ja soveliaisuuden logiikan kautta. Isomorfian teoria selventää syitä sille, miksi organisaatiot päätyvät muistuttamaan toisiaan pidemmällä aikavälillä, siinä missä soveliaisuuden logiikka taas selittää toimijoiden käyttäytymistä opittujen roolien ja sääntöjen kautta. Analyysi nostaa esiin kolme pääasiallista tapaa avoimuuden tarkasteluun: julkisen, sidosryhmällisen ja sisäisen avoimuuden, joiden kaikkien osalta oli havaittavissa muutoksia Rajavartiolaitoksen toimintamalleissa. Aikaisempi ”salavartiolaitoksen” kutsumanimellä tunnettu, hiljaisuuteen pyrkivä linja on korvautunut aktiiviseen viestintään kannustavilla linjauksilla, viranomaisyhteistyö on tehostunut ja muuttunut luottavaisemmaksi sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja organisaation sisällä on tunnistettu tarve myös sisäisen tiedottamisen tehostamiseksi. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vaikka moni muutoksen taustalla vaikuttava tekijä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, käytännössä konkreettiset muutokset ovat syntyneet hyvin orgaanisesti Rajavartiolaitoksen itsensä sisällä. Soveliaisuuden logiikan ja isomorfismin teoriamallit osoittautuvat tehokkaiksi linsseiksi organisaatiomuutoksen tarkasteluun ja auttavat selventämään yksilöiden roolia muutoksen toteuttamisessa ja sen juurisyiden ymmärtämisessä.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Rajavartiolaitoksessa 1990-luvulta nykypäivään käytyä muutosprosessia avoimuuden näkökulmasta laadullisen tutkimuksen metodein. Vaikka Suomessa onkin pitkä lainsäädännöllinen historia viranomaisten toiminnan julkisuusperiaatteen osalta, avoimuus on kuitenkin noussut nykyisessä muodossaan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi juurikin 90-luvulta eteenpäin. Rajavartiolaitos taas osaltaan profiloitui kylmän sodan aikana erittäin hiljaiseksi organisaatioksi, jonka prioriteettina oli pitää hiljaisuuden linjaa toiminnastaan mm. ulkopoliittisten paineiden vuoksi – tutkimuksen tarkoitus on avata muutosprosessia tuosta tilasta nykypäivään institutionalismin keinoin, selvittäen syitä ja mekanismeja avoimempaan linjaan siirtymisen taustalta. Avoimuus hahmotetaan usein eräänlaisena universaalina hyveenä, joka tekee organisaatioista tehokkaampia, tulosvastuullisempia ja luotettavampia. Toisaalta avoimuuden implementoinnissa on myös omat riskinsä ja haasteensa, jotka ovat erityisen relevantteja valtiollisen turvallisuusorganisaation toimintaa tarkastellessa. Tutkimus avaa teoriaosiossaan avoimuuden käsitteen historiaa ja teoreettisia havaintoja pyrkiessään selventämään, mitä odotuksia ja tavoitteita avoimuuteen liittyviin kysymyksiin liittyy. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 6 teemahaastattelua, joissa on keskusteltu organisaation kokemista muutoksista 90-luvulta eteenpäin Rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön kanssa. Aineiston analysointi suoritettiin teoriasidonnaisen analyysin metodein, tulkiten aineistoa ja sen kautta esiin nousevia teemoja institutionalististen teorioiden, kuten isomorfismin ja soveliaisuuden logiikan kautta. Isomorfian teoria selventää syitä sille, miksi organisaatiot päätyvät muistuttamaan toisiaan pidemmällä aikavälillä, siinä missä soveliaisuuden logiikka taas selittää toimijoiden käyttäytymistä opittujen roolien ja sääntöjen kautta. Analyysi nostaa esiin kolme pääasiallista tapaa avoimuuden tarkasteluun: julkisen, sidosryhmällisen ja sisäisen avoimuuden, joiden kaikkien osalta oli havaittavissa muutoksia Rajavartiolaitoksen toimintamalleissa. Aikaisempi ”salavartiolaitoksen” kutsumanimellä tunnettu, hiljaisuuteen pyrkivä linja on korvautunut aktiiviseen viestintään kannustavilla linjauksilla, viranomaisyhteistyö on tehostunut ja muuttunut luottavaisemmaksi sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja organisaation sisällä on tunnistettu tarve myös sisäisen tiedottamisen tehostamiseksi. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vaikka moni muutoksen taustalla vaikuttava tekijä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, käytännössä konkreettiset muutokset ovat syntyneet hyvin orgaanisesti Rajavartiolaitoksen itsensä sisällä. Soveliaisuuden logiikan ja isomorfismin teoriamallit osoittautuvat tehokkaiksi linsseiksi organisaatiomuutoksen tarkasteluun ja auttavat selventämään yksilöiden roolia muutoksen toteuttamisessa ja sen juurisyiden ymmärtämisessä.
-
(2011)Tämän tutkielman alaotsikossa mainittu tuottavuusparadoksi viittaa Robert Solowin esittämään lausuntoon, jonka mukaan tietotekniikan yleistyminen on tuonut mukanaan suurista toiveista huolimatta jopa aikaisempaa hitaampaa tuottavuuden kasvua. Ilmiön mahdolliseksi syyksi on esitetty muun muassa sitä, että uudenlaisten prosessien, rakenteiden tai toimintatapojen syntymiseen vaadittavan sosiaalisen ja inhimillisen pääoman kehittyminen on hidasta. Tämänkaltaisen pääoman rakentumiseen on kulunut vuosia, ennen kuin tietotekniikkainvestoinneilla on alettu saavuttaa merkittävää positiivista tuottavuusvaikutusta. Aiemman kirjallisuuden pohjalta on osoitettavissa, että mikäli työntekijöiden koulutukseen, muutoksiin johtamisessa ja työn organisoinnissa ei panosteta, tietotekniikan käyttöönotto vaikuttaa negatiivisesti tuottavuuden kasvuun. Tutkielman pyrkimys on jäljittää tuottavuusparadoksin yhteyksiä teknologian ja ihmisen vuorovaikutukseen. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti vanhojen rutiinien, tulkintojen ja normien seurauksena syntyvät, suunnitellusta poikkeavat käyttötavat. Vakiintuneet työtavat elävät sitkeästi myös uuden teknologian käyttöönoton jälkeisissä työprosesseissa ja voivat olla jopa tuhoisia tavoitellun hyödyn kannalta. Carlota Perezin pitkien aaltojen tutkimustraditioon pohjautuen voidaan väittää, että informaatiotekniikan ja televiestinnän aika on vasta saavuttamassa synergiavaihetta, jossa työn organisaatiomuodot ja taloudelliset instituutiot muotoutuvat vastaamaan ja tukemaan uuden tuotannon ja teknologian hyödyntämistä. Teoreettinen kehys rakentuu näiden oletusten mukaisesti, hyödyntäen Wanda Orlikowskin teknologian rakenteistumisteoriaa ja antaen tilaa toiminnan ja rakenteen väliselle vuorovaikutukselle. Työn aineisto koostuu kahdesta case-tutkimuksesta, joille yhteistä on pyrkimys ajanhallintaan teknologian avulla. Ensimmäinen aineistopaketti on peräisin viestintäalan yrityksessä toteutetusta, työvuorojen varausprosessia muuttaneesta tietojärjestelmäuudistuksesta. Toinen aineistoluku pohjautuu Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa toteutettuun kutsuviestipalvelun kehityshankkeeseen. Kahden käyttöönottotutkimuksen tavoitteena oli dokumentoida kehitysprojektien läpivienti eri näkökulmista ja tuoda näkyville niitä eri vaiheissa esiintyviä ristiriitoja ja jännitteitä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat lopputulokseen. Haastatteluaineiston käsittelyllä pyritään havainnollistamaan projektien etenemisen aikana havaittuja ongelmia ja samalla tuomaan tiedon lähteet avoimesti esille. Koko tutkielman läpi kantava ydinajatus on, että normien, tapojen ja muiden sosiaalista elämää määrittävien säännönmukaisuuksien kokonaisuuden liikkeelle sysääminen on usein jopa tärkeämpää kuin varsinaiset teknologiset ominaisuudet. Tietotekniikan aiheuttamat vaikutukset suuntaan tai toiseen ovat suurimmillaan silloin, kun ne muokkaavat sosiaalista todellisuutta radikaalisti. Tähän mennessä tietotekniikkaa on käytetty pääasiassa helpottamaan vanhoja työskentelytapoja, mutta kun teknologiset apuvälineet alkavat olla yhä useamman saavutettavissa ja niiden vaatimat resurssit käyvät halvemmiksi, voivat tietotekniikan tuomat suurimmat muutokset olla vielä edessä. Tutkielman löydökset asettuvat tukemaan väitettä, jonka mukaan tuottavuuden kehityksessä ei-tekniset innovaatiot ovat edellytyksinä teknisten innovaatioiden menestykselle.
Now showing items 1-15 of 15