Browsing by Subject "ovulaatio"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Koska hevosen lisääntymiskausi ajoittuu vain kesäkuukausille, voi yksittäisistäkin ovulaatiohäiriöistä olla merkittävää haittaa yksilön hedelmällisyydelle. Pitkän kantoajan takia tammat olisi hyvä saada tiineeksi mahdollisimman aikaisin, jotta ne varsoisivat mahdollisimman aikaisin keväällä. Kaikkien vuoden aikana syntyneiden varsojen syntymäpäivä on aina ensimmäinen tammikuuta, joten aikaisin keväällä syntyneillä varsoilla on ikäluokkakilpailuissa kilpailuetu myöhemmin kesällä syntyneisiin varsoihin nähden. Tamma on kausilisääntyjä, jonka lisääntymiskausi on keväällä ja kesällä. Tällöin tyhjillä tammoilla on säännöllinen kiimakierto, jonka pituus on keskimäärin 21 vuorokautta. Kiimakierto voidaan jakaa follikulaari- ja luteaalivaiheeseen. Follikulaarivaiheessa (estrus) tammalla on kiimaoireita ja se on valmis parittelemaan. Ovulaatio tapahtuu follikulaarivaiheessa, yleensä 1-2 päivää ennen follikulaarivaiheen loppua. Luteaalivaiheessa (diestrus) kohtu valmistautuu mahdolliseen tiineyteen. Luteaalivaihe päättyy keltarauhasen kuolemaan ja uuden follikulaarivaiheen alkamiseen. Hevosen yleisimpiä anovulaation syitä ovat hemorragiset anovulatoriset follikkelit, lutenisoituneet repeämättömät follikkelit, sekä persistoivat anovulatoriset follikkelit. Lisäksi ovulaatioon vaikuttaa tamman kuntoluokka ja mahdollinen metabolinen oireyhtymä. Ihmisillä yleisin anovulaation aiheuttaja on polykystinen munasarja -oireyhtymä eli PCOS. Naisilla PCOS aiheuttaa samantapaisia hormonaalisia muutoksia follikkelien kehittymisympäristössä kuin metabolinen oireyhtymä tammoilla. Molempiin liittyy vahvasti ylipaino ja insuliiniresistenssi. Naudoilla yleisin anovulaation syy ovat follikkeli- ja luteaalirakkulat. Naudan follikkelirakkula muistuttaa läheisesti tamman persistoivaa anovulatorista follikkelia. Tilojen oirekuvat ovat kuitenkin erilaisia. Tammoilla ovulaatiohäiriöiden esiintyvyys on kohtuullisen alhainen, mutta yksilön kohdalla ne aiheuttavat merkittävää haittaa hedelmällisyydelle. Olisikin tärkeää, että anovulaation syntymekanismit tunnettaisiin, jotta niitä pystyttäisiin ehkäisemään ja hoitamaan mahdollisimman tehokkaasti. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen tamman ovulaatiosta ja anovulaatiosta. Tutkielman tavoitteena on kuvata, millainen on normaali ovulaatio ja kiimojen vuodenaikaisvaihtelu, sekä kuvailla tamman ovulaatiohäiriöitä. Työssä myös verrataan tamman ovulaatiohäiriöitä ihmisten ja nautojen vastaaviin ovulaatiohäiriöihin, kuten follikkeli- ja luteaalirakkuloihin, sekä polykystiseen munasarjaoireyhtymään.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin nautojen superovulaatioon ja alkiohuuhteluihin. Alkiohuuhtelun avulla lehmä pystyy tuottamaan normaalia enemmän jälkeläisiä elinaikanaan. Jalostustyön nopeuttamiseksi alkioiden luovuttajiksi valitaan yleensä hyviä lehmiä. Luovuttaja superovulaatiokäsitellään reilun viikon kuluttua edellisestä kiimasta yleensä follikkeleita stimuloivalla hormonilla (FSH), mutta myös tamman istukkagonadotropiinia (eCG) käytetään. Nimensä mukaisesti superovulaatiokäsittelyn tarkoituksena on aiheuttaa useamman kuin yhden, parhaimmillaan usean kymmenen, munasolun ovuloituminen. Luovuttajan kiima ajoitetaan prostaglandiinilla, ja se siemennetään yleensä kahdesti laadukkaalla spermalla. 6 tai 7 päivää siemennyksestä alkiot huuhdellaan ei-kirurgisesti kohdunkaulan kautta ulos. Alkiot arvostellaan, hyvälaatuiset alkiot pestään ja pakataan yksittäin olkiin. Alkiot siirretään joko tuoresiirtona välittömästi samassa kiimakierron vaiheessa oleviin vastaanottajiin tai laadultaan parhaat pakastetaan ja säilötään nestemäiseen typpeen myöhempää siirtoa, jopa ulkomaankauppaa varten. Alkiohuuhteluiden suurin ongelma on superovulaatiovasteen ja alkiosaannon vaihtelevuus. Alkioiden määrä voi vaihdella nollasta useaan kymmeneen. Tätä on yritetty ratkaista monin keinoin, kuten FSH:n sisältämän luteinisoivan hormonin määrää säätelemällä ja huuhdeltavien eläinten follikkeliaaltojen vaihetta manipuloimalla ennen superovulaatiokäsittelyn aloittamista, kuitenkin varsin huonoin tuloksin. Alkiosaantoon vaikuttavat myös monet ympäristötekijät, kuten huuhdeltavan eläimen ikä, ravitsemus ja stressi käsittelyn aikana. Tutkimusosan tarkoituksena oli selvittää, kuinka huuhdellut eläimet tiinehtyvät huuhtelun jälkeen. Aineistoksi kerättiin kaikki 2059 Suomessa vuosina 1998 - 2003 suoritettua alkiohuuhtelua. Huuhdelluista eläimistä selvitettiin huuhteluun, alkiosaantoon, poikimisiin, siemennyksiin ja mahdolliseen karjasta poistoon liittyvät tiedot Faba Jalostuksen ja keinosiemennyksen neuvonnan tietokannassa (ML2000) olevasta eläinrekisteristä. Tiedostoja yhdistämällä laskettiin myös mm. huuhtelusta tiinehtymiseen kulunut aika, siemennyskauden pituus ja tarvittavien siemennysten määrä. Huuhteluista 1260 tehtiin hiehoille ja 799 lehmille. Huuhdellut hiehot olivat keskimäärin 16,0 ± 2,0 kk ikäisiä, ja lehmät olivat poikineet keskimäärin 2,7 ± 1,4 kertaa. Aikaa huuhtelusta tiinehtymiseen kului keskimäärin 66,5 ± 57,0 vrk, siemennyskausi oli 34,2 ± 5 3,4 vrk ja siemennyksiä tiineyttä kohti vaadittiin 2,0. ASMO-ydinkarjassa aika huuhtelusta ensimmäiseen siemennykseen oli yksityisiä tiloja lyhyempi (27,7 ± 18,6 vs. 35,6 ± 27,4), ja ASMO-ydinkarjan eläimet tiinehtyivät huuhtelun jälkeen nopeammin (60,4 ± 44,9 vs. 69,2 ± 60,7). Eläimet tiinehtyivät parhaiten ensimmäisellä huuhtelun jälkeisellä siemennyksellä, kun huuhtelusta oli kulunut 31 – 40 vrk. Lisäksi selvitettiin huuhtelun jälkeen huonon hedelmällisyyden takia poistettujen eläinten osuus. Eläimistä, joita ei huuhtelun jälkeen siemennetty, huonon hedelmällisyyden takia poistettiin 30 %. Näistä eläimistä kuitenkin suurin osa näytti kärsineen huonosta hedelmällisyydestä jo ennen huuhtelua, sillä 56 % oli ennen huuhteluun ryhtymistä yritetty tuloksettomasti siementää keskimäärin 4,4 kertaa. Siemennetyistä eläimistä 3,3 % poistettiin karjasta tiinehtymättöminä. Näin ollen alkiohuuhtelut eivät näyttäneet heikentävän huuhdeltujen eläinten omaa hedelmällisyyttä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Tutkielman alkuosassa on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään tamman keinosiemennystä painottuen siemennyksen ajoittamiseen tuore-, siirto- ja pakastespermalla. Lisäksi käsitellään ovulaatien induktiota ja muuta kiimakierron hermonaalista käsittelyä. Lopuksi tarkastellaan alkiokuolemien esiintymistä käytettäessä vanhoja sukusoluja (postovulatoriset siemennykset ja säilytetty sperma) ja pakastespermaa. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan selville optimaalisin, praktiikassa käyttökelpoinen siemennysajankohta ovulaatioon nähden pakastespermalla siemennettäessä. Ypäjällä 1995 suoritetussa käyttökokeessa 34 tammaa siemennettiin pakastespermalla kahteen peräkkäiseen kiimaan: 48 tunnin välein ennen ovulaatiota ja 0-12 tuntia ovulaation jälkeen, ja vertailtün tiinehtyvyyttä ryhmien välillä. Tammat tutkittiin rektaalisesti ultraäänellä 12 tunnin välein ovulaatioajankohdan määrittämiseksi. Tiineystarkastus tehtiin 14-16 vrk ovulaation jälkeen. Siemennyksiin käytettiin vain yhdestä oriista kerättyä spermaa, millä eliminoitiin orien välillä esiintyvät suuretkin vaihtelut sperman hedelmällisyydessä pakastuksen jälkeen. Tiinehtyvyydeksi saatiin 30 % ennen ovulaatiota ja 18 % ovulaation jälkeen siemennettäessä. Paras tiinehtyvyvs (35%) oli 0-24 tuntia ennen ovulaatiota siemennyksissä. Suurin ero oli nuorten (4-10 v.) ja vanhempien (>10 v.) tammojen välillä: 59 % ja 23 % tiinehtyvyys. Varsallisten ja varsattomien tammojen välillä ei ollut eroa tiinehtymisessä. Erot eri ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tämän tutkimuksen perusteella 48 tunnin siemennysväli ennen ovulaatiota on liian pitkä. Parempia tuloksia saataisiin, jos tammat tutkittaisiin 24 tunnin välein. Ovulaation jälkeen siemennettäessä 12 tunnin välein tehtävä tutkimus ajoitti siemennyksen liian kauaksi ovulaatiosta, koska tiinehtymistulos oli hyvin alhainen. Käytännössä pakastespermalla kannattaisi siementää pääasiassa nuoria ja terveitä tammoja. HCG:n käyttö siemennyksen yhteydessä ajoittaisi ovulaation, ja siten vähentäisi tutkimuskertoja sekä tarvittavia siemenpanoksia.
Now showing items 1-3 of 3