Browsing by Subject "paneeliaineisto"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen vaikutusta kuolleisuuteen Suomen maaseudulla vuosina 1880–1900. Kunnanlääkärijärjestelmällä pyrittiin kehittämään maaseudun sairaanhoitoa tuomalla lääkäri ihmisten tavoitettavaksi. Ensimmäinen kunnanlääkäri astui virkaan vuonna 1882 Viitasaarella. Vuoden 1900 loppuun mennessä Suomessa oli toimessa 85 kunnanlääkäriä ja Suomen 480 kunnasta kunnanlääkäripiireihin kuului 125 kuntaa. Selvitän tutkielmassa kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen tilastollisen yhteyden kuolleisuuden laskuun ekonometrisiä menetelmiä soveltaen. Aineistona tutkielmassa ovat kunnittaiset väestönmuutostilastot, jotka löytyvät Tilastokeskuksen sarjasta Suomen Virallinen Tilasto VI. Olen kerännyt jokaisesta vuosisadan vaihteen 480 maalaiskunnasta tiedot syntyneistä, kuolleista ja nettoväestönmuutoksesta vuosilta 1880–1900. Menetelmänä olen käyttänyt kiinteäkertoimista regressioanalyysia, jonka avulla kuntia yli ajan seuraamalla saadaan esiin kunnanlääkärien vaikutus kuolleisuuden muutoksiin. Tiedot kunnanlääkärien astumisesta virkaan löytyvät sarjasta Suomen Virallinen tilasto XI, Lääkintölaitos. Koko aineistolla tehdyt regressiot viittaavat kunnanlääkäreillä olleen tilastollisesti merkitsevä kuolleisuutta laskeva vaikutus. Vaikutus oli hieman voimakkaampi ja vakaampi naisten kohdalla. Vain kunnanlääkärilliset kunnat sisältävällä osa-aineistolla tehdyissä regressioissa löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä kunnanlääkärin vaikutus kuolleisuuden laskuun. Kuolleisuuden muutosten tarkastelu event study –kehikossa antoi kuitenkin aihetta epäillä, että kunnanlääkärien palkkaamisen ajoitus on riippunut kuolleisuuden kehityksestä kunnissa. Regressiotulosten mukaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittäminen laski kuolleisuutta Suomen maaseudulla jo 1800-luvun lopulla. Lääkäreiden menetelmät sairauksien hoitamiseksi olivat vielä tuolloin rajalliset, mutta bakteeriteorian kehittyminen teki lääkäreiden antamasta hoidosta ja tiedosta terveyden kannalta aiempaa optimaalisempaa. Siten yhä laajemman joukon pääsy lääkärin antaman hoidon ja terveysvalistuksen piiriin vaikutti kuolleisuutta laskevasti. Tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että 1800-luvun lopulla Suomessa alkanut kuolleisuuden lasku ei johtunut alkuvaiheessa pelkästään parantuneesta ravinnosta, nousseesta elintasosta ja tautien heikkenemisestä, vaan tietoisilla julkisilla toimenpiteillä oli oma tärkeä roolinsa.

Suomessa maatalousalalla on käynnissä voimakas rakennemuutos, jonka vaikutusta maatalouden tuotantokustannuksiin on tutkittava huomioiden pitemmän aikavälin muutokset. Maatalouden kannattavuuskirjanpitotoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet ja tietoja kerätään vuosittain noin tuhannelta toimintaan vapaaehtoisesti liittyneeltä tilalta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) kerää vuosittain maa- ja puutarhatalouden yrityskohtaisen kirjanpitoaineiston. Aineiston tuloksia sopivasti painottamalla pyritään kuvaamaan koko Suomen maatalouden kannattavuutta. Suomen tulokset julkaistaan Taloustohtori–sivuston maa- ja puutarhatalousverkkopalvelussa. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan mikropaneeliaineiston ja lineaarisen sekamallin ominaisuuksia ja tutustutaan maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoon. Soveltavassa osassa selvitetään tuotantokustannusten muuttumista suomalaisilla kannattavuuskirjanpitotoimintaan osallistuvilla maatiloilla aikajaksolla 2000–2011 sekä testataan lineaarisen sekamallin käytettävyyttä mallinnettaessa maatalousyrityksen tuotantokustannuksia. Tuotantokustannuksia tarkastellaan kokonaistuotantokustannuksina ja yksikkötuotantokustannuksina. Kokonaistuotantokustannukset ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan kaikissa tuotantosuunnissa. Yksikkötuotantokustannus maitolitraa kohden on pysytellyt tarkastelujakson lähes samalla tasolla tai hieman pienentynyt. Tulosten perusteella lehmien määrän lisääntyminen tiloilla pienentää yksikkökustannusta. Tärkeimmät tuotantokustannuksia selittävät muuttujat liittyvät aikamuutokseen ja tilan suuruutta kuvaaviin tekijöihin, kuten viljelyala ja lehmien määrä. Tutkimuksessa selvitetään myös maatilojen kokoluokan ja maantieteellisen sijainnin merkitystä kustannusten selittäjänä. Tulosten perusteella tilan sijainti ei ole kovin tärkeä selittäjä kustannusten muodostumisessa ja kokoluokista eniten erottuu pienien maatilojen joukko, joka eroaa merkitsevästi keskisuurista ja suurista tiloista siten, että yksikkökustannustaso oli suurempi. Kokonaistuotantokustannukset kasvavat tilakoon kasvaessa. Mallien toimivuustarkastelujen perusteella lineaarinen sekamalli toimii parhaiten kokonaistasolla ja keskisuurilla ja suurilla kokoluokilla. Pienien tilojen kuvaaminen lineaarisella sekamallilla on epätarkempaa. Tuotantosuunnittain katsottuna malli näyttää antavan aliarvion kokonaiskustannuksista siipikarja-, kasvihuone- ja sikatuotannossa, ja toisaalta yliarvioivan kustannukset viljanviljelyssä, muussa kasvinviljelyssä ja muussa laidunkarjatuotannossa, mutta ero ei kuitenkaan ole merkitsevä. Tilannetta voitaisiin parantaa siten, että kannattavuuskirjanpitotoimintaan pyrittäisiin rekrytoimaan lisää pieniä tiloja ja sellaisien tuotantosuuntien tiloja, joita on nyt aineistossa vähän, esimerkiksi siipikarjatuotannon ja muuta laidunkarjatuotantoa harjoittavia tiloja.

Tutkielmassa tarkastellaan yritysveroprosenttien yhteyttä modernien toimialojen kehitykseen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tutkittava aikaperiodi on 2005–2018 ja tarkastelussa on 18 eteläisen Afrikan valtiota. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea modernin työn sektoria. Tavoitteena on analysoida, millainen yhteys yritysverotuksen muutoksilla on ollut näiden modernien toimialojen työllistämään osuuteen työvoimasta. Kehityspoliittisessa keskustelussa on esitetty, että Afrikan maiden on parannettava edellytyksiä verotettavan ja virallisen työn osuuden kasvulle. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että yritysveron laskulla on ollut modernien toimialojen toimintaedellytyksiä parantava vaikutus, mutta verotus yksin ei selitä modernin työn kehitystä. Taustalla vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan ja työn laajempi rakennemuutos sekä talouskasvu. Tutkielma on toteutettu paneeliaineistolla ja keskeisin tutkimusmenetelmä on kiinteäkertoiminen regressioanalyysi. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kuvailevaa tilastoanalyysia. Useista lähteistä koottu paneeliaineisto sisältää valtiokohtaiset yritysveroasteet sekä modernien sektoreiden osuudet työvoimasta maittain. Regression kontrollimuuttujana käytetään asukaskohtaisia bruttokansantuotteita. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, ettei selitettävän ja selittävän muuttujan välillä ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Vaikka kuvailevan tilastoanalyysin perusteella vaikuttaakin siltä, että veroasteen laskulla voisi olla yhteys työn modernien sektoreiden kasvuun osassa eteläisen Afrikan maita, kiinteäkertoiminen regressioanalyysi ei osoita tilastollista merkitsevyyttä muuttujien välillä. Yritysveroprosentit eivät pysty selittämään modernien sektoreiden muutoksia riittävällä tasolla. Modernien sektoreiden kasvua ja verotuksen muutoksia voi selittää laajempi työn rakennemuutos sekä paine kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiselle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vaikka regressioanalyysi ei osoita syy-selityssuhdetta, joidenkin yksittäisten valtioiden tasolla verotuksella vaikuttaisi olevan yhteys modernien sektoreiden kehitykseen. Veronkorotuksilla havaitaan useammassa valtiossa yhteys modernien toimialojen kasvun hidastumiselle. Vaikka tutkielman hypoteesia muuttujien välisestä yhteydestä ei voida osoittaa oikeaksi, tutkielman tulokset ovat silti linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkielman ilmeinen haaste on 18 havaintoyksikön pieni määrä, jolloin tilastollisesti merkitsevien tulosten saaminen on epätodennäköisempää kuin suuremmalla otoskoolla. On mahdollista, että verotuksella on osittainen yhteys modernien toimialojen kasvuun, mutta kehitystä ohjaa lisäksi sekä endogeeniset että eksogeeniset tekijät, kuten talouskasvu, teknologinen rakennemuutos ja kansainvälinen kilpailukyky.