Browsing by Subject "pappeus"

Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.

Tutkimus käsittelee pappeutta ja papin roolia saaristolaisyhteisön jäsenenä Ulla-Lena Lundbergin vuonna 2012 ilmestyneessä Jää – romaanissa. Romaanin päähenkilö Petter Kummelin lisäksi tutkimuksessa paneudutaan hänen vaimonsa Monan kokemukseen papinrouvan elämästä miehensä rinnalla. Keskeistä on myös ympäröivän saaristoyhteisön ja papin perheen välinen suhde sekä se, miten kriitikot ovat romaaniin suhtautuneet. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat Ulla-Lena Lundbergin Jää – romaani sekä romaania koskevat sanomalehdissä ilmestyneet kirjallisuuskritiikit. Tutkimuksen tausta muodostuu pääasiassa pappilaelämästä ja papin roolia kaunokirjallisuudessa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimuksen kohteena olevan romaanin tapahtuvat sijoittuvat vuosien 1946–1949 väliseen aikaan Ahvenanmaan ulkosaaristossa Luodot nimisellä saarella, jonka esikuvana on kirjailijan syntymäpaikka Kökar. Tässä tutkimuksessa omaelämänkerrallisuus, faktan ja fiktion sekoittuminen sekä historiallisen romaanin keskeiset periaatteet ovat keskeisiä teemoja. Romaani koostuu vahvasti omaelämänkerrallisista aineksista, mutta historiallisen romaanin yleisten määritelmien mukaisesti tarkoista historiallisista faktoista ja taustatyöstä huolimatta romaani on aina oman lajityyppinsä edustajana sellaisenaan fiktiota. Kirjailijan oman isän Pehr Algot Lundbergin ja romaanin päähenkilön Petter Kummelin välisiä yhteneväisyyksiä ei voi kuitenkaan olla huomaamatta. Kirjailijalla on tuotannossaan tapana yhdistellä omaelämänkerrallisia teemoja ja paikkoja. Yksityiskohtaiset luonto- ja ajankuvaukset kertovat kirjailijan antropologisesta koulutuksesta ja lähestymistavasta. Tämän tutkimuksen aineiston pohjalta voi päätellä Petter ja Mona Kummelin sopeutuneen hyvin yhteisön jäseniksi ahvenanmaalaisessa seurakunnassa. Petter rakensi nopeasti luottamuksellisen suhteen saaren vaikuttajiin ja sai seurakuntalaiset puolelleen ihmisläheisyydellään. Luodoilla vallitsi voimakas kahtiajako itä- ja länsi-luotolaisten välillä. Omien kokemuksiensa vuoksi Petter suhtautui kielteisesti hänelle kohdistettuun toiveeseen aloittaa Luodoilla uskonnollinen herätys. Herätyksen myötä olisi ollut vaarana, että luotolaisten kahtiajako olisi syventynyt entisestään. Mona oli työteliäs papinrouva, joka hukutti yksinäisyyden kokemustaan ahkeroimalla pappilan töissä. Samalla kun Petter jätti perhettään vaille riittävää huomiota papintyönsä varjolla. Petter oli pidetty Luotojen kirkkoherra, jonka traaginen ja yllättävä kuolema vaikutti siihen, että hänen seuraajaansa suhtauduttiin äärimmäisen torjuvasti. Romaanin vastaanotto oli sen ilmestyessä kautta linjan ylistävää. Päähenkilön pappeus ja hieno saaristoelämän kuvaus olivat erityisen kiiteltyjä teemoja. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat ulkosaaristoon ja sodan jälkeiseen aikaan, kerronta ja preesensin käyttö häivyttävät mennyttä aikaa ja luovat illuusion reaaliaikaisesta kerronnasta.

Tutkin tässä tutkimuksessa millaisia merkityksiä kahdeksan Tampereen hiippakunnan kirkkoherraa antaa pappeudelle. Samoin tutkin sitä, millaisia merkityksiä kirkkoherrat antavat työssänsä pastoraaliselle johtamiselle ja miten se heidän mukaansa työssä näkyy. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla tammi-helmikuussa 2017 ja tutkimus analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen mukaan pappeus merkitsee kirkkoherroille Jumalan antamaa kokonaisvaltaista kutsua. Tätä kutsua kirkkoherrat toteuttivat palvelemalla seurakuntaa. He halusivat pappeina tuoda Jumalan sanaa seurakuntalaisille ajankohtaisesti ja Raamattuun perustaen. Seurakunnan palvelemisessa tärkeänä osana kirkkoherrat kokivat läsnäolon ja seurakuntalaisten kohtaamisen. Kirkkoherrojen mukaan oma hengellisyys on tärkeä osa pappeutta. Tämän tutkimuksen perusteella pastoraalista johtaminen merkitsee kirkkoherroille seurakunnan kokonaisvaltaista johtamista. Tärkeänä osana tässä on huolehtia seurakunnan hengellisen perustehtävän toteutumisesta. Pastoraalisena johtajana kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja ja tähän kuuluu esimerkiksi huolehtia siitä, että seurakunnassa hoidetaan sakramenttien jakaminen oikein. Hallinto on osa pastoraalista johtamista. Kirkkoherra ei toteuta pastoraalista johtamista yksinään, vaan se tapahtuu yhdessä muiden ihmisten kanssa, sillä tutkimuksen perusteella pastoraalinen johtaminen nousee seurakunnan olemuksesta. Tutkimuksen mukaan pastoraalisessa johtamisessa täytyy käydä dialogia ihmisten kanssa, mutta kantaa myös johtajalle kuuluva vastuu. Pastoraaliseen johtamiseen kuuluu seurakunnan asioiden kokonaisvaltainen pohtiminen ja muutoksien johtaminen, jos seurakunnan toiminta sitä vaatii. Tutkimuksen perusteella voikin todeta, että kirkkoherran täytyy tarkastella yhteiskunnan muuttumista ja johtaa seurakuntaa sekä siinä toimivaa työyhteisöä vastaamaan näihin muutoksiin tarkoituksenmukaisesti.

Tässä tutkielmassa tarkastelin yhdysvaltalaisen professorin Elton Truebloodin (1900-1994) ekklesiologisia näkemyksiä. Kiinnostus ekklesiologisiin kysymyksiin on systemaattisen teologian piirissä kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Miten kirkko tulisi määritellä ja onko kirkon ulkopuolella pelastusta? Mikä on sakramenttien luonne ja merkitys kristillisessä uskossa? Miten pappeus tulisi kristillisessä kontekstissa määritellä? Muun muassa nämä kysymykset ovat olleet ekklesiologisissa keskusteluissa pinnalla. Käsillä olevassa tutkielmassa tarkastelin ennen kaikkea kysymystä: Mitä Trueblood näistä ekklesiologisista kysymyksistä ajatteli? Trueblood oli uskonnoltaan kveekari ja kveekariteologia vaikutti suuresti siihen, mitä hän ekklesiologisista kysymyksistä ajatteli. Tässä tutkielmassa peilasin Truebloodin ekklesiologisia näkemyksiä erityisesti toisten kveekarien ekklesiologisiin näkemyksiin. Miten kveekarien traditionaaliset ekklesiologiset painotukset näkyivät Truebloodin näkemyksissä? Miten hänen ekklesiologiset näkemyksensä erosivat toisten kveekarien näkemyksistä? Universaaliin kirkkoon kuuluivat Truebloodin mukaan kaikki, jotka seurasivat ”Kristuksen Valoa” (riippumatta siitä olivatko he kuulleet historiallisesta henkilöstä nimeltä Jeesus Nasaretilainen). Kristuksen Valon johdatuksen pystyi päättelemään henkilön käytöksen (elikö hän pyhitettyä elämää vai ei) pohjalta. Suurin osa ennen toista maailmansotaa eläneistä kveekareista allekirjoitti tällaisen näkemyksen. Truebloodin suhtautuminen sakramentteihin oli myönteisempi kuin 1600- ja 1700-luvulla eläneiden kveekarien. Näiden kveekarien tavoin Trueblood kuitenkin katsoi, että osallistuminen ”fyysisten” sakramenttien viettoon ei ollut ”keskeinen” osa kristillistä uskoa. Liberaaleista ja konservatiivisista kveekareista poiketen Trueblood hyväksyi sen, että kveekariseurakunnat palkkasivat pappeja, mutta kveekarien suuren enemmistön tavoin hän painotti, että papeilla ei ollut valtuuksia, jotka olisivat erottaneet heidät muista seurakuntalaisista. Johtopäätökseni oli se, että ekklesiologisilta näkemyksiltään Trueblood oli (kveekari kontekstissa) liberaali ortodoksi.