Browsing by Subject "paradoksi"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2017)Pro Gradu-tutkielmassani tarkastelen personifikaatiota, paradoksia, retorista kysymystä, eufemismia ja hyperbolaa ranskalaisen pop-laulaja Mylène Farmerin kahdessatoista laulussa, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1988−2012 välillä. Tutkimuksellani on kaksi keskeistä tavoitetta. Ensinnäkin tarkastelen tutkittujen figuroiden esiintymistä Mylène Farmerin laulujen sanoituksissa. Toiseksi vertaan sanoituksissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden näkemyksiin. Tutkimukseni teoriatausta koostuu pääsääntöisesti stilistiikan ja retoriikan tutkijoiden näkemyksistä, joita hyödynnän muodostaessani kokonaiskuvaa tutkituista figuroista. Kokoan yhteen määritelmiä ja näkökulmia, joiden ansiosta on mahdollista tuottaa prototyyppisiä määritelmiä kunkin figuran kohdalla. Muodostan tutkimustani varten soveltavan metodin, jolla on kolme keskeistä ulottuvuutta. Ensimmäistä metodin osaa kutsun kuvailuksi. Kuvailun avulla identifioin korpuksessani esiintyviä tutkimukseni kannalta oleellisia figuroita. Metodin toinen vaihe on analyysi. Analyysillä on tärkeä rooli tutkimukseni metodiikassa, sillä sen ansiosta pystyn ymmärtämään figuroiden funktioita ja piirteitä tarkemmin tutkittujen laulujen konteksteissa. Tutkimusmenetelmäni kolmantena osana toimii vertailu, joka antaa mahdollisuuden verrata Mylène Farmerin lyriikoissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden käsityksiin. Kokoan yhteen myös tuloksia, jotka mahdollistavat tutkimukseni tavoitteiden tarkastelun. Esitän seuraavat suuntaa-antavat prosenttiluvut, jotka muodostuvat figuroita sisältävistä säkeistä suhteessa tutkittujen säkeiden kokonaismäärään: personifikaatio 7,3 %, paradoksi 5,0 %, eufemismi 3,6 %, hyperbola 3,2 % ja retorinen kysymys 3,0 %. Näin ollen on mahdollista sanoa, että figurat ovat läsnä laulajattaren sanoituksissa. Tämän lisäksi verratessani Mylène Farmerin sanoituksissa olevien figuroiden funktiota ja piirteitä asiantuntijoiden käsityksiin hahmotan, että laulajatar käyttää personifikaatiota systemaattisesti osittain eriävällä tavalla. Kuitenkin Mylène Farmerin sanoituksissa esiintyvät eufemismit, retoriset kysymykset ja hyperbolat jakavat järjestelmällisesti monia samankaltaisuuksia teoreetikoiden määritelmien kanssa. Toisaalta paradoksin käyttö sanoituksissa osoittaa sekä monia samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia, kun vertaan sitä asiantuntijoiden näkemyksiin. Tuloksien valossa päättelen, että Mylène Farmer näyttää kehittävän persoonalliseen suuntaan enemmän personifikaatiota ja paradoksia kuin muita tutkittuja figuroita.
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani Tuukka Pietarisen runokokoelman Yksin ja toisin (2018) suhdetta dualismeihin ja dualistiseen ajatteluun. Tutkin kokoelman runojen tapaa käsitellä todellisuutta paradoksin ja järjen logiikan purkamisen kautta ja selvitän, millaisia intertekstuaalisia ja filosofisia vaikutteita teoksen taustalla voidaan havaita. Tärkein tutkimani intertekstuaalinen suhde on Mirkka Rekolan runouteen ja aforistiikkaan. Rekolan laaja tuotanto ja siitä tehty tutkimus ovat tarjonneet tulkinnallisia lähtökohtia, joihin peilata Pietarisen runoja. Pietarisen runot ammentavat Rekolan perinteestä ainakin aforistiikan ja poetiikan yhdistämisen sekä dualismeja purkavan tematiikan saralla. Yksin ja toisin kyseenalaistaa dualistisen ajattelun monella tavalla. Runot kurottavat dualismeihin pohjaavan kielenkäytön taakse paradoksien, nonsensisten piirteiden ja intertekstuaalisten viittausten avulla. Analysoin työni aluksi kokoelmasta löytyviä erilaisia näennäisiä vastinpareja, ja tarkastelen näiden välisiä suhteita ja yhteensulautumisia myöhemmissä analyysiluvuissa. Paradokseja ja paradoksaalisuutta käsittelevässä luvussa keskityn erityisesti poissa- ja läsnäolon sekä syntymän ja kuoleman välisten suhteiden paradoksaalisuuteen. Intertekstuaalisuutta ja teoksen tematiikkaa käsittelevässä luvussa tarkastelen muun muassa tyhjyyden, rakentamisen ja purkamisen sekä yhteensulautumisen tematiikkoja osana dualismeja kyseenalaistavaa ja purkavaa ilmaisua. Pietarisen kokoelman runoille on tyypillistä poimia aineksia tutuista kirjoittamisen tavoista, teoksista ja ajatuksista yhdistellen niitä yllätyksellisillä ja paikoin absurdeillakin tavoilla. Tutkielmani kannalta on kiinnostavaa, miten kokoelma rakentaa omaa sisäistä filosofiaansa. Runot muun muassa luovat paradoksaalisia asetelmia olematta yksiselitteisiä paradokseja ja viittaavat eri filosofisiin traditioihin sitoutumatta mihinkään tiettyyn filosofiaan.
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani Tuukka Pietarisen runokokoelman Yksin ja toisin (2018) suhdetta dualismeihin ja dualistiseen ajatteluun. Tutkin kokoelman runojen tapaa käsitellä todellisuutta paradoksin ja järjen logiikan purkamisen kautta ja selvitän, millaisia intertekstuaalisia ja filosofisia vaikutteita teoksen taustalla voidaan havaita. Tärkein tutkimani intertekstuaalinen suhde on Mirkka Rekolan runouteen ja aforistiikkaan. Rekolan laaja tuotanto ja siitä tehty tutkimus ovat tarjonneet tulkinnallisia lähtökohtia, joihin peilata Pietarisen runoja. Pietarisen runot ammentavat Rekolan perinteestä ainakin aforistiikan ja poetiikan yhdistämisen sekä dualismeja purkavan tematiikan saralla. Yksin ja toisin kyseenalaistaa dualistisen ajattelun monella tavalla. Runot kurottavat dualismeihin pohjaavan kielenkäytön taakse paradoksien, nonsensisten piirteiden ja intertekstuaalisten viittausten avulla. Analysoin työni aluksi kokoelmasta löytyviä erilaisia näennäisiä vastinpareja, ja tarkastelen näiden välisiä suhteita ja yhteensulautumisia myöhemmissä analyysiluvuissa. Paradokseja ja paradoksaalisuutta käsittelevässä luvussa keskityn erityisesti poissa- ja läsnäolon sekä syntymän ja kuoleman välisten suhteiden paradoksaalisuuteen. Intertekstuaalisuutta ja teoksen tematiikkaa käsittelevässä luvussa tarkastelen muun muassa tyhjyyden, rakentamisen ja purkamisen sekä yhteensulautumisen tematiikkoja osana dualismeja kyseenalaistavaa ja purkavaa ilmaisua. Pietarisen kokoelman runoille on tyypillistä poimia aineksia tutuista kirjoittamisen tavoista, teoksista ja ajatuksista yhdistellen niitä yllätyksellisillä ja paikoin absurdeillakin tavoilla. Tutkielmani kannalta on kiinnostavaa, miten kokoelma rakentaa omaa sisäistä filosofiaansa. Runot muun muassa luovat paradoksaalisia asetelmia olematta yksiselitteisiä paradokseja ja viittaavat eri filosofisiin traditioihin sitoutumatta mihinkään tiettyyn filosofiaan.
-
(2015)Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Søren Kierkegaardin (1813–1855) paradoksikäsitystä ja sen suhdetta mystiikkaan. Kierkegaardin eksistenssifilosofiassa on paljon samoja piirteitä kuin kristillisessä mystiikassa. Hänen ajattelunsa tulee lähelle mystiikan teologiaa, jonka katsotaan alkaneen Pseudo-Dionysios Areopagitan (n. 500jKr.) uusplatonistisesta teologiasta. Jumala pakenee kielellisiä määrittelyjä, koska hän on olemukseltaan salattu. Siksi mystiikan teologian kuvaukset Jumalasta ovat luonteeltaan paradoksaalis – dialektisia, esimerkiksi "häikäisevä pimeys". Ne samanaikaisesti sekä kertovat jotain Jumalasta että säilyttävät hänen salatun olemuksensa. Työni ensisijaisina lähteinä ovat Kierkegaardin pseudonyymi Johannes Climacuksen teokset Filosofisia muruja (1844) ja Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus (1846). Edellä mainittujen teosten rinnalla käytän Kierkegaardin muita pseudonyymisiä sekä hänen omalla nimellään julkaisemia kirjoituksia. Teoksissaan Climacus selvittää kristityksi tulemista ja ihmisen mahdollisuutta tuntea totuus. Hänen mukaansa Jumala on ihmiselle tuntematon, absoluuttisen erilainen ja ymmärrykseltä salattu. Tuntematon jumala haluaa kuitenkin olla tasavertainen ihmisen kanssa ja sen vuoksi hän ilmoittaa itsensä. Jumalan ilmoitus on absoluuttinen paradoksi – aikaan saapuva ikuinen Jumala. Absoluuttinen paradoksi avautuu vain uskossa, jossa ihminen kohtaa Kristuksen kasvoista kasvoihin. Kierkegaardin ajattelussa vaikuttaa käänteinen dialektiikka, jossa positiivinen tunnistetaan negatiivisesta. Kierkegaardin dialektiikka vastustaa Hegelin (1770–1830) ajattelua tämän omilla aseilla. Hegelin dialektiikassa olemisen ja ei-olemisen synteesi on tuleminen. Hegel uskoi, että ajattelun avulla on mahdollista saavuttaa puhdas jumalallinen oleminen. Kierkegaard kieltää tämän. Hänen mukaansa eksistenssi on jatkuvassa tulemisen tilassa. Eksistenssin negatiivisuus kumoutuu vasta ikuisuudessa. Kristillinen eksistenssi synnyttää kärsimyksen, joka johtuu siitä että ihminen eksistoi ikuisen ja ajallisen synteesinä. Kierkegaard kuvaa kirjoituksissaan sekä positiivista ideaalia kristillisyyttä että negatiivista eksistentiaalista kristillisyyttä. Kristillisessä pyrkimyksessä edistyminen kohti ideaalia ilmenee eksistenssissä vastakohtansa kautta, siksi uskonnollinen kärsimys on merkki suhteesta iäiseen autuuteen. Kierkegaardin paradoksin mystiikka ilmenee siinä, että ihminen tulee itsekseen Jumala-suhteen kautta. Ottaessaan uskossa vastaan Kristuksen – absoluuttisen paradoksin – ihminen alkaa eksistoida omana itsenään. Uusi oleminen on Paavalin sanoin sitä, että: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20).
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutustuttaa lukija todennäköisyyslaskennan paradokseihin. Tutkielman alussa kerrotaan yleisesti todennäköisyyslaskennan paradokseista, jonka jälkeen esitetään neljä klassista todennäköisyyslaskennan paradoksia ratkaisuineen. Tutkielman lopussa pohditaan, miten todennäköisyyslaskennan paradoksit tukevat matematiikan opetusta sekä suomalaisten opetussuunnitelmien (peruskoulu ja lukio) että aihetta koskevien tieteellisten julkaisujen näkökulmasta.
Now showing items 1-5 of 5