Browsing by Subject "partio"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Tutkin pro gradu -työssäni järjestölehden merkitystä harrastusidentiteetin rakentajana ja sitä, miten lehti pyrkii luomaan suhdetta lukijoihinsa. Tarkastelen sitä, kuka teksteissä pääsee ääneen sekä sitä, minkälaisia paikkoja lukijalle tekstissä osoitetaan. Aikakauslehtijutut ovat lähtökohtaisesti moniäänisiä: niissä kuuluvat niin haastateltavien, toimittajan kuin muidenkin toimijoiden äänet. Harrastelehtien ensisijainen tehtävä on usein yhteishengen luominen. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen teksti- ja diskurssianalyysi, ja aineistoni koostuu kuudesta Suomen Partiolaisten Partio-lehden ja kuudesta Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehden jutusta. Järjestölehtiä ja niiden merkitystä harrastajien tai jäsenten identiteetin rakentajana ei ole aiemmin tutkittu laajasti. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii erityisesti teoria sosiaalisista ryhmistä sisä- ja ulkoryhminä. Sen mukaan ihmisryhmät tuotetaan diskurssissa ja ne ovat tarkasteltavissa diskurssina. Kun ryhmä tuotetaan kielellisesti, sen ajatellaan olevan paikannettavissa kielellisiin rakenteisiin. Teorian keskeiset käsitteet ovat sisäryhmä ja ulkoryhmä. Sisäryhmä tarkoittaa yksilön omaa ryhmää, ulkoryhmä puolestaan ryhmää, johon yksilö ei kuulu. Sisäryhmään sisältyy ajatus positiivisesta yhteisöllisyydestä ja positiivisista ryhmäominaisuuksista. Ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin kategorisoimalla heitä. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni tarkastelemalla eri referointikeinojen avulla, keiden äänet kuuluvat aineistonani olevissa teksteissä. Tutkielmani mukaan toimittaja tuo suorilla sitaateilla tekstiin haastateltavansa omaa ääntä ja siten haastattelutilanteen autenttisuutta ja ainutlaatuisuutta. Sitaateilla rakennetaan myös yhteenkuuluvuutta oman jäsenistön kanssa. Samalla toimittaja osoittaa tekstissä muun muassa nollapersoonan avulla lukijalle paikkoja, joissa tämä voi samastua partiolaisten kokemuksiin. Usein toimittaja saattaa olla myös yksi kuvaamansa partiotapahtuman osallistujista, joka yhdistää juttujen eri ääniä ja lähteitä. Tutkielmani vahvistaa, että järjestölehtien tehtävä on tukea jäsenten mielissä positiivista kuvaa harrastuksesta. Yksi merkittävä sisä- ja ulkopiiriläisyyttä luova tekijä on aineiston jutuissa käytetty, harrastusidentiteettiä tukeva kieli ja partiotermistö. Partiolehtien jutuissa partiolaiset näyttäytyvät positiivisina, toiminnallisina, yhteisöllisinä, osaavina, vastuullisina ja oikeamielisinä. Partiolaiset kuvataan usein myös muiden auttajina. Partiolaisuus näkyy sisäryhmän toiminnassa tavoiteltavana piirteenä. Ulkoryhmät kokevat harrastuksen puolestaan kiehtovaksi, mutta ajoittain hieman oudoksi toiminnaksi. Muita partiolehtien muodostamalle tekstilajille ominaisia piirteitä ovat tutkielmani mukaan juttujen opetuksellisuus sekä tietynlainen kotikutoisuus, joka liittyy toimittajien harrastajataustaan: kirjoittajat ovat pääsääntöisesti nuoria, eivät ammattitoimittajia.
-
(2017)Aim and background. This research aims to give a voice for children in the field that studies children's participation. Many studies have primarily used adult's views on participation and studied how this kind of participation is practiced in children's communities. These assumptions often miss children's complex and variable views of participation in their different environments. The aim of this research is to create a better understanding of the phenomenon of children's participation in school and scouting and guiding. By studying two environments this research tries to open children's views about participation as a phenomenon that children experience differently in their diverse social contexts. In this way the phenomenon is studied more widely and attempted to understand it as a part of children's lifes everywhere, not just at school. By creating the phenomenon of participation as children see it aims also to give better understanding about how to evolve children's participation both in school and scouts and also in the educational research. Methods. The research material was collected in the spring of 2017 in semi-structured interviews with five 5th graders who were also scouts. Every interviewee was interviewed twice: once at the scouts meeting place about scouting environment and once at school about school environment. Before the interview the children filled out a short sheet about how they feel about the interview and how much they know about certain concepts (for example local group or student council) they were to be asked about in the interviews. Every interview included a storycrafting assignment aimed to make the social encounter more equal between the researcher and the child. The research was carried out as a phenomenographic analysis. Conclusions. According to the results children experience both scouts and the school environment to be child centered communities, though are in fact separated from the decision-making processes. In both environments children participated in the decision-making only in certain places that were specifically meant for them. These places do not penetrate the decision-making of the communities but only include a part of it. Based on the analysis children saw their role in the decision-making and participating mainly to be sufficient and fair. They did not see that children could nor needed to have a bigger role as members of studied communities. Whereas children had some expectations towards school as an enabler of children's participation in society, scouting was not seen to have a similar role. Scouting was seen as a friendlier environment that allows children more freedom than school or other environments. The results show that there is a need for qualitative research about participation of children also in other environments than schools. Studies about participation of children also need more understanding about how children themselves experience participation so that the results would be more compatible in the light of the theoretical understanding of participation
-
(2024)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Luontosuhde määritellään ihmisen kokemuksena siitä, että hän on osa luontoa ja sen nähdään kehittävän hyvinvointia. Se kehittyy, kun viettää aikaa ulkona ja saa kokemuksia sieltä. Suomessa metsä on se elementti, jonka varaan luontosuhde yleensä luodaan. Suomalainen metsäsuhde on ollut viime vuosina erityisen mielenkiinnon alla. Siitä on tullut osa aineetonta kulttuuriperintöä, ja se on koettu merkittäväksi tekijäksi kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Partioliike on niin kansainvälisesti kuin Suomen tasolla merkittävä kasvatusjärjestö, jonka keskeiset arvot ovat ympäristökasvatuksellisia. Suomessa partio onkin lukumäärältään suurin nuorisojärjestö, ja sellaisena sen rooli informaalin oppimisen tarjoajana on tärkeä. Tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa partioon liittyviä maisterintutkielmia sekä kasvatustieteellisiä tutkimuksia Suomessa vuosilta 2010–2022, jotta saadaan selville, mitä on tutkittu ja onko partiolaisten metsäsuhde ollut tutkimuksen kohteena. Menetelmät. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus suomalaisesta partiotutkimuksesta. Vaikka partioon kuuluu paljon jäseniä ja sen tavoitteet ovat kasvatuksellisia, kasvatustieteellistä tutkimusta siitä on vain vähän. Tutkimuksen aineisto kerättiin Suomen eri yliopistojen tietokannoista sekä muista tietokannoista, joista etsittiin maisterintutkielmia ja tutkimusartikkeleita. Tutkimuksessa käytettiin aineiston järjestämisen apuvälineenä teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimusaineistoksi valittiin kuusi maisterintutkielmaa ja yksi kasvatustieteellinen artikkeli. Tulokset ja johtopäätökset. Partioon liittyvissä maisterintutkielmissa oli eniten tutkittu partiossa johtajana toimivia henkilöitä sekä heidän pedagogisia toimiansa ja arviointia. Tästä voi päätellä, että vaikka partio ei ole osa formaalia opetusta, toiminnalla on tavoitteet, joita pyritään saavuttamaan samankaltaisilla opetusmenetelmillä. Partio-ohjelmaa ja -menetelmiä kehitetäänkin jatkuvasti. Vain yhdessä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa oli tutkittu partiolaisten metsäsuhdetta, kun taas maisterintutkielmissa luonto oli mainittu yleisenä toiminnan kehyksenä. Myös informaalin oppimisen tutkiminen partiotoiminnassa oli vähäistä. Lasten ja nuorten metsäsuhteesta, sen kehittymisestä ja partion vaikutuksesta siihen on varmasti vielä paljon tutkittavaa.
-
(2016)Työssäni tutkin partiopoikatoimintaa Helsingissä vuosina 1939–1945. Työni selvittää, mukaileeko järjestötason toiminta kansallista kehitystä vai poikkeaako järjestötason toiminta valtakunnallisesta partioliikkeen kehityksestä. Aikaisempien tutkimusten perusteella sota-ajan partiotoiminta kärsi muiden muassa johtajien vähyydestä ja partioleirien muuttumisesta talkooleireiksi. Nämä tutkimukset perustuvat kuitenkin liittotason toiminnan tutkimiseen ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Näin ollen kansallisen toiminnan kehitys on aikaisemmissa tutkimuksissa yleistetty koskemaan koko partioliikkeen tilaa sota-ajan Suomessa. Lähteenäni käytän partiopoikalippukunta Helsingin Kotkien kokousten pöytäkirjoja vuosilta 1939-1945. Pöytäkirjalähteiden haaste on, että niihin on usein kirjattu myös keskusteluja, jotka eivät tarkoita päätösten tekemisiä. Tutkimukseni osoittaa, että paikallistoiminta poikkeaa osittain kansallisesta kehityksestä.
-
(2020)Tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa minkälaista tukea erityisen tuen partiotoimintaa järjestävät sisujohtajat saavat sekä heidän toiveitaan tuen muodoista. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin näiden kahden näkökulman kautta. Sisujohtajuus on ilmiönä hyvin vähän tutkittu ja siksi tutkimuksessa sisujohtajuutta tarkastellaan vapaaehtoisuuden näkökulmasta. Lisäksi käsitellään erityisen tuen henkilöiden harrastusmahdollisuuksia sekä yhdenvertaisuutta partiossa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi järjestöltä saatu tuki auttaa vapaaehtoistyössä jatkamiseen ja harrastustoiminnalla, johon myös sisupartio kuuluu, on postiivinen vaikutus erityisen tuen henkilöiden hyvinvointiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siihen osallistui kolme sisujohtajaa, jotka kaikki toimivat haastatteluhetkellä Hämeen Partiopiirissä. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksin, jonka jälkeen ne litteroitiin tutkijan muistiinpanoja hyödyntäen. Aineistolle suoritettiin sisällönanalyysi, jossa aineisto luokiteltiin ensin kahteen pääteemaan, nykyiseen tukeen sekä toiveisiin tuesta. Pääteemat muodostettiin tutkimuskysymyksistä. Näiden pääteemojen alla aineistoa luokiteltiin vielä tarkemmin. Luokittelun jälkeen aineiston yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia vertailtiin ja koottiin tulokset yhteen. Tutkimustulokset osoittivat, ettei kukaan sisujohtajista jäänyt pestissään täysin yksin vaan tukea oli lippukunnassa saatavilla. Kaikista hyödyllisimmiksi tukitoimiksi koettiin vertaistuki ja kannustus muilta johtajilta sekä sisupartiolaisten vanhemmilta saatu palaute ja tuki. Myös sisutoiminta itsessään koettiin motivoivaksi. Tukea kaivattiin lisää ja erityisesti partiopiirin sekä keskusjärjestön tuki jäi haastateltavilla epäselväksi, eikä tukitoimia osattu mainita. Lippukunnalta toivottiin enemmän huomiota sisutoiminnalle. Partiopiiriltä ja keskusjärjestöltä toivottiin sisupartiolaisille omaa ohjelmaa ja tapahtumia sekä johtajille konkreettisia ohjeita toimintaan. Tukea sisutoimintaan on siis saatavilla, mutta sen eteen tulee olla oma-aloitteinen. Partiopiirin ja keskusjärjestön tuesta ei ole lippukunnilla tai johtajilla tietoa tarpeeksi. Tällä tutkimuksella kartoitetaan sisujohtajien tilannetta Hämeen Partiopiirissä, mutta koko Suomen tilanteen selvittäminen jatkotutkimuksena mahdollistaa sisujohtajien tuen kehittämisen kattavammin.
-
(2019)The Guides and Scouts of Finland is the biggest youth organization in Finland. Organization has its own values and ideals. The Scout Method is a way of reaching the Educational Goals of Scouting and the goal is to support children’s growth and also to notice that everyone has their own characteristics. The vision of the Guides and Scouts of Finland for years 2019-2020 is “Everyone builds a better world - Guiding and Scouting is the most influential youth movement in Finland”. The Guides and Scouts of Finland have named disabled scouts as “sisupartio-laiset”. Nowadays disabled scouts are named as scouts that has special needs, but still “sisupar-tio” is the prevalent term to describe disabled people in the Guiding and Scouting. In this study the focus is how scouts with special needs speak about their own place as scouts and how they are seeing their capabilities to be part of the Scouting. I have interviewed five scouts with special needs. I used the theme interview as a method of in-terview. In this study I use discourse analysis as a method to analyze. To analyze the speak of the interviewee about their opinions of their place and capabilities in Scouts and to use dis-course analysis I can examine the dominant discourses that are affecting to the experiences of the disabled scouts about their own place and own capabilities. As an analytical concept I am using marginality and subjectification and also I rest my notions about disability to the social model of disability. It seemed that scouts with special need took the subjectification of a “sisupartiolainen” as a self-evident and took the category “sisupartio” as a given position. I understand that this happens because it also seemed that subjectification of a “sisupartiolainen” was something that has to be adopted that it was even possible to work in the Scouts as disabled. On the other hand the scouts with special needs questioned the discourses that are related to disablement and their po-sitioning to the marginal group of the Scouts. The discursive field of Scouts in my study seemed to be enabling and limiting factor. Limiting because it seemed that scouts with special need were understood as a common group because of the naming as “sisupartio” and that limited some of the scouts possibilities to act in the Scouts. Also society´s physical boundaries and lack of re-courses seemed to be restrictive when it comes to the possibilities to be part as an equal mem-ber of the Scouts. In the study I was able to see that with the discursive field of Scouts, the scouts with special needs were able to build their own agency in their speak and in the light of this the procedures, ideals and practices of the guiding and scouting seemed to build the their agency as a constructive way. I suggested that the Guides and Scouts of Finland should draw at-tention what can be done to person when some group is named and categorized.
Now showing items 1-6 of 6