Browsing by Subject "patellaluksaatio"

Koiran patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on yksi yleisimmistä takajalan ontuman aiheuttajista koiralla. Sen hoidossa käytetään usein kirurgista korjausta, jonka tavoitteena on saada polvilumpio pysymään paikallaan reisiluun telaurassa ja estää näin kipua sekä nivelrikon kehittymistä. Leikkauksessa pyritään suoristamaan polvea ojentavan mekanismin akselia. Tässä retrospektiivisessä tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Yliopistollisessa Eläinsairaalassa vuosina 2011–2020 kirurgisesti korjattuja polvilumpion sijoiltaanmenoja. Hypoteesina oli, että käytetyt hoitokäytännöt ja leikkaustekniikat vastaavat tutkittua tietoa. Tutkimukseen valittiin kaikki aikavälillä 2011–2020 Yliopistollisessa Eläinsairaalassa operoidut polvilumpion sijoiltaanmenon korjausleikkaukset. Tarkastelun kohteena ovat potilasmateriaalin ja leikkaustekniikoiden lisäksi operaatioiden aikana ja niiden jälkeen käytetty kivunlievitys, leikkausten jälkeiset komplikaatiot sekä operaatioiden jälkeiset käynnit Yliopistollisessa Eläinsairaalassa eläinlääkärin tai eläinfysioterapeutin vastaanotolla ja tukihoitovalmisteiden käyttö leikkausten jälkeen. Leikattuja koiria oli yhteensä 137. 27 koiralla operoitiin molemmat polvet, joten leikkausten kokonaismäärä kyseisenä ajanjaksona oli yhteensä 164. Leikatut koirat edustivat 48 eri rotua. Operoidusta patellaluksaatioista 90 % oli mediaalisia, 9 % lateraalisia ja <1 % (1 kpl) luksoi molempiin suuntiin. Patellaluksaation aste oli määritelty 83 % tapauksista. Näistä tapauksista 3 % oli asteeltaan 4/4, 30 % 3/4, 62 % 2/4, 4 % 1/4 ja <1 % (1 kpl) 0/4. Käytettyihin leikkausteniikoihin kuuluivat pehmytkudostekniikat, osteotomiatekniikat: tuberositas tibiaen siirto ja telauran syventäminen, korrektiivinen osteotomiatekniikka TPLO sekä telauraproteesin asennus. Lähes kaikissa leikkauksissa käytettiin useampaa kuin yhtä leikkaustekniikkaa. Leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyi 22 % tapauksista. Tämän tutkimuksen perusteella Yliopistollisen Eläinsairaalan hoitokäytännöt ja leikkaustekniikat vastaavat tutkittua tietoa.

Mediaalinen patellaluksaatio on perinnöllinen sairaus ja yksi yleisimmistä ortopedisistä vaivoista koirilla. Sitä voidaan hoitaa konservatiivisesti tai kirurgisesti. Mediaalisen patellaluksaation syntymekanismin ymmärtämiseksi on hyvä hahmottaa polven anatomia ja normaali toiminta. Patellan mediaalinen luksoituminen aiheutuu rakenteellisista altistavista tekijöistä, kuten reisiluun kaulan pienentyneestä kallistuskulmasta, reisiluun telauran mataluudesta ja sääriluun kyhmyn normaalia mediaalisemmasta sijainnista. Nämä johtavat nelipäisen reisilihaksen pystysuoran linjan siirtymiseen mediaalisesti, jolloin patella ajautuu telauran sisäpuolelle. Luuston muutokset voivat olla todettavissa jo vastasyntyneillä pennuilla, mutta mediaalinen patellaluksaatio kehittyy koirille kasvun aikana. Sen taustalla on harvoin trauma. Pienikokoisilla koiraroduilla, kuten chihuahua, yorkshirenterrieri ja pomeranian, mediaalinen patellaluksaatio on kaikkein yleisintä. Sen kehittyminen saattaa liittyä kääpiökokoisuuteen vaikuttaviin geeneihin. Mediaalisten patellaluksaatioiden määrä on kasvanut myös suurilla koiraroduilla viime aikoina. Koirilla mediaalinen patellaluksaatio diagnosoidaan yleisimmin 1-4 vuoden iässä. Diagnoosi tehdään ontumatutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen avulla. Tyypillinen oire on yksittäisten askelten väliin jättäminen oireilevalla takajalalla. Oirekuva vaihtelee oireettomasta vakavaan ontumaan. Mediaalisen patellaluksaation vakavuus määritellään asteikolla yhdestä neljään. Ensimmäisen asteen luksaatiossa patella saadaan manuaalisesti luksoitumaan telaurastaan, mutta se palautuu paikalleen itsestään. Toisen asteen luksaatiossa patella luksoituu helposti paikaltaan myös spontaanisti, mutta pääasiallisesti se sijaitsee telaurassaan polven ollessa ojennettuna. Kolmannen asteen luksaatiossa patella on jatkuvasti luksoituneena telauran sisäpuolelle, mutta saadaan palautumaan paikalleen manuaalisesti. Neljännen asteen luksaatiossa patella on pysyvästi luksoituneena. Konservatiivista hoitoa suositellaan ensimmäisen ja toisen asteen patellaluksaatioiden hoitoon oireettomille täyskasvuisille koirille. Konservatiiviseen hoitoon kuuluvat kipulääkitys, lepo, liikunnan rajoittaminen, painonhallinta ja fysioterapia. Kirurgista hoitoa suositellaan kasvaville koirille ja kaikille oireileville koirille luksaation asteesta riippumatta. Mediaalisen patellaluksaation kirurgisen korjauksen tavoitteena on saada patella vakautettua paikalleen telauraansa ja palauttaa nelipäisen reisilihaksen suuntaus oikealle linjalle. Näihin tavoitteisiin päästään käyttämällä yhdistelmää pehmytkudoksia ja luustoa muokkaavia tekniikoita. Reisiluun telauraa voidaan syventää erilaisilla menetelmillä, sääriluun kyhmyä voidaan siirtää lateraalisuuntaan ja pehmytkudoksia muokata. Kirurgisen korjauksen ennuste on yleensä hyvä, ja komplikaatioita esiintyy alle neljäsosalla leikatuista potilaista. Paras ennuste leikkaukselle on ensimmäisen asteen luksaatioissa. Suurilla koirilla leikkauskomplikaatioita esiintyy enemmän kuin pienillä. Kirjallisuuskatsaukseen on koottu nykytietämys medialliselle patellaluksaatiolle altistavista tekijöistä, sen hoidosta, komplikaatioista ja ennaltaehkäisystä. Katsausta voidaan hyödyntää esimerkiksi opetuksessa tai koirien kasvatuksessa. Jalostuskoirien valinnassa tulee välttää koiria, joilla on mediaalinen patellaluksaatio, koska se aiheuttaa pitkäaikaista, kroonista kipua ja on sen vuoksi huomattava koirien hyvinvointia heikentävä sairaus.