Browsing by Subject "pathos"

Tutkielmassa tarkastellaan argumentointivirheitä ranskalaisen ekonomistin Olivier Demeulenaeren blogissa, joka käsittelee koronapandemiaa ja erityisesti koronarokotteita kriittiseen sävyyn. Korpukseksi valikoituivat julkaisut, joissa oli käytetty avainsanaa ”dictature vaccinale” eli ”rokotediktatuuri”. Teksteissä korostuu korona- ja rokoteskeptisyys, jota kirjoittaja(t) tuovat esiin monien eri argumentaatiokeinojen avulla. Kaikissa teksteissä kuitenkin ilmenee argumentointivirheitä, eli argumentteja, jotka näyttävät muodollisesti kelvollisilta, mutta ovat esimerkiksi sisällöltään virheellisiä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten erityyppiset argumentointivirheet ilmenevät käytännössä ajankohtaiseen aiheeseen liittyvässä diskurssissa. Tutkielman teoriana toimii Ruth Amossyn "L’argumentation dans le discours" ja Irving M. Copin & Keith Burgess-Jacksonin "Informal Logic". Amossyn teoksessa tarkastellaan argumentaatiota diskurssissa alkaen Aristoteleen suostuttelun välineistä, eetoksesta, paatoksesta ja logoksesta. Myöhemmin Amossy viittaa Copi ja Burgess-Jacksonin teoksessa luokiteltuihin argumentointivirheisiin. Tämän luokittelun avulla lajittelimme löytämämme argumentaatiovirheet kolmeen kategoriaan sen perusteella, vetoavatko virheelliset väittämät luonteeseen ja uskottavuuteen (ethos), tunteisiin (pathos) vai järkeen (logos). Löysimme korpuksestamme melkein kaikista Copin ja Burgess-Jacksonin mainitsemista argumentointivirheistä vähintään yhden esimerkin. Niissä tapauksissa, joissa emme löytäneet sopivaa esimerkkiä, oli kyse joko siitä, että sellaista ei esiintynyt (esim. johdatteleva kysymys), tai siitä, että esimerkki ei ollut eksplisiittinen, vaan implisiittinen tekstin kokonaisuudessa (esim. kehäpäätelmä). Analyysin avulla saimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lukijaan voi vedota silloinkin, kun väittämille ei ole perusteita. Monissa tapauksissa kirjoittaja kumoaa toisen mielipiteet hyökkäämällä vastustajaa kohtaan, eikä väite perustu itse sisältöön. Tällöin kirjoittaja itse heikentää omaa uskottavuuttaan. Hyvin usein kirjoittaja vetoaa lukijan tunteisiin, useimmiten herättämällä esimerkiksi vihan ja pelon tunteita, jotka hämärtävät loogista päättelykykyä. Järkeen tai logiikkaan liittyviä argumentointivirheitä löytyi myös, joskin nämä olivat vaikuttavimpia silloin, kun ne vetosivat samalla myös tunteisiin.