Browsing by Subject "perheet"

The thesis examines families living in the neighborhood of Kallio in Helsinki. The research focus is on housing as a choice. The idea to investigate this group rose from the media-hyped phenomenon of Kallio becoming more popular among families with children. It attracted the researcher´s interest since until now Kallio had been primarily pictured as the notorious, former worker´s and bohemian´s neighborhood. The primary research questions are: Why do some families reside in Kallio? Is it a choice and how is this choice made? The additional questions are: What characterizes these families and how do they identify themselves with Kallio as a neighborhood? The primary material consists of interviews with local parents. The material consists of ten 1-1,5 h semi-structured interviews and six ad hoc interviews (duration 10-20 min.) Ad hoc-interviews were conducted in communal three parks: in Linjan puisto, Kirkkopuisto and Brahen puisto.The study area is limited to include the sub-districts of Linjat, Torkkelinmäki and Harju. General observation and taking photographs were conducted on this area. Different social scientists, such as Anthony Giddens, characterize the contemporary society as dispersed and fragmented in terms of lifestyles and institutions. Socio-cultural differentiation is a central phenomenon of the postmodern society. Lifestyle choice has become central to the constitution of self-identity. People choose different lifestyles; some families choose an urban lifestyle. Housing research in Finland has largely focused on the housing wishes, 'stated preferences'. Housing choices have mainly been explained from a microeconomic or environmental angle, often aiming at high level of generalization. The context where choices are made often receives less emphasis. The actual choices, 'revealed preferences', have been studied less. In this thesis I argue that choices are composed of wishes, needs and constraints. Interviews and qualitative analysis methods are suitable for this research which aims to look at the qualitative changes in housing choice. The research confirmed that the thematic interview method is a useful way to clarify housing choice as a process. Results are presented by themes: 1) social class, 2) housing situation and background, 3) conceptions of places, 4) housing wishes, 5) self-identity, 6) choice, and 7) urban lifestyle. The results indicate that the families had clearly made a lifestyle choice to live in Kallio. Urban environment was a central wish. The constraints families face were often economic, and the needs were associated with the daily routines, such as connections to public transportation, hobbies, kindergartens, schools and jobs. Families often divided their housing wishes to two groups: dreams and realistic possibilities. Both of these were often located in an urban environment. The central choice for all the families seemed to be an urban lifestyle but their self-identities varied. For all of them urban lifestyle meant enjoying life and living in an exciting environment. Their self-identities were described with three different groups: life-style urbans, suburbans and gentrifiers. The life-style urbans identified themselves to Kallio as it is now, as a socially and culturally multifaceted area. The suburbans were not sure if they identify to Kallio, and they considered moving out. The gentrifiers identified to the aesthetic features of Kallio, and hoped that Kallio would become tidier. The context of choice provides more detailed and realistic information for urban planners and policy makers on how families want to live. Context of choice is important because it is based on the everyday context, and not on unreliable dreams. Literature and the background of this study support the viewpoint that the housing wishes (stated preferences) are completely different than the housing choice (revealed preferences).

Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää millaista hengellistä tukea sairaalapapit voivat antaa perheille, joissa vanhempi on kuollut. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kokemuksia sairaalapapeilla on hengellisen tuen antamisesta perheille, joissa vanhempi on kuollut? Sairaalapapit ovat tehneet työtä potilaiden ja näiden omaisten parissa jo vuosisatojen ajan, mutta koen tärkeänä nostaa tutkimuksessani esiin erityisesti vanhemman menettäneiden perheiden hengellisen tukemisen ja sen erilaiset muodot ja mahdollisuudet. Opinnäytetyöni aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2022 ja alkutalvella 2023. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt toimivat tutkimuksenteko hetkellä sairaalapappina jossakin sairaalassa jossakin päin Suomea. Sairaalapappien ollessa jo itsessään melko rajattu yhteisö, en pystynyt rajaamaan maantieteellisesti aluetta, jossa olisi työskennellyt tarpeeksi monta sairaalapappia, joilla olisi ollut kokemusta vanhemman menettäneen perheen tukemisesta. Tämän vuoksi alueeksi valikoitui koko Suomi. Kaikki haastattelut litteroitiin ja saatu aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni osoitti, että sairaalapapit mielsivät lähes kaiken perheiden kanssa tapahtuvan työn hengelliseksi tukemiseksi. Perheillä oli mitä erilaisimpia tarpeita ja sairaalapapit olivat hyvin joustavasti valmiina vastaamaan näihin tarpeisiin aina syvällisistä keskusteluista monenlaiseen käytännön apuun saakka. Tärkeänä hengellisen tuen muotona esiin nousi sairaalapappien kiireettömyys ja läsnäolo perheiden kanssa, oli sisältö papin ja perheen tapaamisessa mikä hyvänsä. Lisäksi olennaiseksi hengellisen tuen osa-alueeksi osoittautui sairaalapappien ammattitaito surevien lasten kohtaamiseen liittyen. He pystyivät neuvomaan eloon jäänyttä vanhempaa ja muita aikuisia siinä, kuinka lapselle puhutaan kuolemasta sekä siinä, että lapset olisivat suorastaan suositeltavaa ottaa mukaan katsomaan kuolleen vanhemman ruumista sekä tämän hautajaisiin. Sairaalapapit ovat kaikkia ihmisiä koskettavien suurten inhimillisten kysymysten ammattilaisia, ja heillä on ammattitaito ja tieto siitä, miten kuoleman aiheuttaman kriisin kanssa kamppailevia perheitä voidaan parhaiten tukea hengellisellä puolella. Menetyksen kohtaavia perheitä tulee aina olemaan, ja siksi on hyvin tärkeää, että tieto lisääntyy jatkuvasti siitä, miten tällaisia perheitä pystytään tukemaan mahdollisimman monipuolisesti. Jatkossa olisi tärkeää selvittää vielä erityisesti menetyksen kokeneiden lasten hengellistä tukemista. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi lasten sururyhmien hengellisen vertaistuen merkityksestä kriisistä selviämisessä ja myöhemmässä elämässä. Myös perheiden kokemuksia hengellisestä tuesta olisi hyvä tutkia. Samalla voitaisiin saada lisätietoa myös siitä, jäävätkö sairaalan ulkopuolella kuolevien henkilöiden perheet vaille hengellistä tukea, vai saavatko he sitä riittävästi ja mistä hengellinen tuki löytyy tällaisissa tilanteissa. Myös perheiden toiveita hengellisen tuen suhteen perheenjäsenen kuollessa olisi mielenkiintoista tutkia.

Objectives. Attachment theory is a theory of social development and personality, known around the world. According to the theory, children have an innate tendency to develop a biologically based and central nervous system-regulated attachment bond to their primary caregivers in order to ensure safety, care, and survival. Early attachment experiences contribute to the way one sees oneself and others and lead to secure, insecure, or disorganized attachment styles, which affect rest of one’s life. Previous research has confirmed the universal nature of attachment, different attachment categories and styles, and early attachment’s links with future relationships and various internal and external problems. Attachment research has traditionally concentrated on early childhood and early childhood environments, whereas middle childhood, adolescence, and school context have been studied less. The objectives of the present study were to find out what kinds of links there are between attachment and the lives of school-aged children and youngsters, what kinds of attachment-related challenges teachers encounter at school, and how teachers could support their students with those attachment-related challenges. The aim is to explore attachment in the lives of school-aged children and youngsters, including at school, to gain a better understanding and to create a valuable foundation for future research. Methodology. The present study was conducted as a systematic literature review, which allowed the gathering of diverse and comprehensive, yet relevant research material, while also supporting objectivity and reproducibility aspects of the study. The material, available through electronic databases, was comprised of research articles from around the world, published in peer-reviewed international research journals. The material was analyzed thematically by research questions and topics, which were then used as a framework in the Results section. Results and conclusions. Early attachment and attachment styles were directly and indirectly linked to the lives of school-aged children and youngsters, including teacher-student relationships, peer relationships, family relationships, and academic achievement, as well as internal and external problems. Various attachment-related challenges and problems were visible at school, but teachers had many ways to buffer them. Current attachment research has not affected or changed school environments enough. Much more attention should be given to attachment within schools, teacher education, and in-service training programs in order to give students better support for their attachment-related problems and challenges.

Tutkielmassa tarkastellaan lapsuuden päihdeperheestä kärsineiden selviytymistä lapsuudessa sekä myöhemmin elämässä. Millaiset asiat lapsuudessa ovat olleet merkityksellisiä kirjoittajille ja heidän identiteettinsä rakentumiselle? Miten lapsuuskodin perhemallit ja vanhempien keskinäisen suhteen mallit vaikuttavat myöhemmin omiin läheissuhteisiin, omaan päihteidenkäyttöön ja toimintaan omien lasten kanssa? Tutkimusaineistona ovat kirjoituspyyntööni vastanneiden seitsemän henkilön elämäkertakirjoitukset. Aineistonkeruuhetkellä vastaajat olivat suunnilleen 15–30-vuotiaita. Kirjoittajien kertomuksia tutkitaan faktanäkökulman, narratiivisuuden ja resilienssin käsitteen avulla. Apuna analyysissä käytetään teemoitteluun ja tyypittelyyn perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysiosuudessa kirjoittajien elämäntapahtumat jaotellaan elämän käännekohtiin, joiksi muodostuivat (1) havahtuminen arkeen ideaalista poikkeavassa perheessä, (2) arjessa selviytyminen ja voimaantuminen ja (3) lapsuusperheestä irtautuminen ja uusi alku. Ensimmäisessä kokonaisuudessa selvitetään aineiston pohjalta kuinka kirjoittajien elämänkulussa ja identiteetin rakentumisessa on näkynyt päihdeperheen vaikutus. Oma identiteetti rakentuu kirjoittajien epävarmassa arkielämässä siten, että suuria haasteita ovat turvattomuuden kokemus, perusluottamuksen puute, kokemus leimaantumisesta perheen takia sekä elämää tulevaisuudessakin hankaloittava toimintamallien puuttuminen. Toisessa elämän käännekohdassa tarkastelen kirjoittajien selviytymismetodien toimivuutta ja voimaantumista. Osa selviytymismetodeista on auttanut selviämään lapsuusperheessä, mutta ei enää palvele aikuisuutta. Kolmas elämänkäänne on irtautuminen lapsuusperheen vaikutuksista. Kokonaisuudessa käsitellään useammalla erilaisella tavalla irtautumista päihdeongelmaisesta läheisestä ja menneiden tapahtumien painolastista. Irtautumisen konkreettisin taso on tapahtunut poismuuton tai vanhemman kuoleman myötä. Syvempi irtautumisen taso on henkinen. Selviytymisen kokemuksen muodostumiselle merkittävä seikka on aineiston perusteella irtautuminen päihdeongelmaisesta vanhemmasta, hänen antamastaan toimintamallista ja lapsuudesta koetusta häpeästä. Kirjoittajien lapsuusperheessä eletyn todellisuuden kontrastit kodin ja vanhemmuuden ideaaleihin ovat johtaneet häpeän, syyllisyyden tai liiallisen vastuun kantamiseen. Sisäistetty häpeä ja syyllisyys on muovannut kirjoittajien omaa kuvaa itsestä. Elämäntarinoista on löydettävissä kaksi erilaista suhtautumistapaa päihdeperheestä koettuun ja omaksuttuun häpeään. Niiden pohjalta on osaksi analyysia rakennettu kaksi mallitarinaa, joiden avulla voi havannoida elämäntarinoissa havaittavissa olevia syy-seuraussuhteita. Ensimmäisestä mallitarinasta näkyy, kuinka lapsuusperheessä kärsineet kantavat kokemuksia mukana suurena salaisuutena yhä aikuisuudessa. Toisen mallitarinan taustalla olevat kirjoittajat ovat kyenneet irtautumaan häpeästä. Avoimuus lapsuuden kokemuksista ja vanhemmista irti pääsy joko henkisesti tai konkreettisesti edesauttaa oman elämän rakentamisessa ja selviytymisen kokemuksen muodostumisessa.

Previous research on the needs of diverse families has focused on legislation and its functionality in diverse families. In addition, everyday conflicts have been studied in general from the perspective of families with children, without giving special attention to the diversity of families. The purpose of this study is to map the experiences of diverse families about the support they receive and thus highlight the special needs of families who are not included in the family norm in a support system that draws from a nuclear family approach. The study examines the social support received by diverse families in relation to their everyday experiences. The data is examined to find the conflict situations that diverse families experience due to the support they receive or being excluded from support in their everyday lives. Support refers to both financial benefits and other societal support received by families. The context of the study is in the families' own everyday experiences. The research has been carried out by means of qualitative content analysis and is based on the phenomenographic research tradition. The data has been formed from the answers of a questionnaire “How far does your money go?” carried out by the Diverse Families network. The answers used to form the data were from these questions: 1) "If you could change a mean of support or benefit to better suit the situation of your family or household, what would it be and how would you change it? If you wish, you can mention more than one mean of support or benefit” and 2) "If your children live in two or more different homes, have you noticed any shortcomings in the support or benefit systems concerning this situation? If so, what?" 285 respondents had answered either one or both questions. The formed data were analyzed in a theory-driven manner. As a result, the study highlights a fault: there are diverse families that receive societal sup-port that does not meet the needs they experience. Conflicts arise mainly because the family's situation is not comprehensively mapped out. Families experience that their needs are not listened to or understood in the support process, which is perceived as fragmented and does not take diversity into consideration. The study shows that diverse families should be supported and studied primarily from an intersectional perspective.

Sijaisperheet ovat hyvin keskeisessä asemassa Venäjän lastensuojelujärjestelmässä. Erityisesti 2010-luvulla alkanut lastensuojelujärjestelmän deinstitutionalisaation myötä sijaishuollon painopistettä on pyritty siirtämään laitosmaisuudesta perhehoitoon. Aiemman tutkimuksen perusteella Venäjän lastensuojelujärjestelmässä vallitsee käsitys, että sijaisvanhemmat voisivat korvata syntymävanhemmat kokonaan. Tämän vuoksi pyrin tavoittamaan luoteis-Venäjällä sijaisperheestä itsenäistyneiden nuorten aikuisten perhesuhteita. Tutkimusaineisto koostuu ’Lapsen oikeus perheeseen: Lastensuojelun deinstitutionalisaatio Putinin Venäjällä’ tutkimusprojektin kanssatutkijuuden menetelmin tuotetusta haastatteluaineistosta. Teoreettisina lähestymistapoina ovat perhekäsitteen monet määrittelyt sekä elämänkulun linkitettyjen elämien teoria. Viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysin kautta pyritään saamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Millä tavoin sijaisperheestä itsenäistyneet nuoret aikuiset linkittävät syntymäperheensä sekä sijaisperheensä osaksi elämäänsä? ja 2. Millaisia merkityksiä perhe saa nuorten aikuisten haastatteluissa näiden linkitysten myötä? Analyysi on toteutettu laadullisen abduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Analyysi osoitti, että sijaisperheistä itsenäistyvillä nuorilla aikuisilla on usein vain vähän tietoa syntymävanhemmistaan ja huostaanoton syistä, minkä vuoksi linkit syntymävanhempiin näyttäytyvät analyysin perusteella katkenneina, vaurioituneina sekä kaivattuina. Linkki sijaisperheeseen syntyy sijaisvanhemman aktiivisen toiminnan tai lastensuojelujärjestelmän lapsen näkökulmasta epäselvien käytänteiden kautta, jolloin sijaisperheeseen tuleminen merkitsi myös usein perheen saamista. Lisäksi sijaisperheeseen linkitytään myös kielellisesti käyttämällä sukulaisuutta ilmentäviä ilmaisuja tehdäkseen sijaisvanhemmista ja lapsesta sosiaalisesti ja kulttuurillisesti toistensa omia. Perhe taas merkityksellistettiin analyysin perusteella yhteisyyden, pitkäaikaisen emotionaalisen siteen sekä saadun tuen kautta. Analyysin perusteella sijaisperhe näyttäytyy eksklusiivisena joukkona, joka saa annetun perheen piirteitä. Sijaisperheeltä saatiin pääosin turvaa ja huolenpitoa, joten on tärkeää, että linkki sijaisperheeseen syntyy, mutta syntymävanhempien merkitys jäi tulkinnanvaraiseksi. Perhesuhteiden määrittelyihin vaikuttavat analyysin perusteella yksilöiden määrittelyiden lisäksi myös yhteiskunnan ihanteet hoivasta, sosiaalisiin ongelmiin liittyvä stigmatisointi, paikallisen lastensuojelujärjestelmän käsitys sijaisvanhemmuudesta sekä lapsen asema lastensuojelujärjestelmässä.

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus etsiä vastausta kahteen kysymykseen. Miksi Helsingin asuntokanta on näin pienasuntovaltainen? Ovatko viimeisen 15 vuoden aikana harjoitetut sääntelykeinot mahdollistaneet kohtuuhintaisen perheasumisen Helsingissä? Ensimmäiseen kysymykseen kytkeytyy Pierre Bourdieun (2005) teoksessa The Social Construction of the Economy esittämä teoria siitä, että asuntomarkkinat olisivat julkisen sektorin konstruoimat. Tämä Bourdieun Pariisia koskevaa teoria luo teoreettisen viitekehyksen tutkia Helsingin asuntokannan muovautumista, ja julkisen sektorin roolia tässä prosessissa. Jälkimmäinen kysymys kulminoituu keski- ja hyvätuloisten lapsiperheiden poismuuttoon Helsingistä. Muuttoliikkeen seurauksena kaupungin verotulokertymä on laskenut ja Helsingistä uhkaa tulla sinkkujen kaupunki. Tutkimuksessa olen käyttänyt kvanti- ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Empiirisen aineiston muodostavat kirjalliset lähteet, tekemäni asiantuntijahaastattelut ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta käyttööni saamat tilastolliset aineistot. Monipuolisen empiirisen aineiston pohjalta olen pyrkinyt luomaan holistisen mallin Helsingin asuntokannan muovautumisprosessista, ja prosessin taustalla vaikuttaneista ilmiöistä. Tämän aineiston perusteella ahtaan asuntokannan syntymiseen Helsingissä ovat vaikuttaneet historialliset taustatekijät, sääntelymekanismit, rakennusmarkkinoiden erityispiirteet sekä asuntorahoitusmarkkinoiden sääntely. Julkisen sektorin rooli tässä asuntokannan muovautumisprosesissa on ollut kiistaton. Suuren maanomistuksen ja kaavoitusmonopolin luoman ohjailukoneiston päälle julkinen sektori on luonut sääntelykehikon, jonka avulla se on voinut Bourdieun (2005) teorian mukaisesti, konstruoida ja hallita kaupungin asuntomarkkinoita. Kaupungin asuntopolitiikassa kohtuuhintaisen perheasumisen edellytyksiä on pyritty turvaamaan, vaikka suurin asuntokysyntä kohdistuukin pieniin asuntoihin. Viimeaikainen asuntuotannon kehitys ei kuitenkaan ole juuri nostanut asuntojen keskikokoa kaupungissa, asuntojen keskipinta-alojen ja tuotantomäärien jäädessä alhaisiksi. Vastauksena keski- ja hyvätuloisten perheiden poismuutton kaupunki on tarjonnut Hitas-asuntoja, joissa mahdollistuu kohtuuhintainen perheasuminen. Asuntojen tuotantotahti Helsingissä on kuitenkin niin verkkainen, että ilman suuria rakenteellisia muutoksia on vaikea nähdä, että Helsingissä olisi tulevaisuudessakaan tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia perheasuntoja.

Suomessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä tavoittaa lähes kaikki raskaana olevat vanhemmat ja vauvaperheet. Neuvolan jakamalla materiaalilla on suuri merkitys kulttuurisen perhemallin tuottajana ja välittäjänä. Vaikka suuntaus perheiden monimuotoisuuden ja tasa-arvoisen vanhemmuuden tukemiseen on ollut poliittisena päämääränä perheille tarjotuissa palveluissa ja tukimuodoissa, aiempi tutkimus osoittaa, että suomalaista perheymmärrystä jäsentää ydinperhenormatiivinen ajattelu. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen kulttuurinen perhemalli neuvolan kautta vauvaperheille jaettavissa opaskirjoissa rakentuu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii D. E. Smithin ajattelu ideologisista koodeista, jotka jäsentävät julkisia tekstidiskursseja, sekä ydinperheideologiaa käsittelevä sosiaalitieteellinen perhetutkimus. Tutkielmassa analyysimenetelmänä käytettiin jäsenkategoria-analyysia. Aineisto koostettiin raskaana oleville ja lapsiperheille suunnatuista raskautta, vauvanhoitoa ja vanhemmuutta käsittelevistä oppaista, joita jaetaan perheille ilmaiseksi neuvolan välityksellä. Tutkimusaineistoksi valikoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemia oppaita, jotka ovat saatavissa valtakunnallisesti paitsi neuvoloista, myös toimijoiden internet-sivuilta. Analyysin avulla pyrittiin selvittämään, millaisena aineistossa näyttäytyy normaali perhe, keitä perheeseen kuuluu ja millaisia suhteita näiden välillä on. Aineiston normaaliin vauvaperheeseen kuuluu äiti, isä, vauva ja mahdollisesti muita lapsia. Aineistossa esiintyy myös sukupuoleltaan määrittelemätön vanhempi, joka kuitenkin usein sukupuolitetaan äidiksi tai isäksi. Äidille rakentuu ensisijaisen vanhemman rooli, johon kuuluu luonnolliseksi ymmärretty suhde vauvaan. Isä saa merkityksen toissijaisena vanhempana, jonka suhde vauvaan rakentuu valintana. Perheiden monimuotoisuus tuodaan aineistossa esiin positiivisesti, mutta normaalista poikkeavana ilmiönä. Vauvaperheiden opaskirjoja jäsentää ydinperheideologinen koodi. Se määrittää eri sukupuolta oleville vanhemmille tarjottavia rooleja, toimintoja, velvollisuuksia sekä muita ominaisuuksia sekä perheen sisäistä työnjakoa. Se myös rakentaa kuvan ydinperheestä normaalina perhemallina. Tämän rinnalla aineistosta nousee esiin myös poliittinen tavoite edistää monimuotoisempaa perhekäsitystä ja tasa-arvoista vanhemmuutta, joka kuitenkaan ei ole ydinperheideologian kaltaisen kulttuurisen mallin asemassa. Tutkielmassa rakentuva kuva vauvaperheen kulttuurisesta mallista tarjoaa hyödyllisen näkökulman uusien, entistä inklusiivisempien perhettä käsittelevien julkisten materiaalien tuottamiseen.