Browsing by Subject "perintö"

Tutkielman keskiössä ovat aviovarallisuusasetuksen ja perintöasetuksen sovellettavaa lakia, lainvalintaa ja toimivaltaa koskevien säännösten systematisointi ja yhteensopivuus keskenään. Aihetta tarkastellaan kansainvälisen yksityisoikeuden, EU-oikeuden sekä Suomen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielman keskiöön asettuu asetusten säännösten systematisointi ja vertailu toisiinsa nähden. Toimivallan osalta keskitytään toimivaltaa koskeviin pääsääntöihin ja yhdyskohtiin asetusten välillä ja kysymykseen tulevat myös aviovarallisuusoikeuden ja perintöoikeuden kategorioiden yhdistämisen ongelmakohdat. Aviovarallisuusoikeus ja perintöoikeus ovat usein yhteydessä toisiinsa ja niitä sovelletaan aina yhdessä esimerkiksi avioliitossa kuolleen henkilön perintöä ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakamista koskevassa asiassa. EU:ssa ovat tulleet voimaan perintö- ja aviovarallisuusasetus, joiden mukaan määräytyy muun muassa perimykseen tai aviovarallisuussuhteisiin soveltuva laki tai asian toimivaltainen tuomioistuin. Asetusten soveltamisen kohdalla on unionin jäsenvaltioiden kohdalla eroja, koska aviovarallisuusasetusta sovelletaan vain osassa EU-maita. Molemmat asetukset ovat voimassa Suomessa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan ennen kaikkea kysymyksiin, millaisiin ratkaisuihin asetuksissa on toimivallan ja sovellettavan lain osalta päädytty? Kun asetuksia sovelletaan yhdessä, mitä ongelmia siitä voi seurata? Millaisia mahdollisuuksia kansainvälisen liittymän sisältävässä avioliitossa puolisoilla on suunnitellessaan perimystä tai aviovarallisuussuhteita? Kansainvälisen yksityisoikeuden tavoitteena voidaan lähtökohtaisesti nähdä, että jokainen asia ratkaistaisiin yhden normiston nojalla samassa tuomioistuimessa, ja asian tultua ratkaistuksi ratkaisu tunnustettaisiin päteväksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi kaikkialla. Tutkielmassa huomataan, että kun näitä kahta asetusta sovelletaan yhdessä, on hyvinkin mahdollista, että asiaa ei ratkaista vain yhden normiston nojalla. Myöskään lakiviittausta koskevat säännöt eivät mahdollista asetuksien mukaisen täyden potentiaalin toteuttamista perintöasetuksen mahdollistaman tahdonautonomian suppeuden vuoksi. Tutkielmassa käydään läpi asiaan liittyvät merkittävimmät EUT:n tapaukset. Koska perintöasetus on tullut voimaan vuonna 2015 ja aviovarallisuusasetus 2019, ei näiden kahden asetuksen sovellettavuudesta yhdessä ole vielä tullut oikeustapauksia. Asetusten yhteensovittaminen ja yhdessä soveltaminen voivat aiheuttaa luonnehtimisen ja asian lopputuloksen kannalta hankalia tilanteita, joihin mitä todennäköisimmin tullaan vielä saamaan vastaukset EUT:n ennakkoratkaisumenettelyllä.

Tutkielma käsittelee valitulle toimijalle (perheyksikkö, johon kuuluu aviopuolisot ja rintaperillisiä) merkityksellisimpiä lainsäädännön asettamia rajoja toteuttaa jäämistösuunnittelua. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sivullisen sekä jäämistösuunnittelussa avustavan asiantuntijan roolien rajoja. Jäämistösuunnittelumarkkinat kukoistavat Suomessa. Jäämistösuunnittelu koetaan yleisesti tarpeelliseksi ja sille verolainsäädännön kautta asetetut rajat vaikuttavat löyhiltä, koska monenlaiset järjestelyt tuntuvat olevan verotuksen näkökulmasta sallittua suunnittelua lainvastaisen veronkierron sijasta. Perintö- ja lahjaverolain veronkiertoa sääntelevä 33a § on tunnusmerkistöltään avoin, ja sen käytännön merkitys on jäänyt vähäiseksi. Näin verolainsäädäntö ei aseta tehokkaasti jäämistösuunnittelutoiminnalle rajoja. Yksityisoikeudellinen lainsäädäntö tarjoaa monia mahdollisuuksia tehdä lakimääräisestä perimyksestä ja lakimääräisestä aviovarallisuussuhteiden järjestämisestä poikkeavia jäämistösuunnittelullisia järjestelyitä, joita myös laajasti hyödynnetään. Riittävän tietotason saavuttaminen jäämistösuunnittelutoimintaan vaikuttavan yksityisoikeudellisen lainsäädännön kokonaisuudesta on työlästä. Jäämistösuunnittelulle pääasiallisia rajoja asettava yksityisoikeudellinen lainsäädäntö on vanhaa, ja se on jakaantunut useisiin lakeihin. Yhteiskunta on muuttunut näiden lakien säätämisestä. Jäämistösuunnittelun lopputulos on monen osatekijän vuoksi epävarmaa. Muuttamalla lainsäädäntöä eli poistamalla jäämistösuunnittelulle asetettuja tiettyjä vanhentuneita yksityisoikeudellisia rajoja voitaisiin vähentää koko jäämistösuunnittelun tarvetta ja parantaa sen lopputuloksen varmuutta. Historia kuitenkin osoittaa, että perusteelliset lainsäädäntömuutokset ovat hitaasti eneneviä, kun taas jäämistösuunnittelutoiminnan määrä kasvaa nopeasti. Ensiapuna tilanteeseen voisivat toimia ohjeet hyvästä ja laadukkaasta jäämistösuunnittelutavasta, joiden noudattamiseen toimija voisi sitoutua. Kuluttajan olisi helpompaa valita luotettava ja osaava jäämistösuunnittelukumppani ohjeisiin sitoutuneiden toimijoiden joukosta. Myös ohjeistuksesta jäämistösuunnittelija ymmärryskyvyn arvioimiseksi olisi hyötyä. Toisaalta testamentin tallettamisjärjestelmän elvyttäminen siten, että tuomioistuin voisi ennakkoon kuulla testamentin tekijää vastaisen varalta tallettamisen yhteydessä, olisi apuna testamenttiriitojen ehkäisyssä ja jäämistösuunnitelman tarkoituksen toteutumisen varmistamisessa.