Browsing by Subject "pitkittäistutkimus"

The aim of this study is to examine the development of selective and divided attention in adolescence using functional magnetic resonance imaging (fMRI) and behavioral measures. Although the prefrontal cortex, a key area for attention and cognitive control, is thought to mature well into adulthood, few studies have examined the development of attention in adolescents and young adults. No fMRI studies have been conducted on the development of divided attention. In this study, development was examined both cross-sectionally and longitudinally to also assess the possible differences in the results they produced, as nearly all previous studies have been cross-sectional. Brain activity was measured from 103 participants aged 13–22 who were divided into three age cohorts. The youngest two cohorts were measured again after 1.5 years for the longitudinal study. While in the scanner, participants performed a sentence congruence task where they were instructed either to attend to only the speech or text stimulus or divide their attention between both modalities simultaneously. The cross-sectional results showed improvement in task performance between the youngest cohort (13– 14y.) and the older cohorts in both selective and divided attention tasks. No difference was found between the older two cohorts (16–17y. and 20–22y.) However, the longitudinal results did not indicate clear performance improvement with age in either task type. According to the longitudinal fMRI results from age 13–14 to 15–16, in the selective attention task brain activity decreased mainly in the medial prefrontal area and activity increased slightly in parietal regions. In the divided attention task, the decreased prefrontal activity was more lateral. From age 16–17 to 18– 19, increased activity in motor regions and precuneus was found in both tasks. In general, the effects were very subtle, possibly due to a short measurement interval and relatively small cohort sizes. The cross-sectional results indicated quite a different pattern of change in brain activity, concentrated on temporal areas. This difference in results emphasizes the importance of conducting longitudinal developmental studies in the future. Although the effects were not large, the longitudinal fMRI results were in line with some previous findings that prefrontal areas are recruited less with age, so that activity in more posterior task-related areas increases. The current results suggest that some fine-tuning of the attention and cognitive control-related network still occurs from adolescence to early adulthood, as the prefrontal cortex and its connections mature.

Tavoitteet: COVID-19-tautiin voi liittyä heikentynyttä mielenterveyttä. Yli vuoden seuranta-ajan tutkimuksia COVID-taudista on vielä vähän, sillä pandemian alusta on kulunut vasta kolme vuotta. Näin ollen tietoa muun muassa ahdistusoireilun ja post-traumaattisen stressioireilun ilmenemisestä ja niiden jatkuvuudesta 24 kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen ei juuri ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, eroavatko COVID-19-potilaat verrokeista ahdistusoireilun ja post-traumaattisen oireilun määrässä, onko taudin vaikeusaste yhteydessä oireiluun ja onko oireilun määrässä tapahtunut muutosta potilasaineistossa 24 kuukauden seurannassa. Menetelmät: Tutkimus on osa Recovid-20-tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen aineistoon kuului 136 henkilöä; COVID-19-potilaita taudin eri vaikeusasteita edustavista ryhmistä (n=103) ja verrokit (n = 33) Ahdistusoireilua arvioitiin GAD-7-menetelmällä ja post-traumaattista stressioireilua IES-6-kyselyllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla ja mittauspisteiden välillä tapahtunutta muutosta tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Muutosta tutkittaessa tutkittavia oli 92, joista kaikki olivat COVID-19-potilaita. Tulokset: 24 kuukauden seurannassa ahdistusoireilulla ja COVID-19-taudin sairastamisella ei havaittu yhteyttä, eikä eroa taudin eri vaikeusasteiden välillä ilmennyt. Ahdistusoireilu pysyi samalla matalalla tasolla 24 kuukauden seurannassa. Sen sijaan 24 kuukauden kohdalla havaittu post-traumaattinen stressioireilu oli yhteydessä sairastettuun COVID-19-tautiin ja sen eri vaikeusasteisiin. Post-traumaattinen stressioireilu väheni merkitsevästi verrattaessa kolmen ja 24 kuukauden mittauspisteitä toisiinsa. Johtopäätökset: Sairastetun COVID-19-taudin ja post-traumaattisen stressioireilun yhteys on tärkeää huomioida COVID-19-potilaita arvioitaessa silloinkin, kun taudin sairastamisesta on jo kulunut aikaa. Tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi ahdistuksen ja post-traumaattisen oireilun mahdollisista yhdysvaikutuksista toisiinsa COVID-19-taudin yhteydessä.

Attention Deficit and Hyperactivity Disorder (ADHD) has detrimental effects on one’s course of life. Educational underachievement can be identified as one of the most salient disparities over time, and therefore studying the mediating mechanisms is crucial. In previous studies, comorbidities and above-average positive bias in self-evaluations have been demonstrated to be associated with poorer prognosis. However, there are only a few longitudinal studies extending over decades. This master’s thesis investigates psychiatric symptoms and social competence reported by parents and youths themselves at 16 years of age. The study also examined how these and the bias in their reporting predict educational level at thirty years of age. The data consisted of persons born in Kätilöopisto (1971–1974) who experienced pre- and perinatal risks. In childhood, part of them (n=122) had diagnostic criteria fulfilling symptoms of attention deficits and hyperactivity. In the follow-up, a non-ADHD (n=738) and a healthy control group born in the same hospital during the same period of time (n=194) were also assessed and compared to an ADHD group (N=1054). Psychiatric symptoms and social competence were measured by the Child Behavior Checklist and the Youth Self-Report. Information regarding educational level in adulthood was available from 570 participants. The ADHD-group had more psychiatric symptoms and lower social competence in adolescence than other groups, according to self-reports and parental reports. Additionally, educational level in adulthood was lower. In this study, an ADHD-associated above-average positive bias was not found. The size of a bias predicted educational level when the effects of covariants were taken into account. However, the predictive power was weaker than for self-reports or parent reports only. Psychiatric symptoms and social competence explained 13–18 % of variance in educational level in the data. Investing in psychosocial interventions with adolescents suffering from ADHD could prevent underachievement in adulthood.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, onko tuloerojen muutoksella yhteyttä hyvinvointiin Suomessa vuosina 1995–2014. Hyvinvointia mitataan Kelan kuolleisuus-, lääkekorvaus- ja työkyvyttömyysindekseillä, menetetyillä elinvuosilla, omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksilla, yksinhuoltajien osuudella lapsiperheistä sekä avioerojen ja raskaudenkeskeytysten lukumäärällä. Suomessa tuloeroja mittaava Gini-indeksi nousi vuoden 1987 jälkeen 20 vuodessa 41 prosenttia 0,20:sta 0,29:ään vuonna 2007. Finanssikriisin jälkeen tuloerot laskivat hieman, ja vuonna 2014 indeksi sai arvon 0,26. Niin sanotun tuloerohypoteesin mukaan tuloerot aiheuttavat mitä erinäisimpiä sosiaali- ja terveysongelmia. Kriitikot sanovat tuloksien johtuvan otoskoosta, otoksen manipuloinnista, subjektiivisesti valituista vasteista tai yhteyden selittyvän maille ominaisilla piirteillä. Poikkileikkaustutkimukset tukevat pääosin tuloerohypoteesia, mutta pitkittäistutkimukset eivät yleensä päädy samansuuntaisiin tuloksiin. Tämä johtuu siitä, että paneeliaineistolla tuloerojen vaikutusta voidaan tutkia suoremmin ilman, että entiteeteille ominaiset piirteet sekoittavat tuloksia. Aineistona käytetään Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetin sekä Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja. Vasteesta riippuen 26–302 kuntaa tutkitaan 19–20 vuoden ajan. Menetelmänä käytetään lineaarisen regression kiinteiden vaikutusten mallia eli tutkimus tarkastelee tuloerojen muutosten vaikutusta hyvinvointiin kuntien sisällä, ei niiden välillä. Gini-kerroin ei ole yhdessäkään yhtaikaisessa mallissa tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä vasteisiin. Ainoastaan väkivaltarikosten yhteydessä viiden vuoden viiveellä ja seksuaalirikosten yhteydessä kahden vuoden viiveellä gini-indeksin ja vasteiden välillä on merkitseviä yhteyksiä. Kunnan keskimääräiset tulot ja erityisesti kunnan yleinen pienituloisuusaste korreloivat useammassa tapauksessa vasteiden kanssa. Esimerkiksi työkyvyttömyyden ja omaisuusrikosten osalta yhteys havaitaan nollan, kahden, viiden sekä jopa 10 vuoden viiveellä paitsi keskimääräisten tulojen ja omaisuusrikosten välillä. Kaikki keskimääräisten rahatulojen yhteydet häviävät vakioinnin jälkeen. Sama tapahtuu köyhyysasteen malleissa, paitsi omaisuusrikoksissa kahden vuoden viiveellä ja seksuaalirikoksissa ilman viivettä. Tuloerohypoteesille ei saada tukea, sillä gini-kerroin on harvoin ja epäjohdonmukaisesti yhteydessä vasteisiin. Pienet selitysasteet, poikkileikkaava korrelaatio ja yhteyksien häviäminen kontrollitekijöiden kanssa sallivat korkeintaan varovaisten johtopäätösten tekemisen köyhyysasteen ja keskimääräisten tulojen vaikutuksesta hyvinvointiin. Tarvitaan lisätutkimusta, jotta taloudellisen eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin suhdetta voidaan ymmärtää paremmin.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, selittävätkö akkulturaatioasenteet kansallisen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä. Sopeutumista on tutkittu akkulturaation yhteydessä runsaasti. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kielitaito on yhteydessä akkulturaatioasenteisiin ja sopeutumisen eri tasoihin. Kuitenkin tutkimus näiden kolmen mittarin välisistä yhteyksistä on vähäistä ja kielitaito on usein mukana vain yhtenä demografisena mittarina. Tutkielman teoreettista taustaa hahmottavat akkulturaation ulottuvuudet ja Berryn akkulturaatioasenteet. Tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa, sosiaalipsykologian oppiaineessa vuosina 2008 – 2014 toteutettujen INPRES- ja LADA -projektien pitkittäisaineistoja. Aineisto koostuu Venäjältä Suomeen muuttaneista inkerinsuomalaisista paluumuuttajista. Projekteissa on tehty kolme seurantamittausta, ensimmäinen noin puoli vuotta (N=155), toinen noin kaksi vuotta (N=133) ja kolmas noin kolme vuotta (N=85) maahanmuuton jälkeen. Tässä tutkielmassa suomen kielen taitoa arvioitiin ensimmäisellä seurannalla. Akkulturaatioasenteiden mittareita ovat: kulttuurinen säilyttäminen ja kontaktihalukkuus, joiden arviointi tehtiin toisella seurannalla. Psykologisen sopeutumisen mittareita ovat: elämäntyytyväisyys ja itsetunto, joita arviointiin kolmannella seurannalla. Tutkielman pääanalyysimenetelmä on askeltava regressioanalyysi. Ensiksi tutkittiin regressioanalyysein suomen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä, seuraavaksi suomen kielen taidon ja akkulturaatioasenteiden sekä lopuksi akkulturaatioasenteiden ja psykologisen sopeutumisen välisiä yhteyksiä. Tutkielman tulokset eivät ole samassa linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa: tutkielmassa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä päämittareiden välillä. Näin ollen päätutkimuskysymys ei saa tukea. Regressioanalyysien nollatulokset saattavat johtua analyysien puutteellisista taustaoletuksista tai ongelmista päämittareiden luotettavuudessa. Kuitenkin, koska kansallisen kielen taidon vaikutukset sopeutumiseen ovat hyvin moniulotteisia ja koska maahanmuuttajien kansallisen kielen taito on yhteiskunnallisesti tärkeää, lisätutkimusta kaivataan yhä.

Objectives: The present study examines the stability of Developmental Coordination Disorder (DCD) from childhood to adulthood. DCD affects around 5-6% of children and according to previous research, it is known to have connections to physical activity, fitness, cognitive ability, mental health, and other neurodevelopmental disorders. The present study examined, whether those suffering motor impairment as a child differ from typically developed in adulthood, regarding motor skills, self-reported physical activity and fitness or cognitive ability. Methods: The study participants were part of a longitudinal research project perinatal risk cohort born in 1971-1974 (PLASTICITY-project). According to motor test results at the age of 9, study participants were divided into groups: probable DCD (n=24), possible DCD (n=63) and typically developed (n=328). As a 40-year-old adult motor skills were assessed with balance test and fine motor test, physical activity and fitness with a questionnaire, and cognitive ability with Wechsler’s test (WAIS-IV). Statistical analysis were conducted using analysis of variance (ANOVA). Results and conclusions: As an adult, those with probable DCD were at a lower level with fine and gross motor skills as compared to typically developing. Regarding cognitive ability, those with motor impairment as a child scored lower on perceptual reasoning. All groups reported their physical activity to the same level, but those with childhood motor impairment estimated their cardiovascular fitness to be weaker. Motor and cognitive impairments associated with DCD appear to be permanent and level out as an adult.

Objectives. Reciprocal interaction between a parent and a child can face many challenges due to preterm birth. Not only is the preterm infant developmentally immature for social interaction, but also the parent may find it challenging to interact with the preterm child. Even though the preterm child would greatly benefit from parents’ support, it can be difficult for an anxious parent to support a child adequately, further harming the development of the preterm child. The aim of the current study was to examine how maternal anxiety after preterm birth affects later interaction between parents and the preterm child and the development of the preterm child at 2–3 years of age. Also, the associations between interaction and screen time and child’s development were examined. Methods. Participants of the study were 27 preterm children who were born at 30,20 (±2,27) weeks of gestation. Mothers assessed their anxiety after the preterm birth with a STAI -self valuation questionnaire at the time of the gestational age of 35 and 40 weeks. Later at the 2–3 year follow-up mothers, fathers or both parents estimated interaction with a questionnaire that examined the amounts of language and music actions at home and child’s screen time. Also, child’s development was assessed with Bayley-III. The associations were examined with Pearson correlation and Spearman order correlation coefficients. Results and conclusions. The results show that maternal anxiety after preterm birth is acutely very common and half of the mothers were moderately anxious. When anxiety seemed more chronic instead of short-lived, maternal anxiety after preterm birth was associated with less interaction at 2-3 years of age. In homes of less anxious mothers, parents and children’s siblings played more music and premature children spent more time watching television or otherwise spending time with smart devices than in the homes of more anxious mothers. In this study, the higher amount of child’s screen time was associated with poorer socio-emotional development. Screen time’s effect on socio-emotional development can be even more harmful with prematurely born children since they often suffer from developmental deficits and challenges in reciprocal interaction. Even though it seems that less anxious mothers mean well and want to offer more stimuli for their preterm children, they may not help the child by offering him or her more screen time. The results add to previous knowledge about screen time’s associations with poorer socio-emotional development for the first time with preterm children.

The aim of this study was to examine the stability and change between students' perceived learning difficulties, self-esteem, and school burnout over time. It has been recognized that learning difficulties, self-esteem and school burnout are somewhat stable. There is some evidence that learning difficulties are connected to lower levels of well-being, especially to self-esteem and depressive symptoms. Still, there are some studies that contradict those findings. Most of the previous studies of learning difficulties and well-being have been cross-sectional. Thus, more evidence is needed in order to draw conclusions about the effect learning difficulties might have on students' well-being. The connections between self-esteem and well-being are also recognized, but the causation between self-esteem and well-being remain unclear. School burnout is quite recently discovered phenomenon which depicts students' burnout in the school setting. The main objective in this study is to examine the dynamics between students' perceived learning difficulties, the level of self-esteem, and school burnout symptoms using a longitudinal data. The data consists two measurement times gathered from the schools in a southern Finland city. The participants (N = 372) were ninth graders in compulsory education at 2004 (age 15-16) and first year students in general secondary education at 2005 (age 16-17). Confirmatory factor analysis (CFA) was used to specify latent constructs. Time invariance of the latent constructs was tested across measurements. Cross-lagged panel model was utilized to test the connections between latent constructs across different time points. The stability of self-esteem and school burnout were in line with previous findings. Surprisingly, perceived learning difficulties were not that stable. Students' perceived learning difficulties did not predict change in levels of self-esteem nor school burnout symptoms. In addition, self-esteem did not predict change in school burnout symptoms or perceived learning difficulties. In turn, school burnout predicted change in both levels of self-esteem and perceived learning difficulties. Self-esteem did not have an effect in later school burnout, rather the other way around. Thus, the findings confirm that self-esteem is the effect on burnout symptoms, not the cause on well-being. School burnout turned out to have a central role in the dynamics between perceived learning difficulties, self-esteem, and school burnout.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia, miten 5- ja 9- vuotiaiden lasten lyhytkestoisen muistin toimintaa mittaavat testien tulokset ovat yhteydessä aikuisena 40- vuotiaiden työmuistisuoriutumiseen sekä visuaaliseen ja verbaaliseen päättelykykyyn. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä aikuisuuden auditiivisverbaaliseen työmuistisuoriutumiseen? 2) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä työmuistisuoriutumiseen, jossa informaatiota manipuloidaan? 3) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä aikuisuuden kielelliseen ja visuaaliseen päättelykykyyn? Menetelmät. Tutkimusaineistona oli Kognition pitkäaikaistutkimus (KOPUTUS), jossa oli vuosina 1971- 1974 syntyneitä syntymäriskiryhmiin kuuluvia lapsia sekä kontrolliryhmä. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 5-, 9-, ja 40- vuotiaiden tutkimustulokset (N=301). Lapsuudessa tutkittavat suorittivat lasten kommunikaatiota ja kielellisiä kykyjä mittaavan The Illinois Test of Psycholinguistic Abilities (ITPA)- testin. Muuttujiksi valittiin lyhytkestoista muistia mittaavat testit: visuaalinen sarjamuisti ja auditiivinen sarjamuisti. Aikuisuudessa tutkittavat suorittivat WAIS- IV:n, josta muuttujiksi valittiin työmuistia mittaava perusosatehtävä Numerosarjat sekä kielellisen ja visuaalisen päättelyn indeksit (VCI ja PRI). Taustamuuttujiksi tutkimukseen otettiin tutkittavien oma korkein koulutus, äidin korkein koulutus ja turvapisteet 9- vuotiaana. Tutkimustulokset analysoitiin rakenneyhtälömallien avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että 5- vuoden ikäisten ja 9- vuoden ikäisten auditiivisen lyhytkestoisen muistin suoriutumiset erikseen ennustivat aikuisuuden työmuistisuoriutumista. Lisäksi 9- vuoden ikäisten auditiivisella lyhytkestoisella muistilla voitiin ennustaa myös monimutkaisempaa työmuistin toimintaa. Visuaalisella lyhytkestoisella muistilla lapsuudessa taas voitiin ennustaa visuaalista päättelykykyä aikuisena. Tuloksista voidaan päätellä, että lasten lyhytkestoisen muistin tutkiminen on tärkeää, koska sillä voidaan ennustaa aikuisuuden työmuistin toimintaa ja visuaalisen tiedon käsittelyä sekä mahdollisia heikentymiä näissä varhain.

Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa. Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa.