Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pitkäaikaishoito"

Sort by: Order: Results:

  • Hoitajien suhtautuminen psyykenlääkkeisiin ja niiden käyttöön kemiallisena rajoitteena ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa 
    Valkohaapa, Anna-Mari (2014)
    In Finland the elderly residents of long-term care facilities are often prescribed a lot of medications, especially psychotropic drugs. It also happens that a patient or a resident has to be physically or chemically restrained. Chemical restraining can be defined in many ways, for example as using a drug - usually an antipsychotic - to restrict the freedom or movement of a patient and to control his or her behavior. In nursing homes the staff is in a key position when it comes to deciding on the use of chemical restraining or PRN medication. A legislation to guarantee the self-determination of a patient and to define how physical restraining can be used is now being prepared in Finland. Only a few studies on chemical restraining from a nurses' point of view have been made so far. Thus, the aim of this study is to provide more information on the level of knowledge, the attitudes and perceptions of nurses regarding chemical restraining and the effect of those on deciding whether to use chemical restraints or not. Three focus groups with nurses were conducted in Hyvinkää nursing homes (n=13). The groups were recruited both by e-mail and directly from the wards. The focus group discussions were digitally audiotaped and transcribed verbatim. The content of the transcripts was then analyzed using a constant comparative method. According to the study most of the antipsychotics used in long-term care were used daily. However, it is not uncommon for the nurses to be unsure about their knowledge on the use of medicines. It is thus important to help the nursing staff to increase their knowledge and skills in pharmacology. The nurses also wished to get extra training for treating people with dementia. The concept of chemical restraining is quite ambiguous, and the use of chemical restraints is a complex ethical issue because the reasons for and effects of administering it vary depending on the situation. The study shows that the chemical restraining is most often considered justified when it is used to ensure the safety of a patient, relieve anxiety or to keep the working conditions of the staff tolerable. Also a shortage of manpower and a request by the family can influence the decision on using chemical restraints. The lack of proper common guidelines causes confusion and wide variation in the use of chemical restraints. Many interviewees were hoping for more open discussion and cooperation on using chemical restraining. The nurses also mentioned many alternatives to rely on instead of using chemical restraints, such as soothing, comforting and creating a safe feeling for the patients, daily routines and stimulus. One of the key factors for taking to these instead of chemical restraints are the manpower resources in the facilities. Educating the staff can also help them to find more options for chemical restraining and make staff members recognize new or remember forgotten routines for caring for the patients without using psychotropic drugs.
  • Iäkkäiden ravinnonsaanti ja ravitsemustila ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa vuosina 2007 ja 2017 
    Willman, Mirjami (2020)
    Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO