Browsing by Subject "platonismi"

Työn aiheena on Filon Aleksandrialaisen (n. 20 eKr.–50 jKr.) teos De Vita Contemplativa. Teos kertoo juutalaisesta askeettiryhmästä, joka elää Aleksandrian lähistöllä ja jonka jäsenet, terapeutit viettävät aikansa pohtien filosofiaa. Viikon seitsemäntenä päivänä he kokoontuvat yhteen ja viettävät juhlan. Filon vertaa terapeuttien juhlaa kreikkalais-roomalaisiin pitoihin, jotka hän esittää hyvin negatiivisessa valossa. Tutkimuskysymykseni on, liioitteleeko Filon kuvaillessaan muiden pitoja. Lähestyn kysymystä intertekstuaalisesta ja retorisesta näkökulmasta. Ensinnäkin teoksen intertekstuaalinen vertailu muihin antiikin teoksiin osoittaa, että muiden kuvailun kaltaisia poleemisia pitojen kuvailuja esiintyy esimerkiksi satiiri- ja komediateoksissa. Koska nämä paralleelit ovat selvästi fiktiivisiä ja kärjistäviä, on mahdollista ajatella, että Filon liioittelee. Retorisesta näkökulmasta katsottuna teos vaikuttaa sisältävän hyperbolia. Konkreettinen esimerkki on se, että Filon kuvailee vastustajiensa pidoissa tapahtuvaa laimentamattoman viinin juomista, josta seuraa ongelmia. Mikäli tämän on tarkoitus olla yleistä kritiikkiä kreikkalaisten tai roomalaisten moraalia vastaan, se ei osu kohteeseensa, koska heidän omakin kirjallisuutensakin näkee tämän negatiivisessa valossa. Työni sisältää myös käännöksen teoksen kohdasta 40 kohtaan 90, eli loppuun saakka. Käännösperiaatteeni on suhteellisen sanatarkka, mutta joustan sanatarkkuudesta, jos esimerkiksi kreikan syntaksi poikkeaa hyvin paljon siitä, mikä on suomen kielellä idiomaattista.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee 100-luvulla eläneen apologeetan Justinos Marttyyrin apologian suhdetta aikakautensa vallitseviin filosofikoulukuntiin. Lähteenäni ovat Justinoksen teokset Ensimmäinen Apologia, Toinen Apologia sekä Dialogi Tryfonin kanssa. Tarkastelen filosofian kannalta olennaisia tekstikohtia sekä taustoitan niitä käsittelemällä sekä Justinoksen omaa taustaa että yleistä aatehistoriallista kontekstia. Tutkimuskysymykseni siis on, miten Justinos suhtautuu filosofiaan. Metodini on sisältöanalyysi ja lähestymistapani on siis tekstipohjainen. Lähteistäni Ensimmäinen ja Toinen Apologia painottuvat, koska niissä on enemmän tutkimuskysymykseni kannalta olennaisia tekstikohtia. Koska Justinoksen viittaustyyli on varsin vapaamuotoinen ja hän harvoin auki kirjoittaa vaikutteitaan tai lähteitään, on ensisijaisen tärkeää pureutua käännösten ja niiden kommentaariosuuksien sekä tutkimuskirjallisuuden avulla tekstitasoa syvemmälle ja miettiä, minkä vuoksi Justinos käyttää tiettyjä ilmaisuja ja mistä hän on mahdollisesti ne omaksunut. Tutkielmani johtopäätöksistä keskeisin on se, että Justinos Marttyyrin suhde filosofiaan on kaksijakoinen. Toisaalta hän kritisoi filosofiaa ja filosofeja, mutta toisaalta hän hyödyntää myös filosofista käsitteistöä ja ajattelua. Olkoonkin että keino jolla Justinos hyödyntää niitä on varsin valikoiva ja välillä hän tuntuu joko väärinymmärtäneen tai kärjistävän filosofikoulukuntien ajattelua. Kaiken taustalla on Justinoksen omaksuma ja hänen muokkaamansa logos-oppi, joka on Justinoksen ajattelun keskiössä. Logos-opin on spekuloitu olevan peräisin jostain aiemmasta logos-opillisesta muotoilusta, mutta tutkijoiden keskuudessa ei vallitse konsensusta siitä, ovatko Justinoksen vaikutteet peräisin Filonilta, stoalaisilta, keskiplatonisteilta vai aiemmasta kristillisestä logos-tulkinnasta. Justinoksen toinen keskeinen väittämä on, että kristinusko on tosi filosofia, kun taas muut filosofikoulukunnat ovat alkuperäisen filosofian rappeutuneita, vaillinaisia versioita. Vaikka filosofit ovat puhuneet ansiokkaasti logoksen kylvämien siementen myötävaikutuksesta, juurikin kristillinen oppi ja elämäntapa ovat filosofian täyttymys. Tähän liittyy olennaisesti ajatus Kristuksesta inkarnoituneena Logoksena, sillä Kristus on kristittyjen opettaja ja tämä selittää, miksi kristityt ovat armon kautta osallisia koko Sanasta. Justinos lisäksi esittää logos-oppinsa nojalla, että logoksen kylvämät siemenet ovat toimineet jo ennen Jeesuksen syntymää ja siten esimerkiksi ansiokkaat filosofit ovat itse asiassa esikristittyjä, sillä he ovat tavoittaneet osan totuudesta jo ennen Logoksen inkarnaatiota. Toisaalta vaikka logos-oppi ja käsitys kristinuskon suvereeniudesta yleisesti ottaen läpileikkaavat Justinoksen Apologioita sekä suhdetta filosofiaan, on teoksissa havaittavissa silti nyansseja sen suhteen, miten hän suhtautuu eri filosofeihin ja filosofikoulukuntiin. Sokrates edustaa Justinokselle mallikelpoista esikristittyä, stoalaisia hän kehuu heidän eettisestä opetuksestaan ja kritisoi muun muassa stoalaisten fatalismia, kun taas Platonia hän jopa siteeraa ja hyödyntää teoksissaan platonistisia käsitteitä ja ilmaisutapoja. Jälkimmäisen suhteen ymmärtäminen selkeytyy, kun käy ilmi, että Justinoksen kääntymystä kristityksi edelsi hänen keskiplatonilainen taustansa.