Browsing by Subject "poikimavaikeus"

Synnytysvaikeus tarkoittaa vaikeutunutta tai pidentynyttä synnytystä, missä lehmän ja vasikan elinkykyisyys voi heikentyä. Synnytysvaikeus voi aiheuttaa myöhemmin myös muita ongelmia lehmälle, kuten huonoa tiinehtymistä ja alentunutta maidontuotantoa. Poikimavaikeudet aiheuttavat tuottajalle lisää työtä sekä lisää kustannuksia. Lehmälle ne aiheuttavat hyvinvointiongelman, sillä synnytysvaikeutta pidetään yhtenä kivuliaimmista tiloista mitä nauta elämänsä aikana voi kokea. Tuottaja pystyy vaikuttamaan omalla toiminnallaan moniin synnytysvaikeuteen johtaviin tekijöihin. Tällaisia asioita ovat lehmän sopiva lihavuuskunto, hiehojen riittävä ikä ja koko ennen siemennystä sekä oikeanlaisen sonnin valinta. Tuottajan osaamisella ja poikimisten valvonnalla on myös iso merkitys onnistuneen lopputuloksen kannalta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin yliopiston tuotantoeläinsairaalan potilasjärjestelmä Provetista takautuvasti aikaväliltä 1.1.2018-31.12.2020. Tutkimusaineistoon saatiin kerättyä yhteensä 192 naudan tiedot. Haku toteutettiin nautojen hoitokoodien 070-075 avulla. Aineiston hakua laajennettiin puuttuvien ikä- ja rotutietojen kohdalla myös Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan. Tutkimusaineiston tapauksista 58,9 % olivat ayrshire-rotuisia lehmiä ja 27,6 % holstein-rotuisia lehmiä. Muita rotuja aineistossa oli vähän. Nuorin aineistossa poikima-apua saanut lehmä oli iältään 1 v 2 kk ja vanhin 11 v 1 kk. Aineiston lehmien keski-ikä poikimahetkellä oli 4,29 vuotta. 95 % vaihteluväli iälle oli 3,98-4,60 vuotta ja mediaani 3,21 vuotta. Vetoapu oli yleisin synnytysavun muoto ja sen avulla hoidettiin 62,5 % tapauksista. Synnytysvaikeuteen johtaneita syitä oli useita. Kolme yleisintä syytä kattoivat 70,3 %. Yleisimmät syyt olivat virheasennot, kaksostiineydet sekä isokokoiset vasikat. Mikrobilääkkeitä oli käytetty 29,7 % kaikista aineiston tapauksista. Käyttö oli ollut harkittua ja noudattanut Ruokaviraston mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia. Mikrobilääkkeiden lisäksi kerättiin tietoa muiden lääkkeiden käytöstä. Tulehduskipulääkkeitä oli annettu 80,7 % aineiston tapauksista. Myös vuodenajan vaikutusta synnytysvaikeuksien määrään tutkittiin. Eniten tapauksia oli aikavälillä tammikuusta maaliskuuhun (27,1 %) ja vähiten aikavälillä heinäkuusta syyskuuhun (22,4 %). Vaihtelua oli myös saman tarkastelujakson sisällä eri vuosina. Tapausten lopputulemista pystyi päättelemään lehmän ennusteen olevan hyvä synnytysvaikeustapauksissa. Lehmä jäi henkiin 89,1 % tapauksista. Vasikoiden selviämisestä oli hyvin vähän mainintoja, mutta niitä tiedettiin selvinneen ainakin 29,2 %.

Kirjallisuuskatsaus käsittelee nautojen poikimavaikeuksia, ja se tehtiin taustatyönä nautojen poikimavaikeuksiin liittyvälle tutkimukselle. Nautojen poikimavaikeudet ovat Suomessa melko pieni ongelma. Poikimavaikeuksilla on kuitenkin taloudellista merkitystä tuottajalle. Poikimavaikeudet lisäävät sikiö- ja vasikkakuolemia. Emollakin on suurempi riski kuolla, tai se voidaan joutua poistamaan karjasta ennenaikaisesti. Myös alentunut maitotuotos ja alentunut teuraspaino saattavat aiheuttaa tulonmenetyksiä. Eläinlääkärin käynnit ja tuottajan lisääntynyt työmäärä aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia. Lisäkustannuksia voivat aiheuttaa myös heikentynyt hedelmällisyys ja korvauseläinten hankinta. Vaikea poikiminen tarkoittaa poikimista, jossa ensimmäinen tai toinen vaihe ei etene normaalisti, ja jossa tarvitaan poikima-apua. Poikimavaikeuksien taustalla voi olla usea eri tekijä ja useita tekijöitä samanaikaisesti. Nämä taustatekijät voidaan jakaa seuraavasti: perinnölliset, infektiiviset, traumaattiset, ravitsemukselliset, eläinten pitoon liittyvät ja sekalaiset. Myös ympäristötekijät, kuten ilmasto, saattavat olla poikimavaikeuksien taustalla. Yksittäisen poikimavaikeustapauksen kyseessä ollessa poikimavaikeuden aiheuttajat voidaan yksinkertaistetusti jakaa emoon ja sikiöön liittyviin. Emoon liittyvä syy voi olla synnytyskanavan riittämätön koko tai sikiötä ulostyöntävien voimien riittämättömyys. Sikiöön liittyviä syitä ovat puolestaan sikiön suuri koko tai epänormaali muoto, monisikiöisyys ja sikiön poikkeava tila, asento tai tarjonta. Yleisimpiä poikimavaikeustyyppejä ovat sikiön ja emon välinen epäsuhta, tila-, asento- tai tarjontavirhe, kohdunkaulan puutteellinen avautuminen, emättimen takaosan ja ulkosynnytinten puutteellinen löystyminen, kohdun supistelemattomuus, sikiön epämuodostumat, kohtukierre ja monisikiösynnytys. Poikimavaikeuksien yleisyyteen vaikuttavat lukuisat tekijät. Poikimavaikeudet ovat yleisempiä 1. hiehoilla kuin lehmillä, 2. sonnisikiöillä kuin lehmäsikiöillä, 3. monisikiösynnytyksissä kuin yhden sikiön synnytyksissä, 4. painavammilla sikiöillä ja 5. liian nuorilla ensisynnyttäjillä. Terve sikiö voi säilyä hengissä enintään kahdeksan tuntia poltteiden alkamisen jälkeen, mikäli napanuora on säilynyt ehjänä. Poikimavaikeuksiin tulisi varautua ennalta ja poikimiseen tulisi puuttua ajoissa ongelmaa epäiltäessä. Jos synnytyskanavasta näkyy mitä tahansa muuta kuin kaksi jalkaa niin, että sorkan pohjat ovat alaspäin, ja mahdollisesti pää, voi poikimisessa tulla ongelmia. Samoin, jos poikiminen käynnistyy selvästi etuajassa tai yliajalla, tulisi varautua poikimavaikeuden mahdollisuuteen. Poikiminen on pitkittynyt, mikäli näkyvät sorkat tai sikiökalvot ovat himmeät, kuivat ja tummat. Myös mikä tahansa outo vuoto emon peräpäästä tai poikiva eläimen outo käytös voi olla merkki eläinlääkäriä vaativasta poikimavaikeudesta. Jos vesipään tai raajojen ilmestymisestä on kulunut kaksi tuntia, tulisi poikimisen tilanne tarkastaa. Eläinlääkäri tulisi ehdottomasti kutsua paikalle, jos vasikkaa on vedetty kahden ihmisen voimin viisi minuuttia ilman, että vasikka on hievahtanutkaan.

Suomessa poikii vuosittain n. 70 000 liharotuista lehmää ja hiehoa. Vaikeaksi luokiteltavia poikimisia on noin 1500 ja vasikoita menetetään satoja. Vaikea poikiminen tuottaa eläimelle kipua ja rasitusta sekä aiheuttaa kustannuksia karjanomistajalle. Yleisesti lihakarjan eläinvalinnan tavoitteena on tuottaa kohtuullisella syntymäpainolla hyvin kasvavia teuraseläimiä. Tässä tutkimuksessa oli suomalaisen charolais-lihakarjan havaintoaineistoa vuosien 2002–2012 väliltä. Mukana oli 27 271 syntymäpainohavaintoa, 7717 vuodenpainohavaintoa ja 2774 poikimavaikeushavaintoa, joista estimoitiin perinnölliset tunnusluvut. AI–REML-menetelmää käyttäen laskelmat toteutettiin monen ominaisuuden maternaalimallilla DMU-ohjelmalla. Kiinteinä tekijöinä olivat sukupuoli, vasikan sukupuoli, syntymäkausi, poikimaikäluokka ja karja–vuosi-tekijä. Tavoitteena oli saada geneettistet korrelaatiot kolmelle tutkimuksessa mukana olevalle ominaisuudelle, jolloin eläinvalintaa voitaisiin tehostaa poikimavaikeuksien vähentämiseksi. Charolais-rodusta otettiin mukaan ensimmäinen poikiminen, koska oletuksena oli, että silloin havainnoissa olisi vaihtelua. Tuloksista havaittiin, että syntymäpainon ja poikimavaikeuden välillä oli melko voimakas positiivinen geneeettinen korrelaatio. Vuodenpainon ja poikimavaikeuden välillä oli lievä positiivinen geneettinen korrelaatio. Tavoitteena ollutta kolmen ominaisuuden maternaalimallia tuotettuja perinnöllisiä tunnuslukuja ei saatu poikimavaikeuden osalta. Poikimavaikeuden maternaalinen periytymisaste oli lähellä nollaa, joten menetelmä ei tuottanut siitä tulosta. Tulokset vastasivat hyvin aikaisempien tutkimusten tuloksia, joten sillä perusteella niitä voidaan pitää luotettavina. Samalta ajanjaksolta estimoitiin geneettiset trendit kaikille kolmelle ominaisuudelle. Tulos osoitti, että syntymäpainon suunta oli lievästi nouseva, vuodenpaino oli kasvanut ja poikimavaikeudet vähentyneet. Geneettisten trendien perusteella eläinvalinnat olivat tuottaneet haluttua tulosta.