Browsing by Subject "poikimaväli"

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisen emolehmätuotannon tuottavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Emolehmätuotantoa tarvitaan, koska lypsylehmien määrä pienenee ja näin ollen myös lihantuotantoon käytettävissä olevien maitorotuisten vasikoiden määrä. Emolehmien määrä on noussut Suomessa lähes 20 % kymmenen viime vuoden aikana. Emolehmän tärkein tuotos on elävä vasikka, joka saadaan vieroitettua menestyksekkäästi ja riittävän isossa vieroituspainossa suhteessa emon painoon. Naudanlihantuotannon hiilijalanjälkeen on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja emolehmiin perustuvan lihantuotannon tuottavuutta parantamalla voidaan pienentää myös kasvihuonekaasupäästöjä. Emolehmätuotannon tuottavuutta kuvaavia tunnuslukuja ovat hiehojen poikimaikä, poikimaväli, poikimaprosentti, vasikkakuolleisuus, elinikäistuotos ja poistoikä. Nämä analysoitiin Ruokaviraston nautarekisterin tietojärjestelmistä saatavasta datasta vuosilta 1995-2014. Aineiston tilastollinen analysointi toteutettiin SAS-ohjelmalla. Keskimääräisten tunnuslukujen lisäksi analysoitiin rotukohtaiset erot sekä emolehmätilojen parhaimman ja heikoimman neljänneksen väliset erot. Emolehmähiehot poikivat keskimäärin 27,5 kuukauden iässä. Poikimaväli oli keskimäärin 378 päivää. Angus-rodun hiehojen poikimaikä oli matalin ja lehmien poikimaväli lyhyin lähes koko analysointijakson ajan. Limousinen poikimaikä oli korkein ja poikimaväli pisin. Parhaan neljänneksen tiloilla hiehot poikivat keskimäärin 22 kuukauden iässä ja heikoimman neljänneksen tiloilla yli 42 kuukauden iässä. Poikimavälin keskiarvo parhaan neljänneksen tiloilla oli 364 päivää ja heikoimman neljänneksen tiloilla 400 päivää. Poikimaprosentti oli keskimäärin lähes 86 prosenttia. Anguksen poikimaprosentti oli korkein koko analysointijakson ajan. Parhaan neljänneksen karjoissa poikimaprosentti oli keskimäärin 96 % ja heikoimman neljänneksen karjoissa 73 %. Vasikkakuolleisuus oli keskimäärin 6,2 %. Sonnivasikoiden kuolleisuus oli lähes 2 %-yksikköä suurempi kuin lehmävasikoiden. Ensikoilla vasikkakuolleisuus oli suurempi kuin vanhemmilla lehmillä. Vasikkakuolleisuus oli suurin charolais-rodulla. Emolehmän elinikäistuotos oli keskimäärin 4,4 tuotettua vasikkaa. Elinikäistuotos oli paras anguksella ja limousinella ja heikoin simmentalilla. Poistoiän keskiarvo oli 6,8 vuotta. Korkein poistoikä oli limousinella ja matalin simmentalilla. Tilakohtaiset vaihtelut tuotantotuloksissa olivat suuria. Tuotannon tulisi olla riittävän tehokasta, jotta se olisi ympäristöllisesti kestävää ja emolehmätuotannon hiilijalanjälkeä saataisiin entisestään pienennettyä.