Browsing by Subject "poikkeusolot"
Now showing items 1-20 of 20
-
(2023)Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa. Analyysi osoitti, että suurimmat syyt hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen. Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.
-
(2023)Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa. Analyysi osoitti, että suurimmat syyt hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen. Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolia ja tehtäviä katastrofin, kriisin tai suuronnettomuuden tapahduttua. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mikä on kirkon julkishallinnollinen rooli katastrofeissa ja suuronnettomuuksissa? Millaista apua kirkko tarjoaa ja mikä tämän avun suhde on muiden toimijoiden tarjoamaan apuun? Onko kirkolla joitakin erityistehtäviä kyseisissä tilanteissa? Lähdeaineistona käytetään kirkkohallituksen laatimaa valmiussuunnitelmaa sekä muita aihepiiriä käsitteleviä toimintaohjeita ja -suosituksia koskien suuronnettomuuksia. Lisäksi viitataan kirkkolakiin, valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden toimijoiden ja organisaatioiden laatimiin lainsäädännöllisiin ja muihin ohjeistuksiin koskien kirkon toimintaa suuronnettomuuksissa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa esitellään katastrofitutkimuksen ja katastrofin psyykkisten vaikutusten tutkimisen historiaa, määritellään keskeisiä käsitteitä sekä otetaan esimerkkitapauksia kirkon toiminnasta katastrofin tapahduttua. Otetaan esiin myös meneillään olevan Covid-19 pandemian asettamat haasteet auttamistyölle sekä miten kirkko on lähtenyt auttamaan ihmisiä, jotka tilanteesta kärsivät. Tutkielmassa esitetään myös, miten katastrofi vaikuttaa yksilöön, joka on sen kokenut ja mikä on auttajan tehtävä, kun kokemusta käydään läpi. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää sitä, että kirkon tulee olla valmistautunut hoitamaan perustehtäväänsä myös katastrofin keskellä tai välittömästi sen tapahduttua. Kriisitilanteissa kirkon tulee olla varautunut henkisen huollon tarjoamiseen niille, joita katastrofi on koskettanut, mukaan lukien pelastustyöntekijät. Kirkko ja sen perusyksikkö seurakunta toimii yhteistyössä muiden viranomaistahojen kanssa. Kirkko toimii samojen kriisityön periaatteiden mukaan kuin muutkin auttajatahot. Kirkon kristillisyys näkyy tilaisuuksissa, joita kirkossa järjestetään onnettomuuden jälkeen. Akuutissa auttamistyössä kristilliset asiat otetaan esille vain, jos autettava sitä toivoo
-
(2021)Tässä tutkielmassa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolia ja tehtäviä katastrofin, kriisin tai suuronnettomuuden tapahduttua. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mikä on kirkon julkishallinnollinen rooli katastrofeissa ja suuronnettomuuksissa? Millaista apua kirkko tarjoaa ja mikä tämän avun suhde on muiden toimijoiden tarjoamaan apuun? Onko kirkolla joitakin erityistehtäviä kyseisissä tilanteissa? Lähdeaineistona käytetään kirkkohallituksen laatimaa valmiussuunnitelmaa sekä muita aihepiiriä käsitteleviä toimintaohjeita ja -suosituksia koskien suuronnettomuuksia. Lisäksi viitataan kirkkolakiin, valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden toimijoiden ja organisaatioiden laatimiin lainsäädännöllisiin ja muihin ohjeistuksiin koskien kirkon toimintaa suuronnettomuuksissa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa esitellään katastrofitutkimuksen ja katastrofin psyykkisten vaikutusten tutkimisen historiaa, määritellään keskeisiä käsitteitä sekä otetaan esimerkkitapauksia kirkon toiminnasta katastrofin tapahduttua. Otetaan esiin myös meneillään olevan Covid-19 pandemian asettamat haasteet auttamistyölle sekä miten kirkko on lähtenyt auttamaan ihmisiä, jotka tilanteesta kärsivät. Tutkielmassa esitetään myös, miten katastrofi vaikuttaa yksilöön, joka on sen kokenut ja mikä on auttajan tehtävä, kun kokemusta käydään läpi. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää sitä, että kirkon tulee olla valmistautunut hoitamaan perustehtäväänsä myös katastrofin keskellä tai välittömästi sen tapahduttua. Kriisitilanteissa kirkon tulee olla varautunut henkisen huollon tarjoamiseen niille, joita katastrofi on koskettanut, mukaan lukien pelastustyöntekijät. Kirkko ja sen perusyksikkö seurakunta toimii yhteistyössä muiden viranomaistahojen kanssa. Kirkko toimii samojen kriisityön periaatteiden mukaan kuin muutkin auttajatahot. Kirkon kristillisyys näkyy tilaisuuksissa, joita kirkossa järjestetään onnettomuuden jälkeen. Akuutissa auttamistyössä kristilliset asiat otetaan esille vain, jos autettava sitä toivoo
-
(2021)Keväällä 2020 elettiin historiallista aikaa, kun Covid-19 pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaiset koteihinsa ensimmäisen kerran. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia kokemuksia ja tunteita korona-aika ja sen vaatimat rajoitustoimet herättivät suomalaisissa nuorissa sekä millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusoloista selviytymisessä. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää, näyttäytyykö sosiaalisen median rooli nuorten elämässä erilaisena eri ajankohtina poikkeusolojen pitkittyessä. Aineisto koostui kolmen eri aikana kerätyn kyselylomakkeen avoimista vastauksista, jotka on kerätty 05.04.2020 - 05.05.2020 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 37 19–29-vuotiasta suomalaista nuorta ja nuorta aikuista. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi Tuomen ja Sarajärven (2018) esittelemä laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analysoinnissa huomioitiin konstruktionistinen ote aineistoa tulkittaessa. Analyysissä teoreettisina käsitteinä toimivat resilienssin ja copingin käsitteet, joita on sovellettu erityisesti kriiseihin ja sosiaalisen median kontekstissa tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tulosten perusteella sosiaalisen median rooli rakentui hyvin tärkeäksi ja kokonaisvaltaiseksi nuorten arjessa koronakeväänä. Sosiaalisen median rooli näyttäytyi selviytymisen kannalta tärkeänä. Se kasvatti poikkeusolojen aikana resilienssiä tarjoamalla mahdollisuuden käyttää erilaisia coping-keinoja. Poikkeusolojen alussa some näyttäytyi alustana, jonne nuoret kokoontuivat. Somea tulkittiin poikkeusolojen alussa hätäkokoontumispaikkana, jonne nuoret suuntasivat etsimään ja jakamaan tietoa sekä purkamaan omia tunteitaan kriisin alussa, mikä kuvastaa somea resilienssin lähteenä. Aineistosta rakentui kuusi erilaista coping-keinoa. Poikkeusolojen aikana nuoret alkoivat hyödyntää somea eri tavoin uudelleenorganisoitumiseen ja arjesta selviytymiseen. Tässä vaiheessa some näyttäytyi ikään kuin työkalupakkina, josta nuoren on ollut mahdollista poimia itselle tarpeellisia coping-keinoja. Aineistosta rakentui coping-keinoja, jotka ovat muun muassa uudelleenorganisoituminen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen, optimismi ja huumori somessa, uuden oppiminen ja itsereflektointi, passiivinen selaaminen todellisuuden pakokeinona ja kontrollin tunteen hakeminen. Poikkeusolojen jatkuessa näyttäytyi somen roolin muuttumista. Analyysissä syntyneistä luokista muodostettiin lopuksi poikkeusolojen aikaisen somen käytön malli, joka kuvaa aineistosta rakentuneita somen rooleja, käytön kolmea vaihetta ja kolmea käyttäjäprofiilia. Tulokset onnistuivat valottamaan nuorten kokemuksia ja syventämään ymmärrystä siitä, millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusolojen aikana. Tutkielman tulokset onnistuivat avaamaan näitä ilmiöitä laadullisesti, sillä aikaisemmat selvitykset olivat pääosin tilastollisia, eikä niistä välittynyt nuorten ääni tarpeeksi syvällisesti. Nuorten kokemusten ja sosiaalisen median roolin ymmärtäminen on erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun koronakriisi on jatkunut jo yli vuoden.
-
(2021)Keväällä 2020 elettiin historiallista aikaa, kun Covid-19 pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaiset koteihinsa ensimmäisen kerran. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia kokemuksia ja tunteita korona-aika ja sen vaatimat rajoitustoimet herättivät suomalaisissa nuorissa sekä millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusoloista selviytymisessä. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää, näyttäytyykö sosiaalisen median rooli nuorten elämässä erilaisena eri ajankohtina poikkeusolojen pitkittyessä. Aineisto koostui kolmen eri aikana kerätyn kyselylomakkeen avoimista vastauksista, jotka on kerätty 05.04.2020 - 05.05.2020 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 37 19–29-vuotiasta suomalaista nuorta ja nuorta aikuista. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi Tuomen ja Sarajärven (2018) esittelemä laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analysoinnissa huomioitiin konstruktionistinen ote aineistoa tulkittaessa. Analyysissä teoreettisina käsitteinä toimivat resilienssin ja copingin käsitteet, joita on sovellettu erityisesti kriiseihin ja sosiaalisen median kontekstissa tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tulosten perusteella sosiaalisen median rooli rakentui hyvin tärkeäksi ja kokonaisvaltaiseksi nuorten arjessa koronakeväänä. Sosiaalisen median rooli näyttäytyi selviytymisen kannalta tärkeänä. Se kasvatti poikkeusolojen aikana resilienssiä tarjoamalla mahdollisuuden käyttää erilaisia coping-keinoja. Poikkeusolojen alussa some näyttäytyi alustana, jonne nuoret kokoontuivat. Somea tulkittiin poikkeusolojen alussa hätäkokoontumispaikkana, jonne nuoret suuntasivat etsimään ja jakamaan tietoa sekä purkamaan omia tunteitaan kriisin alussa, mikä kuvastaa somea resilienssin lähteenä. Aineistosta rakentui kuusi erilaista coping-keinoa. Poikkeusolojen aikana nuoret alkoivat hyödyntää somea eri tavoin uudelleenorganisoitumiseen ja arjesta selviytymiseen. Tässä vaiheessa some näyttäytyi ikään kuin työkalupakkina, josta nuoren on ollut mahdollista poimia itselle tarpeellisia coping-keinoja. Aineistosta rakentui coping-keinoja, jotka ovat muun muassa uudelleenorganisoituminen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen, optimismi ja huumori somessa, uuden oppiminen ja itsereflektointi, passiivinen selaaminen todellisuuden pakokeinona ja kontrollin tunteen hakeminen. Poikkeusolojen jatkuessa näyttäytyi somen roolin muuttumista. Analyysissä syntyneistä luokista muodostettiin lopuksi poikkeusolojen aikaisen somen käytön malli, joka kuvaa aineistosta rakentuneita somen rooleja, käytön kolmea vaihetta ja kolmea käyttäjäprofiilia. Tulokset onnistuivat valottamaan nuorten kokemuksia ja syventämään ymmärrystä siitä, millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusolojen aikana. Tutkielman tulokset onnistuivat avaamaan näitä ilmiöitä laadullisesti, sillä aikaisemmat selvitykset olivat pääosin tilastollisia, eikä niistä välittynyt nuorten ääni tarpeeksi syvällisesti. Nuorten kokemusten ja sosiaalisen median roolin ymmärtäminen on erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun koronakriisi on jatkunut jo yli vuoden.
-
(2021)The Master´s Thesis examines home economics teachers´ experiences of home economics education during the exceptional circumstances caused by the coronavirus pandemic (COVID-19) in spring 2020. The topic is important as the coronavirus pandemic continues, affecting and will affect home economics education. Previous research has shown that home economics is a civic subject that is constantly evolving as the world changes. Previous studies have also found that the management of competencies (such as consumer skills, cooking and home sanitation) included in the home economics subject supports people’s well-being in everyday life. The Thesis analyzes how home economics teachers experience the changes brought about by exceptional circumstances in their work when they switched to distance learning in schools. The material of the Thesis is part of the “Towards more sustainable home economics education 2020” survey, which was collected during the pandemic. The qualitative material consists of the answers of 99 home economics teachers to a two-part open-ended question: "Explain how your teaching changed in a state of exceptional circumstances caused by the coronavirus. Describe how the collaboration with students and their guardians has gone." Coding and thematic design were used in the analysis of the material. According to the home economics teachers who responded to the survey, challenges were posed by, for example, practicing the use of digital tools, inventing new teaching tasks, taking into account different family situations, and the fact that some students had difficulty getting in touch. Home economics teachers though welcomed, for example, the development of digital skills, student assessment and co-operation with students´ guardians. Home economics teachers experienced an increase in workload and working hours during exceptional circumstances, which had a detrimental effect on home economics teachers' resilience at work. The conclusion of the Thesis is that the resilience of home economics teachers must be supported, for example, by providing clear municipality- and school-specific instructions for the implementation of home economics education.
-
(2021)The Master´s Thesis examines home economics teachers´ experiences of home economics education during the exceptional circumstances caused by the coronavirus pandemic (COVID-19) in spring 2020. The topic is important as the coronavirus pandemic continues, affecting and will affect home economics education. Previous research has shown that home economics is a civic subject that is constantly evolving as the world changes. Previous studies have also found that the management of competencies (such as consumer skills, cooking and home sanitation) included in the home economics subject supports people’s well-being in everyday life. The Thesis analyzes how home economics teachers experience the changes brought about by exceptional circumstances in their work when they switched to distance learning in schools. The material of the Thesis is part of the “Towards more sustainable home economics education 2020” survey, which was collected during the pandemic. The qualitative material consists of the answers of 99 home economics teachers to a two-part open-ended question: "Explain how your teaching changed in a state of exceptional circumstances caused by the coronavirus. Describe how the collaboration with students and their guardians has gone." Coding and thematic design were used in the analysis of the material. According to the home economics teachers who responded to the survey, challenges were posed by, for example, practicing the use of digital tools, inventing new teaching tasks, taking into account different family situations, and the fact that some students had difficulty getting in touch. Home economics teachers though welcomed, for example, the development of digital skills, student assessment and co-operation with students´ guardians. Home economics teachers experienced an increase in workload and working hours during exceptional circumstances, which had a detrimental effect on home economics teachers' resilience at work. The conclusion of the Thesis is that the resilience of home economics teachers must be supported, for example, by providing clear municipality- and school-specific instructions for the implementation of home economics education.
-
(2021)Oikeus maksuttomaan perusopetukseen on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu Suomen perustuslaissa (731/1999) ja useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Oikeus perusopetukseen vaarantui kuitenkin covid-19-pandemian vuoksi, kun suojeltiin toisia perus- ja ihmisoikeuksia, ennen kaikkea oikeutta elämään, terveyteen ja turvallisuuteen. Tutkielman ydin on kysymys siitä, miten oikeus perusopetukseen on toteutunut covid-19-pandemian aikana poikkeusoloissa Suomessa vuosien 2020-2021 aikana. Muun muassa perustuslain 6 §:ssä turvatulla yhdenvertaisuuden periaatteella on keskeinen merkitys sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa, joten tutkin myös, miten se on toteutunut. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, mikä on ollut perusopetuksen rajoittamisen lainsäädäntöpohja poikkeusolojen aikana ja miten toimivalta on jakautunut. Tutkielmassa pohditaan vielä, miten jotkut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen turvaamat erityiset oikeudet, kuten lapsen etu, ovat toteutuneet perusopetuksessa poikkeusoloissa. Tutkielman metodina on voimassa olevaa oikeutta tarkasteltaessa lainoppi. Toisena metodina on kvalitatiivinen empiirinen oikeustutkimus, jossa selvitetään muun muassa havainnoinnin, haastattelujen ja asiakirja-aineistojen pohjalta ulkoa päin oikeuden vaikutuksia ja toteutumista. Covid-19-pandemian kaltaisten poikkeusolojen toimivaltuuksista säännellään perustuslain 23 §:ssä, Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa ja valmiuslaissa (1552/2011). Perusopetusta on rajoitettu poikkeusoloissa keväällä 2020 valmiuslain nojalla ja keväällä 2021 normaalilainsäädännöllä tartuntatautilain ja perusopetuslakiin (628/1998) säädetyn 20a §:n keinoin. Perusopetusoikeus ei ole toteutunut täysimääräisesti poikkeusoloissa etäopetuksessa. Myös yhdenvertaisuuden toteutuminen on riippunut muun muassa koulun ja kunnan sijainnista, digitaalisten laitteiden saatavuudesta ja tekniikan hallitsemisesta, oppimisen tuen saamisesta ja laadukkuudesta, kouluaterian tarjoamisesta, kielen osaamisesta, vanhempien avusta, kotioloista ja poikkeusolojen aiheuttamasta kuormituksesta. Lapsen etu ei ole aina saanut vaadittavaa huomiota päätöksenteossa. Tutkimuksen pääteesejä ovat, että lapsen etu toteutuu parhaiten lähiopetuksessa ja että etäopetukseen siirtyminen on covid-19-pandemian leviämisen ehkäisemiseksi viimesijainen keino.
-
(2021)Oikeus maksuttomaan perusopetukseen on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu Suomen perustuslaissa (731/1999) ja useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Oikeus perusopetukseen vaarantui kuitenkin covid-19-pandemian vuoksi, kun suojeltiin toisia perus- ja ihmisoikeuksia, ennen kaikkea oikeutta elämään, terveyteen ja turvallisuuteen. Tutkielman ydin on kysymys siitä, miten oikeus perusopetukseen on toteutunut covid-19-pandemian aikana poikkeusoloissa Suomessa vuosien 2020-2021 aikana. Muun muassa perustuslain 6 §:ssä turvatulla yhdenvertaisuuden periaatteella on keskeinen merkitys sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa, joten tutkin myös, miten se on toteutunut. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, mikä on ollut perusopetuksen rajoittamisen lainsäädäntöpohja poikkeusolojen aikana ja miten toimivalta on jakautunut. Tutkielmassa pohditaan vielä, miten jotkut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen turvaamat erityiset oikeudet, kuten lapsen etu, ovat toteutuneet perusopetuksessa poikkeusoloissa. Tutkielman metodina on voimassa olevaa oikeutta tarkasteltaessa lainoppi. Toisena metodina on kvalitatiivinen empiirinen oikeustutkimus, jossa selvitetään muun muassa havainnoinnin, haastattelujen ja asiakirja-aineistojen pohjalta ulkoa päin oikeuden vaikutuksia ja toteutumista. Covid-19-pandemian kaltaisten poikkeusolojen toimivaltuuksista säännellään perustuslain 23 §:ssä, Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa ja valmiuslaissa (1552/2011). Perusopetusta on rajoitettu poikkeusoloissa keväällä 2020 valmiuslain nojalla ja keväällä 2021 normaalilainsäädännöllä tartuntatautilain ja perusopetuslakiin (628/1998) säädetyn 20a §:n keinoin. Perusopetusoikeus ei ole toteutunut täysimääräisesti poikkeusoloissa etäopetuksessa. Myös yhdenvertaisuuden toteutuminen on riippunut muun muassa koulun ja kunnan sijainnista, digitaalisten laitteiden saatavuudesta ja tekniikan hallitsemisesta, oppimisen tuen saamisesta ja laadukkuudesta, kouluaterian tarjoamisesta, kielen osaamisesta, vanhempien avusta, kotioloista ja poikkeusolojen aiheuttamasta kuormituksesta. Lapsen etu ei ole aina saanut vaadittavaa huomiota päätöksenteossa. Tutkimuksen pääteesejä ovat, että lapsen etu toteutuu parhaiten lähiopetuksessa ja että etäopetukseen siirtyminen on covid-19-pandemian leviämisen ehkäisemiseksi viimesijainen keino.
-
(2020)Tämä tutkielma tarkastelee Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 terrori-iskujen jälkeistä turvallistamista Kööpenhaminan turvallistamisteorian ja poikkeustila-käsitteen avulla. Tarkoitus on tutkia, mikäli näiden iskujen jälkeen poliitikot Ranskassa ja Belgiassa turvallistivat jotain teemaa ja jos, niin miten. Lisäksi halutaan selvittää, löytyykö näiden kahden maan väliltä eroja tavoissa turvallistaa. Näihin kysymyksiin vastataan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Lopuksi halutaan selvittää, ilmeneekö ranskalaisten poliitikkojen tavassa puhua hätätilasta Giorgio Agambenin poikkeustilateoriasta kumpuavia elementtejä. Tätä analyysia täydennetään soveltuvin osin Carl Schmittin teorisoinneilla samasta aiheesta. Tutkielman aineisto koostuu ranskalaisten ja belgialaisten poliittisten päättäjien puheista, haastatteluista ja kommenteista, joita on yhteensä 26. Ajallisesti aineisto sijoittuu pääosin välittömästi iskujen jälkeiseen aikaan. Aineiston analyysiin sovelletaan Kööpenhaminan turvallistamisteorian tarjoamaa jaottelua sekä Agambenin teoriasta esiin nousevia elementtejä. Analyysi paljastaa, että iskuista puhutaan hyvin eri tavoin näissä kahdessa maassa. Tarkastelun kohteena olevien ranskalaisten poliitikkojen teksteistä löytyy turvallistamista, mutta ei belgialaisten. Ranskalaiset poliitikot turvallistavat vahvasti terrori-iskuja, rakentaen vahvoja uhkakuvia sekä vedoten edessä olevaan taisteluun ja uhkaan, johon Ranskan on vastattava sekä poikkeustoimilla kansallisesti että sotilaallisesti Lähi-idässä. Belgialaiset poliitikot puolestaan toivovat nopeaa paluuta normaaliin arkeen iskujen jälkeen, eivät lupaa uusia toimenpiteitä ja korostavat demokraattisten arvojen merkitystä. Belgian kohdalla turvallistamista ei siis löydy. Lisäksi analyysi paljastaa, että ranskalaiset poliitikkojen puheissa ilmenee monia Agambenin teorian kanssa yhteneviä elementtejä, kuten poikkeuksen normalisoituminen, demokratian suojeleminen rajoittamalla demokraattisia oikeuksia hetkellisesti sekä välttämättömyyteen vetoaminen. Tämä kaikki viittaa siihen, että poikkeustilaa käytetään hallinnan tekniikkana Ranskassa iskujen jälkeen. Analyysin perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että turvallistaminen operoi eri tavoin näissä kahdessa kontekstissa, siitäkin huolimatta, että iskut liitetään samaan kansainvälisen terrorismin jatkumoon. Tämä on mielenkiintoista, sillä se osoittaa, että hyvinkin samankaltaiset iskut voidaan kehystää eri tavoin eri kansallisissa konteksteissa. Se myös osoittaa, että terrorismia ei välttämättä aina turvallisteta, vaikka kyseessä onkin aihe, joka on usein nostettu tavallisen politiikan yläpuolelle poikkeuksellisen politiikan piiriin. Lopussa pohditaan vielä demokratian ja poikkeustilojen suhdetta.
-
(2020)Tämä tutkielma tarkastelee Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 terrori-iskujen jälkeistä turvallistamista Kööpenhaminan turvallistamisteorian ja poikkeustila-käsitteen avulla. Tarkoitus on tutkia, mikäli näiden iskujen jälkeen poliitikot Ranskassa ja Belgiassa turvallistivat jotain teemaa ja jos, niin miten. Lisäksi halutaan selvittää, löytyykö näiden kahden maan väliltä eroja tavoissa turvallistaa. Näihin kysymyksiin vastataan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Lopuksi halutaan selvittää, ilmeneekö ranskalaisten poliitikkojen tavassa puhua hätätilasta Giorgio Agambenin poikkeustilateoriasta kumpuavia elementtejä. Tätä analyysia täydennetään soveltuvin osin Carl Schmittin teorisoinneilla samasta aiheesta. Tutkielman aineisto koostuu ranskalaisten ja belgialaisten poliittisten päättäjien puheista, haastatteluista ja kommenteista, joita on yhteensä 26. Ajallisesti aineisto sijoittuu pääosin välittömästi iskujen jälkeiseen aikaan. Aineiston analyysiin sovelletaan Kööpenhaminan turvallistamisteorian tarjoamaa jaottelua sekä Agambenin teoriasta esiin nousevia elementtejä. Analyysi paljastaa, että iskuista puhutaan hyvin eri tavoin näissä kahdessa maassa. Tarkastelun kohteena olevien ranskalaisten poliitikkojen teksteistä löytyy turvallistamista, mutta ei belgialaisten. Ranskalaiset poliitikot turvallistavat vahvasti terrori-iskuja, rakentaen vahvoja uhkakuvia sekä vedoten edessä olevaan taisteluun ja uhkaan, johon Ranskan on vastattava sekä poikkeustoimilla kansallisesti että sotilaallisesti Lähi-idässä. Belgialaiset poliitikot puolestaan toivovat nopeaa paluuta normaaliin arkeen iskujen jälkeen, eivät lupaa uusia toimenpiteitä ja korostavat demokraattisten arvojen merkitystä. Belgian kohdalla turvallistamista ei siis löydy. Lisäksi analyysi paljastaa, että ranskalaiset poliitikkojen puheissa ilmenee monia Agambenin teorian kanssa yhteneviä elementtejä, kuten poikkeuksen normalisoituminen, demokratian suojeleminen rajoittamalla demokraattisia oikeuksia hetkellisesti sekä välttämättömyyteen vetoaminen. Tämä kaikki viittaa siihen, että poikkeustilaa käytetään hallinnan tekniikkana Ranskassa iskujen jälkeen. Analyysin perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että turvallistaminen operoi eri tavoin näissä kahdessa kontekstissa, siitäkin huolimatta, että iskut liitetään samaan kansainvälisen terrorismin jatkumoon. Tämä on mielenkiintoista, sillä se osoittaa, että hyvinkin samankaltaiset iskut voidaan kehystää eri tavoin eri kansallisissa konteksteissa. Se myös osoittaa, että terrorismia ei välttämättä aina turvallisteta, vaikka kyseessä onkin aihe, joka on usein nostettu tavallisen politiikan yläpuolelle poikkeuksellisen politiikan piiriin. Lopussa pohditaan vielä demokratian ja poikkeustilojen suhdetta.
-
(2022)Tämä maisterintutkielma tarkastelee, miten poliittiset tulkinnat näyttäytyivät 1930- ja 1990-luvuilla käydyissä valtiopäiväkeskusteluissa koskien Suomen poikkeustilalainsäädäntöä. Poikkeustilalainsäädännöllä tarkoitetaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa perustuslaillisesti kriisin seurauksena vallankäytön keskittämisen yleensä vain keskeisille hallintoelimille. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten tulkinnat uhkakuvista, laillisuudesta ja vallankäytöstä näyttäytyivät ja ilmenivät valtiopäiväpöytäkirjoissa ja -asiakirjoissa, vaikuttaen kokemukseen siitä, miten ja millaisin ehdoin vallankäyttöä kriisissä tuli toteuttaa. Lainsäädäntöä koskevaa keskustelua rajataan Erving Goffmanin kehysanalyysillä neljän tarkastelukehyksen kautta, joiden tarkoituksena on tuoda esiin, miten päättäjien poliittiset tulkinnat näyttäytyivät poikkeustilalainsäädännöstä käydyssä keskustelussa. Tulkintoina voidaan pitää yksilötasoisia odotuksia ja maailmankuvia. Kehyksillä pyritään teorialähtöisesti hahmottamaan, miten kansalaisyhteiskunnan ja vallan suhde vaikutti laista käytyyn keskusteluun, millaisia näkemyksiä lain tarkkuuden suhteen esitettiin, millaisiin uhkakuviin laissa pyrittiin vastaamaan ja missä määrin muut valtiot toimivat esimerkkinä tai vertailukohtana lainsäädännölle. Suomi on valittu tarkastelukohteeksi sen omalaatuisen historiansa takia: Valtion määrittävä turvallisuuspoliittinen asema syntyi 1900-luvulla yhdistelmästä ulko- ja sisäpoliittisia jännitteitä. Tarvittiin lainsäädäntö, joka kykeni parhaalla tavalla ottamaan huomioon erilaiset turvallisuusalueet. Sen tuli olla tiukka, jotta ulkopoliittisen selkkauksen sattuessa laki ei jättänyt kansainväliselle yhteisölle tulkinnanvaraa Suomen koskemattomuudesta. Toisaalta lain tuli olla kykenevä vastaamaan sisäisiin rauhattomuuksiin niin, että vallan jatkuvuus voitiin taata. Erilaiset tekijät näin päällekkäin ja suhteessa toisiinsa rajasivat kriisilainsäädännön toimintatilaa. Tutkimus yhdistelee näkökulmissaan muun muassa Bryan Rooneyn analyysiä poikkeustilojen hallintaan vaikuttavista muuttujista, Antero Jyrängin tulkintoja suomalaisesta oikeusfilosofiasta, sekä Giorgio Agamben tulkintoja poikkeustilojen problematiikasta. Analyysi avaa näin kehityskaaria poikkeustilalainsäädännöstä käydyn keskustelun taustalla. Tutkimus osoittaa, ettei lainsäädännöstä käyty keskustelu määrittänyt ainoastaan poikkeustiloja: keskustelussa neuvoteltiin niin puolueiden välisistä valtasuhteista kuin suomalaisen valtion identiteetistä. Keskeiseksi valtiovallan ja yhteiskunnan suhdetta määrittäväksi tekijäksi muodostuikin ontologinen kysymys siitä, mikä todella oli se kansa, jota tuli suojella ja kenellä oli oikeus asettua sen turvaajaksi. Lainsäädännön kautta myös itse poikkeustilat problematisoitiin, herättäen kysymyksen siitä, missä määrin ja miten poikkeustiloja todella voitiin tai tuli säädellä. Tulkintojen kautta hahmotettiin laajemmin Suomen paikkaa osana Eurooppaa ja kansainvälisiä valtarakenteita, näin kiteytyen kysymykseen siitä, mitä tarkoitti olla länsimainen valtio ja mihin Suomi sopi tässä rakennelmassa. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, missä määrin poliittiset päättäjät todella ovat kykeneviä tekemään päätöksiä kansakunnan kohtalosta kriisissä, jos päätösprosessien taustalla vaikuttavat tulkinnat eivät ole jaettuja. Toisaalta se jättää laajemmin pohtimaan poikkeustilojen kykyä toteuttaa hallintaa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, mikäli lainsäädäntö itsessään politisoituu osana käsittelyprosessia.
-
(2022)Tämä maisterintutkielma tarkastelee, miten poliittiset tulkinnat näyttäytyivät 1930- ja 1990-luvuilla käydyissä valtiopäiväkeskusteluissa koskien Suomen poikkeustilalainsäädäntöä. Poikkeustilalainsäädännöllä tarkoitetaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa perustuslaillisesti kriisin seurauksena vallankäytön keskittämisen yleensä vain keskeisille hallintoelimille. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten tulkinnat uhkakuvista, laillisuudesta ja vallankäytöstä näyttäytyivät ja ilmenivät valtiopäiväpöytäkirjoissa ja -asiakirjoissa, vaikuttaen kokemukseen siitä, miten ja millaisin ehdoin vallankäyttöä kriisissä tuli toteuttaa. Lainsäädäntöä koskevaa keskustelua rajataan Erving Goffmanin kehysanalyysillä neljän tarkastelukehyksen kautta, joiden tarkoituksena on tuoda esiin, miten päättäjien poliittiset tulkinnat näyttäytyivät poikkeustilalainsäädännöstä käydyssä keskustelussa. Tulkintoina voidaan pitää yksilötasoisia odotuksia ja maailmankuvia. Kehyksillä pyritään teorialähtöisesti hahmottamaan, miten kansalaisyhteiskunnan ja vallan suhde vaikutti laista käytyyn keskusteluun, millaisia näkemyksiä lain tarkkuuden suhteen esitettiin, millaisiin uhkakuviin laissa pyrittiin vastaamaan ja missä määrin muut valtiot toimivat esimerkkinä tai vertailukohtana lainsäädännölle. Suomi on valittu tarkastelukohteeksi sen omalaatuisen historiansa takia: Valtion määrittävä turvallisuuspoliittinen asema syntyi 1900-luvulla yhdistelmästä ulko- ja sisäpoliittisia jännitteitä. Tarvittiin lainsäädäntö, joka kykeni parhaalla tavalla ottamaan huomioon erilaiset turvallisuusalueet. Sen tuli olla tiukka, jotta ulkopoliittisen selkkauksen sattuessa laki ei jättänyt kansainväliselle yhteisölle tulkinnanvaraa Suomen koskemattomuudesta. Toisaalta lain tuli olla kykenevä vastaamaan sisäisiin rauhattomuuksiin niin, että vallan jatkuvuus voitiin taata. Erilaiset tekijät näin päällekkäin ja suhteessa toisiinsa rajasivat kriisilainsäädännön toimintatilaa. Tutkimus yhdistelee näkökulmissaan muun muassa Bryan Rooneyn analyysiä poikkeustilojen hallintaan vaikuttavista muuttujista, Antero Jyrängin tulkintoja suomalaisesta oikeusfilosofiasta, sekä Giorgio Agamben tulkintoja poikkeustilojen problematiikasta. Analyysi avaa näin kehityskaaria poikkeustilalainsäädännöstä käydyn keskustelun taustalla. Tutkimus osoittaa, ettei lainsäädännöstä käyty keskustelu määrittänyt ainoastaan poikkeustiloja: keskustelussa neuvoteltiin niin puolueiden välisistä valtasuhteista kuin suomalaisen valtion identiteetistä. Keskeiseksi valtiovallan ja yhteiskunnan suhdetta määrittäväksi tekijäksi muodostuikin ontologinen kysymys siitä, mikä todella oli se kansa, jota tuli suojella ja kenellä oli oikeus asettua sen turvaajaksi. Lainsäädännön kautta myös itse poikkeustilat problematisoitiin, herättäen kysymyksen siitä, missä määrin ja miten poikkeustiloja todella voitiin tai tuli säädellä. Tulkintojen kautta hahmotettiin laajemmin Suomen paikkaa osana Eurooppaa ja kansainvälisiä valtarakenteita, näin kiteytyen kysymykseen siitä, mitä tarkoitti olla länsimainen valtio ja mihin Suomi sopi tässä rakennelmassa. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, missä määrin poliittiset päättäjät todella ovat kykeneviä tekemään päätöksiä kansakunnan kohtalosta kriisissä, jos päätösprosessien taustalla vaikuttavat tulkinnat eivät ole jaettuja. Toisaalta se jättää laajemmin pohtimaan poikkeustilojen kykyä toteuttaa hallintaa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, mikäli lainsäädäntö itsessään politisoituu osana käsittelyprosessia.
-
(2016)Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.
-
(2021)The year 2020 changed our everyday life. The exceptional circumstances with Covid-19 have suddenly affected people’s everyday life. The purpose of this study is to observe how meal box service can help everyday cooking habits during the exceptional situation. Meal box service consists of food items, premeasured, and accompanied by a set of recipes. Meal box are mostly delivered home, or you can pick it up from special store. This study analyses what consumers appreciate when using meal box service and how it helps everyday life. People who took part in this study have used the meal box service during corona situation between autumn 2020 and spring 2021, when everyday life felt normal again after the crisis-like nature during spring 2020. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method with both face to face and remote access. The interviews were made during February and March 2021. Nine adults took part in the interview, age range 26–56 years. All interviews were living in one- or two-people’s households without children. The interview records were analyzed using qualitive content analysis. The results of this analysis can be divided into three main categories as following, everyday life routines, services during the exceptional situation and change of everyday life. The results of this study show that meal box service helps everyday life by saving time from grocery shopping and meal planning and giving more time to do some other tasks. Covid-19 situation shows that people wanted to support companies by using meal box service. During the exceptional situation people have spent more time at home, which increased the need to prepare more food at home. This is one of the reasons people wanted to choose meal box service. Meal box service helps by diversifying eating habits and lowers the need to do grocery shopping. Other positive effects were discovering new recipes and ingredients. Difficulties using the service were that it didn’t remove the need for grocery shopping altogether. Special diets where also founded to be quite challenging when using meal box service because it didn’t take all diets inconsideration. Some people thought that weekly subscription was too captivating, because they didn’t want to use the service every week.
-
(2021)The year 2020 changed our everyday life. The exceptional circumstances with Covid-19 have suddenly affected people’s everyday life. The purpose of this study is to observe how meal box service can help everyday cooking habits during the exceptional situation. Meal box service consists of food items, premeasured, and accompanied by a set of recipes. Meal box are mostly delivered home, or you can pick it up from special store. This study analyses what consumers appreciate when using meal box service and how it helps everyday life. People who took part in this study have used the meal box service during corona situation between autumn 2020 and spring 2021, when everyday life felt normal again after the crisis-like nature during spring 2020. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method with both face to face and remote access. The interviews were made during February and March 2021. Nine adults took part in the interview, age range 26–56 years. All interviews were living in one- or two-people’s households without children. The interview records were analyzed using qualitive content analysis. The results of this analysis can be divided into three main categories as following, everyday life routines, services during the exceptional situation and change of everyday life. The results of this study show that meal box service helps everyday life by saving time from grocery shopping and meal planning and giving more time to do some other tasks. Covid-19 situation shows that people wanted to support companies by using meal box service. During the exceptional situation people have spent more time at home, which increased the need to prepare more food at home. This is one of the reasons people wanted to choose meal box service. Meal box service helps by diversifying eating habits and lowers the need to do grocery shopping. Other positive effects were discovering new recipes and ingredients. Difficulties using the service were that it didn’t remove the need for grocery shopping altogether. Special diets where also founded to be quite challenging when using meal box service because it didn’t take all diets inconsideration. Some people thought that weekly subscription was too captivating, because they didn’t want to use the service every week.
-
(2022)Häiriötilanteet ovat uhkia tai tapahtumia, jotka vaarantavat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Niiden hallinta vaatii viranomaisten ja muiden toimijoiden tavallista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. Varautumisella pyritään pitämään häiriötilanteiden vaikutukset mahdollisimman vähäisinä ja varmistamaan tärkeiden toimintojen jatkuminen kaikissa tilanteissa. Siihen kuuluu jatkuva riskien arviointi ja toiminnan suunnittelu ja harjoittelu mahdollisten häiriötilanteiden varalta etukäteen. Sen perustana Suomessa on kokonaisturvallisuuden malli, joka korostaa eri toimijoiden varautumisyhteistyötä tietoa jakamalla ja häiriötilannesuunnitelmia yhteen sovittamalla. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät – yksilön ja elinympäristön terveyden edistäminen ja suojelu– ovat keskeinen osa yhteiskunnan toiminnan turvaamista. Toimialan varautumista ohjaavat valtakunnallisella tasolla Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä keskusviranomaiset Ruokavirasto ja Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta (PONK) on STM:n esityksestä asetettu neuvottelukunta, jonka tehtävänä on valmistella esityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon varautumistoiminnan edistämiseksi. Paikalliset ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt (valvontayksiköt) laativat omat häiriötilannesuunnitelmansa lainsäädännön ja keskusviranomaisten linjausten mukaan. Valvontayksiköt osallistuvat useiden erityyppisten häiriötilanteiden selvittämiseen. Näistä yleisimpiä ovat vesi- ja elintarvikevälitteiset epidemiat. Säädösten lisäksi varautumis- ja häiriötilannetoimintaa tuetaan erilaisilla ohjeilla, joita laativat paitsi ministeriöt ja keskusviranomaiset, myös asiantuntijaorganisaatiot, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus tehtiin PONK:n toimeksiantona. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä varautumistoimia valvontayksiköissä toteutettiin ja millä tasolla valvontayksiköiden häiriötilannevalmiuden koettiin olevan. Tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita valvontayksiköt olivat kohdanneet häiriötilanteissa toimiessaan ja niihin varautuessaan. Lisäksi haluttiin kartoittaa, mitkä asiat tukivat kokemusta valmiuden hyvästä tasosta ja mitkä lisäsivät epävarmuutta, sekä millaista tukea valmiusasioihin liittyen toivottiin. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka koostui monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Linkki sähköiseen vastauslomakkeeseen (E-lomake©) toimitettiin kaikkiin Suomessa toimiviin 62 valvontayksikköön joulukuussa 2020. Vastauksen lähetti 41 valvontayksikköä. Ne koottiin Microsoft Excel 2016 -ohjelmaan analysointia ja muokkausta varten. Tilastolliseen analyysiin käytettiin SPSS Statistics 28 -ohjelmaa (IBM, USA). Tutkimustuloksista ilmeni, että 52 % vastaajista koki häiriötilannevalmiuden edustamassaan valvontayksikössä olevan riittävällä tai erinomaisella tasolla. Kehitystarpeita valvontayksikön varautumistoiminnassa tunnisti 60 % vastaajista. Perusteluina hyvälle valmiuden tasolle esiin nousivat kokemukset häiriötilanteissa toimimisesta, saatavilla oleva selkeä ohjeistus sekä suunniteltu ja harjoiteltu viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö. Varautumisen tueksi toivottiin esimerkiksi yhteistoimintaharjoituksia ja koulutuksia harvinaisempiin häiriötilanteisiin liittyen. Valmiusasiat ovat viime vuosina nousseet entistä ajankohtaisemmiksi koronaviruspandemian ja epävakaan maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Tutkimuksessa kerättyä tietoa voidaan hyödyntää ympäristöterveydenhuollon varautumisen kehittämisen ja arvioinnin suunnittelussa.
-
(2022)Häiriötilanteet ovat uhkia tai tapahtumia, jotka vaarantavat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Niiden hallinta vaatii viranomaisten ja muiden toimijoiden tavallista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. Varautumisella pyritään pitämään häiriötilanteiden vaikutukset mahdollisimman vähäisinä ja varmistamaan tärkeiden toimintojen jatkuminen kaikissa tilanteissa. Siihen kuuluu jatkuva riskien arviointi ja toiminnan suunnittelu ja harjoittelu mahdollisten häiriötilanteiden varalta etukäteen. Sen perustana Suomessa on kokonaisturvallisuuden malli, joka korostaa eri toimijoiden varautumisyhteistyötä tietoa jakamalla ja häiriötilannesuunnitelmia yhteen sovittamalla. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät – yksilön ja elinympäristön terveyden edistäminen ja suojelu– ovat keskeinen osa yhteiskunnan toiminnan turvaamista. Toimialan varautumista ohjaavat valtakunnallisella tasolla Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä keskusviranomaiset Ruokavirasto ja Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta (PONK) on STM:n esityksestä asetettu neuvottelukunta, jonka tehtävänä on valmistella esityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon varautumistoiminnan edistämiseksi. Paikalliset ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt (valvontayksiköt) laativat omat häiriötilannesuunnitelmansa lainsäädännön ja keskusviranomaisten linjausten mukaan. Valvontayksiköt osallistuvat useiden erityyppisten häiriötilanteiden selvittämiseen. Näistä yleisimpiä ovat vesi- ja elintarvikevälitteiset epidemiat. Säädösten lisäksi varautumis- ja häiriötilannetoimintaa tuetaan erilaisilla ohjeilla, joita laativat paitsi ministeriöt ja keskusviranomaiset, myös asiantuntijaorganisaatiot, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus tehtiin PONK:n toimeksiantona. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä varautumistoimia valvontayksiköissä toteutettiin ja millä tasolla valvontayksiköiden häiriötilannevalmiuden koettiin olevan. Tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita valvontayksiköt olivat kohdanneet häiriötilanteissa toimiessaan ja niihin varautuessaan. Lisäksi haluttiin kartoittaa, mitkä asiat tukivat kokemusta valmiuden hyvästä tasosta ja mitkä lisäsivät epävarmuutta, sekä millaista tukea valmiusasioihin liittyen toivottiin. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka koostui monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Linkki sähköiseen vastauslomakkeeseen (E-lomake©) toimitettiin kaikkiin Suomessa toimiviin 62 valvontayksikköön joulukuussa 2020. Vastauksen lähetti 41 valvontayksikköä. Ne koottiin Microsoft Excel 2016 -ohjelmaan analysointia ja muokkausta varten. Tilastolliseen analyysiin käytettiin SPSS Statistics 28 -ohjelmaa (IBM, USA). Tutkimustuloksista ilmeni, että 52 % vastaajista koki häiriötilannevalmiuden edustamassaan valvontayksikössä olevan riittävällä tai erinomaisella tasolla. Kehitystarpeita valvontayksikön varautumistoiminnassa tunnisti 60 % vastaajista. Perusteluina hyvälle valmiuden tasolle esiin nousivat kokemukset häiriötilanteissa toimimisesta, saatavilla oleva selkeä ohjeistus sekä suunniteltu ja harjoiteltu viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö. Varautumisen tueksi toivottiin esimerkiksi yhteistoimintaharjoituksia ja koulutuksia harvinaisempiin häiriötilanteisiin liittyen. Valmiusasiat ovat viime vuosina nousseet entistä ajankohtaisemmiksi koronaviruspandemian ja epävakaan maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Tutkimuksessa kerättyä tietoa voidaan hyödyntää ympäristöterveydenhuollon varautumisen kehittämisen ja arvioinnin suunnittelussa.
-
Ympäristöterveydenhuollon varautuminen erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin Länsi-Suomen läänissä (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kuntien terveydensuojeluviranomaisille vuosina 1999 ja 2000 ohjeet varautua ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin valmiussuunnitelmalla. Ohjeet perustuvat terveydensuojelulain 8 §:ään ja valmiuslain 40 §:ään, joiden nojalla kuntien viranomaiset velvoitetaan varautumaan erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin. Länsi-Suomen lääninhallituksen vuonna 2002 tekemän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ympäristöterveydenhuollon varautumisen tasoa erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin Länsi-Suomen läänin kunnissa. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 93 %. Vastanneista 78 kunnalla tai kuntayhtymällä eli 79 %:lla oli jonkinlainen ympäristöterveydenhuollon valmiussuunnitelma. Useassa Länsi-Suomen läänin kunnassa valmiussuunnitelma oli vanhentunut ja päivitystä ei ollut tehty. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosina 1999 ja 2000 julkaisemien uusien ohjeiden mukaisia valmiussuunnitelmia oli alle kolmanneksessa (29 %) vastanneista kunnista. Tämän kyselytutkimuksen tulosten mukaan ympäristöterveydenhuollon toimintavalmius erityistilanteissa ja poikkeusoloissa ei useassa Länsi-Suomen läänin kunnassa ole tyydyttävällä tasolla. Valmiussuunnitelmien taso vaihteli kunnittain sisällön suhteen. Parhaiten oli valmiussuunnitelmiin kuvattu ympäristöterveydenhuollon organisaatio, tehtävät normaaliaikana ja valmiuden keskeiset käsitteet. Eniten parannettavaa löytyi paikallisten ympäristöterveyden riskikohteiden kartoittamisessa ja niiden huomioimisessa erityistilanteiden valmiussuunnitelmassa. Kyselylomakkeita analysoitaessa ei otettu huomioon tekeillä olevia valmiussuunnitelmia; kuitenkin moni vastanneista ilmoitti, että ympäristöterveydenhuollon ajanmukainen valmiussuunnitelma on parasta aikaa tekeillä ja valmistumassa vuoden 2002 loppuun mennessä. Näin voidaan päätellä, että tässä kyselyn raportointivaiheessa tilanne valmiussuunnittelun kannalta on jo parempi kuin tutkimuksen tulokset vuoden 2002 tammikuulta näyttävät.
Now showing items 1-20 of 20