Browsing by Subject "pronominit"

Hen on Ruotsin Akatemian vuonna 2015 sanakirjaansa lisäämä pronomini, joka aiheutti jo ennen virallistamistaan kiivasta keskustelua. Kyseessä on sukupuolineutraali pronomini yksikön kolmannessa persoonassa ja lisäys jo olemassa olleiden kahden sukupuolisidonnaisen pronominin rinnalle. Tutkielma tarkastelee hen-pronominin käyttöä nykypäivänä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka yleinen hen on arkikielessä, 2) keneen hen viittaa ja 3) milloin hen-pronominia käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miksi ihmiset käyttävät tai ovat käyttämättä hen-pronominia ja mitä ilmauksia käytetään hen-pronominin sijaan. Hen on ollut useamman tutkimuksen aiheena, mutta aiempi käyttöön liittyvä tutkimus on toteutettu samana vuonna, kun pronomini virallistettiin ja keskustelu sen ympärillä oli vielä voimakasta. Analysoitava materiaali on kerätty kyselylomakkeella, joka jaettiin ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä. Ryhmään voi liittyä kaikki muut paitsi miehet, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyselyyn osallistunut yhtäkään miestä. Vastaajia tutkielmassa on 57, joista 56 ovat naisia ja yksi muunsukupuolinen. Vastausten analysointi on pääasiassa määrällistä ja saadut tulokset ovat nähtävissä taulukoissa ja kuvaajissa. Kyselylomake alkaa kolmella kaikille yhteisellä taustakysymyksellä, joiden jälkeen kysymykset riippuvat siitä, käyttääkö vastaaja hen-pronominia vai ei. Peräti 45 vastaajaa (79 %) ilmoitti käyttävänsä hen-pronominia ja 12 (21 %) puolestaan kielsi käyttävänsä sitä. Saatujen tulosten perusteella hen on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Hen-pronominia käyttävien vastauksista käy ilmi, että kyseistä pronominia käytetään kaikissa annetuissa tilanteissa. Sukupuolineutraalin pronominin käyttö on yleisintä puhuttaessa henkilöstä, joka haluaa hänestä käytettävän hen-pronominia, kun sukupuoli halutaan salata tai se ei ole tiedossa. Hen on lähes yhtä yleinen sekä kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, mutta keskustelukumppanin iällä on merkitystä. Tilanteissa, joissa keskustelukumppani on vastaajaa vanhempi, on hen-pronominin käyttämättömyys huomattavasti yleisempää kuin muissa tilanteissa. Hen-pronominin käyttöä perustellaan muun muassa sillä, että sen avulla voi kunnioittaa heitä, jotka eivät identifioi itseään mieheksi tai naiseksi, ja toisaalta sen helppoudella verrattuna esimerkiksi kaksoismuotoon ”han eller hon”. He, jotka eivät käytä hen-pronominia, korvaavat pronominin useimmin sanoilla den (se), han (hän, maskuliini), hon (hän, feminiini) tai person (henkilö). Päätös olla käyttämättä sukupuolineutraalia hen-pronominia perustuu usein siihen, että sanaa pidetään tarpeettomana tai siitä ei pidetä.

Tutkin Ilta-Sanomien verkkosivujen pääsivulla vuosina 2006–2016 olleita hyperlinkkinä toimivia otsikoita, joihin sisältyy pronomini tämä jossakin taivutusmuodoistaan. Tutkin mihin otsikoiden pronominit viittaavat (tai mitä tarkoitteita ne otsikossa korvaavat) sekä millaista työnjakoa kyseisen pro-sanan eri muotojen välillä on. Tutkin myös sitä, millaisia ajallisia muutoksia ilmiössä on, sekä millaisiin juttuihin tällaisia otsikoita on laadittu. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä tämä- ja nämä-pronominien eri taivutusmuodoilla näissä aineistoni klikattavissa otsikoissa tehdään. Millainen konteksti niistä piirtyy ja millaisia reagointivaihtoehtoja lukijalle jää? Missä määrin etusivulla oleva klikattava otsikko, ja eri sivulla sijaitseva juttu ovat sama tai eri teksti? Tutkin myös, miten paljon tällaisia otsikoita aineistossani esiintyy sekä pohdin sitä, tekeekö klikkiotsikkoleimautuneen tämä-pronominin käyttö otsikosta väistämättä lukijalle ongelmallisen. Keräämäni aineiston kontekstina on Ilta-Sanomien verkkosivut vuosilta 2006–2015. Aineistoni käsittää kulloisenkin päivän pääsivun klikattavine, hyperlinkkeinä toimivine uutisotsikoineen sekä itse uutiset, joihin otsikot linkkaavat. Keräsin aineistoni Internet Archiven Wayback Machine -palvelun avulla, josta tallentamistani kuvakaappauksissa (yli 1800 kappaletta) näkyy sisältö ja konteksti sekä itse otsikolle että uutisjutulle, johon kukin otsikko viittaa. Tämä-sanojen käytön yleistyminen aineistoni otsikoissa kiihtyi vuonna 2011 (60 osumaa aineistossani), ja näytti saavuttaneen huippunsa (166 osumaa) vuonna 2012, mutta se pysyi kuitenkin lähes samanlaisena vuodet 2013 ja 2014 (114 ja 150 kappaletta). Kokonaan vaille osumia aineistossani jäivät muodot täksi, näinä, näiksi ja näiltä, joita ei löytynyt yhdestäkään klikattavasta otsikosta. Eniten osumia, 118 kappaletta, keräsi tässä. Seuraavina tulivat nämä (98) ja tämä (78). Havaitsin, että aineistossani klikkiotsikoihin leimautunut tämä ei aina ollut johtamassa lukijaa harhaan tai pelkästään synnyttämässä otsikkoon keinotekoista informaatioaukkoa, ja että osa otsikoiden viittauksista sai täydennyksensä jo itse otsikossa tai välittömässä sivuympäristössä. Näyttää myös siltä, että ajan kuluessa pronominin eri muodoille on vakiintunut erikoistunutta käyttöä, kuten lista-artikkeleiden ”Nämä ovat” / ”Tässä on” -tyyppisissä otsikoissa tai kuvaa katsomaan houkuttelevissa ”Tältä näyttää” -otsikoissa. Silti viittaukseltaan häilyvä tai lukijaa muuten hämmentävä tämä-pronomini oli aineistoni otsikossa odotuksenmukainen tapaus. Aineistoni linkkaavien tekstifragmenttien (eli hypertekstisten otsikoiden) tekstiympäristö (sivun kokonaisuus) eli konteksti, ja sitä myöden ehkä myös merkitys muuttuu sen myötä, mitä lukija tekee. Siinä mielessä tekstin tai ainakin tekstikontekstin voi sanoa olevan interaktiivinen. Linkistä uutiseen siirtynyt lukija tulee uutisen perusteella paitsi täydentäneeksi myös rekontekstualisoineeksi hyperlinkkiotsikon häilyvän deiktisyyden. Toisin sanoen, ymmärryksen ja lukijan väliin jääneen esteen kiertäminen on jätetty lukijan vastuulle. Samalla se on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi saada klikkejä lukijoilta, jotka etsivät kieliopillisen viittauksen täydennystä.