Browsing by Subject "protesti"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2022)Tämä tutkimus käsittelee San Francisco 48ers joukkueen pelaajan Colin Kaepernickin vuonna 2016 aloittamaa rauhanomaista protestia poliisin mustiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan sekä mustien ja muiden vähemmistöjen huonompia sosioekonomisia olosuhteita vastaan. Tutkimuksessani selvitän, miten isänmaallisuutta käsitellään The New York Times -lehden artikkeleissa 1.8.2016–1.1.2017 välisenä aikana ja miten toimittajat tuovat ilmi yhteiskunnan eri osapuolten näkemyksiä Colin Kaepernickin protestin yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten ja mitä osapuolia The New York Timesin artikkeleissa otetaan kontekstiin Kaepernickin protestointia käsiteltäessä. Vaikka Kaepernickin aloittamasta protestista on kulunut jo useita vuosia, on se edelleen ajankohtainen. Tutkimusten mukaan mustien sosioekonominen asema jää selvästi jälkeen valkoisista. Poliisin väkivallasta tehdyt tutkimukset antavat osittain ristiriitaisia tuloksia johtuen Yhdysvaltojen viranomaisten puutteellisesta tietojen tilastoinnista paikallistasolla. Tutkimusaineistoni käsittää 17 The New York Timesin artikkelia, joissa Kaepernickin protestia tarkastellaan syvällisemmin. Tutkielmani metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin Colin Kaepernickin protestia suhteessa isänmaallisuuteen? 2) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin amerikkalaisen yhteiskunnan eri osapuolten suhtautumista Colin Kaepernickin protestiin? Tutkimuksen aikana selvisi, että molempien tutkimuskysymysten osalta löytyi selvästi erottuvat alateemat. Isänmaallisuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä toimittajat toivat esille kansallislaulun, kansallislipun ja armeijan merkityksen protestoinnin kannalta. Protestointiin liittyi artikkeleiden mukaan selvästi seuraavat amerikkalaisen yhteisön eri sidosryhmät: NFL ja muut urheiluliigat, muut urheilijat, kannattajat, mustat protestoijat sekä poliitikot ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg. Sisältöanalyysin tulokset vahvistivat käsityksiä, joiden mukaan The New York Timesia pidetään näkemyksiltään liberaalina Yhdysvaltojen poliittisella kartalla. Tutkimuskysymysteni aiheita käsiteltiin monipuolisesti, mutta artikkeleiden osittainen pinnallisuus viittaa siihen, että The New York Times, kuten moni muukin erehtyi Kaepernickin protestin merkityksestä. Yhden miehen protestista kehittyi yli maiden ja maanosien ulottuva kansanliike.
-
(2017)Tutkimus tarkastelee yhteiskunnallisen protestiliikkeen onnistunutta integroitumista osaksi virallista yhteiskunnallista järjestystä, autonomiansa ja alakulttuurisen identiteettinsä kuitenkin jossain määrin säilyttäen. Tutkimus kiinnittyy näin osaksi radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä ja niitä integroivaa suomalaista poliittista kulttuuria tarkastelevaa tutkimusperinnettä. Tutkimuskohteena on 90-luvun alussa Helsingissä toimintansa aloittanut talonvaltausliike Oranssi, joka on tätä nykyä kulttuuri- ja nuorisotyötä tekevä yhdistys sekä asuntotoiminnasta vastaava osakeyhtiö. Miten suomalaisessa mittakaavassa varsin radikaaleja toimintatapoja käyttänyt liike onnistui lopulta niin hyvin tavoitteissaan? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet taustalla, että liikkeellä on ollut jatkuvuutta tähän päivään asti ja viralliseksi toimijaksi muuntumisesta huolimatta se nähdään kansalaisjärjestökentällä villinä vaihtoehtona? Aineisto on kerätty haastattelemalla Oranssin toiminnassa vaikuttaneita aktiiveja ja tutkimalla yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoja vuosilta 1990–1993. Aineistosta rajataan sitä tietoa, joka kertoo viranomaisten ja Oranssin toiminnan rajapinnoista sekä valaisee talonvaltausliikkeen integroitumiseen vaikuttaneita seikkoija. Aineistoa verrataan myös talonvaltausliikkeiden institutionalisoitumisesta käytyyn kansainväliseen keskusteluun. Tutkimuksen mukaan Oranssi kehysti toimintaansa oikeutaakseen paikkansa ja käytti radikaalista luonteestaan huolimatta alusta asti muutenkin sellaisia toimintamalleja ja protestoinnin keinoja, jotka tekivät siitä virallisten instituutioiden näkökulmasta uskottavan toimijan. Toisaalta viranomaiset antoivat yllättävänkin paljon tilaa nuorille aktivisteille. Tällainen vastavuoroinen toiminta on johtanut siihen, että vaikka Oranssi on vakiintunut yhdistykseksi, on se silti onnistunut säilyttämään toiminnassaan alakulttuurihengen ja tietyn autonomian. Oranssin integraatiokehitys näyttäytyy ristiriitaisena kansainvälisiin esimerkkeihin ja niistä tehtyihin teorioihin verrattuna. Johtopäätöksinä esitetään, että Oranssin integroituminen itsenäisenä alakulttuuritoimijana näyttäisi olevan onnistuminen niin talonvaltausliikkeen kuin yhteiskunnankin kannalta, ja että kyseinen prosessi on suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen. Oranssin esimerkki kyseenalaistaa näkemyksen, jossa viralliseksi järjestöksi integroituminen nähdään johtavan yhteiskunnallisen liikkeen alakulttuurisen identiteetin häviämiseen. Tutkimus osoittaa myös, että integroitumisprosessi ei ole muuttanut pelkästään Oranssin toimintatapoja, vaan suvaitsemalla omaehtoista urbaania aktivismia myös kaupungin viranomaiset ovat omaksuneet uusia toimintamalleja.
-
(2017)Tutkimus tarkastelee yhteiskunnallisen protestiliikkeen onnistunutta integroitumista osaksi virallista yhteiskunnallista järjestystä, autonomiansa ja alakulttuurisen identiteettinsä kuitenkin jossain määrin säilyttäen. Tutkimus kiinnittyy näin osaksi radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä ja niitä integroivaa suomalaista poliittista kulttuuria tarkastelevaa tutkimusperinnettä. Tutkimuskohteena on 90-luvun alussa Helsingissä toimintansa aloittanut talonvaltausliike Oranssi, joka on tätä nykyä kulttuuri- ja nuorisotyötä tekevä yhdistys sekä asuntotoiminnasta vastaava osakeyhtiö. Miten suomalaisessa mittakaavassa varsin radikaaleja toimintatapoja käyttänyt liike onnistui lopulta niin hyvin tavoitteissaan? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet taustalla, että liikkeellä on ollut jatkuvuutta tähän päivään asti ja viralliseksi toimijaksi muuntumisesta huolimatta se nähdään kansalaisjärjestökentällä villinä vaihtoehtona? Aineisto on kerätty haastattelemalla Oranssin toiminnassa vaikuttaneita aktiiveja ja tutkimalla yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoja vuosilta 1990–1993. Aineistosta rajataan sitä tietoa, joka kertoo viranomaisten ja Oranssin toiminnan rajapinnoista sekä valaisee talonvaltausliikkeen integroitumiseen vaikuttaneita seikkoija. Aineistoa verrataan myös talonvaltausliikkeiden institutionalisoitumisesta käytyyn kansainväliseen keskusteluun. Tutkimuksen mukaan Oranssi kehysti toimintaansa oikeutaakseen paikkansa ja käytti radikaalista luonteestaan huolimatta alusta asti muutenkin sellaisia toimintamalleja ja protestoinnin keinoja, jotka tekivät siitä virallisten instituutioiden näkökulmasta uskottavan toimijan. Toisaalta viranomaiset antoivat yllättävänkin paljon tilaa nuorille aktivisteille. Tällainen vastavuoroinen toiminta on johtanut siihen, että vaikka Oranssi on vakiintunut yhdistykseksi, on se silti onnistunut säilyttämään toiminnassaan alakulttuurihengen ja tietyn autonomian. Oranssin integraatiokehitys näyttäytyy ristiriitaisena kansainvälisiin esimerkkeihin ja niistä tehtyihin teorioihin verrattuna. Johtopäätöksinä esitetään, että Oranssin integroituminen itsenäisenä alakulttuuritoimijana näyttäisi olevan onnistuminen niin talonvaltausliikkeen kuin yhteiskunnankin kannalta, ja että kyseinen prosessi on suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen. Oranssin esimerkki kyseenalaistaa näkemyksen, jossa viralliseksi järjestöksi integroituminen nähdään johtavan yhteiskunnallisen liikkeen alakulttuurisen identiteetin häviämiseen. Tutkimus osoittaa myös, että integroitumisprosessi ei ole muuttanut pelkästään Oranssin toimintatapoja, vaan suvaitsemalla omaehtoista urbaania aktivismia myös kaupungin viranomaiset ovat omaksuneet uusia toimintamalleja.
Now showing items 1-3 of 3