Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pyhiinvaellus"

Sort by: Order: Results:

  • Tavasti, Jenna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten animefanien tekemiä matkoja animesarjoihin ja -elokuviin liittyville paikoille. Tällaisia matkoja kutsutaan usein animepyhiinvaelluksiksi, ja niillä katsotaan olevan uskonnollisia konnotaatioita, sillä niistä käytetään japaniksi usein nimitystä “seichi junrei”, joka alun perin tarkoittaa uskonnollisia pyhiinvaelluksia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Grounded Theory ja metodina narratiivinen haastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin viittä japanilaista henkilöä, jotka ovat tehneet animepyhiinvaelluksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä haastateltavia motivoi animepyhiinvaelluksille, ja millaisia vaikutuksia animepyhiinvaelluksilla on sekä henkilöihin itseensä että Japanin yhteiskuntaan. Tulokset analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin litteroimalla ja koodaamalla haastattelut. Tutkimuksen pohjana toimivat myös tutkijan omat vierailut useilla animepaikoilla Japanissa. Tuloksia tarkastellaan lopuksi myös Pearcen Travel Career Pattern -teorian näkökulmasta, sekä kolmesta pyhiinvaellusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että motivaatio animepyhiinvaelluksille voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1) “anime”, joka on matkan ensimmäinen ja tärkein motiivi, ja käsittää paikan, joka on kuvattuna animessa, 2) “ympäröivät alueet”, jotka ovat seuraava motiivi, ja käsittävät ympäröivät alueet, jotka eivät kuitenkaan näy itse animessa, sekä alueella asuvat ihmiset, ja 3) “muut syyt/muistot”, esimerkiksi matkakumppanit tai muut matkalla tavatut ihmiset, sekä muut paikat, joissa vierailtiin esimerkiksi matkalla animepaikoille tai niistä pois, toisin sanoen henkilökohtaiset muistot. Tutkimuksessa todetaan myös, että matka vaikuttaa muun muassa animen katselukokemukseen siten, että siinä missä ennen matkaa ja matkan aikana paikkaa katsotaan teoksen näkökulmasta leviten ympäröiviin alueisiin ja muihin paikkoihin (tasosta 1 tasoon 3), matkan jälkeen teosta aletaan usein katsoa henkilökohtaisesta näkökulmasta (tasosta 3 tasoon 1), sillä katsojalle palautuu mieleen paikat, joissa hän on itse käynyt, ja nämä henkilökohtaiset muistot sekoittuvat katselukokemukseen. Yhteiskunnallisesti animepyhiinvaellukset on alettu nähdä yhtenä matkailun muotona, ja useat alueet ovatkin alkaneet yhä enenevissä määrin käyttää animepyhiinvaelluksia matkailun edistämiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että tästä johtuen myös animefanien itsensä sisällä on tapahtunut asennemuutos, jonka ansiosta fanien itsensäkin on aiempaa helpompi tehdä tällaisia matkoja ei pelkästään sen vuoksi, että informaatiota on tarjolla aiempaa enemmän, vaan myös sen vuoksi, että he kokevat olevansa tervetulleita.
  • Tavasti, Jenna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten animefanien tekemiä matkoja animesarjoihin ja -elokuviin liittyville paikoille. Tällaisia matkoja kutsutaan usein animepyhiinvaelluksiksi, ja niillä katsotaan olevan uskonnollisia konnotaatioita, sillä niistä käytetään japaniksi usein nimitystä “seichi junrei”, joka alun perin tarkoittaa uskonnollisia pyhiinvaelluksia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Grounded Theory ja metodina narratiivinen haastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin viittä japanilaista henkilöä, jotka ovat tehneet animepyhiinvaelluksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä haastateltavia motivoi animepyhiinvaelluksille, ja millaisia vaikutuksia animepyhiinvaelluksilla on sekä henkilöihin itseensä että Japanin yhteiskuntaan. Tulokset analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin litteroimalla ja koodaamalla haastattelut. Tutkimuksen pohjana toimivat myös tutkijan omat vierailut useilla animepaikoilla Japanissa. Tuloksia tarkastellaan lopuksi myös Pearcen Travel Career Pattern -teorian näkökulmasta, sekä kolmesta pyhiinvaellusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että motivaatio animepyhiinvaelluksille voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1) “anime”, joka on matkan ensimmäinen ja tärkein motiivi, ja käsittää paikan, joka on kuvattuna animessa, 2) “ympäröivät alueet”, jotka ovat seuraava motiivi, ja käsittävät ympäröivät alueet, jotka eivät kuitenkaan näy itse animessa, sekä alueella asuvat ihmiset, ja 3) “muut syyt/muistot”, esimerkiksi matkakumppanit tai muut matkalla tavatut ihmiset, sekä muut paikat, joissa vierailtiin esimerkiksi matkalla animepaikoille tai niistä pois, toisin sanoen henkilökohtaiset muistot. Tutkimuksessa todetaan myös, että matka vaikuttaa muun muassa animen katselukokemukseen siten, että siinä missä ennen matkaa ja matkan aikana paikkaa katsotaan teoksen näkökulmasta leviten ympäröiviin alueisiin ja muihin paikkoihin (tasosta 1 tasoon 3), matkan jälkeen teosta aletaan usein katsoa henkilökohtaisesta näkökulmasta (tasosta 3 tasoon 1), sillä katsojalle palautuu mieleen paikat, joissa hän on itse käynyt, ja nämä henkilökohtaiset muistot sekoittuvat katselukokemukseen. Yhteiskunnallisesti animepyhiinvaellukset on alettu nähdä yhtenä matkailun muotona, ja useat alueet ovatkin alkaneet yhä enenevissä määrin käyttää animepyhiinvaelluksia matkailun edistämiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että tästä johtuen myös animefanien itsensä sisällä on tapahtunut asennemuutos, jonka ansiosta fanien itsensäkin on aiempaa helpompi tehdä tällaisia matkoja ei pelkästään sen vuoksi, että informaatiota on tarjolla aiempaa enemmän, vaan myös sen vuoksi, että he kokevat olevansa tervetulleita.
  • Juhantalo, Riikka-Eliina (2018)
    Tutkimus käsittelee Egerian pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin vuosina 381-384. Hän kirjoitti matkastaan päiväkirjaa kirjeiden muodossa kotiyhteisölleen. Lähdeaineistona toimiva matkapäiväkirja löydettiin 1800-luvulla puutteellisena ja nämä puuttuvat palaset sisältävät paljon olennaista tietoa niin kirjoittajasta kuin hänen matkastaan. Tästä syystä tutkijat ovat alusta lähtien keskustelleet kiivaasti niin Egerian nimestä, kotimaasta, matkustusajankohdasta, yhteiskunnallisesta asemasta kuin uskonnollisesta lähtökohdasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käydä Egerian päiväkirjaa läpi etsien tietoa kirjoittajasta itsestään. Monet asiat, kuten Egerian motivaatio pyhiinvaellusmatkalle sekä hänen suhteensa Raamattuun, munkkeihin ja pappeihin kertovat paljon Egeriasta itsestään. Matkansa aikana Egeria kohtaa useita ihmisiä ja näiden kohtaamisten lähempi tarkastelu auttaa muodostamaan jonkinlaista kuvaa siitä, mikä Egerialle oli tärkeää. Egerian matkapäiväkirja on tärkeä lähde niin liturgiikan kuin pyhiinvaelluksen osalta. Egerian persoona on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Asketismi oli tärkeä osa palestiinalaista kristillisyyttä 300-luvun lopulta lähtien. Antonios Suuren innoittamana monet muutkin päättivät luopua maallisesta omaisuudestaan ja omistaa elämänsä Jumalalle mahdollisimman karussa elinympäristössä, jossa he saattoivat keksittyä pelkästään rukoilemaan. Askeettien luostareista ja elinpaikoista tuli tunnettuja pyhiinvaelluskohteita 300-luvun aikana, joten Jerusalemin ympäristössä elävien askeettien oli vaikea irrottautua täysin ulkomaailmasta. Suhde oli kuitenkin toisiaan hyödyttävä, sillä pyhiinvaeltajat rahoittivat askeettien elämää ja askeetit toimivat usein oppaina raamatullisilla paikoilla. Palestiinan alueen kristillistäminen nopeutui askeettien perustaessa majapaikkansa raamatullisten paikkojen läheisyyteen ja näin vahvistaen niiden asemaa kristillisessä kulttuurissa. Egerialle askeetit ovat yhtä tärkeä pyhiinvaelluskohde kuin raamatulliset paikat. Egeria on hurskas maallikko ja varakas nainen, joka tuntee oman arvonsa eikä pelkää esittää lisäkysymyksiä matkustaessaan askeettien kanssa. Askeetit ovat Egerialle hengellisiä auktoriteetteja mutta myös matkakumppaneita, joiden kanssa hän viettää aikaa ja käy keskusteluja. Hänen raamatullinen mielenkiintonsa kohdistuu suurimmaksi osaksi Vanhaan Testamenttiin. Omasta maallikkoasemastaan huolimatta Egeria ei ole kiinnostunut maallikoiden elämästä. Liturgian kuvauksen kohdalla Egeria asettuu puolueettoman sivustaseuraajan rooliin, eristäen omat tunteensa kuvauksestaan.
  • Ruuska, Mari-Elena (2017)
    Tutkimus tarkastelee, miten pyhiinvaellukseen liittyviä teemoja esiintyy kolmessa 2000-luvulla ilmestyneessä elokuvassa. Lähteinä käytetyt elokuvat ovat The Way (2010), Wild (2014) ja Lourdes (2009). Elokuvia analysoidaan ensin erikseen ja tutkitaan, mitä pyhiinvaellukseen liittyviä elementtejä kustakin löytyy. Sen jälkeen elokuvia vertaillaan keskenään. Vertailussa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, löytyykö elokuvista jotain yhteneväisiä piirteitä tai vastaavasti eroavaisuuksia ja mitkä tekijät voisivat selittää niitä. Jokainen elokuva kertoo yhden tai useamman henkilön vaelluskertomuksen. The Way kuvaa pyhiinvaellusta Santiago de Compostelaan ja Lourdes nimensä mukaisesti Lourdesin pyhiinvaelluskohteeseen. Wild poikkeaa kahdesta muusta elokuvasta siten, että siinä kuvataan tavallista vaellusta Pacific Crest Trailin vaellusreitillä. Elokuvan tarinasta löytyy kuitenkin paljon pyhiinvaellukselle ominaisia piirteitä. Tämän vuoksi tutkimuksessa paneudutaan myös kysymykseen pyhiinvaelluksen ja tavallisen vaelluksen erosta sekä pyhiinvaelluksen ja turismin yhteydestä. Analyysiä tehdään kiinnittämällä huomiota muun muassa elokuvassa esiintyviin pyhiinvaellukseen liittyviin rituaaleihin. Pyhiinvaellus on itsessään jo uskontoon tai uskonnollisuuteen liittyvä rituaali. Lisäksi sen sisälle lukeutuu monia pienempiä rituaaleja. Tämän lisäksi elokuvassa tarkastellaan henkilöhahmojen tunteita ja kokemuksia liittyen pyhiinvaellukseen. Myös henkilöhahmojen piirteet ovat olennaisia, sillä ne saattavat vaikuttaa muun muassa heidän asenteisiin pyhiinvaellusta kohtaan tai heidän motiiveihin lähteä vaeltamaan. Analyysin pohjalla on tutkimusta tukemassa joitakin teorioita liittyen pyhiinvaellukseen. Pyhiinvaelluksella on pitkät juuret kristinuskossa aina 200-luvulle asti. Pyhiinvaellus on ilmiö, joka liittyy kaikkiin suuriin uskontoihin ja muutenkin laajasti uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen. Tutkimuksessa kuitenkin keskitytään kristinuskon kontekstissa tapahtuvaan pyhiinvaellukseen. Päämääränä pyhiinvaelluksessa on aina jokin pyhä paikka, jossa Jumalan koetaan erityisellä tavalla koskettavan ja kohtaavan ihmisen. Motiiveja lähteä pyhiinvaellukselle voivat olla muun muassa halu rukoilla itsensä tai ystävänsä puolesta tai kohdata muita kristittyjä. Nykyään pyhiinvaellukselle voi olla myös ei-hengellisiä motiiveja, kuten esimerkiksi halu irtautua arjen vaatimuksista tai nähdä uusia paikkoja. Pyhiinvaellukseen littyy aina sekä konkreettinen ulkoinen matka sekä samalla sisäinen matka. Vaellus tarjoaa tilan käydä läpi itseen ja omaan elämään liittyviä merkityksellisiä asioita. Elokuvissa The Way ja Lourdes on paljon pyhiinvaellukselle tyypillisiä piirteitä. Sen lisäksi niissä ilmenee myös sellaisia ulottuvuuksia, jotka voidaan tunnistaa pyhiinvaellukselle ominaisiksi, mutta joita ei perinteisissä teorioissa välttämättä oteta huomioon. Elokuvat tarjoavat siis uusia näkökulmia pyhiinvaelluksen määrittelemiselle. Myös Wildissa ilmenee paljon pyhiinvaellukselle ominaisia piirteitä. Tämä osoittaa sen, että pyhiinvaelluksen määritteleminen ei olekaan niin yksiselitteistä. Turismissa, etenkin tavallisessa vaeltamisessa, ja pyhiinvaelluksessa on paljon yhtäläisyyksiä. Turismi ja pyhiinvaellus kuitenkin myös eroavat toisistaan monessa suhteessa. Näin ollen yhtäläisyydet on tärkeä pitää mielessä, mutta termejä ei kuitenkaan ole tarpeen yhdistää tai lyödä samaan kategoriaan. On kuitenkin tärkeää, että pyhiinvaelluksen tutkimista jatketaan edelleen, niin termin kuin ilmiönkin määrittelyn kannalta.