Browsing by Subject "päihdetyö"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2013)Tutkielmassa tarkastellaan nuorten asenteita päihteisiin ja päihdekasvatukseen. Tavoitteena oli tutkia 9.-luokkalaisten antamaa merkitystä EHYT ry:n Hubu-päihdekasvatusmenetelmälle heidän omien päihteisiin liittyvien asenteidensa suhteen. Ehkäisevä päihdetyö määritellään tutkielmassa Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin (nyk. THL) määritelmän mukaisesti pyrkimykseksi parantaa ja ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistämällä päihteettömiä elintapoja, ehkäisemällä ja vähentämällä päihteiden haittavaikutuksia sekä parantamalla päihdeilmiön ymmärrystä ja hallintaa. Tutkimus on laadullinen. Aineisto koostuu pääkaupunkiseudulla sijaitsevan koulun 9.-luokkalaisille tehdyistä neljästä fokusryhmähaastattelusta ja kuudesta yksilöhaastattelusta. Tutkimukseen osallistui yhdeksän tyttöä ja kymmenen poikaa syksyllä 2012. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tuloksista ilmenee, että oppilaat pohtivat päihteiden käytön seurauksia ja sitä, mitä muut ajattelevat ja tekevät. He puntaroivat päihteiden käytöstä kertomisen ja vaikenemisen välillä. Päihdekasvatuksen merkitys liittyy siihen, kuka oppilaille puhuu ja miten. Mahdollisuus nivoa ehkäisevä päihdetyö koulun arkeen ja moninaisiin oppiaineisiin on vielä pitkälti hyödyntämättä. Tutkimuksen perusteella Hubu-päihdekasvatusmenetelmä pyrkii vaikuttamaan alaikäisten mielikuviin yleisistä käyttäytymissäännöistä ja päihteiden käytön vaikutuksista sekä heidän ikätovereidensa asenteista. Koska oppilaat ja heidän lähtökohtansa ovat erilaisia, päihdekasvatus onnistuu parhaiten, jos he osallistuvat erilaisiin toimintamuotoihin eri ympäristöissä ja kokoonpanoissa. Myönteisten mielikuvien luominen nuorisosta sekä heidän itsetuntonsa tukeminen ja sosiaalisten taitojensa kehittäminen johtaa pysyvämpään ja vahvempaan muutokseen heidän asenteissaan päihteisiin ja päihdekasvatukseen kuin pelkkä aine- ja haittakeskeinen dialogi ja tiedonvälitys. Päihdekasvatuksen merkityksen mittaaminen on tärkeää, vaikka tulosten analysoiminen tehokkaasti ja tarkasti on vaikeaa. Yksityiskohtainen käsikirja päihdekasvatusmenetelmästä ja sen noudattaminen parantaisivat menetelmien tarkoituksenmukaista toteutumista ja oppilaiden tasa-arvoista asemaa.
-
(2013)Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella uuden verkostotyötavan käyttöönottoa ja kehittämisen prosessia, joka tapahtui eräässä päihdehuollon laitosyksikössä. Verkostotapaamisia järjestettiin yksikössä usein asiakkaiden hoitojaksojen loppupuolella, ja niissä suunniteltiin tavallisesti asiakkaan jatkohoitoa. Työtavat olivat vakiintumattomia ja työskentelyn tavoite, kohde sekä asiakkaan rooli olivat olleet epäselviä. Tarve verkostotyötavan kehittämiselle nousi päihdehuollon laitosyksikön käytännön työntekijöiltä sekä asiakkailta. Kehittämistarpeen taustalla vaikuttivat työntekijöiden ja asiakkaiden kokemukset verkostotapaamisista, jotka olivat tuntuneet hankalilta ja tuloksettomilta. Myös asiakkaiden läheisten näkyvyyttä verkostotyöskentelyssä haluttiin lisätä. Päihdehuollon laitosyksikön työntekijöille järjestettiin aiemmin verkostotyön koulutus ja toimintatutkimuksen avustuksella siirrettiin koulutuksen antia käytäntöön. Laadullisen tutkielman lähestymistapa sekä tutkimusmetodologia on toimintatutkimuksellinen ja toimintatutkimus on toiminut myös työn teoreettisena viitekehyksenä, verkostotyöhönkin kuuluvan systeeminäkökulman lisäksi. Tutkimusasetelmassa kietoutuivat toisiinsa käytännön työtavan asteittaisen kehittämisen analyysi sekä tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen tavoittelu verkostotyötavasta. Tutkimustehtävänä on ollut toimintatutkimuksellisin keinoin edistää verkostotyötavan käyttöön ottamisen ja kehittämisen prosessia, sekä analysoida verkostotyötavan kehittämisprosessia ja kehitettyä verkostotyötapaa prosessin aikana kertyneen aineiston avulla. Aineisto koostuu pääosin neljän asiakkaan verkostotyöskentelyprosesseista syntyneestä materiaalista. Aineiston sisällönanalyysin analyysirunkona käytettiin aineistosta jäsenneltyä tutkimuksen, kehittämisen ja verkostotyötavan käytännön etenemisen prosessia. Prosessissa eri toiminnan muodot, tutkimus- ja kehittämistoiminta eli tiedonmuodostuskäytäntö sekä verkostotyön käytännön toiminta kietoutuivat spiraalina toisiinsa. Analyysin apuna käytettiin lisäksi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Verkostotyötavan kehittämisen ja työtavan käyttöönoton prosessi kohdistui asiakasnäkökulman vahvistamiseen työtavassa. Keskeiset osa-alueet verkostotyötavan kehittämisessä ovat läheisnäkökulma, käytännön toiminta aidoissa asiakastilanteissa, oppimisnäkökulma ja rakenteet työssä oppimiselle sekä alueellisen yhteistyön edellytykset ja rakenteet. Toimintatutkimuksen aikana, kehittämisen ja yhteisen tiedonrakentamisen tuloksena syntyi uutta osaamista sekä verkostotyötavan mallinnus. Työtapojen toteuttamiseen, kehittämiseen ja siirtämiseen vaikuttavat monet eri tekijät ja prosessit ja käytäntöjen joustava soveltaminen sekä muokkaaminen eri ympäristöihin on tärkeää. Ajatus työtapojen levittämisestä uuteen toimintaympäristöön sellaisenaan, täysin samanlaisena onkin vähintään haasteellinen, toimintaympäristöjen sekä käytäntöjen monimuotoisuuden ja suhteellisuuden vuoksi, sillä monet vaikeasti hallittavissa olevat tekijät ovat vaikuttamassa uusissa toimintaympäristöissä työtapojen käyttöönottoon sekä toimivuuteen. Verkostotyötavan kokonaisuus ja sen käytännön toteuttaminen on sidoksissa yhteiskunnallisiin, alueellisiin sekä yksilökohtaisiin tekijöihin, joiden vaikutusta työtapaan on vaikea ennakoida ja hallita.
Now showing items 1-4 of 4