Browsing by Subject "päihteet"

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Katri Scharf Työn nimi: ”Dramaattista on, että uhrit ovat Suomessa näin nuoria” - Diskurssianalyysi Helsingin Sanomissa julkaistuista kirjoituksista nuorten päihteiden käytöstä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2022 Sivumäärä: 54 + liitteet Avainsanat: nuoret, päihteet, media, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja media tuottaa nuorten päihteiden käytöstä ja nuorista päihteiden käyttäjistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä Helsingin Sanomissa vuosina 2020 – 2021 julkaistusta lehtikirjoituksesta. Aineisto on kerätty systemaattisesti Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta ja siihen on sisällytetty kaikki nuorten päihteiden käyttöä koskevat lehtikirjoitukset, joiden kirjoittaja on toimittaja tai asiantuntijataho. Aineistoista on rajattu pois maallikoiden mielipidekirjoitukset, koska tutkimuksen tarkoitus on tarkastella asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua. Vaikka toimittajat eivät ole päihdeongelman asiantuntijoita, on heillä ammatillisen etiikan puolesta velvoite perustaa kirjoituksensa luotettaviin lähteisiin niin haasteltujen, kuin tilastojenkin osalta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia diskursseja Helsingin Sanomien nuorten päihteiden käyttöä käsittelevissä lehtikirjoituksissa esiintyy? 2) Minkälaisen kuvan media luo nuorista päihteidenkäyttäjistä? Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinon, jonka keskeinen ajatus on, että kielen käytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään nuoruuden tutkimusta sekä nuorten päihteiden käytön ajankohtaista tilannetta tutkimuksen ja tilastotietojen valossa. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva tutkimus luo kontekstin aineiston lehtikirjoituksille. Aineistosta oli jäsennettävissä neljä eri diskurssia. Nämä diskurssit ovat muutokset diskurssi, vastuun diskurssi, toimenpiteiden diskurssi ja haittadiskurssi. Toimenpiteiden diskurssi on jaettu kahteen alakategoriaan, jotka ovat lisääntyneen käytön diskurssi ja polarisoitumisen diskurssi. Myös vastuun diskurssissa on kaksi alakategoriaa, jotka on nimetty vanhempien vastuun diskurssiksi ja yhteiskunnan vastuun diskurssiksi. Muutoksen diskurssissa päihteiden käytön kuvattiin lisääntyneen, mutta myös kasautuneen tietylle osalle nuoria. Vastuun diskurssissa vastuun nähtiin olevan ensisijaisesti yhteiskunnalla, mutta myös vanhempien läsnäoloa nuoren elämässä pidettiin tärkeänä. Toimenpiteiden diskurssi näki yhteiskunnan olevan avainasemassa toimenpiteiden toteuttajana. Itse toimenpiteet liittyivät paremmin saatavilla olevaan päihdehoitoon ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Haittadiskurssi lähestyi nuorten päihteiden käyttöä sen aiheuttamien terveydellisten ja yhteiskunnallisten haittojen näkökulmasta. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi muutoksen diskurssista löytyi haittadiskurssin kanssa päällekkäisyyttä, kun päihteiden käytön lisääntymistä kuvattiin lisääntyneitten haittojen näkökulmasta. Myös toimenpiteiden diskurssi ja vastuun diskurssi kietoutuivat toisiinsa ja yhteiskunnalla nähtiin vastuun lisäksi olevan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Aineiston analyysin perusteella nuoret olivat lehtikirjoituksissa melko passiivisessa roolissa. Nuorilta ei odotettu toimenpiteitä eikä heille suoraan osoitettu vastuuta tilanteesta. Nuorten taustoja avattiin aineistossa pinnallisesti, mutta nuoret jäivät kirjoituksissa melko etäisiksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorten päihteiden käytön ajatellaan olevan kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja yhteiskunnalta toivotaan ratkaisuksi parempia hoidollisia resursseja. Nuoria ja heidän vanhempiaan ei nähdä ongelman syyllisenä eikä heidän odoteta ratkaisevan sitä yksin.

Suomalaisen väestön päihteiden käyttö on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien. Psykoosipotilaiden päihteiden käyttö on yleistä. Päihteiden käyttö on voinut olla psykoosia aiheuttava tekijä ja lisäksi sillä on merkitystä psykoosin hoidon ja ennusteen kannalta. Erityisesti jatkuva käyttö voi johtaa positiivisten oireiden vaikeutumiseen, yhteisvaikutuksiin hoidon kanssa, psykoosin uusiutumiseen, huonompaan hoitomyöntyvyyteen ja huonompaan ennusteeseen. Tässä tutkielmassa tavoitteena on ollut tutkia ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä. Aineisto ja menetelmät: Aineistona toimi potilasasiakirjoista vuosilta 2016 - 2019 kerätty ensipsykoosipotilaista koostuva potilasaineisto. Aineistosta tutkittiin ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä, sen selvittämistä, psykoosiin liittynyttä keskimääräistä psykiatrista oireilua ja ensipsykoosin tutkimusprotokollaan kuuluvien tutkimuksien toteutumista potilasjoukossa. Tutkimukset käsittivät erilaisia psykiatrisia oireita ja päihteiden käyttöä mittaavia kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia. Lisäksi tutkittiin miten päihdediagnoosi vaikutti potilaan tutkimuksien toteutumiseen ja niiden tuloksiin verrattuna potilaisiin, joilla oli pelkkä psykoosidiagnoosi ilman päihdediagnoosia. Analyyseihin käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Tulokset: Tulokset käsittivät aineiston demografisten tekijöiden esittelyn, päihteiden käytön selvittelyn tulokset, ensipsykoosin tutkimuksien toteutumisen ja tulokset koko potilasjoukossa ja sitten päihdediagnoosin saaneilla ja heillä, joilla ei ollut päihdediagnoosia. Kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia oli teetetty 23,4 – 58,6 %:lle aineiston potilaista. Yleisimmät päihdelöydökset olivat olleet bentsodiatpsepiinit, kannabis ja amfetamiini. Bentsodiatsepiinilöydökset ovat voineet osin selittyä potilaiden lääkityksellä. Alkoholin riskikulutuksen rajat olivat keskimääräisesti ylittyneet koko potilasjoukolla ja reilusti päihdediagnoosin saaneilla, kuten myös huumeiden ongelmakäytön seulontaraja. Brief psychiatric rating scale:lla mitattu psykiatrinen oireilu oli keskimääräisesti ollut vähäisempää päihdediagnoosin saaneilla kuin pelkän psykoosidiagnoosin saaneilla. Huumeseuloja teetettiin enemmän päihdediagnoosin saaneille potilaille, muiden tutkimuksien toteutuminen ei ollut erityisesti yhteydessä päihdediagnoosin olemassaoloon.

Tutkimuksessa tarkastelen raskaana olevien tahdonvastaista päihdehoitoa sosiaalieettisenä kysymyksenä, systemaattisen analyysin keinoin. Hoitomuotoa ei ole toistaiseksi Suomessa toteutettu mutta sen mahdollisuus nousee toistuvasti esiin julkisessa keskustelussa ja lakialoitteissa. Monessa Pohjoismaassa raskaana olevien tahdonvastainen päihdehoito on jollain tasolla käytössä. Näistä syistä tarkastelu on myös Suomen kontekstissa relevanttia. Tutkimuksessa kysyn erityisesti, millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakassuhteita ja sukupuoliasetelmia hoitomuoto ilmentäisi ja toteuttaisiko se hoitamisen, hoivan ja huolenpidon käsitteitä raskaana olevan kohdalla. Tutkimuksen alussa taustoitan aihetta esittelemällä tehtyjä lakialoitteita, päihteiden yhteyttä sikiövaurioihin sekä raskaana olevien tahdonvastaista päihdehoitoa Pohjoismaissa. Lakialoitteissa hoitomuotoa perustellaan painavimmin sikiölle aiheutuvalla terveysvaaralla. Toisena taustoittavana lukuna on katsaus suomalaisen päihdepolitiikan ja -huollon muutoksiin sekä päihdekulttuuriin sukupuolen kautta tarkasteltuna. Neljännessä luvussa tarkastelen sosiaali- ja terveydenhuoltoa työntekijän ja asiakkaan välisten suhteiden kautta. Tarkasteluni pohjautuu Kirsi Juhilan kirjaan Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina, Annu Hahon väitöskirjaan Hoitamisen olemus, Heta Häyryn (nyk. Gylling) väitöskirjaan The Limits of Medical Paternalism sekä Jim Ifen kirjaan Human Rights and Social Work. Suhdetarkastelu on relevantti, koska se määrittelee myös sitä tapaa, miten raskaana oleva päihdeongelmainen nähdään yhteiskunnan osana. Viides luku keskittyy sikiön aseman tarkasteluun. Edellisessä luvussa paternalismia käsittelevässä alaluvussa tulee esiin, miten kovan paternalistiset toimet olisivat oikeutettuja muille aiheutetun haitan vuoksi. Aborttia koskevassa keskustelussa sikiön ihmisyyttä on pohdittu perusteellisesti ja referoin tässä luvussa esitettyjä näkökantoja. Raskaana olevien tahdonvastainen päihdehoito näyttäytyy sosiaalityön kontrolli- ja liittämissuhteen ilmentäjänä: yhteiskunnan valtakulttuurista syrjäytynyt raskaana oleva asetetaan kontrollin alle, jotta syntyvä lapsi voitaisiin liittää osaksi valtakulttuuria. Hoitaminen, hoiva ja huolenpitosuhde taas pohjautuvat kaikki samalle luonnollisen hoitamisen pohjalle, joka ylläpitää elämän säilymistä. Sen toiminnan syy on toisen hyvän toteutuminen, mikä pohjautuu ymmärrykselle jaetusta ihmisyydestä. Mikäli raskaana olevan vapautta halutaan rajoittaa sikiön suojelemiseksi, ei voida puhua hoitamisesta, hoivasta tai huolenpidosta raskaana olevan kohdalla, sillä motiivina ei ensisijaisesti toimi hänen hyvänsä toteutuminen. Sikiön aseman tarkastelu ei muuta tilannetta. Konservatiivinen ja liberaali kanta muodostavat kestämättömän tilanteen. Liberaali sosiaalisen persoonan näkökulma antaa välineet sikiön ihmisyyden tapauskohtaiseen määrittelyyn, mikä muodostaisi vakavan eettisen ongelman tahdonvastai-sen hoidon kysymyksessä. Maltillinen kanta rakentuu naisen ja sikiön sekä perheen kokonaisuuden pohjalle eikä siten erottele sikiötä erilliseksi yksilöksi, vaan osaksi kokonaisuutta. Sosiaalityö on määritellyt itseään kumppanuussuhteen kaltaisena, jossa jokainen ihminen asettuu monenlaisiin valtakulttuurin ja marginaalisuuden paikkoihin. Tavoitteena on asiantuntijatiedon ja asiakkaalla olevan toisen tiedon yhdistäminen asiakkaan kokonaistilanteen parhaaksi.

Syftet med denna avhandling är att granska värderingarna i vården vid Helsingfors ungdomsstation. Mitt intresse ligger i att undersöka om vården baserar sig på värderingar som stöder de unga klienterna i det livsskede de genomgår, eller om verksamheten de facto understryker det avvikande hos personerna, dvs. deras missbruksproblem. Jag har därför valt att granska både personalens och de unga klienternas upplevelser utgående från teorier om avvikande beteende och stämpling. Målgruppen för avhandlingen är unga vuxna missbrukare mellan åldern 18-24 som tar del av missbrukarvården vid Helsingfors ungdomsstation på frivilligbasis. Materialet i avhandlingen består av en kvalitativ enkätundersökning samt temaintervjuer. Enkätundersökningen består av nio (9) enkäter som är besvarade av personalen vid Helsingfors ungdomsstation. Intervjumaterialet består av 11 temaintervjuer som är utförda med 10 unga mellan åldern 19–24, som är klienter vid Helsingfors ungdomsstation. Materialet är analyserat med hjälp av innehållsanalys. Resultatet visar att klienterna vid Helsingfors ungdomsstation definieras och bemöts utgående från deras livsskede och inte deras problem. Detta anses vara centralt och viktigt av såväl personalen som klienterna. Klientelet vid ungdomsstationen är heterogent, vilket kan anses ha den inverkan att det har varit svårt att skapa en klar definition av ungdomarna som tar del av vården. Verksamheten verkar på basis av resultatet fungera enligt principer av låg tröskel verksamhet, vilket syns i att ungdomarna själva har möjlighet att avgöra deras behov av vård samt vårdens längd. Både personalen och klienterna poängterar betydelsen av att verksamheten fungerar med låg tröskel. Även ungdomarnas egen delaktighet och självbestämmanderätt i relation till avgörandet av vårdbehovet och vårdens innehåll uppfattas vara viktigt. I resultatet poängteras betydelsen av ett gott bemötande och en god och tillitsfull relation till den egna arbetaren av ungdomarna. Ett gott bemötande består enligt ungdomarna av att den egna arbetaren är intresserad över ungdomens situation och att personalen inte fördömer ungdomarna utgående från deras problem eller handlingar. En god och öppen relation till terapeuten vid ungdomsstationen beskrivs som central med tanke på målsättningen med vården. Ett respektfullt bemötande av klienterna framkommer som centralt även i personalens svar. Genom en god, öppen och tillitsfull relation till den egna arbetaren skapas möjligheten till att öppet kunna reflektera över sin situation med anställda. Möjligheten till reflektion uppskattas av ungdomarna och uppfattas som centralt med tanke på vårdens målsättning. Reflektionen möjliggör ett annorlunda perspektiv på sin egen situation vilket kan anses föra ungdomen framåt i sin vårdprocess. För att reflektionen ska vara möjlig krävs dock att ungdomen har en upplevelse av att hon inte blir dömd, fastän hon ärligt berättar om sig själva och sitt liv. I arbete med missbrukande unga vuxna kan stämplingsteoretiska aspekter anses vara centrala och viktiga att känna till och ta i beaktande. Ungdomarna upplever det som viktigt att de kan berätta om sin verkliga situation, utan att bli stämplad eller dömd. Upplevelser av att bli bortvisad eller dömd utgående från sin situation eller sina problem minskar ungdomarnas möjlighet att söka och få hjälp för sina problem. Även ett bemötande av unga som avvikande kan ka konsekvenser för ungdomarnas vilja att ta del av vården. Därmed är det även betydelsefullt att deltagande i vården är möjlig med låg tröskel och att ungdomarna har själva möjlighet att definiera sitt vårdbehov.

Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.

Among the clients of social work, the people who have traumatic experiences are more common than in the general population. In the recent years MDMA, also known by its street name ecstasy, has been studied for treating posttraumatic stress disorder, with promising results. As the research goes on, it is possible that some people turn to MDMA for the purpose of treating their own traumas by themselves. Social workers should be able to evaluate realistically the risks and potential benefits of such behavior, and also think about the problems of the current prohibition and punishment-based drug laws in terms of human rights. If MDMA-assisted therapies become a legal treatment option, social workers should know how to assist and guide their clients in case they wish to engage in such treatment. The US Food and Drug Administration (FDA) has granted a breakthrough status to psilocybin (a psychedelic compound found in some mushroom species) and MDMA-assisted psychotherapies. This means that the preliminary results have been so promising it is possible to make these treatments available faster, in case the further research provides results as good as the previous research. Currently phase 3 studies are ongoing. Lately there have also been discussions about whether these substances are dangerous or even beneficial outside the clinical context. Multiple studies have been done on psychedelics regarding this matter, and the researchers have found out that lifetime use of psychedelics is associated with reduced risk for mental health problems and suicidality instead of increased risk. A similar investigation has not yet been done to the same extent on MDMA. The purpose of this analysis is to fill the void in the research regarding MDMA and find out whether MDMA use is linked to increased likelihood of past month psychological distress, measured by K6 scale, and past year suicidality, defined as suicidal thoughts, suicide plans and suicide attempts. The dataset used for this study is National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) from the years 2016–2019. The data of NSDUH is collected via randomized selection of a representative population of the US. The main method of the analysis is multivariate logistic regression. Among the lifetime use of MDMA and other drugs, also the effects of recency have been investigated. The weighted odds ratios were compared to the odds ratios of other drug use groups. Based on the results of this analysis, MDMA use was not associated with increased likelihoods of past month psychological distress or past year suicidality, after adjusting for sociodemographic factors, risk-taking tendency and other illicit/non-medical drug use. Instead, lifetime use of MDMA was associated in most of the models to decreased likelihood of the predicted variables. The odds ratios of MDMA groups were smaller than the odds ratios for other substances in almost every model. Among the other substances, the results of psilocybin were the closest to the results of MDMA. The study suggests that the increased risk for mental health problems and suicidality among the people who use MDMA is likely to be more linked to other drug use than specifically to MDMA use. This analysis does not suggest that MDMA would be an independent risk factor for psychological distress or suicidality.

Suomessa on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi poliisien ja vartijoiden nuoriin kohdistamaa kontrollia ja sen jakautumista. Samaan aikaan on esitetty, että nuoriin kohdistuva kontrolli ja valvonta olisi viime vuosina lisääntynyt. Koulu on jäänyt kontrollin kriminologisessa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Siksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan koulussa tapahtuvan valvonnan jakautumista suomalaisten peruskoulun 9.-luokkalaisten (15¬–16-vuotiaat) keskuudessa. Aineistona on Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2016 keräämän Nuorisorikollisuuskyselyn tilastoaineisto. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa vuoden 2014 perusopetuslain muutos, jossa koulujen opetushenkilökunnalle myönnettiin laajemmat oikeudet tarkistaa oppilaiden henkilökohtaisia tavaroita sekä takavarikoida kiellettyjä tai vaarallisia esineitä tai aineita. Nämä tarkastustoimenpiteet ovat tässä tutkimuksessa valvonnan mittari. Tilastollista monimuuttuja-analyysiä hyödyntämällä tutkitaan, mitkä taustatekijät selittävät tarkastukseen joutumista. Tutkimus tarjoaa tietoa tarkastusten yleisyydestä sekä kontekstista, jossa niitä tehdään. Tilastollista analyysia täydennetään avovastausten lyhyellä erittelyllä ja analyysillä. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että kouluissa tapahtuva kontrolli kohdistuu etenkin poikiin, rikosaktiivisiin nuoriin, sekä etnisiin vähemmistöihin. Myös perhemallilla, kaupunkiasumisella sekä sosioekonomisella taustalla on havaittu olevan yhteys koulussa tapahtuvaan kontrolliin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat leimaamisen vaikutusta korostava leimaamisteoreettinen näkökulma sekä itsekontrolliteoria. Analyysissa tarkasteltiin sukupuolen, perheen taloudellisen tilanteen, maahanmuuttajataustan, kuntatyypin, koulusuuntautumisen ja –menestyksen, rikosaktiivisuuden sekä itsekontrollin vaikutusta tarkastukseen joutumisen todennäköisyyteen. Tarkastuksiin joutuminen on suhteellisen harvinaista: noin seitsemän prosenttia kaikista nuorista kertoi olleensa tarkastuksessa vähintään kerran lukuvuonna 2015¬–2016. Tulokset antavat tukea sekä itsekontrolli- että leimaamisteorialle. Kaikista muuttujista rikosaktiivisuus oli selvästi voimakkain selittävä tekijä: kaikkein rikosaktiivisimmat nuoret joutuvat yli neljä kertaa todennäköisemmin tarkastukseen kuin ne nuoret, joilla ei ollut rikostaustaa. Myös matalalla itsekontrollilla on todennäköisyyttä lisäävä vaikutus. Pojat joutuvat useammin tarkastukseen kuin tytöt. Myös ammattikoulusuuntautumisella ja heikolla keskiarvolla on yhteys tarkastusten todennäköisyyteen. Maahanmuuttajataustalla, perheen tulotasolla, perhemuodolla tai asuinpaikkakunnalla ei havaittu olevan yhteyttä. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tehdään tarkastuksia koko maassa koulun koosta ja sijainnista riippumatta. Yleisin mainittu syy tarkastukseen oli tavaroiden tarkastus lunttilappujen varalta. Tarkastukset ovat harvinaisia, mutta ne kasautuvat etenkin koulussa heikosti menestyville pojille. Koulussa tapahtuvan valvonnan ja sukupuolen välistä yhteyttä olisi syytä tutkia lisää rikosaktiivisuudesta riippumattoman vinouman selittämiseksi.

Objective: Substance use has been seen as a way to cope with stress and to influence internal states. Because stressful life events have been considered as a risk-factor for depression, the connection between stressful life events and depression offer an interesting framework to investigate the effects of self-medication. This study examined how stressful life events, alcohol usage and smoking effect depression, and if substance use moderates the relationship between stressful life events and depression. Methods: This research is part of an older Finnish Twin Cohort study and data from the 2011 follow-up questionnaire study was used. Additionally data from questionnaire studies conducted in 1981 and 1975 was used to control for educational achievement. Depression was assessed with the Center for Epidemiologic Studies Depression Scale (CES-D) questionnaire. Alcohol consumption was assessed by used grams per month and smoking was measured by smoking status, based on a detailed smoking history. Stressful life events were measured by 12 questions designed to gather information on a wide range of experiences. Multi-level logistic regression analyses were used to account for clustered twin pairs. In addition twins were compared with pairwise t-tests. Results and conclusions: Stressful life events, smoking and greater alcohol usage predicted depression. Genetic and familial-environmental background did not entirely explain the observed associations, but evidence suggests causality. Especially dependent life events, in which the person has had a substantial contribution, seemed to be related to depression. The amount of used alcohol or smoking did not reduce the relationship between stressful life events and depression. If tobacco and alcohol are used as self-medication, they do not seem to have the wanted effects, at least not in the long run.

The aim of this study was to examine the association of personality with juvenile violence and substance use, and the gender differences in that association. Furthermore, the association of personality with violence explained by substance use, was examined. Criminological theories – the general theory of crime and the general strain theory – state that the tendency towards delinquency can be explained by individual differences defined by personality. Previous studies have widely examined associations of personality and gender with violence and substance use, but the research is insufficient of the gender differences in the previous association as well as of the association of personality with violence explained by substance use. Studying these questions enables identifying the youth who might have an elevated tendency to violence and substance use along with personality. The data included the respondents of the Finnish self-report delinquency study conducted by the National Research Institute of Legal Policy in 2012. There were 8914 6th and 9th graders around Finland who responded to the survey, but the final sample was limited to the 9th graders aged between 15 to 16 years. The final sample comprised 4797 subjects. In this study, the association of personality with violence and substance (alcohol and drug) use was examined with multinomial logistic regression analysis. In addition, the association of personality with violence mediated by substance use was examined with mediation analysis. This study found that higher extraversion and lower conscientiousness and lower agreeableness were associated with greater violence and substance use. Boys were more violent and used more drugs than girls. Surprisingly, girls' occasional alcohol use was greater than boys'. Compared to earlier studies, this study found as entirely new results that lower conscientiousness increased the likelihood of girls' repeated violence and the likelihood of boys' repeated alcohol use. Moreover, higher neuroticism increased the likelihood of boys' occasional substance use, as for girls, the same effect was found with lower neuroticism. Finally, substance use strongly mediated the association of extraversion with violence. Based on these study results, extraverted youth, in particular, have an elevated risk of being exposed to violence through substance use, and therefore fall into a disadvantageous developmental path. The results also indicate that notably the associations of conscientiousness and neuroticism with juvenile violence and substance use differ according to gender. Thus, gender should be taken into account when developing interventions directed to reduce juvenile violence and substance use.

Psychopathy is a disorder characterized with unemotional and callous traits, grandiosity, tendency to lie and manipulate, adventurous and thrill seeking behavior, criminal versatility and unplanned, parasitic lifestyle. Psychopathic personality traits in adolescence are known to be associated with juvenile delinquency and early onset substance abuse. However, based on previous studies, it is difficult to reliably describe the relationship between unique features of psychopathy and the number of offences committed by an adolescent offender. This is mainly because few studies have controlled for the effects of other known factors contributing to antisocial behavior. The same goes for relationship between juvenile psychopathy and substance abuse. There are no published studies investigating the association between psychopathy and the assessment of one´s own overt antisocial behavior. The present study examined the association between psychopathy, number of committed offences and the degree of substance abuse among incarcerated juvenile offenders. The present study used data from the American Pathways to Desistance -research project where 14-18 years old adolescents (n = 1354) who had been found guilty for at least one serious offence were followed. The associations between psychopathic personality traits – as evaluated with PCL-YV method – and a) number of subject´s self-reported offences b) extent of subject´s self-reported substance abuse were examined with linear regression models that controlled for number of known correlates for antisocial behavior. The same analyses were carried out for discrepancy between subject´s and his/hers collateral reports regarding subject´s offending and substance abuse. Psychopathy was associated with the extent of illicit drug abuse but not alcohol consumption. Psychopathy did not explain the discrepancy between subject´s and his/hers collateral´s reports regarding subject´s substance abuse. Psychopathic traits were positively associated with the number of self-reported offences committed by the subject. In regard to number of offences committed, the discrepancy between subject´s and collateral´s reports were greater with those subjects who had higher levels of psychopathic traits. The results further support the validity of psychopathy as a construct that is uniquely associated with juvenile delinquency and illicit drug abuse. In addition, this study lends support to notion that psychopathic individuals seem to lie about their actions mainly when they perceive they can somehow benefit from it.