Browsing by Subject "pärjäämistaidot"

Teknisen kehityksen vaikutukset työn tulevaisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Yhtä aikaa maalaillaan uhkakuvia työttömästä tulevaisuudesta ja nähdään mahdollisuuksia työllisyyden kasvuun teknologisten innovaatioiden vauhdittamana. Tällainen keskustelu ei ole sinänsä uutta, vaan teknologinen kehitys on aina herättänyt kysymyksiä työn tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa käsitellään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja valtion henkilöstön valmiutta automaation ja digitalisaation ohjaamaan työn muutokseen. Automaation ja digitalisaation vaikutuksista työn tulevaisuuteen on runsaasti vaihtelevia arvioita. Joissain tutkimuksissa arvioidaan, että jopa yli puolet nykyisistä työtehtävistä voi kadota seuraavan vuosikymmenen aikana, kun taas optimistisimmissa arvioissa teknisen kehityksen nähdään tuovan lisää töitä. Joka tapauksessa työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti, mikä vaikuttaa myös työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tulevaisuuden työelämän keskeisiä merkitystään kasvattavia taitoja ovat sosiaaliset taidot, digitaaliset taidot, vaativat kognitiiviset ja systeemiset taidot sekä pärjäämistaidot. Vastaavasti merkitystään menettäviä taitoja ovat fyysiset ja manuaaliset taidot sekä perustason kognitiiviset taidot, kuten yksinkertainen datan käsittely. Tutkimuksessa tarkasteltiin regressiomallien avulla koettuja sosiaalisia taitoja ja pärjäämistaitoja valtion henkilöstöllä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin vuoden 2017 VMBaro henkilöstökyselyä, ja regressiomallien selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, henkilöstöryhmää, ikää, koulutusta ja palvelussuhteen vakinaisuutta. Henkilöstöryhmä vaikuttaa voimakkaasti koettuun sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen tasoon. Erot toistavat hierarkiarakennetta selkeästi, eli johtajilla koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat parhaimmat, esimiehillä koetut taidot ovat paremmat kuin asiantuntijoilla, ja muulla henkilöstöllä koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat heikoimmat. Korkeasti koulutetut kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot vahvempina kuin matalasti koulutetut. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 30–39-vuotiaat erottuvat hieman heikompina muihin ikäryhmiin nähden, ja yli 60 vuotiaat erottuvat muista vahvempien pärjäämistaitojen myötä. Miehet kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot hienoisesti paremmiksi kuin naiset. Määräaikaiset, eli tyypillisesti vakinaisia työntekijöitä uudemmat työntekijät, kokevat nämä taidot hieman vahvemmiksi kuin vakinaiset työntekijät. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa on tärkeää olla suhteellisen varovainen. Objektiivisia ja kattavia mittareita henkilöstön taidoista on hankala rakentaa, ja tässäkin tutkimuksessa työntekijän pärjäämistaitoja ja sosiaalisia taitoja arvioidaan subjektiivisten kyselyvastausten perusteella. Tulevaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin saattaa voimakkaasti vaikuttaa teknisen kehityksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset kehitysajurit. Sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen merkityksen kasvu on kuitenkin jo pidempiaikainen kehityskulku eikä vain arvailua tulevaisuudesta, mikä tuo pohjaa tutkimuksen tulosten hyödyntämiselle. Tämän tutkimuksen perusteella valtion organisaatioiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden valmiuksiin kohdata tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Kun työuria pyritään pidentämään, on tärkeää myös huolehtia, että pitkään samassa organisaatiossa pysyvien työntekijöiden taidot pääsevät kehittymään ja ikääntyneiden työntekijöiden vahvuudet, kuten tässä tutkimuksessa esiin nousseet vahvat pärjäämistaidot, osataan hyödyntää. Työelämä tulee joka tapauksessa muuttumaan voimakkaasti, ja vahva osaaminen antaa mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Tämä luo selkeät kannustimet tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiselle niin yksilöille kuin myös organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.