Browsing by Subject "queer"

Tutkimus käsittelee alankomaalaisen International Queer & Migrant Film Festival -elokuvafestivaalin ohjelmistoissa käytettyä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvää terminologiaa. Festivaalin nimessä esiintyvä termi queer on queer-teoriassa määritelty identiteettikriittiseksi käsitteeksi, mutta sitä käytetään monissa asiayhteyksissä yleisterminä, joka pitää sisällään monia seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen erinäisiä muotoja. Kriittinen diskurssianalyysi valikoitui tutkimuksen viitekehykseksi, sillä sitä käytetään laajalti analysoitaessa kielenkäytön suhdetta valta-asemiin, kontrolliin ja syrjintään. Kriittiselle perinteelle on ominaista kyseenalaistaa hallitsevia käytäntöjä, vakiintuneita sosiaalisia järjestyksiä, ideologioita, instituutioita, ja diskursseja. Tämä tutkimus tarkastelee elokuvafestivaalin kielenkäyttöä kriittisesti selvittääkseen kuinka inklusiivinen festivaali on. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkälaisia termejä ohjelmistoissa käytetään, ja kuinka tasavertaisesti erilaiset seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kategoriat ovat edustettuina niiden sisällöissä. Tutkimuksen lähtökohtana toimi olettamus, että tiettyihin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä sanallinen viestintä tai sen puute kuvastaa sitä, miten kyseiset ihmisryhmät sisällytetään elokuvafestivaalin piiriin tai poissuljetaan sen ääreltä. Tutkimusaineistona käytettiin International Queer & Migrant Film Festival -elokuvafestivaalin vuosien 2016 ja 2017 ohjelmistoja. Ohjelmistojen sisällöt ovat kaksikielisiä, mutta tutkimus keskittyi ainoastaan englanninkielisen sisällön analysointiin. Tutkimusaineistoon sisältyi myös elokuvafestivaalin johtajan haastattelu, jonka tarkoituksena oli syventyä avoimiin kysymyksiin, jotka ilmenivät ohjelmistojen sisällönanalyysista saatuja tutkimustuloksia tarkasteltaessa. Tutkimustulokset osoittavat, että seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit eivät ole tasaväkisesti edustettuina festivaaliohjelmistoissa. Siinä missä esimerkiksi homoseksuaalisuuteen viittaavat termit esiintyvät verrattain usein, etenkin biseksuaalisuus ja intersukupuolisuus ovat selvästi aliedustettuja suhteessa muihin identiteettikategorioihin. Tämän lisäksi kirjainlyhenteitä, kuten LGBTIQ, ja itsenäisenä esiintyvää termiä queer käytetään toisistaan poikkeavin tavoin. Tutkimus osoittaa, että elokuvafestivaalin ohjelmistojen sisällöissä on havaittavissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen välisiä representaation hierarkioita. Tällä voi olla vaikutus aliedustettuihin kategorioihin identifioituvien yksilöiden käsitykseen siitä, miten heidät sisällytetään festivaalin piiriin. Identiteettiin kytkeytyvien kulttuuristen tapahtumien ja niitä järjestävien organisaatioiden on syytä kiinnittää huomiota representaation tasavertaisuuteen.

Tutkielman keskiössä ovat naisten välisen seksin representaatiot 2010-luvun elokuvassa. Tutkin, millaisia naisten välisen seksin representaatiot ovat ja miten nuo representaatiot ovat rakentuneet. Teoreettinen viitekehys rakentuu kognitiivisesta elokuvateoriasta, neoformalismista ja kulttuurintutkimuksellisesta, sekä elokuvahistoriallisesta lähestymisestä. Tutkielman metodina on motivaatioiden neliyhteys -työkalu ja elokuvien laadullinen lähiluku. Motivaatioiden neliyhteyden avulla tarkastelen, miten naisten väliset seksikohtaukset suhteutuvat elokuvan kokonaisuuteen ja ympäröivään maailmaan, sekä aiempiin kuvastoihin naisten välisestä seksistä. Lähiluvun avulla tutkin, millaisista elokuvallisista elementeistä seksikohtaukset ovat rakentuneet. Tutkielman aineisto koostuu viidestä 2010-luvulla tuotetusta elokuvasta, joiden keskiössä on naisten välinen rakkaustarina, ja jotka kuvaavat seksiä eksplisiittisesti. Analysoitavat elokuvat ovat Adèlen elämä (2013), Handmaiden (2016), Tottelemattomuus (2017), Below Her Mouth (2016) ja Room in Rome (2010). Elokuvat osoittavat, että naisten välisessä seksissä korostuvat paljastavuus ja eksploitatiivisuus. Tämä näkyy kehojen alastomuuden korostamisessa laajojen kuvakulmien ja runsaan valon avulla, sekä lähikuvissa eroottiseksi mielletyistä ruumiinosista. Elokuvissa toistuvat myös jo varhaisesta pornosta tutut kameralle esittämiset ja asemoinnit. Elokuvissa naiset ovat nuoria, hoikkia, pääosin perinteisen naisellisia, cis-naisia, joista vähintään toisella suhteen osapuolella on suhde tai suhteita myös miesten kanssa. Useat elokuvista korostavat naisten samankaltaisuutta ja esimerkiksi kuvasommitelmien ja kehojen koreografian avulla korostetaan henkilöhahmojen kehojen symmetrisyyttä. Lisäksi henkilöiden seksuaaliset mieltymykset ja tavat, joilla he saavat nautintoa, kuvataan hyvin samankaltaisina. Aineistosta löytyi myös poikkeuksia naisten välisen seksin kuvaamisessa. Tottelemattomuus ei kuvaa henkilöhahmoja kokonaan alasti ja hyödyntää kuvakulmia, jotka eivät korosta naisten eroottiseksi miellettyjä ruumiinosia. Below Her Mouth -elokuva taas poikkeaa muista elokuvista kuvaamalla toisen naisista maskuliinisempana. Lisäksi mukana on strap-on -dildo, jota näemme hyvin harvoin naisten välisessä seksissä elokuvissa. Lisäksi henkilöiden saamassa nautinnossa, sekä kehoissa, korostetaan erilaisuutta. Vaikka naisten välisen seksin kuvaamiseen liittyy ongelmallisuutta, on seksin kuvaaminen naisten välillä tärkeää. Seksi on luonnollinen, inhimillinen asia, ja seksin kuvaamisen tavoilla voidaan vaikuttaa myös siihen, mikä yhteiskunnassa nähdään normaalina ja mikä siitä poikkeavana, jonakin toisena.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja koiran toimijuutta koiriin liittyvän kulutuskulttuurin kontekstissa. Tutkielmani aineiston muodostavat lemmikkieläintarvikeketju Mustin ja Mirrin sekä vaatemerkki Urban Suburban Apparelin koirille ja ihmisille suunnatut vaatteet ja niiden markkinointiin liittyvät mainoskuvat ja -tekstit. Tutkielmani tavoitteena on tehdä näkyväksi sitä, miten ihminen ymmärtää koiraa kulttuurisesti ja käsitteellistää koiraa osana kulttuuria. Toisaalta haastan tutkielmassani ihmisen ja eläimen, luonnon ja kulttuurin sekä subjektin ja objektin välillä länsimaisessa ajattelussa vallitsevia dualismeja ja niihin liittyviä näkemyksiä ihmisestä ja muista lajeista suhteessa toisiinsa ja muuhun maailmaan. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielmani paikantuu osaksi posthumanistista ja queer-teoreettista tutkimusperinnettä, joita yhdistää tässäkin tutkielmassa esiintyvä essentialismin ja lukkoon lyötyjen määritelmien kritiikki sekä eettinen ja poliittinen lataus. Käsitteellistän tutkielmassani koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina yhdistelemällä aineistooni liittyviä erilaatuisia elementtejä materiaalis-semioottisella tasolla luontokulttuureissa rakentuviksi posthumanistisiksi ihmis-ei-ihmis-pastpresent-sommitelmiksi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin sekä Jane Bennettin ja Donna Harawayn teorioiden innoittamana. Sommitelmien avulla pyrin kiinnittämään huomiota koiriin liittyvän kulutustoiminnan moniulotteisuuteen; koirien, ihmisten ja ei-inhimillisen materian yhteenkietoutuneisuuteen ja koiran toimijuuteen. Tuon sommitelmien avulla esiin sitä, miten ymmärrykset koirista ja ihmisistä rakentuvat tarkastelemani kulutuskulttuurin kontekstissa suhteessa toisiinsa sekä tarkastelemieni yritysten tuotteisiin ja kuvastoon ja sitä, miten tuotettu koirakuva on yhteydessä koirien ja koirien ihmisten kohteluun, asemaan ja oloihin osallistuen vuorovaikutteisesti myös itse olentojen tuottamiseen kuvien ja tekstien takana. Tarkastelemillani sommitelmilla on toimijuutta ja ne ottavat samanaikaisesti osaa sekä normien vahvistamiseen että purkamiseen – kategorisoituvien erojen ylläpitämiseen ja niiden rajoista neuvottelemiseen. Lähestymällä koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina avautuu tutkielmassani mahdollisuus poistaa ihminen analyysin keskiöstä ja havaita myös ei-ihmiseläinten toimijuus näennäisesti puhtaan ihmislähtöisessä toiminnassa. Metodologisesti tutkielmani tarjoaa näin mahdollisuuden tarkastella ihmistä yhtenä toimijana muiden joukossa ja ajatella lajien välisiä suhteita, ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa maailmassa tavalla, joka haastaa ajatusta ihmisen kaikkivoipaisuudesta ja ylivertaisuudesta suhteessa muuhun olevaan.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Huvikummun vikuroivaa kronotooppia Astrid Lindgrenin romaaneissa Pippi Långstrump (1945), Pippi Långstrump går ombord (1946) ja Pippi Långtrump I Söderhavet (1948). Huvikumpu on Lindgrenin Pippi Långstrump -romaanien keskeinen tapahtumapaikka ja kerrontaa järjestävä motiivi, jota tarkastelemalla havainnoin, millä tavalla se jäsentää kertomuksen tilallisia ja ajallisia suhteita. Huvikumpu eroaa merkityksellisellä tavalla sitä ympäröivästä kaupunkimiljööstä, ja se myös sijaitsee kohdassa, jossa kaupunki päättyy ja maantie alkaa, siis kuvatun miljöön reunalla. Lastenkirjallisuudessa kodilla on erityinen asema motiivina ja miljöönä, ja Huvikumpu puolestaan on koti, jossa päähenkilö, 9-vuotias Peppi Pitkätossu, asuu ilman vanhempia. Tutkimuksessani käsittelen Huvikumpua kotina, josta heteroseksuaaliset vanhemmat ovat poissa, mikä luo Pepille ja hänen ystävilleen mahdollisuuden antaa tilalle ja ajallisuudelle heteronormatiivisuutta vastustavia merkityksiä. Tarkastelen työssäni Peppi Pitkätossua arjen seikkailuaikaan kuuluvana klovni- tai kuljeskelijahahmona, joka tarkastelee yhteisöään ulkopuolelta. Tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä ja menetelmänä on Mihail Bahtinin kronotoopin teoria sekä Judith Halberstamin määritelmä queerista ajasta ja tilasta. Kronotooppi on käsite, joka kuvaa sitä, miten kaunokirjallinen teos ilmentää ajallisia ja tilallisia suhteita. Queer-ajallisuus vastustaa lineaarista, tuottavaa ja heteroseksuaaliseen aikuisuuteen suuntautuvaa ajallisuutta ja kasvua. Osoitan tutkimuksessani, että Huvikummun vikuroivassa kronotoopissa sekoittuvat arjen seikkailuaika ja idyllinen kronotooppi. Havainnollistan Huvikummun kronotoopin heteronormatiivista ajallisuutta vastustavia piirteitä vertaamalla tutkimiani Lindgrenin teoksia kolmeen klassiseksi orpotyttökertomukseksi määrittyvään teokseen, joita ovat L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables (1908), Frances Hodgson Burnettin A Little princess (1905) ja L. M. Montgomeryn Emily of New Moon (1923). Näihin teoksiin Peppi-romaaneja vertaamalla tuon Huvikummun kronotoopista esiin sen sukupuolinormeja ja heteronormatiivisuutta huojuttavia piirteitä. Klassisen orpotyttökertomuksen (classic orphan girl story) kuuluu kasvuromaanin lajiin, joka ilmentää heteroseksuaaliseen aikuisuuteen kasvamisen ajallisuutta. Tarkastelen tutkimuksessani, miten Peppi-romaanit vastustavat tätä ajallisuutta. Tutkimukseni tuo ilmi, että Huvikummun ajallisuus rakentuu heteroseksuaalisten vanhempien poissaolosta ja että kertomukseen kuuluu ajan muodottomuus, mikä tulee ilmi Pepin isän Hoppetossa-laivan ja Pepin kodin Huvikummun välille muodostuvasta jännitteestä. Heteronormatiivista ajallisuutta vastustava vikuroiva kronotooppi konkretisoituu havainnollisesti Bahtinin nimeämän kynnyksen kronotoopin välityksellä. Huvikummun aikatilaa jäsentää merkityksellisellä tavalla haaveksunta, joka sitoo siellä aikaa viettäviä ystävyksiä, Peppiä, Tommia ja Annikkaa yhteen. Haaveksunta myös tarjoaa Pepille mahdollisuuden ilmaista sukupuoltaan ambivalentisti. Tutkimuksestani nousee esiin huomio siitä, että Huvikummun vikuroiva kronotooppi on subversiivinen ainoastaan juuri Huvikummussa. Kertomuksessa ympäröivä todellisuus ei muutu, mutta päähenkilö Peppi ja hänen ystävänsä muuttuvat Huvikummussa, mikä saa heidät kieltäytymään aikuiseksi kasvamisesta. Peppi muistuttaa monin tavoin Bahtinin kuvaamaa arjen seikkailuajan päähenkilöä, joka muuttuu ilman että ympäröivä maailma muuttuu. Se myös tuo ilmi Bahtinin esiin tuoman huomion kronotoopin sisältämästä ihmiskäsityksestä. Huvikummun kronotoopin ilmentämä ihmiskäsitys kuvautuu klovni-Pepissä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan lainalaisuudet, mutta on voimaton muuttamaan niitä pysyvästi.

Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.

Tutkimus tarkastelee camp-sensibiliteettiä Kenneth Angerin lyhytelokuvasarjassa The Magick Lantern Cycle (1947-81). Tutkielman lähtökohtana on Susan Sontagin essee Notes on ’Camp’ (1964). Sontag kuvailee campia estetiikan lajina, jonka syvin olemus on sen rakkaudessa epäluonnolliseen ja liioitteluun. Tutkielma kysyy missä mielessä Kenneth Angerin elokuvia voi pitää campina, millaista on Kenneth Angerin camp ja millaisia ulottuvuuksia elokuvien camp-luenta tuo niiden tulkintaan. Keskeisiä tutkimusmetodeja ovat lähiluku, intertekstuaalinen analyysi ja queer-luenta. Teoriaosuus esittelee aluksi Sontagin camp-teorian ja etenee siitä teoriaan myöhemmin kohdistettuun kritiikkiin. Tutkielmassa käydään läpi myös modernimpia camp-teorioita. Tästä edetään Mihail Bahtinin karnevalismiin, joka on myös aiemmassa tutkimuksessa nostettu esiin Angerin elokuvien yhteydessä. Lopuksi kaikista käsitellyistä camp-teorioista kootaan synteesi ja määritellään, kuinka camp tulisi ymmärtää käsitteenä tämän tutkielman kontekstissa. Käsittelyosa jakautuu kolmeen eri teemaan. Ensimmäinen alaluku keskittyy Angerin elokuvien avantgardistiseen muotoon ja kuva- sekä merkkikieleen kytkeytyviin piilomerkityksiin. Luvun ydinargumentti on, että Angerin elokuvien camp-merkitysten syntyminen liittyy elimellisesti juuri näihin piilomerkityksiin, joista Sontag puhuu esseessään asioiden kaksoisvalaistuksena. Uskonnon ja populaarikulttuurin suhdetta Angerin elokuvissa pohtiva toinen alaluku lähestyy Angerin elokuvien camp-olemusta ritualistisuuden, karnevalismin sekä antropologi Victor Turnerin liminaliteetin käsitteen kautta. Luvussa argumentoidaan, että liminaalitilassa eli välitilassa totuttuja konventioita ja normeja voidaan tarkastella niiden ulkopuolelta. Näitä normeja voidaan sitten toisintaa satiirisesti ja saattaa ne camp-valoon. Viimeinen alaluku pureutuu Angerin elokuvien sukupuolirepresentaatioihin ja sukupuolen korostettuun performatiivisuuteen. Luvun ydinargumentti on, että camp näkee asiat, erityisesti sukupuolet, lainausmerkeissä. Camp sukupuoliparodia kyseenalaistaa valtakulttuuriin juurtuneita mielivaltaisia sukupuolikonstruktioiden perustuksia alleviivaamalla niiden keinotekoista luonnetta. Drag-taiteeseen vertautuva liioiteltu sukupuolten performoiminen myös tuottaa elokuviin campia mies- ja naiskuvaa. Keskeisinä päätelminä voidaan todeta, että campin ydinominaisuudet, eli parodia, ironia, esteettisyys, performanssi ja vastarinta löytyvät kaikki Angerin elokuvista. Angerin elokuvat eivät ole ensisijaisesti poliittisia, mutta epäpoliittisina niitä ei voi pitää. Camp laittaa esteettisyyden sisällön edelle, mutta myös estetiikka on usein ideologista ja siten poliittista. Camp omii kulttuurisia artefakteja kaoottiseen välitilaansa hajottaakseen hallitsevia representaatioita ja tekee sen liioittelun ja karnevalismin kautta, se on vastakulttuuria. Angerin elokuvat ovat tietynlaisen olemisen tavan manifesti, jota ei ole suunnattu cis-heteronormiin kuuluvalle katsojalle, vaan tarkoitettu katarttisena kokemuksena queer-yleisölle.

Tutkin pro gradu -työssäni Helvi Hämäläisen Kaunis sielu -romaanin (2001) dekadentteja piirteitä. Hämäläinen kirjoitti romaaninsa 1927, muttei saanut sitä julkaistuksi yrityksistään huolimatta. Romaanissa henkisesti epävakaa kertoja kuvaa sisäistä kamppailuaan aikana, jolloin hän heittäytyy suhteeseen varatun miehen kanssa. Levottomassa mielentilassaan hän päättää murhata rakastajansa. Kertoja pohtii motiivejaan murhaan ennen ja jälkeen rikoksen, sairastuu tuberkuloosiin ja kuolee. Keskeiseksi nousee kertojan sisäinen, esteettisesti orientoitunut todellisuus, jota hallitsevat hänen luomansa mentaaliset kuvat, jotka hänen tajunnassaan sulautuvat aistihavaintoihin. Kaiken toiminnan taustalla vaikuttaa kertojan pyrkimys kasata pirstaloitunutta identiteettiään. Keskeiseksi syyksi identiteetin epäselvyydelle hahmottuu kertojan latentti homoseksuaalisuus, jota hän ei kykene sanoittamaan. Tutkin romaanissa keskeiseksi nousevia keinotekoisuuden, subjektiivisen todellisuuden, sairauden ja perversion teemoja sekä niiden yhteyksiä vuosisadanvaihteen dekadentin liikkeen poetiikkaan ja kuvastoon. Jäljitän myös teoksen intertekstuaalisen verkoston yhteyksiä dekadenssiin. Tarkastelen myös romaanin subjektiiviseen tajuntaan keskittyvän, fragmentaarisen kerronnan piirteitä ja niiden yhteyksiä dekadentin kirjallisuuden subjektikeskeisen poetiikan innovaatioihin. Tarkastelen dekadenssista periytyvien teemojen esiintymistä ja uudelleenkehittelyä Hämäläisen varhaisessa modernistisessa pienoisromaanissa. Havaintojeni avulla selvitän dekadenssin ja modernismin välistä transitiota, jonka vaikutukset ulottuvat siirtymäteemoista myös niihin poeettisiin innovaatioihin, joita myöhemmin pidettiin varhaisen modernismin keskeisinä piirteinä. Modernismin on tyypillisesti katsottu syntyneen symbolismin piirissä, mutta viime vuosikymmenten aikana dekadenssin merkitystä nimenomaan modernistiselle proosalle on jäljittänyt etenkin David Weir teoksessaan Decadence and the Making of Modernism (1995), johon tukeudunkin tutkimuksessani. Hyödynnän myös tuoreinta dekadenssin kirjallisuutta käsittelevään tutkimuskirjallisuutta hahmottaakseni tämän usein kirjallisuushistoriassa sivuutetun liikkeen moninaista luonnetta Suomessa ja kansainvälisesti. Suhteuttamalla Kaunista sielua sekä kansainvälisen että suomalaisen dekadenssin ja modernismin historiaan todennan, kuinka Hämäläisen romaani näyttäytyy dekadenttina modernismina, jossa näkyy dekadenssin vaikutus varhaisen modernistisen proosan syntyyn ja kehitykseen

I denna magisteravhandling undersöker jag nordsamiska regnbågstermer, det vill säga termer som betecknar och be-skriver sexuella minoriteter och könsminoriteter. Syftet med avhandlingen är att ge en översikt över regnbågstermerna i nordsamiska under huvudsakligen 2000-talet: vilka termer som finns, var de används, vad de består av, hur de eventuellt böjs och hur de stadieväxlar. Som en biprodukt av kartläggningen behandlar jag även vilka aktörer som deltagit (journa-lister, ordboksredaktörer osv.) och bidrar därmed med en skiss av aktörerna i den nordsamiska korpusvården. Syftet är inte att ge rekommendationer eller göra en utvärdering av processerna. För att bearbeta termerna använder jag mig av Ulrich Ammons (2003) modell för sociala krafter som påverkar språknormeringen. Avhandlingen är den första som undersöker regnbågsterminologi i ett samiskt språk. Materialet består av två ordlistor från 2018 respektive 2019, elva fysiska ordböcker och tre elektroniska från åren 1979–2022, sammanlagt 118 nyhetsartiklar från Sveriges sameradio, NRK Sápmi och Yle Sápmi 2007–2021 samt två översätt-ningar: svenska till nordsamiska (2013) och finska till nordsamiska (2017). Jag har samlat materialet med hjälp av snö-bollsurval. Analyserna gör jag i dialog med litteraturen, som jag också använder som avgränsning för vilka aspekter som prioriteras. Ammons (2003) teori går ut på att det finns fem sociala krafter, aktörer, som påverkar språkvården: 1) professionella skribenter 2) språkauktoriteter t.ex. lärare och korrekturläsare 3) kodex t.ex. ordböcker 4) språkexperter dvs. språkvetare som inte hör till grupperna ovan samt 5) folket. För att anpassa teorin i avhandlingens kontext lägger jag ännu till 6) personer med ämneskompetens inkl. erfarenhetsexperter och 7) privatpersoner. En person kan agera i flera grupper. Termerna består i sin helhet av internationalismer och olika anpassningar av dem: citatlån, anpassade lån, översätt-ningslån samt sammansatta ord och avledda lån. Så kallad Äldre vokabulär förekommer endast marginellt och de an-vänds inte aktivt av någon i materialet. Ordböckerna avviker tydligt från det andra materialet. Analysen visar att det före-kommer mycket bred variation. Vissa termers, t.ex. queer, ordklasstillhörighet varierar enligt aktör och verk. De vanlig-aste avledningarna är -laš för adjektiv och -vuohta för substantiv. Lånet queer har anpassat sig i den mån att den fått böjning och en alternativ form i nominativ och genitiv-ackusativ i elektroniska ordböcker (jfr. Mäkelä 2020). Förutom skillnader mellan aktörer förekommer det skillnader enligt majoritetsspråket som påverkar i bakgrunden: t.ex. leden -fiila används huvudsakligen i Norge till skillnad från -seksuála som används i Finland och Sverige. Det har skett också radikala förändringar i bruket av paraplybegrepp under åren 2007–2021, tydligast hos Yle Sápmi. Avhandlingen visar att regnbågsterminologin i nordsamiska har varit och är i förändring. Det finns ett starkt intresse för att kunna uttrycka sig om sexuella minoriteter och könsminoriteter på nordsamiska samt för att revidera terminologin. Det behövs forskning även i framtiden för att ge en mer uttömmande bild, bl.a. av hurdana åsikter det finns om termino-login.

In my thesis, I discuss Shelley Parker-Chan’s fantasy novel She Who Became the Sun (2021), focusing on how the novel interrogates, deconstructs and re-shapes conventional fantasy patterns related to gender and sexuality, morality, power, and heroism. I illustrate the novel as a postmodern commentary that critically examines and deconstructs these conventional fantasy patterns, re-shaping them to be more inclusive. Through re-shaping conventionally marginalizing genre patterns into ones that are open to diverse experiences, especially those that have often been marginalized and othered within the patterns of fantasy, the novel carves out space for further inclusivity in the genre. In addition to the contextual framework of postmodernism, I use gender and fantasy studies in my discussion of the novel. Fantasy’s conventional manner of portraying gender and sexuality is interrogated and transformed through the storylines of the novel’s two queer protagonists, Zhu and Ouyang, whose experiences break conventional fantasy reliance on gender binarism and heteronormativity. The two protagonists’ experiences of living under extremely rigid binary gender norms as people who face trouble from being unable to fully conform to them critically comments on the oppressive, marginalizing effects of these kinds of gender norms, interrogating fantasy’s conventional reliance on them. Conventional gender norms are also deconstructed in the novel as the protagonists’ experiences shed light on its constructed and performative nature. Moreover, the novel re-shapes the binary gender norm as Zhu ultimately discovers her own identity beyond the binary after unlearning the rigid binary norm that represses her for most of the novel, a plot development that calls for more space in fantasy for the portrayal of genderqueer experiences. Additionally, the novel’s portrayal of two queer protagonists does work of normalizing queer sexualities in fantasy, challenging the dominant pattern of heteronormativity. The novel’s portrayal of Zhu’s quest storyline interrogates and alters conventional fantasy quest patterns, with the result that marginalizing patterns are re-shaped to more inclusive forms. The framing of Zhu’s quest as her individual, self-serving journey subverts the significance of the traditional quest and undermines its tone of black-and-white morality, forming the postmodern, subversive foundation of Zhu’s quest. Zhu’s actions of questioning and overthrowing the fantasy world’s established power structures critically comment on the conventional quest’s reliance on patterns that renew stereotypical power dynamics between marginalized and non-marginalized characters. As Zhu gains power for herself as a marginalized character and intends to use it for change instead of for upholding fixed power structures, the conventional form of quest power is transformed to a pattern that empowers the kinds of characters that are often excluded from quest power. Furthermore, Zhu’s quest journey interrogates the traditional quest hero role, illustrating the marginalizing link between heroism and maleness. As Zhu emerges as her own kind of, non-normative queer hero at the novel’s end, narrow quest heroism transforms into a concept that embraces conventionally marginalized characters.

As an early adopter and promoter of the EU’s human rights policies, the UK can be regarded as a relative bastion of LGBTQIA+ rights. Its further progression to legislate in favour of same-sex marriage confirmed that. But the exit of the UK from the EU has caused a shift in tensions and revealed potential risks for the rights and safety of the UK’s LGBTQIA+ community. Therefore, this thesis investigates in what ways Brexit has impacted the UK’s LGBTQIA+ community. It identifies those impacts by engaging with LGBTQIA+ - focused points of articulation both surrounding the referendum and subsequently, identified via fractures in not only LGBTQIA+ rights but also lived experiences. With a particular focus on the exclusion of the EU Charter of Fundamental Rights from Brexit discussions, it then uncovers a lack of media discourse on the potential effects of Brexit on the LGBTQIA+ community, before identifying possible causes for the increase in LGBTQIA+ - related reported hate crimes in the aftermath of the EU referendum. This study progresses those three topics—the Charter, media discourse, and an increase in reported hate crimes—by employing a triangulate approach to both its data and its theory. This thesis combines qualitative and quantitative research, the latter via a constructed dataset of UK media articles to highlight the lack of focus on LGBTQIA+ rights during the EU referendum campaign. It develops a poststructuralist queer discursive perspective to theorise the linkage between the three impacts. It discerns that LGBTQIA+ rights—and, consequently, human rights—in the UK remain vulnerable and at the behest of political motivations. The implications of Brexit for the LGBTQIA+ community already exist, and pose negative outcomes if they are further realised. Any argument that they are not likely to be realised is not enough of a protection for a minority group. This leads to the LGBTQIA+ community being in an abyss regarding any certainty as to the freestanding right to non-discrimination on the basis of sexual orientation, and gender identity.