Browsing by Subject "radikalismi"

Kirkko- ja yhteiskuntanäkemyksissä tapahtui sodan jälkeisinä vuosikymmeninä paradigmaattinen muutos. Asevelipapisto oli sodan aikana rintamalla herännyt kirkon sosiaaliseen vastuuseen. Samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin vahvistaa sosiaalisia turvaverkkoja, joten kirkon painopisteen siirtyminen kulki luontevasti muun yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla. Uudenlaiset kulttuuriset ilmiöt, kuten 1960-luvun uusvasemmistolainen nuorisoradikalismi, haastoivat yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot, kirkko niiden mukana. Kirkko- ja yhteiskuntakeskusteluun osallistuttiin aktiivisesti. Keskeisiä kirkollisia keskustelijoita olivat muun muassa arkkipiispa Martti Simojoki ja professori Osmo Tiililä sekä Kotimaa-lehden päätoimittajana 1.1.1969 aloittanut Leino Hassinen. Hän oli julkaissut kristinuskon ja kommunismin välistä suhdetta käsittelevän synodaalikirjan sekä kirkkonäkemystä käsittelevän pamfletin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Mikä on Leino Hassisen kirkko- ja yhteiskuntanäkemys hänen kirjallisen tuotantonsa valossa? Tutkielman ajallinen ja sisällöllinen fokus on 1960- ja 1970-luvun taitteeseen liittynyt keskustelu kirkon ja muun yhteiskunnan välisestä suhteesta. Sisällön- ja kehysanalyysit tarjoavat työkalut peilata Kotimaa-lehden pääkirjoitusten kannanottoja Hassisen muuhun kirjalliseen tuotantoon. Lisäksi aikalaisten näkemykset muodostavat kontekstin Hassisen kannanotoille. Teoreettisena kehyksenä on rekognitio- eli tunnustusteoria. Hassisen ajattelun kehityksessä eri vuosikymmenillä voidaan ihmiskuvan ihanteena tunnistaa Jumalan edessä yhteiskunnallisesti vastuullinen ihminen, jonka tehtävänä on toimia eriarvoisuuden poistamiseksi. Lisäksi Hassinen näkee ihanteena Jumalan mielenmukaisella tavalla järjestetyn yhteiskunnan, joka jakaa hyvinvointia ja varallisuutta oikeudenmukaisesti. Hassisen mukaan Lutherin toiminta 1500-luvulla antoi tälle tärkeän esikuvan samalla, kun Luther uudisti kirkon teologisia fundamentteja ja seurakuntaelämää käytännön tasolla. Hänen tähän liittynyt lisensiaatintutkielmansa kytkee hänet lundilaisiin teologeihin. Hassinen pitää selkeästi jumalanpalvelusta seurakunnan elämän ytimenä ja aarreaittana. Hassisen näkemyksen mukaan jumalanpalveluselämän tehtävänä on varustaa seurakuntalaiset palvelemaan yhteiskuntaa omalla paikallaan. Kirkko instituutiona edustaa kristillistä uskoa yhteiskunnan keskellä ja käy aktiivista keskustelua yhteiskunnassa. Tässä ajattelussa Hassinen sai tukea Simojoen vaalimasta kansankirkkoajattelusta. Tiililän yksilön pelastusta sekä kirkkoa vain uskovien yhteisönä korostaneita näkemyksiä Hassinen selvästi vierasti ja myös ilmaisi sen sekä kirjoissaan että pääkirjoituksissaan. Hassisen näkemys kirkosta ja yhteiskunnasta näyttää olevan se, että yksilö on toimintakykyinen sekä parhaalla tavalla ja oikeudenmukaisesti resursoitu osana institutionalisoitunutta yhteisöä. Hänen ajattelussaan nousee vahvasti esiin instituutioiden keskinäinen tunnustaminen. Kristinuskon ja kommunismin välisessä vuorovaikutuksessa hän nostaa esiin molempien ideologioiden pitkälle yhteisen ideaalin resurssien oikeudenmukaisesta jaosta. Kumpaakin ideologiaa hän kuitenkin kritisoi niiden kyvystä ja halusta toteuttaa omia ihanteitaan. Kirkon hän soisi ottavan johtavan yhteiskunnallisen roolin.

Violent radicalization is a process in which proponents of an ideology become convinced that the use of violence is necessary to bring about societal change. In this master's thesis, I examine how the Finnish red's party press contributed to the process of violent radicalization in 1917. The data consists of 1025 articles from the Työmies newspaper throughout the year. I have analyzed the radicalism and persuasion tactics of the articles using a method based on extremist core frames. I have developed the method by combining the diagnostic, prognostic, and motivational core frame model with modern conception on the communication of extremist movements. My analysis confirms that Työmies' writing emphasizing radicalism and societal crisis increased during the year 1917. Työmies' writing evolved into fear-mongering and intensified social division. In the early year Työmies had hopeful perceptions of the future and the perception of the enemy was based on proponents of the tsarist regime. In the later year this shifted into fear-inducing crisis consciousness and contemptuous attitude towards domestic political enemies. My work demonstrates that the method based on the utilization of extremist core frames is well-suited for studying the radicalization of text-based materials.

Työ käsittelee vasemmistoradikalismia ilmiönä ja erityisesti kyseisen ilmiön eri vaiheita. Tarkempana tarkastelukohtana on Rote Armee Fraktion (RAF) -niminen vasemmistovallankumouksellinen ryhmä, joka toimi Saksan liittotasavallassa vuosina 1970-1998. Ryhmää tarkastellaan siltä kannalta, kuinka uutislehti Der Spiegel on en toimintaa eri aikoina tulkinnut. Alkuperäislähteenä on käytetty pääasiassa saksalaisessa Der Spiegel -viikkolehdessä ilmestyneitä ryhmää käsitteleviä artikkeleita. Erityistä painoa on laitettu sille, miten ryhmän toiminnassa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet eri ajankohtina julkaistuissa artikkeleissa näkyvissä oleviin tapoihin käsitellä ryhmää ilmiönä. Tarkastelu on rajattu koskemaan lähinnä vuosia 1970. 1977. 2007 ja 2008. Lisäksi mukaan on valikoitu vuosilta 1968. 1972 ja 1975 muutamia yksittäisiä artikkeleita. Aihe liittyy osaltaan keskusteluun sekä opiskelijaliikkeen radikalisoitumisesta 1960-ja 1970-lukujen vaihteessa että terrorismista laajempana ilmiönä. Tutkimustavoitetta lähestytään kolmen eri teeman kautta. Ensimmäisenä teemana tarkastellaan RAF:iin liittyviä artikkeleita siltä kannalta, mitä nimitystä ryhmästä on milloinkin käytetty. Toisena sitä. missä vaiheessa Der Spiegelissä alettiin pitää ryhmän toimintaa terrorismina ja toimijoita terroristeina ia kolmantena temaattisena aiheena analysoidaan sitä. millaista kirjoitustyyliä on ryhmää koskevissa artikkeleissa eri aikoina käytetty. Vuoden 1977 vaikutus siihen, kuinka ryhmästä kirjoitetaan vielä 2000-luvun alussa, on ollut suuri. Kun vielä RAF:n terroriaallon ollessa kovimmillaan syksyllä 1977 kerrottiin Der Spiegelissä ryhmän pitäneen Länsi-Saksaa polvillaan edeltäneet kaksi vuotta, puhuttiin vuonna 2007 seitsemästä vuodesta. Samanaikaisesti kun 2000-luvulla kirjoitetuissa artikkeleissa annetaan ryhmälle koko sen toiminnan ajaksi se asema ja nimi, jotka se oikeastaan lopulta sai vasta syksyn 1977 myötä ja vain muutamaksi kuukaudeksi, on artikkeleissa tyylillisesti kuitenkin palattu lähemmäs 1970-luvun alkua. Heti ryhmän perustamisen jälkeen ei sitä otettu vakavana yhteiskunnallisena toimijana ja tämä näkyi Der Spiegelin uutisoinnissa viihteellisenä kerrontatyylinä. Terroriaallon ollessa pahimmillaan ei tällainen kerrontatyyli ollut käytössä vaan RAF liitettiin osaksi laajempaa terrorismi-ilmiötä. Sen sijaan vuonna 2007 ilmestyneessä artikkelisarjassa jälleen palattiin samanlaiseen suorastaan vallankumousromantiikalla leikittelevään kerrontatyyliin. Näin Der Spiegelin tuli piirtäneeksi lähes neljässäkymmenessä vuodessa pitkän kaaren opiskelijaliikkeen äärilaidan radikalisoitumisesta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa aina Saksan liittotasavallan tuomiseen polvilleen 1977 ja yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin selleissään kuolleiden RAF-johtohahmojen muodostumiseen osaksi populaarikulttuuria 2000-luvun alussa.

Henkilön elämänkaaren tapahtumat, persoonallisuuden piirteet ja asenteet sekä ympäröivän yhteiskuntarakenteen vaikutus yksilön kokemukseen omista toimintamahdollisuuksistaan ovat kaikki mahdollisia selittäviä tekijöitä radikalisaatioprosessin taustalla. Ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin myös yksilön uskonnollisen ja ideologisen eetoksen itsenäisen vaikutuksen tarkastelua osana radikalisaatioprosessin muodostumista. Tässä tutkimuksessa analysoidaan uskonnollisen eetoksen vaikutusta selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan miten äärimmäinen uskonnollinen aatemaailma vaikuttaa yksilön alttiuteen omaksua radikaaleja ideoita sekä toteuttaa ekstremistisiä tekoja. Tässä tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto koostuu valtiollisista asiakirjoista. Kaikki analysoitavat asiakirjat liittyvät aiheiltaan Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen sekä radikalismin ja ekstremismin tematiikkaan. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Asiakirja-aineistoja on yhteensä viisi, joista vanhin on julkaistu vuonna 2018 ja uusin vuonna 2021. Uskonnollista radikalismia ja ekstremismiä käsittelevän asiakirja-aineiston sisältö linkittyy pääasiallisesti ääri-islamistiseen liikehdintään. Tästä syystä tämänkin tutkimuksen analyysi uskonnollisen elementin vaikutuksesta radikalisaatioprosessin osatekijänä keskittyy ääri-islamistisen eetoksen tarkasteluun. Toteutetun aineiston analyysin perusteella voidaan esittää uskonnollisen eetoksen kytkeytyvän osaksi tiettyjen yksilöiden radikalisaatioprosessia. Radikalisaation taustalla vaikuttaa maailmankuvien vastakkaisuudesta syntyvä konflikti ja tästä ristiriidasta muodostuva kokemus osattomuudesta. Aineiston analyysistä käy ilmi, kuinka uskonnolla perusteltua radikalismia ja ekstremismiä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaimmin nimenomaisesti uskonnollisen koulutuksen ja vuoropuhelun lisäämisen kautta. Havaintoja alleviivaa myös löydös selittävien tekijöiden paradigman muutoksesta, jossa uskonnollinen eetos tai poliittinen ideologia voidaan hahmottaa itsenäisiksi osiksi yksilön radikalisaatioprosessia ja mahdollisesti jopa tekijöiksi, jotka selittävät muiden ilmiöön liittyvien sosiaalisten olosuhteiden muodostumisen.