Browsing by Subject "rationaalisuus"
Now showing items 1-15 of 15
-
(2017)Tutkielman aiheena on sodankäynti filosofisena ongelmana. Tutkimusongelmaa eli sodankäyntiä ilmiönä tarkastellaan teoreettiselta kannalta, diskurssintutkimuksen, hermeneuttisen tieteenfilosofian ja fenomenologisen metodin muodostamassa viitekehyksessä. Keskeinen tutkimuskysymys koskee sitä, mikä tekee sodankäynnistä järjestäytyneen väkivallan muotona rationaalista. Johtopäätöksenä on tältä osin, että sodankäynnin rationaalisuutta koskevat käsitykset ja uskomukset muodostuvat merkityksenannon prosessien kautta sodankäyntiä koskevissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa diskursseissa, joissa keskustellaan siitä, onko jokin konflikti eli ristiriita tai erimielisyys olemassa ja miten siihen tulisi suhtautua. Tähän liittyen tutkielmassa pohditaan kysymyksiä: millaisissa diskursseissa ymmärrys sodankäynnistä ilmiönä rakentuu, minkälaista ymmärrystä sodankäynnistä ilmiönä diskurssit rakentavat ja miten ymmärrys ilmiöstä diskursseissa rakentuu. Sodankäyntiä historialliselta ja kulttuuriselta kannalta tarkasteltaessa voidaan havaita, että sodankäyntiä ilmiönä koskeva ymmärrys on kulttuurisidonnaista. Tutkielmassa tarkastelun painopiste on kansallisvaltioiden muodostumisen yhteydessä syntyneessä nykyaikaisessa länsimaisessa käsityksessä, jossa sodankäynnin katsotaan muodostavan osan niin kutsuttua kansallisvaltion väkivaltamonopolia. Keskeiseen asemaan nousevat tällöin sodankäynti poliittisena ilmiönä ja sotilaallisen vallan yhteydet muihin valtion sisäisiin ja valtioiden välisiin vallankäytön muotoihin sekä poliittisten toimijoiden harjoittamaan identiteettipolitiikkaan niiden pyrkiessä määrittelemään suhteitaan assosiaation ja dissosiaation käsittein. Diskursiiviseen tarkasteluun liittyy olennaisena käytännön käsite, jota voidaan tutkimusongelman näkökulmasta luonnehtia Carl Schmittin käsitteellä reaalinen taistelun mahdollisuus eli poliittisen konfliktin tai erimielisyyden kärjistyminen fyysiseksi, aseelliseksi taisteluksi. Sodankäynnin rationaalisuutta koskevan kysymyksen ytimessä sijaitsee näin ollen filosofiselta kannalta kiinnostava paradoksi, joka on esitettävissä esimerkiksi roomalaisen Flavius Vegetius Renatuksen lentävällä lauseella "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" tai Michel Foucault'n määrittelemällä taistelutekniikoiden taustaperiaatteella "on kyettävä tappamaan säilyäkseen hengissä". Sodankäyntiä ilmiönä voidaan näin ollen luonnehtia yhtäältä historiallisena käytäntönä eli ihmisen toimintana ja toisaalta sosiaalisen instituution muodostamana, toimintaa jäsentävänä ja ohjaavana, tiedollisena viitekehyksenä.
-
(2011)Ever since its initial introduction some fifty years ago, the rational expectations paradigm has dominated the way economic theory handles uncertainty. The main assertion made by John F. Muth (1961), seen by many as the father of the paradigm, is that expectations of rational economic agents should essentially be equal to the predictions of relevant economic theory, since rational agents should use information available to them in an optimal way. This assumption often has important consequences on the results and interpretations of the models where it is applied. Although the rational expectations assumption can be applied to virtually any economic theory, the focus in this thesis is on macroeconomic theories of consumption, especially the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis proposed by Robert E. Hall in 1978. The much-debated theory suggests that, assuming that agents have rational expectations on their future income, consumption decisions should follow a random walk, and the best forecast of future consumption level is the current consumption level. Then, changes in consumption are unforecastable. This thesis constructs an empirical test for the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis using Finnish Consumer Survey data as well as various Finnish macroeconomic data. The data sample covers the years 1995–2010. Consumer survey data may be interpreted to directly represent household expectations, which makes it an interesting tool for this particular test. The variable to be predicted is the growth of total household consumption expenditure. The main empirical result is that the Consumer Confidence Index (CCI), a balance figure computed from the most important consumer survey responses, does have statistically significant predictive power over the change in total consumption expenditure. The history of consumption expenditure growth itself, however, fails to predict its own future values. This indicates that the CCI contains some information that the history of consumption decisions does not, and that the consumption decisions are not optimal in the theoretical context. However, when conditioned on various macroeconomic variables, the CCI loses its predictive ability. This finding suggests that the index is merely a (partial) summary of macroeconomic information, and does not contain any significant private information on consumption intentions of households not directly deductible from the objective economic variables. In conclusion, the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis is strongly rejected by the empirical results in this thesis. This result is in accordance with most earlier studies conducted on the topic.
-
(2021)
-
(2011)Få ämnen är lika laddade som regleringen av elproduktionen och -distributionen idag. Kyoto-avtal och allmän insikt i att våra naturresurser är begränsade har lett till en ökad reglering av produktion och distribution av el. Elmarknaden har i och med EU formellt öppnats för öppen konkurrens. Ändå råder i praktiken monopol på distribution och därigenom även strikt reglering av produktionen. Nya målsättningar om att allt större delar el skall produceras genom utnyttjande av förnybara energikällor indikerar att vi lever i en förändringens tid på elmarknaden. De finns stora vinster att göra om regeiverket är gynnsamt. I uppsatsen granskas den finländska elmarknaden och dess aktörer. En av aktörernas, den enskilda individens, rationella överväganden gällande elkonsumtion och -produktion anaiyseras mera ingående med hjälp av resuitat från en survey undersökning. För undersökningen används en för ändamålet utformad internetenkät med hjälp av vilken ett av Finlands befolkning representativt sampel samlats in. Resultaten indikerar att individen som aktör på elmarknaden i första hand strävar till ekonomisk rationalitet medan miljön endast av en relativt liten andel uppmärksammas vid de egna el anskaffningsbesiuten. Kunskapsnivån samt individens förestäliningar om elmarknaden och elproduktion är som oberoende variabler signifikanta för hur ofta ett hushålls el anskaffning konkurrensutsätts. Ur den för finländska befolkningen representativa survey undersökningsdata framgår att 73,8 % av Finlands fastighetsägare skulle ställa sig positivt till vindkraftsproduktion på eller i närheten av egen fastighet om de skulle få en del av vinsten. Dä ingen vinst utiovas är motsvarande andel 60,8%. Endast 6,3 % anger verkningar på miljö eller omgivning som en orsak till att de inte övervägt egen elproduktion. Som potentiell elproducent kan den finländska individen därför i relativt hög grad ses som ekonomiskt rationell.
-
(2020)Tutkielman tehtävänä on selvittää amerikkalaisen panenteistiteologi Philip Claytonin (1956–) käsitys uskonnollisten uskomusten oikeutuksesta. Clayton on koko uransa ajan osallistunut aktiivisesti tieteen ja kristinuskon suhteesta käytyyn keskusteluun ja puolustanut kristillisen uskon rationaalisuutta. Claytonin ajattelun tekee kiinnostavaksi hänen ehdoton sitoutumisensa aitoon totuuden etsintään myös teologiassa. Clayton on jyrkkä fallibilisti: hänen mukaansa edes teologisia väitteitä ei voida pitää erehtymättömästi tosina. Samalla hän on kuitenkin episteeminen optimisti eli luottaa, että inhimillisellä tutkimuksella totuutta voidaan lähestyä. Totuuden lähestymisen parhaana mittarina toimii Claytonin mukaan lisääntyvä koherenssi, joka ilmenee yhteensopivuutena selitysmallien ja havaintojen välillä, eri selitysmallien kesken sekä myös tutkimusyhteisössä lisääntyvänä yksimielisyytenä. Claytonille kristillinen teologia on yksi inhimillisen tutkimuksen haara, joka pyrkii muodostamaan tosia väitteitä maailmasta. Hän hyödyntää Imre Lakatosin tieteenfilosofiaa, jossa tieteellistä tutkimusta hahmotetaan tutkimusohjelmina. Kullakin tutkimusohjelmalla on omat ydinkäsityksensä, teoriapohjansa, jonka avulla tutkimusohjelma pyrkii vastaamaan sille relevantteihin kysymyksiin. Myös kristinuskolla on Claytonin mukaan tällainen ”kova ydin”, jonka pohjalta kristityt katsovat kristinuskon olevan toimiva selitysmalli kuvaamaan inhimillistä kokemustamme maailmassa. Tätä kovaa ydintä ympäröivät sitä selittävät ja soveltavat apuhypoteesit, joita voidaan tutkimuksen edetessä muokata kristinuskon selitysvoiman vahvistamiseksi. Teologian historiassa teologisten väitteiden on toisinaan katsottu olevan täysin oma inhimillisen kielenkäytön saarekkeensa, jota ei voida arvioida samalla tavalla, kuin esimerkiksi luonnontieteellisiä väitteitä. Clayton ei kuitenkaan suostu eristämään teologiaa tällä tavalla muusta tutkimuksesta. Hänen mukaansa kristityt käyttävät teologista kieltä esittääkseen objektiivista todellisuutta koskevia väitteitä, joiden katsovat olevan aidosti tosia. Teologisilla selityksillä ei ole vain emotionaalista tai esteettistä arvoa, vaan niillä on myös propositioina totuusarvo. Teologisen selitysmallin kykyä tuottaa tosia väitteitä voidaankin Claytonin mukaan parhaiten arvioida tuomalla teologiset väitteet muiden tutkimusalojen arvioitavaksi. Tässä dialogissa tulee noudattaa älyllistä rehellisyyttä ja olla valmis muokkaamaan omia käsityksiä, mikäli keskustelussa esitetyt perusteet osoittavat toisenlaisten selitysten ja selitysmallien olevan paremmin perusteluja. Clayton määrittelee rationaalisuuden toimijan pyrkimykseksi nojata omassa ajattelussaan mahdollisimman todennäköisesti tosiin uskomuksiin. Myös teologisessa tutkimuksessa tuleekin sitoutua vilpittömään totuuden etsintään, ja olla valmis tuon etsinnän nimissä todella seuraamaan vahvinta argumenttia. Clayton muotoileekin rationaalisen teologian metodiksi ”kristillisen minimalismin”, jossa kristillinen traditio toimii lähtökohtaisena uskomusjärjestelmänä. Claytonin mukaan mitä tahansa uskomusjärjestelmää voidaan käyttää tutkimuksen lähtökohtana, mutta tuota järjestelmää täytyy uudistaa, mikäli se on ristiriidassa julkisesti arvioitavissa olevan evidenssin kanssa. Uskonnolliset uskomukset ovat rationaalisesti sallittuja niin kauan, kun ne ovat koherentteja julkisen evidenssin nojalla parhaiten perusteltujen käsitysten kanssa. Claytonin voidaan nähdä lähestyvän tietoteoreettisilla näkemyksillään sekä Charles Peircen inspiroimaa uuspragmatismia, Ilkka Niiniluodon kriittistä tieteellistä realismia että Antti Hautamäen kriittistä relativismia.
-
(2020)Tutkielman tehtävänä on selvittää amerikkalaisen panenteistiteologi Philip Claytonin (1956–) käsitys uskonnollisten uskomusten oikeutuksesta. Clayton on koko uransa ajan osallistunut aktiivisesti tieteen ja kristinuskon suhteesta käytyyn keskusteluun ja puolustanut kristillisen uskon rationaalisuutta. Claytonin ajattelun tekee kiinnostavaksi hänen ehdoton sitoutumisensa aitoon totuuden etsintään myös teologiassa. Clayton on jyrkkä fallibilisti: hänen mukaansa edes teologisia väitteitä ei voida pitää erehtymättömästi tosina. Samalla hän on kuitenkin episteeminen optimisti eli luottaa, että inhimillisellä tutkimuksella totuutta voidaan lähestyä. Totuuden lähestymisen parhaana mittarina toimii Claytonin mukaan lisääntyvä koherenssi, joka ilmenee yhteensopivuutena selitysmallien ja havaintojen välillä, eri selitysmallien kesken sekä myös tutkimusyhteisössä lisääntyvänä yksimielisyytenä. Claytonille kristillinen teologia on yksi inhimillisen tutkimuksen haara, joka pyrkii muodostamaan tosia väitteitä maailmasta. Hän hyödyntää Imre Lakatosin tieteenfilosofiaa, jossa tieteellistä tutkimusta hahmotetaan tutkimusohjelmina. Kullakin tutkimusohjelmalla on omat ydinkäsityksensä, teoriapohjansa, jonka avulla tutkimusohjelma pyrkii vastaamaan sille relevantteihin kysymyksiin. Myös kristinuskolla on Claytonin mukaan tällainen ”kova ydin”, jonka pohjalta kristityt katsovat kristinuskon olevan toimiva selitysmalli kuvaamaan inhimillistä kokemustamme maailmassa. Tätä kovaa ydintä ympäröivät sitä selittävät ja soveltavat apuhypoteesit, joita voidaan tutkimuksen edetessä muokata kristinuskon selitysvoiman vahvistamiseksi. Teologian historiassa teologisten väitteiden on toisinaan katsottu olevan täysin oma inhimillisen kielenkäytön saarekkeensa, jota ei voida arvioida samalla tavalla, kuin esimerkiksi luonnontieteellisiä väitteitä. Clayton ei kuitenkaan suostu eristämään teologiaa tällä tavalla muusta tutkimuksesta. Hänen mukaansa kristityt käyttävät teologista kieltä esittääkseen objektiivista todellisuutta koskevia väitteitä, joiden katsovat olevan aidosti tosia. Teologisilla selityksillä ei ole vain emotionaalista tai esteettistä arvoa, vaan niillä on myös propositioina totuusarvo. Teologisen selitysmallin kykyä tuottaa tosia väitteitä voidaankin Claytonin mukaan parhaiten arvioida tuomalla teologiset väitteet muiden tutkimusalojen arvioitavaksi. Tässä dialogissa tulee noudattaa älyllistä rehellisyyttä ja olla valmis muokkaamaan omia käsityksiä, mikäli keskustelussa esitetyt perusteet osoittavat toisenlaisten selitysten ja selitysmallien olevan paremmin perusteluja. Clayton määrittelee rationaalisuuden toimijan pyrkimykseksi nojata omassa ajattelussaan mahdollisimman todennäköisesti tosiin uskomuksiin. Myös teologisessa tutkimuksessa tuleekin sitoutua vilpittömään totuuden etsintään, ja olla valmis tuon etsinnän nimissä todella seuraamaan vahvinta argumenttia. Clayton muotoileekin rationaalisen teologian metodiksi ”kristillisen minimalismin”, jossa kristillinen traditio toimii lähtökohtaisena uskomusjärjestelmänä. Claytonin mukaan mitä tahansa uskomusjärjestelmää voidaan käyttää tutkimuksen lähtökohtana, mutta tuota järjestelmää täytyy uudistaa, mikäli se on ristiriidassa julkisesti arvioitavissa olevan evidenssin kanssa. Uskonnolliset uskomukset ovat rationaalisesti sallittuja niin kauan, kun ne ovat koherentteja julkisen evidenssin nojalla parhaiten perusteltujen käsitysten kanssa. Claytonin voidaan nähdä lähestyvän tietoteoreettisilla näkemyksillään sekä Charles Peircen inspiroimaa uuspragmatismia, Ilkka Niiniluodon kriittistä tieteellistä realismia että Antti Hautamäen kriittistä relativismia.
-
(2013)Tutkielmassa tarkastellaan Harvey Siegelin teoriaa kriittisestä ajattelusta. Siegel asettaa kriittisen ajattelun ideaalin aidon, indoktrinoimattoman kasvatuksen päämääristä tärkeimmäksi. Moni kriittisen ajattelun teoreetikko jakaa Siegelin 'kaksikomponenttisen', taito- ja luonteenpiirteet yhdistävän, näkemyksen kriittisestä ajattelusta. Tutkielman keskeinen teema on Siegelin teorian tarkastelu kasvatusfilosofisten kysymyksenasettelujen näkökulmasta. Näistä kysymyksistä keskeisimpiä on kasvatusfilosofisten teorioiden suhde empiriaan. Soveltavan filosofian osa-alueena kasvatusfilosofisia tarkasteluja ei voida tehdä täysin irrallaan empiirisestä todellisuudesta vaan tarkastelujen tulosten on oltava merkityksellisiä myös kasvatuksen käytännöille. Siegelin teoriaa tarkastellaan siihen kohdistuneen vasta-argumentaation ja kritiikin valossa. Lähemmin tarkastellaan erityisesti teoriaan sisältyviä keskeisiä käsitteitä ja niiden perusteltavuutta kasvatusfilosofisina konsepteina. Tutkielman toinen painopiste on Siegelin teorian sisäisen koherenssin tutkiminen. Tausta-ajatuksena ensinnäkin on, että kasvatusfilosofisten konseptien hahmotteluun liittyy omat erityiskysymyksensä. Toiseksi, mikäli Siegelin teoria osoittautuisi sisäisesti ristiriitaiseksi, olisi myös sen sovellettavuus kyseenalaista. Laajempana viitekehyksenä toimii kasvatuksen ja koulutuksen, tarkemmin ottaen koulukasvatuksen, konteksti. Tutkielmassa tarkastellaan, pystyykö Siegel oikeuttamaan näkemyksensä kriittisestä ajattelusta kasvatusihanteena siten, että se voisi toimia kaikkea koulukasvatusta suuntaavana ideaalina. Siegel samastaa kriittisen ajattelun universaaliin inhimilliseen rationaalisuuteen, jonka kehittämisen hän hahmottaa kasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Hän asettaa kriittisen ajattelun kaikkea kasvatusta ohjaavaksi ideaaliksi. Ideaalin oikeuttamisen keskeisin perustelu on Siegelin teoriassa yksilön autonomia eettisenä ihanteena. Siegel tuntuu kannattavan yksilön autonomiaa sen vahvassa merkityksessä. Yksilön vahvan autonomian ihanne ei kuitenkaan välttämättä sovi yhteen Siegelin teorian edellyttämän luonnekasvatuksen kanssa tai kasvatuksen päämääräksi ylipäätään. Siegelin rationaalisuuskäsitys puolestaan vaikuttaa hänen tarkoituksestaan huolimatta instrumentaaliselta, jolloin kriittisen ajattelun määritelmän ja sen oikeuttamisen perusteiden välille saattaa syntyä katkos. Lisäksi rationaalisuutta painottava näkökulma kasvatuksen tavoitteisiin voidaan kyseenalaistaa, erityisesti jos kasvatuksen tavoitteena on opiskelijoiden luonteen muovaaminen ja moraalisen toimijuuden kehittäminen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä todetaan, että Siegelin teoria näyttäisi vaativan tarkennusta erityisesti siihen sisältyvien autonomia- ja rationaalisuuskäsitysten osalta. Ilman tarkennuksia teorian sisäisen koherenssin tarkastelu jää oletusten varaan. Koska Siegel hahmottaa kriittisen ajattelun ensisijaisesti eettisenä konseptina, tulisi teorian myös ottaa kantaa siihen, kuinka päämäärien ja arvojen tarkastelu on teorian puitteissa mahdollista. Lisäksi lasten ja aikuisten välisiin eroihin tulisi ottaa inhimilliseen rationaalisuuteen ja yksilön autonomiaan kytkeytyvässä kasvatusteoriassa kantaa. Teoria vaikuttaa nykymuotoisena osin luonnosmaiselta. Tästä johtuen myös sen sovellettavuutta on vaikea arvioida.
-
(2022)Tutkimuksessa käsitellään keskustelua reformoidun epistemologian (RE) piirissä. RE tunnetaan erityisesti amerikkalaisen filosofi Alvin Plantingan työstä, jota on uskonnon epistemologiassa sovellettu viime vuosina laajasti eri tieto- ja oikeutusteorioihin. RE ei olekaan ainoastaan Plantingan eksternalistista reliabilismia edustava teoria, vaan sitä on sovellettu laajasti uskonnollisiin perususkomuksiin. Se ei myöskään sido kannattajaansa teologisesti kalvinismiin. Tutkimuksen metodina on systemaattinen kirjallisuus- ja käsiteanalyysi. Tutkimuksessa esitetään, millaiseen historialliseen kontekstiin RE:n synty sijoittuu. Klassisen foundationalismin kritiikki sekä uskontoja vastaan esitetyt argumentit, esimerkiksi Freudin ja Marxin toimesta, liittyvät sen alkuvaiheisiin. Plantingan käsitys RE:n luonteesta toimii pohjana myös nykyiselle keskustelulle. Hänen käsitykseensä kuuluu olennaisesti asianmukaisten perususkomusten analysointi, eräänlaisena jumala-aistina toimiva sensus divinitatis sekä varranttiuden kriteerit. Olennaisena osana tutkimuksessa arvioidaan sensus divinitatikseen liittyviä filosofisia ja teologisia määritelmäkysymyksiä. Koska RE on nykyisin sateenvarjokäsite useille teorioille, tulee kritiikki sitä vastaan kohdentaa oikein. Tämä tapahtuu osoittamalla kritiikki kulloinkin sovellettavaan tietoteoriaan tai siihen, miten tätä teoriaa sovelletaan teistisiin perususkomuksiin. Kohdentamaton kritiikki RE:a vastaan ei kerro, miksi teoria olisi epätosi. Kritiikin suhteen on olennaista tutkia myös internalismin ja eksternalismin välillä käytyä debattia. Molempia näkemyksiä puolustetaan RE:n alla. Tutkimuksessa esitetään, miten tämä tapahtuu. Molemmissa käsityksissä kohdataan myös ongelmia, joita olisi pystyttävä ratkaisemaan. RE nojaa usein kognitiiviseen kykyyn sensus divinitatikseen. Tutkimuksessa käsitellään kognitiivisen uskontotieteen (KU) valossa, millaisia perusteita tällaisen mekanismin olemassaololle on. KU:n piirissä sen olemassaolo on kyseenalaistettu, mutta sitä on myös puolustettu. Mikäli uskomusten etiologia voidaan kognitiotieteiden valossa tuntea ja tämän prosessin luotettavuus kyseenalaistaa, vaikuttaa siltä, että kyseinen kognitiivinen mekanismi on vähintäänkin epäluotettava, jos se on olemassa. KU:n debunkkausargumentit pyrkivätkin osoittamaan, että uskoa jumaliin ei voida pitää tiedollisesti oikeutettuna, koska ne muodostuvat epäluotettavasti eivätkä tähtää totuuteen. Näin KU haastaa RE:n käsityksen siitä, että mieli voisi muodostaa tiedollisesti oikeutettuja uskonnollisia uskomuksia sensus divinitatiksen avulla. Esitän myös kokonaan uusia epistemologisia huomioita debunkkauskeskusteluun ja uskomusten rationaalisuuden arviointiin. Johtopäätöksenä seuraa, että RE on vahvalla pohjalla, koska se soveltuu moniin eri epistemologisiin teorioihin. Näillä teorioilla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoutensa. Kuitenkin KU:n havainnot jumala-aistin luonteesta heikentävät RE:a, ja perususkomusten oikeutus kokemusten tai näyttämistilojen perusteella voidaan kyseenalaistaa. Niinpä RE:n eri teorioilla on taakkanaan monia kysymyksiä, joihin on pystyttävä antamaan perustellut vastaukset, mikäli sitä halutaan uskottavasti puolustaa.
-
(2022)Tutkimuksessa käsitellään keskustelua reformoidun epistemologian (RE) piirissä. RE tunnetaan erityisesti amerikkalaisen filosofi Alvin Plantingan työstä, jota on uskonnon epistemologiassa sovellettu viime vuosina laajasti eri tieto- ja oikeutusteorioihin. RE ei olekaan ainoastaan Plantingan eksternalistista reliabilismia edustava teoria, vaan sitä on sovellettu laajasti uskonnollisiin perususkomuksiin. Se ei myöskään sido kannattajaansa teologisesti kalvinismiin. Tutkimuksen metodina on systemaattinen kirjallisuus- ja käsiteanalyysi. Tutkimuksessa esitetään, millaiseen historialliseen kontekstiin RE:n synty sijoittuu. Klassisen foundationalismin kritiikki sekä uskontoja vastaan esitetyt argumentit, esimerkiksi Freudin ja Marxin toimesta, liittyvät sen alkuvaiheisiin. Plantingan käsitys RE:n luonteesta toimii pohjana myös nykyiselle keskustelulle. Hänen käsitykseensä kuuluu olennaisesti asianmukaisten perususkomusten analysointi, eräänlaisena jumala-aistina toimiva sensus divinitatis sekä varranttiuden kriteerit. Olennaisena osana tutkimuksessa arvioidaan sensus divinitatikseen liittyviä filosofisia ja teologisia määritelmäkysymyksiä. Koska RE on nykyisin sateenvarjokäsite useille teorioille, tulee kritiikki sitä vastaan kohdentaa oikein. Tämä tapahtuu osoittamalla kritiikki kulloinkin sovellettavaan tietoteoriaan tai siihen, miten tätä teoriaa sovelletaan teistisiin perususkomuksiin. Kohdentamaton kritiikki RE:a vastaan ei kerro, miksi teoria olisi epätosi. Kritiikin suhteen on olennaista tutkia myös internalismin ja eksternalismin välillä käytyä debattia. Molempia näkemyksiä puolustetaan RE:n alla. Tutkimuksessa esitetään, miten tämä tapahtuu. Molemmissa käsityksissä kohdataan myös ongelmia, joita olisi pystyttävä ratkaisemaan. RE nojaa usein kognitiiviseen kykyyn sensus divinitatikseen. Tutkimuksessa käsitellään kognitiivisen uskontotieteen (KU) valossa, millaisia perusteita tällaisen mekanismin olemassaololle on. KU:n piirissä sen olemassaolo on kyseenalaistettu, mutta sitä on myös puolustettu. Mikäli uskomusten etiologia voidaan kognitiotieteiden valossa tuntea ja tämän prosessin luotettavuus kyseenalaistaa, vaikuttaa siltä, että kyseinen kognitiivinen mekanismi on vähintäänkin epäluotettava, jos se on olemassa. KU:n debunkkausargumentit pyrkivätkin osoittamaan, että uskoa jumaliin ei voida pitää tiedollisesti oikeutettuna, koska ne muodostuvat epäluotettavasti eivätkä tähtää totuuteen. Näin KU haastaa RE:n käsityksen siitä, että mieli voisi muodostaa tiedollisesti oikeutettuja uskonnollisia uskomuksia sensus divinitatiksen avulla. Esitän myös kokonaan uusia epistemologisia huomioita debunkkauskeskusteluun ja uskomusten rationaalisuuden arviointiin. Johtopäätöksenä seuraa, että RE on vahvalla pohjalla, koska se soveltuu moniin eri epistemologisiin teorioihin. Näillä teorioilla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoutensa. Kuitenkin KU:n havainnot jumala-aistin luonteesta heikentävät RE:a, ja perususkomusten oikeutus kokemusten tai näyttämistilojen perusteella voidaan kyseenalaistaa. Niinpä RE:n eri teorioilla on taakkanaan monia kysymyksiä, joihin on pystyttävä antamaan perustellut vastaukset, mikäli sitä halutaan uskottavasti puolustaa.
-
(2018)Skillful thinking can be defined and measured by conceptualizing it as reliable thinking processes that lead to rational action. Rational is action by which we reach our goals maximizing the subjective value we feel for achievement. Rational action can be viewed to be based on true beliefs, epistemic rationality. Modern research concerning skillful thinking has taken place in the framework of dual-process theories. The framework is based on findings that humans are susceptible to rationality preventing biases in reasoning. Although the biases are thought universal, some people have been found to able to avoid them. Researchers have categorized thinking to type 1 and type 2 processes, of which type 2 processing represents reliable type. Type 2 processing is linked to intelligence, but also to skillful thinking distinguishable from it. The frameworks laboratory tasks simulating typical decision-making measure both aspects of type 2 processing. By using self-assessment measures, it is also possible to focus on the qualities of skillful thinking alone. As examples of the measurement types this review focuses on the Cognitive Reflection Test and on the Actively Open-minded Thinking scale. It was found in the review that the usability of the Cognitive Reflection Test can be hindered by prior exposure to the test as well as by the publicity it has received. Regarding the Actively Open-minded Thinking scale, the structure of the measure was found to be questionable. The problems require further research. Reviewing the results of the Cognitive Reflection Test also brought up a problem related to the framework more generally. Newest theories of the framework include concepts such as mindware and logical intuitions, which can be used to explain phenomena, but not that well to predict them. The relation between the concepts and skillful thinking requires further clarification in the future.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan kulttuurivallankumouksen, fanatismin ja rationaalisuuden roolia Liu Cixinin tieteisromaanissa Santi (englanniksi The Three-Body Problem). Sen tavoitteena on selvittää, miten romaani kuvaa kulttuurivallankumousta ja sen suhdetta Mao Zedongin jälkeiseen aikakauteen Kiinan historiassa, miten se käsittelee fanatismin ja rationaalisuuden välistä suhdetta sekä millaisina se esittää ihmiskunnan mahdollisuudet välttyä tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukseen verrattavissa olevalta väkivallalta ja siitä mahdollisesti seuraavalta ihmislajin tuhoutumiselta. Tutkielmassa hyödynnetään Max Horkheimerin ja Theodor Adornon valistuskriittistä ajattelua sekä pyritään sijoittamaan romaani kiinalaisen modernin ja kulttuurivallankumouksen jälkeisen kirjallisuuden kontekstiin. Tutkielman kannalta oleellisia kirjallisuushistoriallisia käsitteitä ovat ”arpikirjallisuus” (shanghen wenxue), ”juuria etsivä kirjallisuus” (xungen wenxue) sekä Yibing Huangin teoria ”kulttuurillisesta äpäryydestä” (cultural bastardy). Tutkielman teoriaosuudessa käydään myös läpi vuoden 1989 jälkeisen kiinalaisen tieteiskirjallisuuden suhdetta valistusajatteluun sekä kulttuurivallankumouksen perintöön. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka Santi arpikirjallisuuden tavoin tuomitsee kulttuurivallankumouksen aikaisen fanatismin sekä asettaa sen aluksi vastakkain tieteellisen ajattelun ja rationaalisuuden kanssa, romaani myös kyseenalaistaa useilla tavoilla sekä tämän vastakkainasettelun että ajatuksen kulttuurivallankumouksen loppumisesta mahdollisuutena käynnistää uudelleen valistusajatteluun perustava kiinalainen modernisaatioprojekti. Selvin esimerkki rationaalisuuden ja fanatismin yhteennivoutumisesta romaanissa on sen toinen päähenkilö Ye Wenjie, joka haluaa estää väkivallan ja tuhon kierteen jatkumisen mutta ilmentää samalla kulttuurivallankumouksen perintöä pyrkimyksellään luoda ihmiskunnan uudelleen, mikä myös tekee hänestä esimerkin Yibing Huangin tarkoittamasta ”kulttuurillisesta äpärästä”. Kuvaamalla ympäristön tuhoamista ja ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa romaani myös havainnollistaa, kuinka rationaalisuus alentaa sekä luonnon että ihmiset tiedon kohteiksi ja luo näin perustan ympäristöä tuhoaville, epäinhimillisille ja alistaville toimintatavoille. Vaikka romaani hyväksyy valitusajatteluun kuuluvan oletuksen siitä, että maailmankaikkeus on teoriassa täysin ihmismielen ymmärrettävissä, se suhtautuu epäilevästi ihmiskunnan mahdollisuuksiin käyttää tieteellistä tietoa hallitakseen omaa kohtaloaan. Romaanin kaksi viimeistä lukua jättävät kuitenkin avoimeksi, pystyykö ihmiskunta lopulta luomaan uuden vaihtoehdon valistusajattelun sisältämälle instrumentaaliselle rationaalisuudelle, mikä puolestaan mahdollistaisi väkivaltaan ja ihmiskunnan tuhoon johtavan kehityskulun pysäyttämisen. Tutkielman johtopäätös on, että pohjimmiltaan Santi on varoittava kertomus, joka nostaa esiin sekä fanatismin että rationaalisuuden sisältämän vaaran ihmislajin selviytymiselle mutta samalla kannustaa olemaan menettämättä toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen suhteen.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan kulttuurivallankumouksen, fanatismin ja rationaalisuuden roolia Liu Cixinin tieteisromaanissa Santi (englanniksi The Three-Body Problem). Sen tavoitteena on selvittää, miten romaani kuvaa kulttuurivallankumousta ja sen suhdetta Mao Zedongin jälkeiseen aikakauteen Kiinan historiassa, miten se käsittelee fanatismin ja rationaalisuuden välistä suhdetta sekä millaisina se esittää ihmiskunnan mahdollisuudet välttyä tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukseen verrattavissa olevalta väkivallalta ja siitä mahdollisesti seuraavalta ihmislajin tuhoutumiselta. Tutkielmassa hyödynnetään Max Horkheimerin ja Theodor Adornon valistuskriittistä ajattelua sekä pyritään sijoittamaan romaani kiinalaisen modernin ja kulttuurivallankumouksen jälkeisen kirjallisuuden kontekstiin. Tutkielman kannalta oleellisia kirjallisuushistoriallisia käsitteitä ovat ”arpikirjallisuus” (shanghen wenxue), ”juuria etsivä kirjallisuus” (xungen wenxue) sekä Yibing Huangin teoria ”kulttuurillisesta äpäryydestä” (cultural bastardy). Tutkielman teoriaosuudessa käydään myös läpi vuoden 1989 jälkeisen kiinalaisen tieteiskirjallisuuden suhdetta valistusajatteluun sekä kulttuurivallankumouksen perintöön. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka Santi arpikirjallisuuden tavoin tuomitsee kulttuurivallankumouksen aikaisen fanatismin sekä asettaa sen aluksi vastakkain tieteellisen ajattelun ja rationaalisuuden kanssa, romaani myös kyseenalaistaa useilla tavoilla sekä tämän vastakkainasettelun että ajatuksen kulttuurivallankumouksen loppumisesta mahdollisuutena käynnistää uudelleen valistusajatteluun perustava kiinalainen modernisaatioprojekti. Selvin esimerkki rationaalisuuden ja fanatismin yhteennivoutumisesta romaanissa on sen toinen päähenkilö Ye Wenjie, joka haluaa estää väkivallan ja tuhon kierteen jatkumisen mutta ilmentää samalla kulttuurivallankumouksen perintöä pyrkimyksellään luoda ihmiskunnan uudelleen, mikä myös tekee hänestä esimerkin Yibing Huangin tarkoittamasta ”kulttuurillisesta äpärästä”. Kuvaamalla ympäristön tuhoamista ja ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa romaani myös havainnollistaa, kuinka rationaalisuus alentaa sekä luonnon että ihmiset tiedon kohteiksi ja luo näin perustan ympäristöä tuhoaville, epäinhimillisille ja alistaville toimintatavoille. Vaikka romaani hyväksyy valitusajatteluun kuuluvan oletuksen siitä, että maailmankaikkeus on teoriassa täysin ihmismielen ymmärrettävissä, se suhtautuu epäilevästi ihmiskunnan mahdollisuuksiin käyttää tieteellistä tietoa hallitakseen omaa kohtaloaan. Romaanin kaksi viimeistä lukua jättävät kuitenkin avoimeksi, pystyykö ihmiskunta lopulta luomaan uuden vaihtoehdon valistusajattelun sisältämälle instrumentaaliselle rationaalisuudelle, mikä puolestaan mahdollistaisi väkivaltaan ja ihmiskunnan tuhoon johtavan kehityskulun pysäyttämisen. Tutkielman johtopäätös on, että pohjimmiltaan Santi on varoittava kertomus, joka nostaa esiin sekä fanatismin että rationaalisuuden sisältämän vaaran ihmislajin selviytymiselle mutta samalla kannustaa olemaan menettämättä toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen suhteen.
-
(2017)Tiivistelmä Referat Tutkielmani tarkoituksena on analysoida Rawlsin kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria muotoilemaa teoriaa oikeudenmukaisuudesta. Keskityn hänen teoriaansa vain siltä osin, kuin se on ilmaistu tässä yhdessä teoksessa. Keskityn analyysissä Rawlsin käyttämiin käsitteisiin, argumentaatioon ja taustaedellytyksiin. Tutkimuskysymykseni on, miten hyvin Rawls ottaa huomioon yksilönvapauden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden kirjassaan esittämässään teoriassa. Pyrin myös selvittämään, miten Rawls ymmärtää rationaalisuuden ja vapauden käsitteet sekä miten sisäisesti johdonmukainen hänen teoriansa on. Pääasiallisena lähteenä työssäni käytän John Rawlsin teosta A Theory of Justice (2008) ja Rawlsin yleisimmin tunnettujen termien sekä suorien lainausten suomennoksissa olen turvautunut Terho Pursiaisen suomennokseen Oikeudenmukaisuusteoria (1988). Ensimmäisessä pääluvussa esittelen tutkimuksen aiheen, tutkimustehtävän sekä Rawlsin teorian pääpiirteissään. Rawlsin tarkoituksena on ollut luoda yhteiskuntasopimustraditiota jatkava kilpaileva teoria utilitarismille, jonka hän koki teoksensa kirjoittamisen aikoihin olevan vallitseva trendi yhteiskuntafilosofiassa. Hänen teoriansa tarkoituksena on huomioida yksilönoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus edeltäjiään paremmin. Toisessa pääluvussa tarkastelen Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa tarkemmin. Tarkastelen teorian sisältämiä oletuksia ja perusteita vapauden suhteen sekä teorian sisältämää menetelmää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Rawls olettaa, että rationaaliset alkuasetelman osanottajat valitsisivat kaksi oikeudenmukaisuuden pääperiaatetta, vapausperiaatteen ja eroperiaatteen. Periaatteiden valintaprosessin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi päätökset tehtäisiin tietämättömyyden verhon takaa, jotta valitsijoiden henkilökohtaiset sidonnaisuudet eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Kolmannessa pääluvussa käsittelen muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jonka avulla tarkoituksenani on käsitellä Rawlsin käyttämiä keskeisiä käsitteitä eri näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti liberaalia traditiota ja rationaalisuutta sekä sidonnaisuuksien vaikutusta rationaalisuuden syntyyn. Johtopäätöksenäni on, että Rawlsin kirjassaan muotoilema oikeudenmukaisuusteoria ei ansioistaan huolimatta kykene riittävällä tavalla huomioimaan yksilönvapauksien turvaamista eikä uskonnollisen suvaitsevaisuuden toteutumista. Rawlsin teorian voimakkaasti hypoteettinen luonne estää teorialle keskeisten rationaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden ilmenemisen johdonmukaisesti. Rawlsin teoriassaan kuvaama rajoitettu moraalinen subjekti ei ole kykenevä tekemään merkittäviä valintoja oikeudenmukaisuudenperiaatteiden suhteen.
-
(2017)Tutkielmani tarkoituksena on analysoida Rawlsin kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria muotoilemaa teoriaa oikeudenmukaisuudesta. Keskityn hänen teoriaansa vain siltä osin, kuin se on ilmaistu tässä yhdessä teoksessa. Keskityn analyysissä Rawlsin käyttämiin käsitteisiin, argumentaatioon ja taustaedellytyksiin. Tutkimuskysymykseni on, miten hyvin Rawls ottaa huomioon yksilönvapauden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden kirjassaan esittämässään teoriassa. Pyrin myös selvittämään, miten Rawls ymmärtää rationaalisuuden ja vapauden käsitteet sekä miten sisäisesti johdonmukainen hänen teoriansa on. Pääasiallisena lähteenä työssäni käytän John Rawlsin teosta A Theory of Justice (2008) ja Rawlsin yleisimmin tunnettujen termien sekä suorien lainausten suomennoksissa olen turvautunut Terho Pursiaisen suomennokseen Oikeudenmukaisuusteoria (1988). Ensimmäisessä pääluvussa esittelen tutkimuksen aiheen, tutkimustehtävän sekä Rawlsin teorian pääpiirteissään. Rawlsin tarkoituksena on ollut luoda yhteiskuntasopimustraditiota jatkava kilpaileva teoria utilitarismille, jonka hän koki teoksensa kirjoittamisen aikoihin olevan vallitseva trendi yhteiskuntafilosofiassa. Hänen teoriansa tarkoituksena on huomioida yksilönoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus edeltäjiään paremmin. Toisessa pääluvussa tarkastelen Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa tarkemmin. Tarkastelen teorian sisältämiä oletuksia ja perusteita vapauden suhteen sekä teorian sisältämää menetelmää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Rawls olettaa, että rationaaliset alkuasetelman osanottajat valitsisivat kaksi oikeudenmukaisuuden pääperiaatetta, vapausperiaatteen ja eroperiaatteen. Periaatteiden valintaprosessin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi päätökset tehtäisiin tietämättömyyden verhon takaa, jotta valitsijoiden henkilökohtaiset sidonnaisuudet eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Kolmannessa pääluvussa käsittelen muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jonka avulla tarkoituksenani on käsitellä Rawlsin käyttämiä keskeisiä käsitteitä eri näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti liberaalia traditiota ja rationaalisuutta sekä sidonnaisuuksien vaikutusta rationaalisuuden syntyyn. Johtopäätöksenäni on, että Rawlsin kirjassaan muotoilema oikeudenmukaisuusteoria ei ansioistaan huolimatta kykene riittävällä tavalla huomioimaan yksilönvapauksien turvaamista eikä uskonnollisen suvaitsevaisuuden toteutumista. Rawlsin teorian voimakkaasti hypoteettinen luonne estää teorialle keskeisten rationaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden ilmenemisen johdonmukaisesti. Rawlsin teoriassaan kuvaama rajoitettu moraalinen subjekti ei ole kykenevä tekemään merkittäviä valintoja oikeudenmukaisuudenperiaatteiden suhteen.
Now showing items 1-15 of 15