Browsing by Subject "rationalisaatio"

Ihmisten ja muiden eläinten välisiä suhteita määrittää erityisesti nykyaikana ihmisen ylivalta kaikista muista eläimistä. Tämän lisäksi ihmiset arvottavat eri eläinlajeja hierarkkisesti niiden ansaitseman moraalisen arvostuksen mukaan, mikä havainnollistuu siinä, miten kohtelemme eri lajin edustajia. Epäonnekkaassa asemassa ovat esimerkiksi tuotantoeläimet, joita tapetaan globaalisti ihmisten hyväksi vuosittain miljardeja. Eläinten eriarvoisen aseman taustalla on ilmiö nimeltä spesismi, joka tunnetaan myös nimellä lajisorto. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat globaali eläinteollinen kompleksi, spesismi, lihaparadoksi ja rationalisointi. Globaali eläinteollinen kompleksi määritellään eläintuotannon järjestelmänä, jonka mahdollistaa spesismi eli muunlajisten epäoikeudenmukainen kohtelu. Tutkielmassa ruoka, erityisesti eläinperäiseen ruoka, esitellään monitahoisena sosiologisena konseptina, johon on latautunut suuri määrä sosiaalisia, kulttuurisia ja symbolisia merkityksiä, minkä johdosta ruoka on ihmisille hyvin affektiivinen asia. Lihaparadoksi taas määritellään moraalisena ristiriitana, jonka mukaan eläimille halutaan hyvää, mutta niitä kuitenkin syödään. Lihaparadoksia voi vältellä erilaisin strategioin, joista tässä tutkielmassa tarkastellaan eläinperäisen kulutuksen rationalisaatiota. Eläinperäisen kulutuksen vastinparina tutkielmassa tarkastellaan myös vegaanisen, eli ei-eläinperäisen, kuluttamisen perusteluja. Tarkastelu tehdään kriittisen eläintutkimuksen perspektiivistä; tarkoitus on tuottaa tietoa, joka edistää eläinten vapautusta. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta sekasyöjäopiskelijan ja vegaaniopiskelijan haastattelusta, joissa haastateltavat vastaavat eläinten käyttöön ja oikeuksiin liittyviin kysymyksiin. Analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka avulla teoreettisia käsitteitä ja aineistoa keskustelutetaan keskenään. Tutkielman analyysi yhtäältä vahvistaa aikaisemman tutkimuksen tietoa eläinperäisen kuluttamisen rationalisaatiosta, jotka ovat kulttuuri, maku, luonnollisuus, terveys, ja neutralisaatio. Toisaalta tutkimus tuottaa uudenlaista ymmärrystä eläinperäisen kuluttamisen perusteluista. Analyysi vahvistaa myös aikaisemman tutkimuksen vegaanisen kuluttamisen perusteluita, joita ovat eläinoikeudelliset, terveydelliset ja ihmisoikeudelliset perustelut, sekä ilmasto- ja ympäristöperustelut. Kummankin kulutusmuodon perusteluille muodostuu analyysistä uudenlainen kategoria, joten tieto kahdesta eri kulutuksen muodosta syvenee. Analyysi lisäksi vahvistaa aikaisemman tutkimuksen käsitystä siitä, että eläinten moraalinen arvotus tehdään perustuen eläimen ihmisenkaltaisuuteen ja sen kuviteltuun älykkyyteen. Toisin kuin tutkimusaiheen aikaisemmassa tutkimuksessa, tämä tutkielma tuottaa tietoa eläinperäisestä ja vegaanisesta kulutuksesta suhteessa kriittisen eläintutkimuksen keskeisiin käsitteisiin, kuten spesismiin, sekä pohtii tutkimustuloksia suhteessa kriittisen eläintutkimuksen päämääriin. Tutkimustulosten avulla vegaanisen kuluttamisen esteitä voidaan helpommin ymmärtää, mikä tukee eläinoikeustyötä. Tämän ymmärryksen lisääminen on tärkeää nykyaikana, jolloin erityisesti eläinteollisuuteen perustuvan ruokajärjestelmän muutospaine on kova myös ilmasto- ja ympäristönäkökulmista katsoen.

George Ritzerin McDonaldisaatioteesi voidaan tiivistää kahteen pääajatukseen: pikaruokala on nykyajan ilmentymä Weberin kuvaamasta rationalisoituneesta organisaatiosta ja pikaruokalan toimintaperiaatteet leviävät yhä uusille yhteiskunnan alueille. Ritzerin mukaan pikaruokaloiden neljä tiedostettua toimintaperiaatetta ovat tehokkuus, laskettavuus, ennustettavuus ja kontrolli. Paradoksaalisesti niiden tavoittelusta seuraa usein päinvastaisia lopputuloksia. Tätä Ritzer nimittää irrationaalisuudeksi ja se on viides toimintaperiaate. McDonaldisaatio on pakonomaisesti etenevä prosessi, mutta suhtautuminen siihen vaihtelee hyväksymisestä vastustamiseen. Weberin metaforaa laajentaen eri suhtautumistapoja voidaan nimittää sametti-, kumi- ja rautahäkeiksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan yhteyskeskusten työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia omasta työstään McDonaldisaatioteesin valossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, havaitsevatko he työympäristössään McDonaldisaatiota, eli pikaruokaravintolan viiden toimintaperiaatteen mukaisia vaatimuksia työnantajan taholta, ja miten he näihin vaatimuksiin suhtautuvat. Pyrkimyksenä on siis Ritzerin McDonaldisaatioteesin todistaminen. Tutkielmassa hyödynnettiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kautta hankittua aineistoa. Aineisto sisälsi 59 teemahaastattelua kolmesta eri yhteyskeskuksesta. Aineiston analysointiin käytettiin deduktiivista teemoittelua, jossa teemat nousivat teoriasta. Teemoittelu tehtiin kahteen kertaan: ensimmäisellä kierroksella teemoina toimivat Ritzerin kuvaamat pikaruokaravintolan toimintaperiaatteet ja toisella kierroksella suhtautuminen näihin periaatteisiin. Aineistosta voidaan tunnistaa kaikki Ritzerin kuvaamat pikaruokaravintolan toimintaperiaatteet. Tehokkuuteen pyritään esimerkiksi tietojärjestelmien, työn organisoimisen ja yhteyskeskuksen sijainnin kautta. Laskettavuutta edustaa monessa haastattelussa tulospalkkiojärjestelmä. Ennustettavuudesta puhutaan kahdessa merkityksessä: sekä työpäivän että yksittäisen asiakaskontaktin ennustettavuutena. Kontrollin välineinä käytetään tietojärjestelmiä sekä erilaisia menettelytapoihin liittyviä ratkaisuja. Irrationaalisuuteen viitataan haastatteluissa myös, useimmiten kyseessä on kontrollin vaatimuksesta seuraava tehokkuuden lasku. Myös suhtautumisessa kohdattuun McDonaldisaatioon voidaan tunnistaa kaikki Ritzerin ennustamat häkit; rautahäkki ja kumihäkki jakautuvat edelleen kahteen alatyyppiin. Rautahäkki voi vastustaa McDonaldisaation vaatimuksia joko jättämällä ne noudattamatta tai noudattamalla niitä kirjaimellisesti, irrationaalisista seurauksista huolimatta tai niitä liioitellen. Samaten kumihäkin ristiriitainen suhtautuminen McDonaldisaatioon voi ilmentyä joko McDonaldisaation negatiivisten puolien väheksymisenä tai niiden selittämisenä jonkin ulkopuolisen tekijän kautta. Tulosten perusteella yhteyskeskus vaikuttaa Ritzerin kuvaamalta McDonaldisoituneelta organisaatiolta ja myös sen jäsenten suhtautuminen McDonaldisaatioon näyttäisi olevan sopusoinnussa McDonaldisaatioteesin kanssa. Siten McDonaldisaatiota voidaan pitää toimivana käsitteenä työelämän ja organisaatioiden kuvaukseen.